Meidän reilun vuoden ikäinen tiibetinspanieli uros tälläkin hetkellä vinkuu kun yläkerran vaari imuroi.Se tuntuu menevän jotenkin paniikkiin kuullessaan imurin,ravaa edestakas,läähättää ja oikein rääkyy välillä ulko-ovella.Sama tilanne toistuu aamuisin kun alan esim.meikkaamaan,tietää että lähden?Ennen ei pelännyt imuria mutta jokin on nyt laukaissut tämän.Rauhoittelu,muun puuhan keksiminen tms ei toimi.Muuten on rauhallinen ja oma itsensä,mutta jotkut äänet eivät miellytä herraa.Olen pitänyt omaa imuria lattialla että "tutustuu"kaveriin,mutta ei näytä auttavan.Apua?
Arkajalka?
mKK_
11624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
sama vika koirallani oli..pelkäs vavan rattaita kovia ääni roskapusseja tiskaamisen ääntä..ym. asian sai korjattu aika helposti.. Aloin suurenteleen kaikkia ääniä esim tiskaamista.. Koiraa ei missään nimessä saa rauhotella tai hyssytellä.. Koiralle pitää näyttää että isoissa äänissä eiole sitten mitään erikoista..älä kiinnitä koiraasi huomiota. Jos seuraavalla kerralla alkaa naapurista kuulua imurointia niin hauuukottele ja ala itse tekemään jotain "kova" äänistä puuhaa.. Föönää vaikka hiuksiasi.. tai laita tv.tä isommalle:D Korvaa naapurista kuuluva ääni jollain oma tekoisella äänelläJa sitten sain lopetettua säikkymisen tiputtelemalla kattilan kansia ja räpsäyttelemällä muovipusseja enkä kiinnittänyt koiraan huomiota.. Käytä imuria useammin..toivottavasti jokin tepsi.. :)
Kokeiltu on haukottelua ja etten huomioi koiraa lainkaan.Mikään ei vaan tunnu toimivan.Vaikka laitan musiikkia kovalle niin tuntuu että se silti sen vaistoaa.Hiustenkuivain on myös yksi suuri paniikin aiheuttaja.Mikä neuvoksi,kun mikään ei tunnu auttavan?Tuota sinun kattilan kansi kikkaa voisin kokeilla ainakin,mutta siitä naapurin kotiaskar ongelmasta on pian päästävä.Toisinaan en edes tiedä miksi se menee niin levottomaksi.Uusi vuosi sentään meni hienosti,että ne äänet ei koiraani pelottanut.Lisää ideoita kokeneilta?
noh noh..minkäs rotuinen koira tää on? onko ollut ihan pennusta asti?vai toisessakin kodissa? miten se reakoi kun itse alat imuroimaan,koiranikin pelkää imuria jotenkin pomppii karkuun,mutta rauhoittuu kun pistän sen eri huoneeseen tai parvekkeelle..
Anna sen olla, äläkä välitä. Tämä on yleensä kaikkein paras neuvo kun koira pelkää. Pätee niin imuriin kuin siihen lähtöpelkoonkin.
Kun ihminen ei välitä niin ajan saatossa koirakin oppii että ei kai tässä nyt mitään sitten olekkaan kuin tuokin tuossa aina vaan mollottaa nätisti paikallaan.
ja tuosta että pidät omaa imuria lattialla. Ihan hyvä mutta eihän se koira tiedä että se yläkerran vaarin imuri on sama kapistus. Koiralle se on taas ihan uusi pelottava ääni.
kyllähän se siis pelkää omaakin imuria ja siitä syystä imuri on lattialla.Kyllähän minä sen nyt tiedän ettei se osaa ääntä imuriin yhdistää=) Kotiin se jää kyllä kiltisti kun en ennen lähtöäni huomioi sitä ollenkaan,ovelta vain huudan heipat(Eläinkaupasta neuvo ja oikein hyvä olikin,ei enää jää itkemään perään).Mitä jos tämä minun rennosti ottaminen ei auta ja koira vain jatkaa vinkumista?
Mitä sinä sitten ajattelet että voit tehdä sille vinkumiselle?
Jos menet puhumaan koiralle se ajattelee että kun tuokin nyt tuossa kehuu niin tämähän on jokin paha juttu.
Jos et huomioi niin et voi tehdä yhtään mitään haittaakaan. Meillä kesti puoli vuotta ja koira lopetti imurin pelkäämisen, ei se muutos heti tapahdu.
Esimerkiksi jos koira pelkää ilotulitteita niin jokainen ongelmakoirakouluttaja neuvoo omistajia että antakaa koiran olla rauhassa vaikka siellä sängyn alla koko ilta mutta itse käyttäydytte ihan normaalisti.
Samaa mieltä..!!!! kannatan
Jos koira ei kerran yleisesti ottaen pelkää kovia ääniä (esim. uusi vuosi meni hyvin) ja sen sijaan pelkää sitten sitä imuria ja föönia, niin silloinhan on aivan selvää, että se pelko yhdistyy juurikin tuohon ilmaapuhaltavaan/imevän vehkeen ääneen. Koira on sellaista jossain vaiheessa pelästynyt, vaikket sitä olisi edes huomannut.
Meillä koira pelkäsi imuria jonnekin liki puolivuotiaaksi asti, mutta meni ohi sitkeällä harjoittelulla. Ensin imuri lojui lattialla sellaisessa paikassa, että koira pääsi siitä ohi. Sitten imuri lojui paikassa, jossa imuri piti ohittaa aivan vierestä, jos mieli päästä kulkemaan. Lopuksi imuri oli meillä olohuoneessa ja jopa sohvalla, jossa muka "rapsuttelin/paijasin" imuria iltaisin. Silloin aikaa oli mennyt jo kai yli kuukausi ja koira uskalsi tulla ääneti olevan imurin viereen istumaan eikä pitänyt sitä vaarallisena. Sen jälkeen vasta laitoin imurin päälle. Enkä muuten imuroinut. Istuin imurin kanssa lattialla ja luin lehteä. Uteliaisuus voitti lopulta ja nyt kaikki hyvin. Ei se vieläkään imuria rakasta, ei tosiaankaan, mutta ei saa mitään paniikkiakaan. Joskus jopa joudun pyytämään koiraa pois edestä kun imuroin, eli ei enää juokse toiseen huoneeseen karkuun.
Samanlaisia ongelmia oli meillä myös mm. avonaisten siltojen ylittämisessä. Löysäsin koiran irti ja kävelin itse kuulematta /näkemättä sitä huutoa sillan toiselal puolella. Kyllä se vaan kummasti tuli perässä eikä muuten enää pelkää siltaa.
EHDOTTOMASTI samaa mieltä olen tuosta rauhoittelusta. Toiselle ihmiselle, joka pelkää, rauhoittelu toimii kyllä. Koiralle se on vain varmennus siitä, että tämä on todella karmivan kauhea juttu. Suhtaudu itse pelkotilan aiheuttajaan mutkattomasti
Hyviä neuvoja "imurilla"!
Eli juurikin niin ettei missään tapauksessa saa alkaa puhella koiralle, rapsutella sitä tms. huominosoittamista. Minulla on todella äänipelkoinen koira ja kaikki huomio koiraa kohtaan kun se pelkää, saa sen tärisemään vielä enemmän. Ja tuota ylläolevaa imuriin totuttamista kannattaa kokeilla, aikaa vie ja hermoja, mutta varmin tapa saavuttaa tuloksia.
Tuota omaa kolinaa ja kalistelemista en välttämättä kokeilisi. Jos koira on herkkä (siis tarkoitan todella herkkä), se saattaa alkaa pelkäämään kattilan kalisteluja yms. Ensin ehkä vain sitä tahallaan itse tehtyä kovaa ääntä, sitten ehkä jo kun kattila vahngossa kolahtaa ja lopuksi pelkotilaan ja pelkäämiseen riittää jopa pelkkä kattilan otto kaapista.. Kokemusta tuosta on, ei kattiloiden osalta vaan kaapin oven pamauksen...
siis mun koira on ollu mailman yli herkin varmaan. :( pelkäs karkkipaperiakin mikä lensi ulkona.häntäkoipien välissä jolkotteli ulkon. ja kaikki äänet mitä se kuuli oli melkein välitön sydänkohtaus.. :( raukka parka,olisi tehnyt mieli hyssytellä,mutta koira olisi luullut että on oikein pelätä.Koirani piti saada enemmän itsevarmuutta kulkea eteenpäin.ja sitä olen saanut sille -->
Eli niillä kattiloilla ja kansilla,pistin kolinaksi aina kun olin keittiössä..Kun roskia vein niin paukauttelin roskalaatikoiden kansia.. Koira huomas että ei äänet ja oudot tavarat sille mitään tee, eikä tarvitse hermostua..tätä jatkan tänäkin päivänä.Eikä koira ole moksiskaan korvaansa vain heilauttaa maatessaan.ei muuta.. :) ulkonakin ollessaan on paljon itsevarmempi,eikä juokse suoraa jalkoihin.vaan menee nuuskimaan ihmeellisen näköistä esinettä maassa.rohkeutta on tullut..
Tässä se näkyy että koirat ovat yksilöitä. Mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi toisella. Oma koirani on herkkä ja pehmeä (eli muistaa ikävät asiat/paikat pitkään) samaanaikaan. Tämän lisäksi vielä omistaa olemattoman hermorakenteen.
Sitä jos yrittää siedättää äänistä(pelosta) pois niin että paukuttaa kovempaa sen pelkäämää ääntä,se menee aivan sekaisin ja tästä tilasta sen myös kestää melko kauan aikaa palautua normaaliksi.
Tuon takia en suosittele kokeilemaan lisärymistelyä kaikille koirille.