Hovawart

että on ihmisystävällinen.

eräs bokserirotuinen koira kyllä taisi puraista tuota joskus. En tiedä sitten vaikuttiko se..?

Ensinnäkin, jos tiedät että koirallasi on taipumusta tuollaiseen niin miksi ihmeessä sinä päästät sen nuuskimaan muita koiria?
En ymmärrä.
Tuollainenhan vain pahentaa asioita.
Ei koiran TARVITSE tutustua muihin koiriin. Nuorena on tärkeätä leikkiä ja peuhata muiden tuttujen ja turvallisten koirien kanssa ja miksei 7-vuotiaanakin mutta ei hihnassa ja ei tuntemattomia koiria nuuskita.
Omat koirani eivät ikinä haistele muita koiria hihnassa. Hihnassa kun ollaan muihin koiriin suhtaudutaan välinpitämättömästi mutta leikkiä toki saavat koirien kanssa. Tuttujen sellaisten ja metsässä.

Yleensä nämä ongelmat lähtevät sieltä hihnan päästä, kuten itse arvelitkin. Omistajat kohtelevat koiraa eri tavalla kuin pitäisi ja koira alkaa suojelemaan itseään.

meillä uros kohta kolme vuotta eikä siedä kuin harvoja koiria, koskee siis myös narttuja. Oman nartun kanssa on ylintä ystävää ja joidenkin vieraiden narttujen sekä urosten. Pieniä koiria kohtaan todella aggressiivinen. Koskaan ei ole toista koiraa purrut, mutta kaikki tappelun ainekset on olleet kahdesti kasassa. Toisella kerralla johtuen minun huolimattomuudestani ja toisella kerralla vika oli vieraan koiran omistajassa.

Ei se koira mikään luonnevikainen ole. Ei sen tarvitse tulla toimeen oman lauman ulkopuolisten koirien kanssa. Se hännän heiluttelu ei kerro vielä yhtään mitään, jos et osaa koiraasi lukea. Korkealle nostettu, pientä liikettä nopeasti heiluva häntä ei tosiaankaan ole ystävällisyyden merkki. Turha siis ruveta sitä koiraa sosialistamaan. Sen sijaan koiran hallinta sinun on kyllä opeteltava. Ohitusharjoittelu onnistuu parhaiten ohjatuissa tottelevaisuustreeneissä, joten ota selvää paikkakuntasi koirakerhoista ja mukaan vain.

Ihmisillä on monesti sellainen kumma käsitys, että kaikki uroskoirat rakastavat kaikkia narttukoiria, vaikka hommassa ei ole mitään perää. Omasta uroksesta voin sanoa, että tulee melkein paremmin toimeen muiden urosten kuin narttujen kanssa, juoksuaikainen narttu tietysti oma lukunsa.

Poika täyttää kohta 7 vuotta ja koko ajan tulee ihanammaksi - on poikani koira, mutta minä (mummo) hoidan koiraa paljon mökillä ja lenkkeilen talvisin koiran kanssa.

Kehuminen on avainsana. Hyvä poika. Ja siihen namia päälle (voi olla vaikka hapankorppumuru, voileipäkeksipala, lenkkimuru, yms.).

Otan koiran viereen (ei saa kiristää pantaa - luin juuri Koiramme lehdestä, että jos vetää pannan kireälle kohtaamistilanteessa, koiran mielestä epämukavan olon syynä on lähestyvä koira tai ihminen). Viereen ja seuraamaan rauhallisesti; juttelen ja kehun hyväksi pojaksi ja, jos olen havainnut lähestyvän koiran riittävän ajoissa, olen varannut käteen namipalan. Sitä voi antaa nuuhkia, jolloin huomio kiinnittyy siihen. Kun ohitustilanne on ohi, sitten kehut ja nami.
Ohitustilanteet muuttuvat positiivisiksi, kun ne ennen olivat uhkaavia (koiran mielestä).

Kehumalla saa parempia tuloksia kuin kieltämällä.
Luonnollisesti on tilanteita, jolloin pitää kieltää, mutta nämä kohtaamiset sujuvat nykyään todella hienosti. Joku vastaantuleva koira saattaa rähistä, meidän poika on hyvä poika, ei hauku, ei hyökkää - kunhan vastaantulija ei tule päälle. Valitettavasti jotkut pitävät koiransa löysässä flexissä/vapaana. Hovawart puolustaa omiaan, ei päästä muita lähelle - niinkuin pitääkin olla. Nämäkin tilanteet ovat menneet hyvin ylläkerrotulla menetelmällä, onneksi.

Koiran huomio kannattaa siirtää muuhun, keskittyy siihen, eikä vastaantulevaan koiraan.
Aloitin tämän koulutuksen pyytämällä koiran sivulle ja seuraa-käskyllä kiinnitin huomion pois vastaantulevasta. Katsoin koko ajan silmiin ja kehuin 'hyvä poika', 'hyvä poika'. Ohitimme onnistuneesti uroskoiran (mille aiemmin rähisi), en tainnut tuolloin edes antaa namupalkkiota.

Koira myös tietää, että kun odottaa rauhassa lupaa ylittää tie (on flexissä/hihnassa), saa palkkion, kun tie on ylitetty.
Jos vastaan tulee pieniä lapsia, tietää, että kun ei huomioi lapsia, on hyvä poika ja katsoo silmiin, että annapa nyt se palkkio.

Koira leikattiin (kastraatio) n. 3,5-vuotiaana, taisi olla lähempänä neljää. Nuo uroksen tavat oli jo oppinut ja rähisi uroksille.
Nyt on helpottanut näillä metodeilla.

Meidän pojalla on tietyt narttukaverit, joiden kanssa leikki sujuu. Jopa joku uroskin on 'hyväksytty' joskus. Hihnassa koirat käyttäytyvät erilailla kuin vapaana, tulee herkemmin rähinää hihnassa. Vapaana nartut pistävät kyllä pojan kuriin - vanha, huonojalkainen Kultainen noutajarouva - mökkinaapuri - piti jöötä. Ko. koirarouva tuli mökkimme pihallekin, poika vaan katsoi, ei uskaltanut mennä ajamaan pois. Kyseinen 'vanharouva' valitettavasti kuoli, mutta poika tietää reviirinsä rajat edelleen.

En päästä lenkillä tutustumaan vieraisiin koiriin, vaikka olisivatkin narttuja. Koiratarhassa on ollut narttujen kanssa hienosti - urosten kanssa ei onnistu.