Eilen tv:ssä joku muotoilualan opiskelija uskalsi tuoda esille sen, miten vähän Suomessa kritisoidaan designea. Kun joku on nostettu kansakunnan kaapin päälle, niin kaikki hänen tuotteensa ovat loistavia - vaikka eivät toimisi käytännössä, olisivat kiikkeriä, huonoja istua yms.
Itse miellän design tuotteiksi myös painokankaat ja vaatesuunnittelun.
Ja tähän armoitettuun yli-arvostettuun kastiin katson nämä sarén - suhoset.
Sarén voisi keskittyä kenkäsuunnitteluun, sillä sen hän osaa ja Suhonen voisi jatkossa suunnitella vain ja ainoastaan kankaita.
Oli tyrmistyttävää Sarénilta todeta eräässä lehtihaastattelussa, että jos hän niinkin vaikean alan hallitsee kuin kenkien suunnittelun, niin vaatesuunnittelu on helppo juttu. No-valitettavasti se kyllä hänen vaatteissaan näkyy että sillä asenteella ollaan työhön ryhdytty.
Tiedän monia loistavia vaatesuunnittelu koulutuksen saaneita, jotka ovat jääneet taustalle vain siksi, että eivät ole päässeet esille, vaatimattomuuttaan.
Tosiaan krittiikkiä pitäisi enemmän olla, eikä tätä nimien sokeaa palvontaa.
Itse miellän design tuotteiksi myös painokankaat ja vaatesuunnittelun.
Ja tähän armoitettuun yli-arvostettuun kastiin katson nämä sarén - suhoset.
Sarén voisi keskittyä kenkäsuunnitteluun, sillä sen hän osaa ja Suhonen voisi jatkossa suunnitella vain ja ainoastaan kankaita.
Oli tyrmistyttävää Sarénilta todeta eräässä lehtihaastattelussa, että jos hän niinkin vaikean alan hallitsee kuin kenkien suunnittelun, niin vaatesuunnittelu on helppo juttu. No-valitettavasti se kyllä hänen vaatteissaan näkyy että sillä asenteella ollaan työhön ryhdytty.
Tiedän monia loistavia vaatesuunnittelu koulutuksen saaneita, jotka ovat jääneet taustalle vain siksi, että eivät ole päässeet esille, vaatimattomuuttaan.
Tosiaan krittiikkiä pitäisi enemmän olla, eikä tätä nimien sokeaa palvontaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kritiikkiä on todellakin kaivattu ja oikeastaan koko ala on menettänyt jo hohtonsa krtiikittömyytensä takia.
Tietyt nimet loistaa ja oli tuote millainen tahansa ylistysvirret kilpaa kajaa.
Artesaanin roskiksesta kopsittuja juttuja myydään omina, pitää olla vain riittävästi röyhkeyttä tiedoista tai taidoista viis.
Piiripieni pyörii ja sulle, mulle periaate toimii hienosti.
Valtio upottaa miljaardeja vuosittain ns. suomalaiseen desingiin silti se on maailmalla yhtä tuntematonta kuin pääsiäismämmi.
Tuo kommenttisi, että artesaanien roskiksista kopioidaan ja röyhkeästi väitetään omiksi, on aivan totta.
Tuttavani on loistava suunnittelija ja oli sitten jossain vaiheessa harjoittelijana kansainvälistä mainetta saaneessa suomal. yrityksessä. Siellä röyhkeästi otettiin hänen idea käyttöönsä - mitään korvauksia/palkkioita ei saanut. Ei siinä mitään jos harjoitteluaikana tekee jotain jonkun leivissä - onhan se kys. firman töitä tavallaan. Mutta tässä tapauksessa tuo firma ja firman pomo sanoi olevansa itse kyseisen idean "äiti". No eipä tosiaan ollut, vaan tuo tuttavani, joka siis ei saanut mitään kys. ideoinnista. Ei yhtään mitään.
Mitäs sitä nyt harjoittelijalle.
Röyhkeys on avain sana menestykseen.
Mutta mistä tuo kaikki johtuu? Osittain ainakin siitä, että isoilla firmoilla on rahaa markkinoida ja mainostaa, toimittajilla ei ole aikaa seuloa kuin päällimmäiset (=näyttävimmät) itselleen tulevat tuoteinfot, ja niiden varassa on designista kiinnostunut yleisö. Suomessa on hyviä suunnittelijoita, jotka tekevät erinomaista työtä, mutta heidän työhuoneitaan ei löydä kuin kaikkein sinnikkäin ja aktiivisin yleisö.
Tarttis todella tehdä jotakin, varsinkin, kun Suomi pyrkii tarjoamaan itseään ulkomaille muotoilun mahtimaana.