Käyn joskus tällä palstalla ja silmiini sattui kirjoituksesi Rosen-terapiasta. Tietty kokeilin ja USKOMATON kokemus!
Taustaani sen verran, että olimme normaali nuoriperhe ja saimme toivotun, rakastetun lapsen 80-luvun puolivälissä. Kiinnyin lapseeni enemmän kuin mieheeni ja meitä kohtasi järkyttävä tragedia, jota en tarkemmin voi kertoa.
Sukulaisista ei ollut apuun, joten silloin 4-vuotias lapsemme oli sijoitettava.
Siitä asti olen kärsinyt jatkuvasta kivusta. Rosen käsittelyssä alkoi käsivarsia pakottaa ja mieleen nousi sanat: tyhjän sylin syndrooma. (jos joku ei tiedä termiä, tarkoittaa lapsen menettämisen jälkeen niiden alueiden kipeytymistä, joissa lasta eniten pidetään).
Puhuin tästä terapeutille ja muistin kun lapseni huusi lattialla potkien, en lähde, en lähde, olen äitin kanssa. Lopulta lohdutonta itkua itkevä lapsi oli vain vietävä autoon.
Tuo kamala muistikuva alkoi "elää" ja huusin ja itkin itseni näännyksiin.
Sen jälkeen kipu hellitti.
Tämä on todella toimiva hoitomuoto, koska kaikki mennyt tuska on kehon muistin tallessa.
Varasin uuden ajan ja terapeuttini sanoi, että menettääpä lapsen miten tahansa kuolema/sijoitus, on tuska yhtä suuri ja se on käytävä läpi.
Muutoin paranemista ei koskaan tapahdu?
Sinä Amalia avasit minulle tien sinne, mihin olisi pitänyt mennä jo vuosia sitten. Kiitos!
Taustaani sen verran, että olimme normaali nuoriperhe ja saimme toivotun, rakastetun lapsen 80-luvun puolivälissä. Kiinnyin lapseeni enemmän kuin mieheeni ja meitä kohtasi järkyttävä tragedia, jota en tarkemmin voi kertoa.
Sukulaisista ei ollut apuun, joten silloin 4-vuotias lapsemme oli sijoitettava.
Siitä asti olen kärsinyt jatkuvasta kivusta. Rosen käsittelyssä alkoi käsivarsia pakottaa ja mieleen nousi sanat: tyhjän sylin syndrooma. (jos joku ei tiedä termiä, tarkoittaa lapsen menettämisen jälkeen niiden alueiden kipeytymistä, joissa lasta eniten pidetään).
Puhuin tästä terapeutille ja muistin kun lapseni huusi lattialla potkien, en lähde, en lähde, olen äitin kanssa. Lopulta lohdutonta itkua itkevä lapsi oli vain vietävä autoon.
Tuo kamala muistikuva alkoi "elää" ja huusin ja itkin itseni näännyksiin.
Sen jälkeen kipu hellitti.
Tämä on todella toimiva hoitomuoto, koska kaikki mennyt tuska on kehon muistin tallessa.
Varasin uuden ajan ja terapeuttini sanoi, että menettääpä lapsen miten tahansa kuolema/sijoitus, on tuska yhtä suuri ja se on käytävä läpi.
Muutoin paranemista ei koskaan tapahdu?
Sinä Amalia avasit minulle tien sinne, mihin olisi pitänyt mennä jo vuosia sitten. Kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
olenkin ajatellut, että miten sulla nyt menee. Voisitko kertoa vielä myöhemmin lisää tuntemuksistasi, olen kiinnostunut.
Tämän toisen Rosen-terapia kävijän kanssa olemme keskustelleet enemmänkin yksityisesti, tuolla [email protected], hän avasi myös erillisen sähköp. os. ihan sitä varten, joten keskustelemme edelleen anonyymisti.
Olen todella iloinen puolestasi ja kiva, että vinkistäni oli todella apua. Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaisuuteen ja varmasti saatkin, kun asiat loksahtavat paikoilleen.
Niin laitoin ton os. jos haluat keskustella enemmän.
Hei Amalia. Kerroit s-postisi osoitteen.Mulle kävi niin, että en saanut siihen osoitteeseen lähtemään mitään. Eli [email protected] vaan [email protected]. Eli se, kun ensiksi kirjoitit minulle tuli tällä osoitteella perille.Sen jälkeen olen kirjoittanut, vaan että vastaa ja ilmeisesti ovat tulleet sinulle?
kerroit. Sanon sulle samalla, että en ole päässyt nyt lähettämään sullepäin, kun eilen yritin ja jotain siinä yahoossa tapahtui, mut yritän uudestaan, mut jos ei onnistu, niin tiedät miks olen ollut hiljaa. Palaan sitten viim. kun joku lapsista korjaa ton säpon