Muita ulkomailla asuvia?

asut? Riippuu paljolti siitäkin kuinka sujuvasti asiat hoituu.

moi..onko sulla skype käytössä? australiassa asuu paljon suomalaisia ja olen ollut skypen kautta aivan outoihin mutta suomalaisiin yhteydessä. tosi mukavaa väkeä.. ja varmaan joitain yhteisöjä löytyy sieltä.. kauaksi tyttö rukka olet mennyt ,,sinne minne moni haluaa joskus mennä,,niinkuin minäkin..edes käymään.. mut lentolippujen hinta ei sovi nyt mun kukkarolleni.. toivottavasti saat yhteyden muihin suomalaisiin ja saisit ystäviä sieltä.. itselläni on ulkomaalainen mies,,arabi, ja olen suunnitellu pois muuttavani suomesta..mut en mieheni kotimaahan. toivotan onnea sinulle ja perheellesi...lapsuuden ystäviä ei kukaan korvaa..

Minä asun myös ulkomailla ja olen avioliitossa ulkomaalaisen (Saksassa saksalaisen :) miehen kanssa. Lapsia ei vielä ole, mutta nyt odotan esikoistamme. Ihan yhtä kaukana "kotoa" en ole kuin sinä, mutta ikävä kyllä usein vaivaa: ikävä perhettä, ystäviä, suomen kieltä, suomalaisia ruokia... ;)
Minä olen asunut täällä nyt kolmisen vuotta; tällä hetkellä meillä ei ainakaan ole suunnitelmia muuttaa Suomeen, haluan ensin oppia hyvin saksaa, ja miehelläni on myös hyvä työ. Mutta kuten sanottu, kaipuu on usein kova ja uskon, että kovenee vaan kun lapsi syntyy. Haluaisin niin lapseni oppivan kunnolla suomea saavan edes jonkinlaisen suomalaisen(kin) identiteetin...

Pääsetkö sinä välillä käymään Suomessa? Noin kaukaa se on ehkä vähän hankalampaa ja tietysti kalliimpaakin. Me käymme onneksi Suomessa aika usein, ainakin nelisen kertaa vuodessa, ja usein perheeni käy myös täällä vieraanamme. Juuri tänään olen lähdössä kahdeksi viikoksi koto-Suomeen viettämään hiihtolomaa, ihanaa...! :)

Oletko puhunut kaipuustasi miehellesi? Tietääkö hän, kuinka isosta asiasta on kyse? Parempi puhua hyvissä ajoin, eikä vasta sitten, kun tilanne on ajautunut umpikujaan, etkä enää jaksa. Ehkä voisitte tehdä jonkinlaisia kompromisseja...? Vaikka ette muuttaisikaan Suomeen, niin entä vaikka kesämökki Suomessa tms..? Toki kaikki semmoinen maksaa... Joka tapauksessa toivon sinulle jaksamista ja kaikkea hyvää! Iloitse lapsestasi ja yritän elää tätä hetkeä. Varmasti teillä suhteessanne rakkauttakin riittää, kun olet sentään noin kauas lähtenyt miehesi takia!

keskustele asiasta siis Suomi-kaipuusta miehesi kanssa.
Ehkä sinulla on lievää masennusta,väsymystä synnytyksen jälkeen ja kaipaat tuttuja kuvioita ympärillesi. Lapsen saanti on mullistava kokemus, on opittava ja sopeuduttava moniin uusiin asioihin. Ne vievät paljon aikaa ja voimia,ja jos samalla on sopeutumisprosessi vieraaseen kulttuuriin niin voimia ja aikaa tarvitaan.
Sinun on annettava itsellesi aikaa tottua äitinä olemiseen ja vieraassa maassa olemiseen. Älä vaadi itseltäsi liikoja,vaan keskity olennaiseen ,perheen ja itsesi hoitoon.

Oletko saanut suomalaisystäviä? Asuin itse vuosia ulkomailla ja lasten synnyttyä aloin kaivata nimenomaan suomalaisia ystäviä.Toki paikallisiakin ystäviä on hyvä ja tarpeen olla,mutta suomalainen ymmärtää paremmin mistä olet lähtöisin yms.
Etsi vaikka googlella lähin suomalainen yhteisö tai seura,niitä varmaan Australiassa löytyy.
Mulla on yks kaveri
Brisbanen lähettyvillä,asunut jo lähes20 vuotta,perhe ja lapset.eli kyllä se asuminen siellä sujuu ja onnistuu.
Älä jää turhaa kotiin murehtimaan asioita,kaipailemaan.Muista että avioliitossakin on niitä lasku- ja nousukausia.Ei kannata eropapereita laittaa heti ekan kriisin sattuessa. Ammattiapuakin on saatavilla jos tuntuu että umpikuja alkaa lähestyä. Tiedän millaista Suomi-ikävä on omasta kokemuksesta.Silloin on tarpeen hyvä ystävä (suomalainen), saada ruisleipää ja suomalaista kahvia (esimerkiksi).
Lapsen kanssa voi lähteä maasta pois kun saa isältä suostumuksen. Passiin tarvitaan molempien suostumus.Jos ero tulee ja haluat lapsen Suomeen on saatava isältä kirjallinen suostumus siihen (asianajajalla).Muuten voit saada syytteen lapsen kaappauksesta ja siitä tulee ikävät seuraukset.

Mä en asu ulkomailla mutta tiedän miltä susta tuntuu. Asuin ulkomailla kun aloin odottaa esikoista ja heti kun sain tietää raskaudesta halusin muuttaa Suomeen. Mulla on amerikkalainen mies ja ennen raskautta aina puhuin miehelle että haluan asua USA:ssa mutta nyt kun on nää kaksi ihanaa pientä lasta niin en lähtisi Suomesta pois mistään hinnasta! Uskon että lasten on parempi kasvaa täällä kuin siellä rapakon takana. Mies ei varmaan halua täällä kylmässä pohjolassa koko elämäänsä viettää mutta on toistaiseksi tyytyväinen täällä oloon. Eletään päivä kerrallaa ja tapellaan tästä asiasta vasta sitten joskus. Nyt mulla on koulut kesken niin mies tietää että muutama vuosi täällä ainakin on pakko olla.

Heippa hain ihan muuta tietoa netista kun tormasin sun viestiisi. Elikkas mina asun kanssa Usa:ssa, olen naimisissa. oon asunut taalla nyt vuoden ja kaipaus Suomeen on kova. Mun aviomies on kauan jo puhunut suomeen muuttamisesta...ja sitten me paatimme etta nyt sen teemme.Olen lahdossa kuukauden sisalla takaisin miehen lahtee vahan myohemmin silla meilla on viela talo myymatta.
Olen raskaana, ja haluan etta lapseni syntyy suomessa, luotan paljon enemman suomalaiseen neuvola toimintaa kuin tahan systeemiin taalla. Joka kerta kun menen laakarille minulle tulee tunne etta olen vain yksi monista siella, eika minulle anneta tarpeeksi aikaa.
Tottakai suurin syy muuttoon on se etta kaikki ystavani ja perheeni on suomessa, ja kaipaan heita kovasti. Kun tulin tanne ajattelin etta eihan tassa mitaan kylla mina parjaan olen vahav ihminen, mutta huomasin etta taalla on sellainen sisapiiri josta on vaikeaa saada ystavia, ja mina asun maalla Arkansasissa niin taalla on viela pienemmat piirit kuin kaupungeissa.
En oikein tieda vastata tuohon kysymykseesi, mutta ajattelin vain ilmoitta etta olen hengessa mukana! Tsemppia kaikkeen!ja hyvaa ystavan paivaa! Kirjoittelemisiin!