Muistatteko Vantaalla huostaanotetun Nikon? Mitä perheelle nykyään kuuluu, pääsikö Niko koskaan kotiin? Oliko tapaus 80-90 luvun vaihteessa? Perhe oli paljon julkisuudessa ja isää syytettiin insestistä.
Mitä kuuluu Nikolle?
utelias2
4614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Nikon tapaus ratkaistiin Strasbourgissa Suomen valtion vahingoksi 13.12.2005.
Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset eivät näytä vaikuttavan siihen, miten viranomaiset niiden jälkeen toimivat, eikä niitä edes käsitellä julkisuudessa. Tuomion jälkeen ei lehdistö enää kirjoittanut NIkon tapauksesta, aikaisempia vaiheita jaksettiin/haluttiin vielä seurata.
Korvaukset olivat vaivaiset 3500 euroa, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset eli vuoteen 1999 mennessä 140000 euroa plus korot. Nikon vanhemmat maksavat niitä lopun ikäänsä, Niko itse on sen sijaan vapautettu korvausvelvollisuudesta. Alun perin käräjäoikeus olisi pannut hänetkin maksamaan yhteisvastuullisesti korvauksia siitä, että häntä oli aiheettomasti epäilty insesti uhriksi, mutta hovioikeus oli sentään vähän inhimillisempi."
Poika on varmaan nyt jo täysi-ikäinen, mutta minkä ikäinen hän oli v. -99 ei kerrota, eikä tuomiosta mitään muuta. Viranomaiset siis onnistuivat tuhoamaan tuossakin yhden perheen vanhempi-lapsi -suhteen ja elämän muutenkin. Oliko hän huostaanotettu loppupeleissä vai miten? En muista, näitä juttuja kun Suomessa piisaa.
Kirja jatkaa ihmisten oikeusturvasta:
"Periaatteessa suomalainen järjestelmä on kansainvälisesti verrattuna hieno ja suurin osa virkamiehistä näyttää yrittävän toimia niin, että he ottavat huomioon erilaisten lakien velvoitteet ja tarkoitukset. Ainakin he usein vakuuttavat tätä. Me olemme tasa-arvoisia lain edessä, paljon suuremmassa määrin kuin monissa muissa Euroopan maissa, koko maailmasta puhumattakaan. Kansalaisten oikeusturvaan on kiinnitetty paljon huomiota, säännösten tasolla. Jos virkamies kuitenkin päättää toimia oman päänsä mukaisesti ja haluaa olla piittaamatta kansalaisten oikeusturvasta tai olosuhteista (esim. pitäessään velvollisuutenaan olla 'puolueellinen lasten hyväksi'), hän voi tehdä todella pahaa jälkeä. Pahimnmillaan hän voi jopa tuhota perheitä, viedä lapsia molemmilta tai toiselta vanhemmalta ilman syytä, aiheuttaa lapsille loputtomia kärsimyksiä turhien "huolten" takia ja päästä itse kaikesta tästä kuin koira veräjästä. Hän voi vieläpä katsoa toimineensa oikein: en ole kuullut, että nämä virkamiehet kyseenalaistaisivat toimintatapansa. Eikä yhdessäkään tapauksessa ole tietääkseni esitetty minkäänlaisia anteeksipyyntöjä, edes ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen jälkeen.
mutta tuo edellinen pistää miettimään.
Kun aiheeton huostaanotto tehdään ja käyt läpi kaikki Suomen oikeusasteet ja niissä kaikissa tietysti häviät, kuten viranomaispäätösten suhteen täällä yleensä käy, niin sinut tuomitaan maksamaan vastapuolenkin oikeudenkäyntikulut. Ja vaikka myöhemmin EU:n ihmisoikeustuomioistuin toteaisi Suomen viranomaisten rikkoneen lapsen oikeuksia ja kansainvälistä lainsäädäntöä, EI asiasta Suomessa valittaneiden vanhempien oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta silti pureta. He ovat sen takia loppu elämänsä velkavankeudessa, kuten tuon Nikon vanhemmat.
Voi hitto tätä rikollisvaltiota!
Ja tuo on totta myös, että Suomen saamista tuomioista vaietaan visusti julkisuudessa, ihan yhtä visusti kuin esim. hoidollisista huostaanotoista.
Kun valitat eduskunnan oikeusasiamiehelle, on lomakkeessa kohta, johon voit laittaa vaatimuksiasi. Jos vaatimuksesi on sellainen, että asia joudutaan käsittelemään oikeudessa, voit myös saada vastapuolen oikeudenkäyntikulut maksettavaksesi, koska tämän maan viranomaispäätöksissä ei meidän oikeutemme silmissä yleensä valittamisen aihetta ole.
oikeuteeen valheellisin syyttein. en vastannut syytteisiin mitään, esitin vaan anomuksen etten joutuisi maksamaan mitään oikedenkäyntikuluja, ilmoitin että hyväksyn kaikki tuomiot, en edes ottanut kantaa syytösten oikeellisuuteeen. Lopputulos:sain vapautuksen kulujen maksamisesta. lähestymiskiellon vuodeksi (ei mitään väliä, enhän edes halunnut lähestyä kyseisiä henkilöitä!)js laseni hoidollisen huostaanotonvahvistamisen. pääsin siis kuin koirs veräjästä kuten sanotaan . en olisi mitenkään voinut puolustautua kyseisiä aggressiivisia sukulaisia vastaan!sossu ei asettunut minua puolustamaan, vaan antoi jutun mennä, heittipä vielä löylyä perään! nyt juttua käydään uudelleen hallito-oikedessa ja olen vastannut syytöksiin päätös tulee kahden viikon sisään! jännät paikat!
Kyse oli muuten Helsingin tapauksesta, ei Vantaan. Tuomio Suomelle tuli oikeudenkäynnin pitkästä kestosta:
"Kysymys oikeudenkäynnin kohtuullisesta ajasta asianomistajien nostamassa rikosjutussa, jossa terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta pyydetyn lausunnon saamiseen kului pitkä aika. --- Valittajat väittivät, että oikeudenkäynti heidän ajamassaan jutussa oli kestänyt kohtuuttoman pitkän ajan. Riidatonta oli, että oikeudenkäynti oli alkanut kesäkuussa 1994 ja päättynyt marraskuussa 2002."
Korvaukset olivat tosiaan pieniä, mutta ne on kai tarkoituksella tehty pieniksi ettei tuomioistuin hukkuisi jutturuuhkaan:
"Valittajat vaativat korvausta taloudellisesta vahingostaan väittäen, että käsittelyn pitkittyminen oli lisännyt niitä kuluja, joita he olivat joutuneet korvaamaan vastaajille. EIT katsoi, että syy-yhteys vahingon ja rikkomuksen välillä oli olemassa mutta ei kuitenkaan ilmoitetun koko vahingon osalta. EIT myönsi kullekin 1.000 euroa. Valittajat pyysivät myös korvausta aineettomasta vahingostaan. EIT myönsi kullekin 2.000 euroa. Vielä he pyysivät korvausta kuluistaan Strasbourgissa. EIT myönsi kullekin 500 euroa.
LOPPUTULOS: EIT katsoi yksimielisesti, että EIS 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu ja että valtion oli maksettava korvausta kullekin valittajalle taloudellisesta vahingosta 1.000 euroa, aineettomasta vahingosta 2.000 euroa ja kuluista 500 euroa mahdollisine veroineen 3 %:lla korotetun EKP:n maksuvalmiusluoton koron mukaisine viivästyskorkoineen."
Itse lastensuojeluasiaa ei käsitelty ihmisoikeustuomioistuimessa lainkaan, eli siinä ei katsottu olleen ihmisoikeusloukkausta.
Nämä tiedot löytyvät Finlexistä.
Itse Nikon huostaanotto ei muistaakseni kestänyt kovinkaan kauan.