Kirjotan tämän aivan vain siksi että saan pääni puhtaaksi, ja ehkä siitä on jotakin apua jollekkin.
Synnyin 4.5 kiloisena ja elin nuoruuteni onnellisesti ylipainoisena aina 16 ikävuoteen. Harrastin liikuntaa siinä missä kaikki muutkin, mutta ilmeisesti söinkin sitten enemmän kuin muut. Olen kokenut sen paineen mitä ylipainoinen ihminen kokee lapsena sekä yläasteella. Minun tapauksessani se ei ollut mitenkään kova, mutta olipahan kuitenkin. Vasta 16-vuoden ikäisenä aloin huolestua siitä että kiinnostuuko kukaan tyttö minusta, kun näytin miltä näytin silloin. Tietysti oli tyttöjä jotka olivat kiinnostuneet minusta, mutten henkilökohtaisesti vain itse voinut alistua sellaisiin suhteisiin, koska halusin parempaa. Joten yläasteen päätyttyä aloitin elämäni ensimmäisen dietin. Itse dietissä ei ollut mitään ongelmaa ja paino putosi 3 - 4kg kuukaudessa. Henkisesti ottaenkin se oli helppoa, sillä tiesin aina nuorempanakin että halutessani pystyisin laihduttamaan.
Koska olin ne ratkaisevat vuodet ylipainoinen niin en jossain määrin uskonut itseeni, näinpä luulen että minusta tuli näinkin ujo naisten suhteen. En ole koskaan omistanut varsinaista naispuolista ystävää, taikka suudellut, taikka mitään tälläistä mitä monet kokevat jo ala-asteella, niin se jos joku pistää itsetunnon pohjalle. Tiedän että mikäs kiire tässä on, olenhan vasta kohta 17 ja jopa tyytyväinen ulkonäkööni. En vain vieläkään pysty juttelemaan tytölle ilman alkoholia, olen niin tajuttoman ujo. Onneksi minulla on kavereita jotka haluavat minut aina viikonloppuisin bailaamaan, ilman heitä olisin täysi nolla. Aloitan tässä kohta muutaman kuukauden kovan treenin, jotta olen kesäksi parhaassa mahdollisessa kunnossa, mitä vuodessa voi saada aikaan (kun viime kesällä painoin parikymmentä kiloa enemmän..) Loppupelissä olen mielestäni keskivertoa komeampi, ja tajuttoman ylpeä siitä että onnistuin tässä projektissa. Enää on vain loppusuora jäljellä. Jos tämä kaikki onnistuu, niin varmasti henkisestikkin vahvistun ja pääsen nauttimaan elämästäni, joka ikisestä minuutista ja sekunnista.
Toisille nuoruus on niin helppoa. He syntyvät normaalipainoisena, sekä vanhemmat pitävät heidät sellaisena aina nuoruuteen asti, jolloin nuori vasta itse alkaa ajatella omaa ulkonäköään ja ymmärtää yhteiskunnan ihanteet. Heidän on niin helppo muodostaa suhteita tyttöihin jo ala- ja yläasteen vaihteessa, toisin kuin esimerkiksi minulle. Siitä syntyy eräänlainen kierre koko nuoruudeksi jos siinä vaiheessa kärsii ylipainosta.
En vain helvetti voi ymmärtää miten jotkut vanhemmat eivät osaa tajuta sitä, että minkälaisen nuoruuden he antavat lapsillensa, jos eivät puutu ylipainoon jo lapsivaiheessa. Omani eivät selvästikkään sitä tajunneet ja jouduin itse sen oivaltamaan. Vannon kautta helvetin että omat muksuni pysyvät normaalipainoisina aina 16 ikävuoteen asti kunnes he saavat elää elämänsä vaikka norsun kokosena.
Ylipainon aiheuttama syrjintä nuoruudessa voi todellakin tehä pahaa sisemälle, itse olen erittäin hyvä esimerkki siitä.
Se oli todella mukava kuulla, kun kaverit kehuivat minua siitä että pystyin pudottamaan painoani ongelmitta jopa 20 kiloa. Mä tein sen! =)
Synnyin 4.5 kiloisena ja elin nuoruuteni onnellisesti ylipainoisena aina 16 ikävuoteen. Harrastin liikuntaa siinä missä kaikki muutkin, mutta ilmeisesti söinkin sitten enemmän kuin muut. Olen kokenut sen paineen mitä ylipainoinen ihminen kokee lapsena sekä yläasteella. Minun tapauksessani se ei ollut mitenkään kova, mutta olipahan kuitenkin. Vasta 16-vuoden ikäisenä aloin huolestua siitä että kiinnostuuko kukaan tyttö minusta, kun näytin miltä näytin silloin. Tietysti oli tyttöjä jotka olivat kiinnostuneet minusta, mutten henkilökohtaisesti vain itse voinut alistua sellaisiin suhteisiin, koska halusin parempaa. Joten yläasteen päätyttyä aloitin elämäni ensimmäisen dietin. Itse dietissä ei ollut mitään ongelmaa ja paino putosi 3 - 4kg kuukaudessa. Henkisesti ottaenkin se oli helppoa, sillä tiesin aina nuorempanakin että halutessani pystyisin laihduttamaan.
Koska olin ne ratkaisevat vuodet ylipainoinen niin en jossain määrin uskonut itseeni, näinpä luulen että minusta tuli näinkin ujo naisten suhteen. En ole koskaan omistanut varsinaista naispuolista ystävää, taikka suudellut, taikka mitään tälläistä mitä monet kokevat jo ala-asteella, niin se jos joku pistää itsetunnon pohjalle. Tiedän että mikäs kiire tässä on, olenhan vasta kohta 17 ja jopa tyytyväinen ulkonäkööni. En vain vieläkään pysty juttelemaan tytölle ilman alkoholia, olen niin tajuttoman ujo. Onneksi minulla on kavereita jotka haluavat minut aina viikonloppuisin bailaamaan, ilman heitä olisin täysi nolla. Aloitan tässä kohta muutaman kuukauden kovan treenin, jotta olen kesäksi parhaassa mahdollisessa kunnossa, mitä vuodessa voi saada aikaan (kun viime kesällä painoin parikymmentä kiloa enemmän..) Loppupelissä olen mielestäni keskivertoa komeampi, ja tajuttoman ylpeä siitä että onnistuin tässä projektissa. Enää on vain loppusuora jäljellä. Jos tämä kaikki onnistuu, niin varmasti henkisestikkin vahvistun ja pääsen nauttimaan elämästäni, joka ikisestä minuutista ja sekunnista.
Toisille nuoruus on niin helppoa. He syntyvät normaalipainoisena, sekä vanhemmat pitävät heidät sellaisena aina nuoruuteen asti, jolloin nuori vasta itse alkaa ajatella omaa ulkonäköään ja ymmärtää yhteiskunnan ihanteet. Heidän on niin helppo muodostaa suhteita tyttöihin jo ala- ja yläasteen vaihteessa, toisin kuin esimerkiksi minulle. Siitä syntyy eräänlainen kierre koko nuoruudeksi jos siinä vaiheessa kärsii ylipainosta.
En vain helvetti voi ymmärtää miten jotkut vanhemmat eivät osaa tajuta sitä, että minkälaisen nuoruuden he antavat lapsillensa, jos eivät puutu ylipainoon jo lapsivaiheessa. Omani eivät selvästikkään sitä tajunneet ja jouduin itse sen oivaltamaan. Vannon kautta helvetin että omat muksuni pysyvät normaalipainoisina aina 16 ikävuoteen asti kunnes he saavat elää elämänsä vaikka norsun kokosena.
Ylipainon aiheuttama syrjintä nuoruudessa voi todellakin tehä pahaa sisemälle, itse olen erittäin hyvä esimerkki siitä.
Se oli todella mukava kuulla, kun kaverit kehuivat minua siitä että pystyin pudottamaan painoani ongelmitta jopa 20 kiloa. Mä tein sen! =)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oon reilu parikybänen äijä ja aika sama meininki mulki oli noi kouluvuodet. Mä olin puolet ala-asteest ja koko yläasteen ylipainonen, ku mutsi vaa koko ajan toi safkaa etee ja selitti et "syö, syö!"
Pikkupenskana mä olin aina huomattavasti muita laihempi, ni se varmaan kelas et paljo ruokaa vaan ni asia korjaantuu.
Vast yläasteen jälkee mä rupesin kelailee omaa painoo ja ajattelin et se on loppu nyt. Rupesin kuntoilee ihan sikana.
Tätä nykyä mä oon hoikka ja semmosena aion itteni pitääkki. Mielummin vaik laiha ku ylipainonen.
Ja sama juttu jos mä joskus penskoi saan: niist ei ainakaa tuu ylipainosii. Mä en todellakaa haluu antaa niiden käydä samaa paskaa läpi!
Tsemii kaikil punkeroil; ylös, ulos ja lenkille punttikselle.
Kannattaapi olla kärsivällinen. Ei semmoset "otayksipillerijalaihdut30kg" - ihmedieetit oikeesti toimi.
Hikee pintaan vaa, ni pitkäl tähtäimel tulokset alkaa näkyy ja myös pysyy!
Peace!
mulla on vielläkin sama ongelma, ihan pienestä pitäen olen ollut muita pyöreämpi ja koko ala-aste varmaan menikin syömässä suruun. Tilannetta ei auttanut sisko joka on langanlaiha eikä ole ikinä joutunut kamppailemaan painon kanssa. En ole myöskään kokenut mitään suurempia kiusaamisia painostani mutta aina se on itseä ärsyttänyt ja vaivannut, ehkä siksi olen vielläkin nyt seissemäntoista vuotiaana ujo, vaatimaton, liian kiltti ja periksi antava ja erittäin masentunut. Olen nyt ylä-asteelta asti yrittänyt saada painoa alas kuitenkaan knnolla onnistumatta, nyt painan 58 kiloa ja olen 168 pitkä ja haluaisin saada viellä viisi kiloa alas. Haluaisin myös saada normaalit kokoiset lapset jotka voisivat olla tyytyväisiä itseensä eivätkä tälläisiä kuin minä :) stemppiä kaikille tukeville joilla on ne kilot vielläkin olalla niinkuin minulla
sulle, ~Tyttö 90~. Et sää ainakaan enää voi olla mitenenkään ylipainoinen. Noin pitkä ja noin vähän painat. Sun täytyy olla upean hoikka. Jos sulla menis 5 kiloa painosta, niin ei se enää olis kovin hyvännäköistä.
Ehkä syy onkin jossain muussa kuin ulkonäössä. Kuinka voit syyttää painoa tuollaisessa tilanteessa. Vaikka se onkin psykologinen tutkittu juttu, että kun on itsensä ja itsetuntonsa kanssa pahoja ongelmia, niin alkaa helposti näkemään syyn ulkonäössä. Se jotenkin suojaa mieltä, kun saa laittaa kaikki syyt ulkonäön niskoille, eikä vaan muuten itseensä.
Mitä syytä siinä voisi olla, että olet hoikka? Ehkä joskus pienempänä hieman tukeva, muttet enää. Inhoavatko ihmiset hoikkia ihmisiä?
Tai jos sinulla on hyvä ystävä/poikakaveri, niin onko sillä muka jotain väliä vaikka se lihoisi tai laihtuisi 5kg? Tulisiko siitä heti paljon parempi ihminen laihtuessaan. Tai huonompi lihoessaan. Tuskin. Eihän se varmaan muuttuisi mitenkään. Etkä sinäkään. Jotenkin vain mielessäsi taidat ajatella niin.
Minä tunnen itseni ihan paskaksi ihmiseksi. Eikä se tee sen paremmaksi asiaa, vaikka olen laiha, alipainoinen. Tosin vain muutaman kilon, mutta haluaisin lihoa. Sen takia, että näyttäisin paremmalta. Syön ja syön, kaikki tulee vain toisesta päästä ulos. Maha menee ihan sekaisin, jos paljon syön, eikä paljoa mikään mahassa sitten pysy. Ei minustakaan yhtään parempaa ihmistä tulisi, vaikka lihoisin. Mutta ihan vain ulkonäön takia, tykkäisin olla hieman pehmoisemman oloinen, enkä tämmöinen luinen.
Enkä minä siis sen ulkonäön takia itseä paskaksi tunne, vaan muuten. Laihuus on vain yksi ulkonäön piirre ja eivät kaikki sitä arvosta. Mutta ei se ihmisestä huonoakaan tee. Ei ulkonäkö voi tehdä ihmisestä hyvää, tai huonoa.
Monesti lihavemmilla voi olla itsellä niin huono itsetunto, että he ovat ujoja tai epävarmoja. Ja se ehkä saa karkoitettua hieman ihmisiä ympäriltä. Mutta ei se pelkkä lihavuus minun mielestä mikään syy ole.
Ellei sitten niin, että jollain on kotona lapsena opetettu, että on huono ihminen jos on lihava. Sellaisiakin on, kun vanhemmat ovat kamppailleet ylipainoa vastaan ja opettaneet lapsille miten todella tyhmää on olla ylipainoinen ja älä missään nimessä liho, menee elämä pilalle. Sellaiset lapset ehkä ovat oppineet näkemään ylipainoiset huonompina, kun kuuliasesti noudattavat tarkkaan vanhempiensa neuvoa.
Ainoastaan sairaalloisen ylipainoisiin tulee sillei kiinnitettyä huomiota. Mutta silloihan on yleensä joku ahmimis häiriö ym. Jolle se henkilö ei itse oikein saa mitään. Niin, etteivät sellaisetkaan ihmiset sen huonompia ole. Miksi lihavat olisivat muka huonompia? Se että lihavuus aiheuttaa tauteja on tietenkin huono juttu. Ja siksi pitäisi laihtua.
"Toisille nuoruus on niin helppoa. He syntyvät normaalipainoisena, sekä vanhemmat pitävät heidät sellaisena aina nuoruuteen asti, jolloin nuori vasta itse alkaa ajatella omaa ulkonäköään ja ymmärtää yhteiskunnan ihanteet. Heidän on niin helppo muodostaa suhteita tyttöihin jo ala- ja yläasteen vaihteessa, toisin kuin esimerkiksi minulle."
Muista vaan se, että ylipaino on vain yks niin monista syistä, mikä voi painaa mieltä nuorena. Ei se tee elämästä mitenkään helppoa, vaikka onkin normaalipainoinen:P
Mieluummin olisin ylipainoinen, kuin tällanen yksinäinen, ujo masentunu lähes kaveriton ihminen. Ja syynä vaan se, kun en osaa olla "oikein" ihmisten kanssa. En voi syyttää kuin itseä siitä, että olen niin tyhmä. Tyhmä ihminen. Eikä sitä tyhmyyttä saa edes dieteillä pois. Enkä voi syyttää ongelmiani ulkonäön takia. Vain itseni takia.
Aivan, onhan sitä monia muitakin huolia nuorena, jotka voivat olla paljon pahempia kuin ulkonäkö.
Oma ongelmani oli pääasiassa pelkästään ulkonäkö, ja siinäkin ylipaino ja finnit. Näiden kahden 'ongleman' hävittyä tunnen oloni älyttömän paljon paremmaksi ja voin paljon paremmin jutella tytöille. Yleisesti vaan on paljon parempi olo, ja tuntuu että voi tehdä kaikkea sellasta mitä en koskaan olis voinu vuos sitten edes kuvitella.
Henkiset ongelmat ovatkin sitten vähä vaikeampia hoitaa, mielestäni melkein ainoa lääke siihen on se, että löytää koulusta sen oman porukkansa.
Itse satun omaamaan todella tärkeitä suhteita sellaisiin ihmisiin, jotka vetää mua mukanaan bileisiin jne. Ilman niitä en olisi yhtään mitään.
Olen nyt 17 vuotias tyttö ja KÄRSIN ylipainosta. Ylipainoisuus on sukuni geeneissä ja siksi laihduttaminen on tosi vaikeaa. Minulla on paha olla ja nyt tuntuu taas vaihteeksi että tulen hulluksi ylipainoni kanssa.
Juttelin viime kesänä toisella paikkakunnalla olevan lääkärin kanssa ja hän ehdotti laihdutus lääkkeitä. Täällä niitä ei minulle myönnetä koska olen teini-ikäinen ja kyseiset lääkkeet voisivat olla minulle vaaraksi koska teini-ikäiset mielialat vaihtelevat muita ikäluokkia enemmän.
Mieleltäni olen täysin terve, mikäli ei lasketa sitä että olen sillon tällöin masentunut. Siispä pystyisin ohjailla lääkkeiden ottoa ENKÄ SÖISI NIITÄ KUIN KARKKIA.
Minua on ala-asteen ekalta luokalta ylipainostani. Synnyin normaalipainoisena ja olen ollut normaalipainoinen koko lapsuuteni. Kouluun mennessä geenit alkoivat näkyä. Lihoin pikku hiljaa ja nyt tuntuu että jopa ruoan katsominenkin lisää ylimääräisiä kiloja, ei siis puhettakaan että voisin syödä jotain ylimääräistä.
Kotona vanhempani ovat huolissaan ylipainostani. Juttelin koulumme terveydenhoitajan kanssa, ja hän ehdotti kesällä olevaa ns. 'läskileiriä' jossa on muita samanikäisiä ja samaa tilannetta kokevia nuoria. Olen miettinyt tätä, mutta toisealta en haluaisi lähteä tälläiseen mukaan. 'Läskileirillä' olisi kovaa treeniä ja välillä hauskan pitoa. Mitä mieltä te olette?
Ylipainoni vaikuttaa jonkin verran arkeeni. Minulla on poikaystävä jonka kanssa minulla menee ihan hyvin. Käverisuhteeni ovat juuri nyt heikolla pohjalla, koska olen muuttanut tänne vasta ja täällä ei kunnolla hyväksytä uusia ihmisiä. Kaverisuhteeni on periaatteessa näin:
- Minulla on sellaisia tosi kavereita, joiden kanssa olen ollut ystäviä monta vuotta, mutta he asuvat muualla
- Sitten minulla on 2 kaveria jotka viestivät koko ajan minulle etteivät huoli minua seuraansa, ja tämä on alkanut ihan vasta
- Sitten on niitä kavereita joitten kanssa juttelee sillon tällöin..
Olisiko teillä hyviä keinoja saada kiloja pois?
:( olen tosissani kyllästynyt :(
Olen nyt 17 vuotias tyttö ja KÄRSIN ylipainosta. Ylipainoisuus on sukuni geeneissä ja siksi laihduttaminen on tosi vaikeaa. Minulla on paha olla ja nyt tuntuu taas vaihteeksi että tulen hulluksi ylipainoni kanssa.
Juttelin viime kesänä toisella paikkakunnalla olevan lääkärin kanssa ja hän ehdotti laihdutus lääkkeitä. Täällä niitä ei minulle myönnetä koska olen teini-ikäinen ja kyseiset lääkkeet voisivat olla minulle vaaraksi koska teini-ikäisten mielialat vaihtelevat muita ikäluokkia enemmän.
Mieleltäni olen täysin terve, mikäli ei lasketa sitä että olen sillon tällöin masentunut. Siispä pystyisin ohjailla lääkkeiden ottoa ENKÄ SÖISI NIITÄ KUIN KARKKIA.
Minua on kiusattu ala-asteen ekalta luokalta ylipainostani. Synnyin normaalipainoisena ja olen ollut normaalipainoinen koko lapsuuteni. Kouluun mennessä geenit alkoivat näkyä. Lihoin pikku hiljaa ja nyt tuntuu että jopa ruoan katsominenkin lisää ylimääräisiä kiloja, ei siis puhettakaan että voisin syödä jotain ylimääräistä.
Kotona vanhempani ovat huolissaan ylipainostani. Juttelin koulumme terveydenhoitajan kanssa, ja hän ehdotti kesällä olevaa ns. 'läskileiriä' jossa on muita samanikäisiä ja samaa tilannetta kokevia nuoria. Olen miettinyt tätä, mutta toisealta en haluaisi lähteä tälläiseen mukaan. 'Läskileirillä' olisi kovaa treeniä ja välillä hauskan pitoa. Mitä mieltä te olette?
Ylipainoni vaikuttaa jonkin verran arkeeni. Minulla on poikaystävä jonka kanssa minulla menee ihan hyvin. Käverisuhteeni ovat juuri nyt heikolla pohjalla, koska olen muuttanut tänne vasta ja täällä ei kunnolla hyväksytä uusia ihmisiä. Kaverisuhteeni on periaatteessa näin:
- Minulla on sellaisia tosi kavereita, joiden kanssa olen ollut ystäviä monta vuotta, mutta he asuvat muualla
- Sitten minulla on 2 kaveria jotka viestivät koko ajan minulle etteivät huoli minua seuraansa, ja tämä on alkanut ihan vasta
- Sitten on niitä kavereita joitten kanssa juttelee sillon tällöin..
Olisiko teillä hyviä keinoja saada kiloja pois?
:( olen tosissani kyllästynyt :(
the man who did it! Aijon tehdä NYT samalla tavalla, rupean käymään lenkkipoluilla ja syön terveellisemmin. Itseasiassa ruokavalio on jo korjaantunut hyväksi, mutta se liikunta... itsekuri 0, mut kyllä se nousee, tiedän että pystyn siihen! :)
Itse olen koko elämäni, (15v) ollut ylipainoinen. Ala-asteella olin tosi lihava, ja mua kiusattiin siittä. Seiskalle mentyäni laihduin -10kg ja olin ok kunnossa, en hoikka, mutten lihavakaan. Sellainen hieman pyöreä, farkkukokoa 38. Lihoin 8-luokan kesälomalla takaisin kaikki kiloni. 10kg. Ulkonäkö ei ole koskaan ollut ongelma, naama on keskivertoa kauniimpi, ja koskaan kukaan ei ole sanonut sitä rumaksi. Meikkaan kauniisti ja ihmiset pitävät tyylistäni, jopa kehuvat miksi minä vien kaikki miehet(?) ei niitä nyt niin paljon ole ollut...MUTTA itseäni kalvaa tämä, 160cm 70kg. Kukaan kavereistani ei tiedä että painan niin paljon, eivätkä uskoiskaan. Arvuuttelevat minun painavan -10kg todellisesta painostani, näköjään se ei näy ulospäin niin vahvasti, paitsi silloin kun ITSE katson peilistä. Tiedän kuitenkin etten näytä häiritsevän lihavalta, mutta se masentaa silti enkä saa loppumaan masentumistani ennenkuin -10kg on todella lähtenyt! Joten kaikki nyt itseään niskasta kiinni, appelsiineja naamaan ja ylös, ulos ja lenkille! :) Bikinit odottavat ;)