Kyselkääpä lapsiltanne, että jos hän saisi valita, olisiko hän mielummin kotona, vai päiväkodissa päivät. Meillä 5- vuotias vastasi, että kotona. Kysyin häneltä, että jos äidillä tai isällä olisi mahdollisuus olla kotona, niin haluaisiko hän silloin käydä päiväkodissa.
Mietin töiden muuttamista osa-aikaiseksi, jotta saan enemmän aikaa lapsilleni, toinen, kun koulussa ja iltapäivät hänelle pitkiä...
Mietin töiden muuttamista osa-aikaiseksi, jotta saan enemmän aikaa lapsilleni, toinen, kun koulussa ja iltapäivät hänelle pitkiä...
Vastaukset 18
Vanhimmat
kannalta parempi olla päiväkodissa,oppii paremmin sosiaalista käyttäytymistä,pelejä ym.
Eikö pelejä opita myös kotona??????? Vai ettekö tosiaan tee lapsenne kanssa mitään kotona?
ajattelua tässä nyt harrastetaan. Onko se sitten niin, että jos vie lapsensa päiväkotiin, ei tee lapsensa kanssa muuten yhtään mitään ja olettaa, että saa kaiken tarpeellisen vierailta ihmisiltä?
Hei haloo??? Että voi olla aikuiset tosissanne. Pelkkää hölmöä provosointia.
Jos teitä kiinnostaa, mitä työssä käyvät vanhemmat tekevät lastensa kanssa, kun on yhteistä aikaa, niin minäpä kerron.
Kun herätään aamulla, on yleensä vähän kiire, mutta ei aina niin kiire, etteikö ehditä esimerkiksi pelleillä siinä kaiken puuhan lomassa. Toisinaan on sen verran aikaa, että ehditään syödä yhdessä aamupala ennen matkaan lähtöä. Päiväkotimatkalla tehdään kaikenlaisia huomioita siitä, mitä ympäristössä tapahtuu, eläimistä ja luonnosta, tai ajaa puksutellaan "junalla" päiväkotiin. Joskus laulattaa ja tanssittaa siinä matkalla. Joskus kävellään ihan tavallisesti ja normaalisti. Suukotellaan ja halataan, kun erotaan, vilkutellaan ikkunasta, ja tiedän, että lapseni jää ihan hyvillä mielin sinne, löytää kaverin ja alkaa leikkiä tai syödä muiden kanssa aamupuuroa.
Ja kun haen lapseni, kysyn ensimmäisenä, mitä kuuluu, nostan syliin ja annan kertoa päällimmäiset. Yleensä myös joku täti osaa kertoa lapseni päivästä ja miltä on tuntunut. Ja näin talvella teemme kotimatkan pulkalla. Lasketaan välissä olevat mäet yhdessä ja on hauskaa. Joskus tullaan kaupan kautta, lapsi työntää pikku kärryjä ja mietitään, mitä ostetaan, sen lisäksi mitä olen suunnitellut ostettavaksi.
Ja kotona, jos lapseni ei välitä pikku kakkosesta tai vaikka katsoisikin, laitetaan yhdessä iltaruokaa, leikitään, peuhataan, luetaan, siivotaan, kylvetään ja leikitään taas... Puhutaan tosi paljon ja syödään yhdessä. Ja lapseni nukkuu samassa huoneessa kanssani, on siinä lähellä ja turvassa. Meillä on vain kaksi huonetta. Viikonloppuisin nautitaan kotona olosta. Ollaan paljon ulkona tai lähdetään joskus jonnekin ostoksille, tapaillaan ystäviä, tehdään kotihommia ja leikitään, pelataan.
Moni muukin pitää lastani iloisena, kekseliäänä, virkeänä, leikkivänä, onnellisena ja tasapainoisena. En tiedä, onko hänen elämänsä sitten niin kamalan huonoa, kun käy päiväkodissa.
Joten ei saa sinunkaan lapsesi laatuaikaa vanhemmiltaan.
laatuaika on? Onko siihen joku standardi-määritelmä? Haluaisin tietää?
Ihanaa, jos joku voi elää lapsensa/lastensa kanssa kotona vaikka aikuiseksi asti. Ihanaa, että teitäkin vielä on. Vaihtaisin kyllä työelämän lapsen/lasten kanssa elämiseen, mutta sitten minun pitäisi hakea sossusta rahat siihen. Ja mitähän mieltä siitä sitten tämänkin palstan putkiaivot olisivat, kun täällä toitottaisin eläväni ihanaa kotiäidin elämää sossun rahoilla ilman mitään muuta perustetta?
Olisin halunnut ison perheen, monta lasta, ihanan miehen, omakotitalon ja paljon rahaa sen kaiken pyörittämiseen. Mutta minulle nyt sattui niin, että mies oli väkivaltainen, jouduin luopumaan koko suhteesta ja järjestämään lapseni kanssa elämäni toisella tavalla.
Lapsellani ja minulla on erittäin läheinen suhde päiväkotielämästään huolimatta. Se ei meidän väliltä katoa. Odotetaan aina yhdessä viikonloppuja ja lomia, että voidaan elää vapaammin ja se on laatuaikaa meille. Ja silti tiedän, että lapsellani on hyvä olla päiväkodissa. Ainakin hänen hoitajansa ja opettajansa antavat hänen kasvunsa evääksi juuri sellaisia asioita, mitkä voin allekirjoittaa, ovat aivan mainio tuki minulle kasvattajana.
Olkaa ihmiset onnellisia ja ylpeitä siitä, mitä teillä on. Mutta älkää luulko, että se elämä, mitä itse elätte, on kaikkein parhainta. Sitä se on teille, vain teille, ja teidän lapsillenne. Elämä on onneksi aika monimuotoista.
kuin pläkki, kun yleensä lapsi ja ihminen haluaisi olla vapaana ja tehdä mitä tykkää. Mutta eihän niinkään voi iankaiken elää.
On niitä sitten niitäkin lapsia, jotka nurisee kotona sitä, että kun ei oo kavereita ja jos viedään jonnekin hoitopaikkaan tai kerhoon, niin ei ole sielläkään mukavaa.
En minä ainakaan lapseltani rupea kyselemään tällaisia vaihtoehtoja ja sitä, että saanko mennä töihin, kun pitää maksaa laskut ja vuokra. Järjestän sitten aikaa lapselleni sinä aikana, kuin voin ja olen läsnä hänelle aina, kun ollaan yhdessä.
että mitäs kivaa teitte tänään päiväkodissa? Ja oliko jotain vastoinkäymisiä? Ja sitten puhutaan ne kivat ja tyhmät asiat. Se on sitä lapseni elämää nyt, enkä voi oikein muuta hänelle järjestää.
jos pojalta (kohta 5 v) sitä kysyn. Koti on maailman paras paikka olla. Mutta kun vanhemmat käyvät töissä, niin lapset ovat päivähoidossa.
Itse hain työajan lyhennystä, mutta minulle sitä ei myönnetty työolosuhteiden takia. Ajatuksena oli, etteivät päiväkotipäivät venyisi pojalla liian pitkiksi, työmatka-aikakin olisi lyhentynyt, kun ruuhkaa olisi ollut vähemmän.
Lyhennyksen saa aivan varmasti, kun lapsi aloittaa koulun.
ajattelevat noin lapsiaan :) Tuntuu että turhan monella ykkösenä tulee raha .Elintasosta ei tingitä .Itsekin ajattelin että teen osa-aikatyötä jotta aikaa jää myös perheelle.
Mies on kuitenkin hyvässä työssä, niin raha ongelmiakaan ei tule. Lastemme hyvinvointi on meille tärkeää ja nautin äitinä olosta. Meidän koululainenkin on vielä pieni ja kotona olo aika on liian pitkä koulun jälkeen yksin.
Lapset kasvavat ja kohta he eivät ole enää pieniä ja kaikki otetettava irti tästä ajasta.
Vanhin on ehdottomasti mieluummin päiväkodissa. Jokainen vapaapäivä hän ensimmäisenä aamulla tulee hyppimään meidän sänkyyn ja kyselee, mitä tänään tehdään ja mihin mennään. Jos ei sitten koko päivää olla liikenteessä, hänellä on tylsää. Viimeistään kahdeksalta aamulla hän on lähdössä kavereille tai jonnekin.
Keskimmäinen viihtyy hyvin kotona. Askartelee ja puuhailee yksikseen jotain tai riehuu veljiensä kanssa. Viihtyy ihan yhtä hyvin kotona kuin päiväkodissakin.
Nuorimmainen haluaisi, jos saisi itse päättää, olla tississä kiinni vuorokauden ympäri. Valitettavasti se ei onnistu kuin poikkeustapauksissa. Nuorimmainen on muuten 1,5 -vuotias, joten monien mielestä tällainen yhdessäolo pitäisi olla jo loppunut.
Mietitäänpä samaan syssyyn mitä muuta lapsemme haluaisi. Ruokaa syö vanhin ihan mielellään, mutta kaksi nuorempaa haluaisivat syödä pelkkää karkkia ja jäätelöä. Nuorimmalle on ihan sama, mitä päälle laittaa, mutta hanskoja hän ei halua. Kaksi vanhempaa ei pidä kengistä ja toppavaatteista, joten eivät koskaan halua pukea niitä päälleen. Ja kukaan meidän perheessä ei pidä siivoamisesta.
Näistä kaikista mielihaluista huolimatta kaikki lapseni joutuvat syömään kaksi lämmintä ruokaa päivässä (mistä syystä kuulen olevani tuhma äiti päivittäin) ja joutuvat pukemaan sään mukaisesti ulos. He jopa joutuvat siivoamaan huoneensa. Ja joutuvat myös käymään päivähoidossa.
Mitä minä sitten haluaisin? Huomattavasti mieluummin kuin menisin töihin, matkustelisin ympäri maailmaa. Makoilisin palmujen alla ja tutustuisin uusiin ympäristöihin ja ihmisiin. Siivota en haluaisi. Kukaan meistä ei kuitenkaan saa, mitä haluaa. Todennäköisesti ei koskaan.
Ps. Mun mieheni haluaisi jonkun uuden hienon avoauton, joka maksaa enemmän kuin hän tienaa elämänsä aikana.
lapset päivähoitoon, siellä ne saa virikkeitä.töistä tultua kannattaa käydä kaupassa ensin ja sitten vasta hakea lapset. vapaapäivinä kannattaa viedä lapset hoitoon, niin voi itse siivota rauhassa ja sen jälkeen levätä. päiväunia ei kannata antaa päiväkodissa nukkua, muuten lapset valvovat illalla myöhään eikä voi itse levätä.työelämä vie kaikki mehut, mutta vuokra on maksettava.
Kysy siltä lapseltasi vaikkapa että kummin mielummin...?
Harrastaisiko äiti seksiä isin kanssa? vai veisikö Sinut linnanmäelle?
Niin että hyvää kesää sinne linnanmäelle pyörimään.
Toisin sanoen annatko lapsesi päättää kaikesta? Ei hän vielä edes tajua mikä on hänelle itselleen hyväksi/ ei sen puoleen, et sinäkään näköjään tajuu...
Meidänkin lapsi haluaisi olla kotona, joka on sinänsä hyvä asia, sillä silloin tietää, että kotona asíat ovat hyvin. Vien lapseni hoitoon mieluusti, sillä siellä oppii/opetetaan käyttäytymään ryhmissä. Kotona voi olla kavereita tai perhettä, mutta se ei ole samanlaista ryhmätoimintaa.
Lapseni on 5,5 vuotias, hän ollut 1,5 vuotta päiväkodissa, joten kotonakin on saanut olla.
Eli kumpaakin vaihtoehtoa on käytetty.
Minusta tuon ikäiset kuuluvat esikouluun eikä päiväkotiin. Olisi syytä järjestää 5-vuotiaille esikouluopetus maassamme.
esikoulu järjestyy parhaiten päiväkodissa, jossa on myös mahdollisuus hoitoon:
T. Eskariope
Tuo on sellainen aihe,johon törmää kovin usein.
Ja itselle on muodostunut jonkinlainen käsitys.
On hienoa,jos vanhemmat haluavat ja suinkin ylipäänsä voivat järjestää työasioitaan niin,että lapsilla on mahdollisuus olla enemmän kotona.Vanhemmathan ovat lapsen A ja O,kaikki kaikessa.
Mutta sitten taas on monia perheitä,joissa ei ole mahdollisuutta jäädä töistä pois tai lyhentää päivää ja silloin on toimittava niin kuin perheelle parhaiten sopii. Lapsille voi tulla pitkiä päiviä päiväkodissa ja varmasti se monien vanhempien mielissä kaihertaakin.
Mutta ei he ole sen huonompia vanhempia,heillä vain elämäntilanne vaatii molempia töihin ja se taas turvaa perheen taloudellisen tilanteen ja sitä myöden myös perheen hyvinvoinnin.
Itse en pidä kumpaakaan vaihtoehtoa hölmönä tai tuhoon tuomittuna. Vanhemmat itse tietävät parhaiten mitä heidän tulee tehdä,jotta perheen asiat pysyvät kunnossa. Ja onneksi toisilla on mahdollisuus jäädä kotiin ja olla koti isänä tai äitinä. Heidän tulee olla siitä iloisia.
Mutta joskus lapsetkin haluavat olla siellä missä muutkin,esimerkiksi kaverit päivähoidossa.
Jossain vaiheessa tulee sekin vaihe,kun lapselle ei riitä vain vanhempien seura. Ja he alkavat vaatimaan kavereita ympärilleen. ja se on ihan normaalia kehitystä ja itsenäistymisen osa-alue.
Ja myös hoidossa oleminen osaa olla kallistakin lystiä,mutta on myös niitä vanhempia jotka tuovat lapsensa juuri kaverien ja valvotun ohjauksen vuoksi päivähoitoon. Eikä se mielestäni ole myöskään väärin.
Perhe on kokonaisuus,jossa kaikkien osapuolien mielipiteet tulee ottaa huomioon,mutta vanhemmilla on vastuu ja velvollisuus katsoa,että perhe pysyy kasassa ja voi hyvin.
Siksi korostankin vanhempien oikeutta ja velvollisuutta puntaroida kunkin oman perheensä elämäntilannetta ja järjestää asioita sen mukaan kun se edellyttää.
Missään nimessä ei saada lähteä vähättelemään naapuri perheen valintoja,olivatpa heidän lapsensa aina kotona tai toisen naapurin perheen lapset päivähoidossa. Kaikki perheet ovat erilaisia ja suotakoon kaikille oikeus toimia oman perheensä parhaaksi.