Olen tilanteessa, jossa olen ihastunut työpaikallani erääseen naiseen. Emme ole kovinkaan paljoa töissä tekemisissä, mutta jokin aika sitten yhteisessä illanvietossa päädyimme samaan seurueeseen. Tein hänelle kiinnostukseni aika selväksi ja siitä seurasi välillemme intiimämpääkin kontaktia. En usko että tilanne tästä kuitenkaan lähi aikoina etenee mitenkään, mutta nyt itseäni on alkanut häiritä oma käytökseni tämän naisen seurassa. Minulla on tunteita häntä kohtaan minkä seurauksena olen ystävällinen ja huomaavainen, mikä korostuu vielä entisestään sillä tämä nainen kohtelee minua aika neutraalisti, välillä jopa välinpitämättömästi. Tunnen itseni lähes mairittelevaksi mielistelijäksi, mutta koska emme näe kovin usein, en näe mitään syytä teeskennellä muutakaan.
Ajattelen että ehkä häntä hämmentää suora lähestymiseni ja kiinnostuksen osoitukseni (taisi tulla tosi yllätyksenä), ja että siitä johtuisi välinpitämättömyytensä. Ilmeisestikään hän ei ole valmis etenemään asiassa, vaikka välillä antaakin kiinnostuksen merkkejä kaikesta huolimatta. Seurani tuntuu kyllä muuten kelpaavan, mutta lähempää kontaktia en enää parien pakkien jälkeen uskalla ehdotella. Pitäisikö hänet jättää vain "omaan arvoonsa" ja rauhaan, ja antaa hänen lähestyä jos hän niin katsoo haluavansa? Vai kannattaisiko jatkaa sitkeästi näkemistä hyvässä hengessä? En vain halua että hän saa minusta epätoivoisen ahdistelijan kuvaa. Tässä tuntuu todellisuudentaju jotenkin sumenevan enkä osaa enää arvioida tilannetta ollenkaan realistisesti. Enkä vielä haluaisi käydä asiasta mitään vakavia keskustelujakaan kanssaan.
Ajattelen että ehkä häntä hämmentää suora lähestymiseni ja kiinnostuksen osoitukseni (taisi tulla tosi yllätyksenä), ja että siitä johtuisi välinpitämättömyytensä. Ilmeisestikään hän ei ole valmis etenemään asiassa, vaikka välillä antaakin kiinnostuksen merkkejä kaikesta huolimatta. Seurani tuntuu kyllä muuten kelpaavan, mutta lähempää kontaktia en enää parien pakkien jälkeen uskalla ehdotella. Pitäisikö hänet jättää vain "omaan arvoonsa" ja rauhaan, ja antaa hänen lähestyä jos hän niin katsoo haluavansa? Vai kannattaisiko jatkaa sitkeästi näkemistä hyvässä hengessä? En vain halua että hän saa minusta epätoivoisen ahdistelijan kuvaa. Tässä tuntuu todellisuudentaju jotenkin sumenevan enkä osaa enää arvioida tilannetta ollenkaan realistisesti. Enkä vielä haluaisi käydä asiasta mitään vakavia keskustelujakaan kanssaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nyt on pakko vastata tähän, sillä olen ihastunut erääseen, joka on tehnyt kiinnostuksensa minuun hyvin selväksi ja välillämme on ollut myös jotain läheisempää. Hän on saanut minun ihastumaan syvästi itseensä, ja on toden teolla lähestynyt minua ja toiminut erittäin aktiivisesti suhteeni. Hän kiehtoo minua aivan käsittämättömän paljon ja hän on mielessäni oikeastaan koko ajan. Olen tiedostanut, että olen itse ollut lähinnä se passiivisempi puoli huomionosoituksessa, mutta syitä siihen ovat mm. häkeltymiseni noissa tilanteissa ja jännittämiseni. Kun en näe häntä, ajattelen aina miten voisin osoittaa kiinnostukseni, mitä voisin sanoa missäkin tilanteessa ja millä tavalla. Hyvä etten vuorosanoja opettele ulkoa ;) Mutta kun näen hänet, tilanteet ovat aina joko niin lyhyitä, tai ympärillämme on liikaa muista ihmisiä, tai yksinkertaisesti menen niin puihin hänen kanssaan, etten saakaan kiinnostusta osoittavaa sanaa ulos suustani.
Viime aikoina olen yrittänyt rohkaistua ja toivottavasti hän on edes vähän huomannut kovan yritykseni.... vaikka saatankin vaikuttaa tahtomattani melko välinpitämättömältä. Sisälläni kuitenkin roihuaa. Mistäpä sinäkään tiedät ihastuksesi todellisia tunteita, vaikka olisivat kuinka kuumat..?
Nacsu, mistä päin olet? ;)
Minula on sama ongelma eikä tilanteeseen näy loppua.
toivottavasti omalla kohdallasi asia kääntyy hyvin päin
Jaa...uskaltaakohan sanoa ;) Mistäs itse? Joka tapauksessa taistelen vuoroin itseni kanssa päättämällä, että nyt yritän oikein kunnolla tehdä kiinnostukseni selväksi, suunnittelen sanomisiani jne,. ja vuoroin taas hoen itselleni "herätys todellisuuteen, ei tämä voi kuitenkaan toteutua koskaan."
Teen niin tai näin, hän flirttailee minulle, enkä tiedä mitä tehdä. Ollako samanlainen itsekin vai ollako etäinen, uskaltaako vai ei. Mietin myös, mahtaako hän tietää, mitä minulle lähentelemisillään aiheuttaa, jos ja kun tietää tilanteen kuitenkin olevan hyvin vaikea ellei mahdoton.
kerro vaan mistä olet ; )
Uudeltamaalta?
Ei ole Uusimaa... valitan. Etelä-Suomi kyllä. Mutta todennäköisyys että tuntisimme, lienee aika pieni kuitenkin joka tapauksessa.
AP - olet varmaankin saanut uskoa ja toivoa siitä, mitä sinulla ja ihastuksellasi on joskus ollut läheisemmin. Sinuna en luovuttaisi vielä (ellei hän sitten toistuvasti, erittäin selvästi tee selväksi, ettei halua olla kanssasi tekemisissä.) Sitten varmaan paras vetäytyä.
Nimenomaan noin,uskoa ja toivoa on siitä mitä oli.Eikä mitään sellaista ole ollut etteikö haluaisi olla tekemisissä kanssani.Työyhteisössä tällaiset asiat voivat olla tietenkin vaikeampia käsitellä.
Pliis, kerro edes hieman että minkä värinen ja pituinen tukka ja silmienväriä tms...
Sillä jota kaipaan on lyhyet tummat hiukset.
ompas mukavaa että on kohtalotovereita, olen nimittäin myös ihastunut työkaveriini, tosin meillä tilanne ei varmaan ole noin pitkällä mitä teillä.. en itseasiassa ole edes varma onko hän lesbo, mutta mielestäni kuitenkin hän tuntuu siltä... (tutkani on joskus myös pettänyt!). Hänkin on ajoittain välinpitämättömän oloinen, mutta lähiaikoina muuttunut aika paljon..Aiemmin ajattelin että hänellä on tyttöystävä. Työympäristömme ei todellakaan ole sellainen että siellä olisi helppo tutustua toiseen, antakaa vinkkejä.......!!
mistä päin olet?
kehittyi? Oletteko jo intiimi asteella? Vai vain katseitako vaihdatte? Sekin vaikuttaa etenemiseen paljon.
Näitä "olen ihastunut työpaikallani ihanaan naiseen, mutten tiedä onko hän naisiin päin"-tyyppisiä juttuja on paljon. Mulla sama tilanne, enkä todella tiedä onko tyttö hetero vai not. Sinänsä ärsyttävää lukea näitä tämäntyyppisiä stooreja... Jatkuvasti sitä miettii, että "onkohan tuo SE". Ei taida olla.... Enpä uskalla ottaa asiaa tytön kanssa puheeksi, kun työskennellään niin, ettei varsinaisesti olla paljonkaan tekemisissä. Rupea nyt tuntemattomalle avautumaan...
jos ihastuu niin luulisin että seuraava askel olisi ihan hänen kanssaan ystävystyminen. Onko se muka niin vaikeaa? Puhua ihmiselle, eihän sitä heti tarvi kysyä että oletko lesbo ja voisitko alkaa olemaan.
Olen aivan samassa jamassa sun kanssa.. Nähdään tämän ihastukseni kohteen kanssa jotakuinkin kerran / pari viikossa (tosin, saman illan aikana mahdollisesti myös useamminkin), mutta tuossa ympäristössä vaikeaa tehdä mitään aloitetta. Toisaalta tuntemattomalle olisi helpompi avautua, mutta en uskalla lähteä pilaamaan välejä, jos toinen ei ole laisinkaan samoilla linjoilla mun kanssa.
Täytyy sanoa, että tässä tapauksessa heterona olisi helpompaa.........
ja ties mitä, niin ei se muuttuisi vaikka olisit tuplahetero.
Noh, saamaton - kyllä, ujo - en.
Täytyy kyllä sanoa, että jos olisin ihastunut mieheen, niin uskaltaisin lähestyä häntä aivan toisella tavalla. Tällä hetkellä pienen paikkakunnan olot ja vanhoillinen työilmapiiri painavat niskassa ja näin ollen lähestyminen samaa sukupuolta olevaa työkaveria kohtaan on hankalampaa.
Hyvä niille, jotka eivät tuollaisista seikoista välitä.
Meillä on siis jo ollut lähempääkin kontaktia keskenämme.Tapauksen jälkeen käytöksensä muuttunut hieman välinpitämättömäksi,vaikka välillä hän taas antaa hienovaraisesti kiinnostuksen merkkejä.Nyt en tiedä että onko hän hämmentynyt vai kaduttaako juttu häntä. Pitäisikö minun ottaa etäisyyttä vai jatkossakin hakeutua hänen seuraan?
oikein juuta tai jaata. Teillä on siis ollut jotain säpinää ja nyt hän näyttää siltä että se tältä erää riitti. Enhän mä mikään tilannetajun mestari ole mutta ilmeisesti näin asia myös on.
Tuskin hän enään leikkisi vaikeasti saatavaa tai edes pohtisi että mitä sinä haluat.
Se saattaapi olla että hän sai mitä halusi ja nyt on hiukan vaivaantunut että pitäisikö siitä nyt sitten puhuakkin tai setviä jotain.
Noissa työpaikka melkein tutuissa ihmisissä piilee se vaara että se mikä syntyy työpaikalla jää työpaikalle, eli ei niitä rakkauksia ja ihastuksia paljoa märehditä sen kummemmin kuin tylsää työpäivääkään.
Minusta sinä voit ottaa selkeesti kanssa askeleen taaksepäin ja odotella seuraavia pikkujouluja ja luultavasti siellä hän saattaa sulle "avautua", tai sitten ei.
Minusta on ihan turhaa alkaa kehittelemään suhteentynkää itsekseen, siihenkin tarvii kaksi. Ja jos ette kerta edes puhu toisillinne asiasta niin en mä kyllä näe että teillä on tulevaisuuttakaan.
Mitä mahtaa tarkoittaa tuo "lähempääkin kontaktia"? Että olette jutelleet yksityisemmistäkin asioista vai että olette ottaneet lähempää kontaktia ihan fyysisestikin?
Kun osapuolet ovat kumpikin epävarmoja toisen tunteista (ja myös omistakin) niin onhan väistämätöntä, että tilanne etenee hitaasti.
En osaa muuta neuvoa antaa, kuin että osoitat vain sisukkaasti kiinnostusta toista kohtaan: hakeudut hänen seuraansa, kyselet ja muistat myös kuunnella häntäkin, seuraat miten hän sinuun jatkossa suhtautuu. Osoitat, että pidät hänestä. Et tuppaudu tai tyrkytä vaan olet positiivisesti innokas. Voit myös tehdä ihan konkreettisia tekoja, auta häntä jonkin jutun tekemisessä, tarjoa kahvit tms.
Joo ihan fyysistä läheisyyttä.Siinä ei jäänyt mikään epäselväksi.En ole luovuttaja tyyppiä ja uskon että joskus voi viedä aikaa että tunteet varmistuvat.Itse en jaksaisi sellaista odotella:-)Positiivinen innokkuus kuulostaa hyvältä!
osapuolen innokkuus? Jos hän ei kerta vastaa sun nykyiseenkään innokkuuteen niin miten sä luulet että hän syttyy tästä positiivisesta innokuudesta?
Tee tietysti miten haluat, minusta tuntuu vain että se mitä on tarkoitus teidän välillä tapahtua on jo tapahtunut. Valittettavasti siitä ei seurannut yhteenmuuttoa eikä tulista romanssia ja yhteistä kesämökkiä.
Sinuna jatkaisin vain! Positiivisuudella voi olla uskomattoman hyvätkin seuraukset ;)
Kunhan vain jaksat ajatella niin, että se toinenkin on vähintään yhtä epävarma tunteistaan ja miettii varmasti yhtä lailla, miten tulisi käyttäytyä.
ottaa välillänne tapahtunutta puheeksi? Tyylin, että mua jäi vähän vaivaamaan (kuten olet varmaan huomannutkin!) se, mitä niissä juhlissa meidän välillä tapahtui. Kysyä ihan vaan, onko asia jäänyt toista mietityttämään. Ja vaikka uskaltautua sanomaan, että itsellä aisia on ollut mielessä. Eihän se vielä mikään kosinta ole, jos kysyy toisen tunnelmia tapahtuneen jälkeen.
Kiitos rohkaisusta.Uskon itsekin positiivisuuteen ja ajatus tämän naisen epävarmuudesta kannattelee minua toistaiseksi.Ei nämä nyt mitään helppoja ja itsestään selviä asioita kaikille ole, joten kärsivällisyyttä vain.Ja positiivisuutta!
Kannatan suoraan puhumista. Jos se on vaikeaa töissä pyydä vaikka kahville. Ja tee heti selväksi, että sulla olis asiaa. Ei tarvitse esittää, että pyydät kahville "muuten vaan".
Toinen vaihtoehto on, että vetäydyt hetkeksi. Koska se on joko
a. kiinnostunut susta, mutta ei osaa oikein ilmaista sitä, ujo tai jännittää
b. ei ole kiinnostunut enää ja on siksi viileä
c. on yhä kiinnostunut, mutta ei oikein tiedä miten suhtautuisi omiin ja sun tunteisiin ja sun innokkuus vähän jo ahdistaa sitä.
Minä varmaan hiljentäisin hetkeksi ja katsoisin, tuleeko se mun luokse. Liika into voi tappaa olemassaolevatkin tunteet. Eihän kukaan halua ketään liian tyrkkyä. Toisaalta lesboilla sitä ongelmaa ei pitäisi niin usein olla kun heteroilla, kun heteroiden vaan on helpompi ja sallitumpi tyrkyttää itseään ja avata peli heti.
Mutta odota vähän, niin se tulee syömään sun kädestä. Älä pakkosyötä. Anna sen tavoitella sinua.
Suoraan puhuminen useimmiten on toimiva idea.Naisen käytös kuitenkin niin ristiriitaista että en usko puhumalla asioiden selviävän,ainakaan vielä.Jos mietin itseni samaan tilanteeseen, että olen epävarma,ujo tai jännitän niin ei minusta suoraan kysymällä saisi sen enempä irti.Parempi nyt vain katsella rauhassa.