kinasteluako?

Heipsan. Ajattelin antaa oman näkökulmani ihmisten kinasteluun ja jatkuvaan sortamiseen. Suusta puhetta ja riitelyä aiheittaa mm. dobermannin korvien ja häntien typistys, tuonti koirat, sekarotuiset yms. Kaikki mistä voi mahdollisesti sana harkkaa aloittaa. Eikö kukaan ole ymmärtänyt että kaikki ihmiset on erillaisia ja jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Jos joku tykkää typätystä toopesta niin mitä sitten? Ja sinä joka olet kiihkona sitä typpäämistö vastaan niin etkös itse sitten pidä koirasta luppakorvilla ja pitkällä hännällä?
Mennääs historiaa taakse päin kun suomessakin vielä typistettiin. Muistaako monikaan sitä prosentti määrää joka jäi typistämättä? Ja sillon taistelua käytiin aivan toisin päin. Ne jotka pitivät luomusta saivat sillon köniinsä.
En jaksa ymmärtää niitä lapsen mielisiä jotka eivät voi sietää ja ymmärtää monipuolisuutta.
Otan esimerkin näistä "kakaroista".
Minulla oli typätty doobermann uros, joka oli tuotu venäjältä. Sillä oli paperit ja ihan hyvin jopa näyttelyissäkin menestynyt. En toki voinut käyttää sitä suomessa, mutta kasvattaja käytti joko venäjällä tai sitten vein sen itse jonnekkin muualle. No mutta asiani pointti on siinä, että asuimme rauhassa rivitalossa, siihen asti, että naapuriimme muutti kiihkoilija tosta typistämisestä. Vuoden verran kuuntelin sitä nalkutusta joka oli todellakin rasittavaa kun naapurimme kyttäsi, että millon astun koirani kanssa ovesta ulos ja silloin hän aina ampaisi ulos haukkumaan minua ja koiraani. kaikki olisi ollut hyvin jos se meidän "rakas" naapurimme olisi vain pysynyt siinä nalkutuksessa, mutta sitten alkoi tapahtua ilkivaltaa. Jos lähdin töihin ja koira jäi yksin kotiin, niin millon oli ovi maalattu jollai spraylla tai ikkunoita rikottu. Kerran jopa koirani oli karannut ja oli viikon karkureissulla sen takia. Viimeinen tikki oli kyllä siinä että, että naapurini haavoitti koiraa lähes kuolettavasti, vain ja ainoastaan sen takia kun sillä oli typätty korvat ja häntä. Monen leikkauksen jälkeen koira jäi kyllä eloon, mutta ikuiset arvet koiraani jäi. Mm. Naapurillani ei ollut enää mitään asiaa tulla samaan pihaan meidän kanssa tai koirallani meni pää aivan sekaisin ja käskyt ei mennyt perille. Viha koirassa kasvoi kasvamistaan, kunnes annoin periksi ja muutin pois. Muutimme suoraan maalle jossa ei muita ihmisiä ollut 5 kilometrin säteellä. Siellä koirani rauhottui ja loppujen lopuksi kuoli 13 vuoden ikäisenä.
Että miettikää sitä miltä tuntuu jäädä toisen sortamisen alle. Kenellekkään ei toivo koskaan mitään samallaista, mutta TE jotka vastustatte henkeen ja vereen saakka typistämistä, niin miettikää kuitenkin missä raja menee.
Muuten Naapurini joitui maksaan kaiken aiheuttamasnsa vahingon.