Jatkuvasti, niin vapaa-ajalla kuin opiskellessa, käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan kuin mikäkin kusipää. En puhu kenellekään, en tahdo tavata ketään enkä jaksaisi välittääkään enää mistään. Päivät tuntuvat samalta puurolta ja omat ongelmat eivät vain katoa elämästä. Sitä tuntee itsensä vajaaksi, kun muihin itseään vertaa eikä omaa peilikuvaa voi katsoa ilman, että näkee siellä hetkellisesti "väärän" ihmisen. En pysty pitämään itseäni haluttavana tai kunnioitettuna. Ajattelen muiden ihmisten hymyjä ja tervehdyksiä mielistelyksi ja kaksinaamaisuudeksi, jota he käyttäisivät myöhemmin minua vastaan.
Olen jatkuvasti erittäin vihainen varsinkin läheisilleni. He eivät tajua, kuinka paljon minuun sattuu kuulla, kuinka he pyynnöistäni huolimatta kutsuvat minua tytöksi, neidiksi jne. tai juridisella nimelläni, jota en koe lainkaan omakseni. Olen vihainen ihmisille, jotka sanovat, että heidän naamassaan oleva näppylä on maailmanloppu.
Olen saanut niin tarpeekseni kaikesta siitä paskasta, mitä sitä joutuu joka päivä kohtaamaan. Päivisin ei voi kulkea ilman muiden ihmisten pitkiä katseita tai iltaisin pelkäämättä tulevansa hakatuksi. Tuttaville ongelmistaan ei voi puhua, koska he eivät ymmärrä/eivät ole kiinnostuneita. Joutuu jatkuvasti valehtelemaan ihmisille tai pysymään vaiti omista asioistaan, koska muuten omasta persoonasta tulisi oikea friikkishow-näytös, esimerkki kaikille sairaasta ihmisestä.
Olen jatkuvasti erittäin vihainen varsinkin läheisilleni. He eivät tajua, kuinka paljon minuun sattuu kuulla, kuinka he pyynnöistäni huolimatta kutsuvat minua tytöksi, neidiksi jne. tai juridisella nimelläni, jota en koe lainkaan omakseni. Olen vihainen ihmisille, jotka sanovat, että heidän naamassaan oleva näppylä on maailmanloppu.
Olen saanut niin tarpeekseni kaikesta siitä paskasta, mitä sitä joutuu joka päivä kohtaamaan. Päivisin ei voi kulkea ilman muiden ihmisten pitkiä katseita tai iltaisin pelkäämättä tulevansa hakatuksi. Tuttaville ongelmistaan ei voi puhua, koska he eivät ymmärrä/eivät ole kiinnostuneita. Joutuu jatkuvasti valehtelemaan ihmisille tai pysymään vaiti omista asioistaan, koska muuten omasta persoonasta tulisi oikea friikkishow-näytös, esimerkki kaikille sairaasta ihmisestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luin tekstisi. Mutta nyt täytyy heti alkuun kysyä, oletko täysin varma että tahdot olla poika? Saanko kysyä, miksi tahdot olla tyttö? Etkö voisi nauttia naisellisuudesta ja antaa sen kukkia? Varmasti nimittäin ihmiset katsovat kieroon ja muuta.. Itse en sellaista kestäisi.
Oletko todella miettinyt että oletkin poika. Koetko olevasi vastakkaista sukupuolta. Jos näin on, en yhtään ihmettele käytöstäsi. Itselläni asia ei ollut ihan noin rankkaa, mutta kyllähän se rassasi jos kutsuttiin vanhalla (väärällä) nimellä tms. Olisitko varma että sukupuolen korjaus voisi helpottaa henkistäkin olotilaasi. Ehkä ensivaiheessa voisi pyytää keskusteluapua vaikkapa Transtukipisteeltä tai muusta vertaistuesta. Jos sitten tunnet todellakin sukupuoliristiriitaa, voisi harkita transtutkimuksiin lähtöä. Ehkäpä se että saisit elää oikeassa sukupuolessasi auttaisi näihin ongelmiisi.
En ole tutkimuksiin vielä mennyt, koska elämäntilanne ei anna siihen aikaa. Kunhan tämä kiire rauhoittuu niin sitten.
Olen miettinyt ja elänyt tämän asian kanssa jo ala-asteikäisestä lähtien. Yläasteella aloin pukeutua mieheksi ympäri vuorokauden enkä ole koskaan katunut sitä. Tämä asia ei ole minulle kuitenkaan pelkkää pukeutumista, vaan minä oikeasti koen olevani poika. Se loukkaa, kun muut ihmiset väittävät jotakin muuta.
Sukupuolenkorjaus ehdottomasti auttaisi, en ole ajatellutkaan muuta kuin sitä. Minä en halua olla enkä ole vastakkaista sukupuolta, koska olen jo mies, vaikka anatomisesti olenkin nainen. Se vain sattuu, kun ihmiset eivät pysty ajattelemaan minkään muun kuin sen mukaan mitä näkevät.
Enemmänkin mietin sitä, että miksi ihmeessä olen ihmisille niin vihainen ja että olisiko transsukupuolisuus jotenkin syynä siihen. Tiedän, että jos olisin myös anatomisesti mies en varmaankaan kantaisi ketään kohtaan vihaa, koska ei olisi mitään syytä vihata. Sinänsä ei minulla ole syytä tälläkään hetkellä, mutta silti ihmiset vain raivostuttavat.
Väärässä sukpuolessa eläminen kuormittaa ihmistä henkisesti paljon. Huomasin tämän itsestäni. Ennen tutkimuksiin ja hoitoihin lähtöä, olin ajoittain hyvinkin agressiivinen ja lähiomaiseni sai siitä kärsiä. Samoin rasitti sekin etten voinut elää oikeassa sukupuolessani, vaan jouduin sen salaamaan. En ollut niin rohkea kuin sinä että olisin elänyt jo aiemmin naisena. Tämä salailu vuosikausia teki sen etten vieläkää osaa ystävystyä kenenkään kanssa, vaikka kaipaankin läheisiä todellisia ystäviä. Kavereita on kyllä pilvin pimein, mutta se ei riitä.
ootkos käyny täällä ftmforum.org? Kanssaveljistä löytyy tukea ja neuvoja.
Ns. "tavikset" tuskin ymmärtää mitä käyt läpi. Tukea voi niiltä pyytää, mutta ei kannata luottaa siihen että he ymmärtäisivät tai osaisivat jutella sun kanssa näistä asioista. Omat kaverit ei oo olleet kovinkaan kiinnostuneita kuulemaan mun ongelmista, joten toinen ftm kaveriksi on hyvä vaihtoehto.
Samankaltaisia vihantunteita on mullakin ollut. Eipä siinä kai mitään outoa ole.
Mutta että pelkäät kaksinaamaisuutta muilta? Tuohon en osaa mitään sanoa.
Luuletko että ihmisellä tulee olemaan vaihe elämässä jolloin EI olisi kiireitä? (:) Mun mielestä on paras nähdä vaiva ja ottaa hyppy tuntemattomaan jos vaan jonkunmoinen rahantulonlähde on olemassa. Ne HYKSissa tai TAYSissa osaa kyllä järjestellä ajan sun kanssasi siten, että se sopii sulle ja sun muille kiireille.
En tiiä miten lie, mutta mulla on paljon parempi olo kun käyn tutkimuksissa. Toivoa on paremmasta tulevaisuudesta oman sukupuolen suhteen mikä vetää mielen iloiseksi. Tässä tuntuisi oppivan vaikeuksista, niiden kohtaamisesta, käsittelystä ja voittamisesta sekä itsestään. Rankkaa on, mutta loppujen lopuksi tämä kaikki tulee olemaan sen arvoista. Varmasti.
Pysy vahvana, veli!
"Luuletko että ihmisellä tulee olemaan vaihe elämässä jolloin EI olisi kiireitä? (:) Mun mielestä on paras nähdä vaiva ja ottaa hyppy tuntemattomaan jos vaan jonkunmoinen rahantulonlähde on olemassa."
Todellakin, kiireitä ei kannata syyttää, myöhemmin harmittaa taatusti. Eiköhän jostain välistä löydy sen verran aikaa että ehtii käymään lääkärissä hakemaan lähetteen tutkimuksiin. Tutkimukset voi sitten järjestellä omien kiireidensä mukaan. Jos asut "muualla Suomessa", eli olet Tampereen tutkimusryhmän mandaatilla, tutkimuskäyntejä on harvakselleen. Aivan etelässä taas ollaan Helsingin alueella ja siellä käydään vähän tiheämpään, mutta lyhyempiä istuntoja.
Tulonlähteeksi riittää alkuvaiheessa jo opiskelu- ja työttömyysrahat. Jos vain löytyy sen verran rahaa pussin pohjalta että pystyy ostamaan bussi tai junalipun Tampereelle/Helsinkiin, niin Kela maksaa omavastuun ylittävän osan takaisin. Tutkimukset ei maksa mitään eikä ne hoidotkaan kovin kalliita ole. Moni opiskelija tai jopa työtön on ollut tutkimuksissa ja hoidoissa ongelmitta.
Ite saan 30euroa joka kuussa opintotukea (kun asun vielä kotona), ja opiskelija-alennuksella (n. 450km pitunen matka HYKSiin) junassa maksaa melkein 60euroa, Kela korvaa melkein 40euroa, eli maksettavaksi itelle jää melkein 20euroa (olen siis tutkimus-vaiheessa vielä).