Olisin halunnut imettää. Tiedän, että se olisi parasta lapselleni. Tunnen imettämättömyydestäni tajutonta syyllisyyttä, se on mielessä joka päivä. En voi kuitenkaan enää asialla tehdä mitään. (En usko, että maidonerityksen voi palauttaa, jos ei ole imettänyt yhtään pariin kuukauteen).
Selityksiä, selityksiä, miksi et imetä, miksi olet niin itsekäs? Kun haluaisin kaikkein parasta rakkaalle lapselleni. Mitään tarpeeksi pätevää syytä ei ole, ei lääkekuuria, ei puuttuvia nännejä tms.
Vain se, että lapsi ei syönyt, imetys ei onnistunut, että olin kipeä, että en hennonnut kieltää pulloa (jonka olivat antaneet synnärillä, ei muuten selviä, kuivuu, nälkiintyy, liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi). Että ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä helvettiä, että olin niin tajuttoman masentunut, lapsi lopulta ihmeen unelias ja aliravittu. Eikä syönyt vaan huuti ja huuti. Ja jaksoi raivota koko päivän syömättä. Raivosi ja kärsi. Pari kertaa kuitenkin söi, sillä perusteella olisi kai pitänyt jaksaa jatkaa. Osasi syödä mutta ei halunnut. Olisi pitänyt jaksaa, olisi pitänyt osata, mutten osannut. Luovutin.
Elämästä tuli elämisen arvoista. Pumppasin maitoa, kunnes sitä ei enää tullut juurikaan, ja lopetin senkin. Vauva on ihana, hymyilee, ja kasvaa paremmin kun saa ravintoa edes jossain muodossa. Oli hyvä olla.
Kunnes raadolliset arvostelut saavuttivat minut. Ja nyt kaduttaa, etten yrittänyt vielä, vain jotta välttyisin tältä arvostelulta, huonon äidin leimalta. Uskon, että lapselleni on paras näin. Se imetys ei olisi onnistunut enää.
En ehkä saanut tarpeeksi tietoa silloin, en osannut tarpeeksi vaikka olisi pitänyt. Nyt neuvoja kyllä satelee. Nyt satelee arvosteluja, menen minne vain.
Ei huvita minkäänlaiset äiti-lapsikerhot. Ei huvita mennä minnekään. Joka paikassa kysytään: imetät kai?
Joka paikassa vain. Vauva-lehdet masentaa onnellisine imettävine äiteineen. Äiti joka ei imetä ei voi olla hyvä äiti, jos nyt on äiti ollenkaan.
Onko muita, jotka ei imetä, ja syy on joku muu kuin se, ettei huvita tai oman ulkonäön säästäminen?
En halua tästä mitään imetys vst. korvike -keskustelua, vaan kommentteja ja vertaistukea samassa tilanteessa olevilta!!
Joten kaikki joilla ei ole vastaavaa ongelmaa, ei tarvitse vaivautua, en tarvitse enää imetysneuvontaa, enkä tietoa äidinmaidon ja imettävien äitien erinomaisuudesta!!!
Selityksiä, selityksiä, miksi et imetä, miksi olet niin itsekäs? Kun haluaisin kaikkein parasta rakkaalle lapselleni. Mitään tarpeeksi pätevää syytä ei ole, ei lääkekuuria, ei puuttuvia nännejä tms.
Vain se, että lapsi ei syönyt, imetys ei onnistunut, että olin kipeä, että en hennonnut kieltää pulloa (jonka olivat antaneet synnärillä, ei muuten selviä, kuivuu, nälkiintyy, liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi). Että ensimmäiset kuukaudet olivat yhtä helvettiä, että olin niin tajuttoman masentunut, lapsi lopulta ihmeen unelias ja aliravittu. Eikä syönyt vaan huuti ja huuti. Ja jaksoi raivota koko päivän syömättä. Raivosi ja kärsi. Pari kertaa kuitenkin söi, sillä perusteella olisi kai pitänyt jaksaa jatkaa. Osasi syödä mutta ei halunnut. Olisi pitänyt jaksaa, olisi pitänyt osata, mutten osannut. Luovutin.
Elämästä tuli elämisen arvoista. Pumppasin maitoa, kunnes sitä ei enää tullut juurikaan, ja lopetin senkin. Vauva on ihana, hymyilee, ja kasvaa paremmin kun saa ravintoa edes jossain muodossa. Oli hyvä olla.
Kunnes raadolliset arvostelut saavuttivat minut. Ja nyt kaduttaa, etten yrittänyt vielä, vain jotta välttyisin tältä arvostelulta, huonon äidin leimalta. Uskon, että lapselleni on paras näin. Se imetys ei olisi onnistunut enää.
En ehkä saanut tarpeeksi tietoa silloin, en osannut tarpeeksi vaikka olisi pitänyt. Nyt neuvoja kyllä satelee. Nyt satelee arvosteluja, menen minne vain.
Ei huvita minkäänlaiset äiti-lapsikerhot. Ei huvita mennä minnekään. Joka paikassa kysytään: imetät kai?
Joka paikassa vain. Vauva-lehdet masentaa onnellisine imettävine äiteineen. Äiti joka ei imetä ei voi olla hyvä äiti, jos nyt on äiti ollenkaan.
Onko muita, jotka ei imetä, ja syy on joku muu kuin se, ettei huvita tai oman ulkonäön säästäminen?
En halua tästä mitään imetys vst. korvike -keskustelua, vaan kommentteja ja vertaistukea samassa tilanteessa olevilta!!
Joten kaikki joilla ei ole vastaavaa ongelmaa, ei tarvitse vaivautua, en tarvitse enää imetysneuvontaa, enkä tietoa äidinmaidon ja imettävien äitien erinomaisuudesta!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse imetän, mutta mielestäni olet tehnyt kaikkesi lapsesi parhaaksi. Et olisi voinut tehdä mitään enemmän. Olet hyvä äiti! Toivoisin että et enää kuuntelisi kaikenmaailman mummojen juttuja imetyksen puolesta. Imetys on hyvä, ravinto vielä parempi! Lapsen etu on onnellinen äiti ei stressaantunut. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi! Toivottavasti päästät irti syyllisyydestä! Minuakin painaa moni asia päivittäin: lapsellani olisi parempi, jos en olisi tehnyt niin ja näin. Silti meidän lapsemme ovat onnellisia, eikö vain?
hei ei mitään hätää asian suhteen. meillä vauva sai alusta asti imetyksen lisäksi korviketta, imetin vain osittain vajaa 3 kk, lapsi ollut koko ajan hyväntuulinen ja tyytyväinen. ja terve, ei flunssaa ei allergioita, ainakaan vielä.
eli maitoa ei siis minulla riittänyt, en asialle mitään voinut, eikä se ole minun mielessäni kummitellut yhtään. meillä asia meni näin, poika on tyytyväinen, kasvaa ja kehittyy korvikkeella, joka on juuri sitä varten kehitetty, jotta vauvat saavat hyvää ja terveellistä ravintoa.
koita päästä tämän asian ylitse ja nauti kaikesta ihanasta mitä lapsesi kanssa voit kokea ja mitä kaikkea ihanaa voit hänelle antaa, läheisyyttä ja syliä maitopullon kera. kulutat vain murehtimalla tätä muuta ihanaa pois itseltäsi.
No jos stressin aiheet jostain haluat niin tuossahan tuntuukin olevan oikein hyvä aihe siihen. Todennäköisesti ennen imettämättömyyttä olet hermoillut sitä ettei homma meinaa onnistua ja nyt sitten hermoilet sitä ettei se onnistunut...
Tuskinpa kannattaa harmitella asioita joille ei mitään voi, johan sen vauvakin vaistoaa kun äidillä on "mieli maassa"!!!
Eiköhän ole parempi alkaa ajattelemaan positiivisesti ja olla iloinen siitä että on mahdollisuus ruokkia lasta muulla konstilla kuin imettämällä! Ja sinähän et ole tilivelvollinen kenellekään kyselijälle joten asiaa ei tarvitse edes selitellä!!
mutta sen jälkeen poika vieroitti itsensä rinnasta,sai rintaraivareita.yösyötöt silloin vielä onnistui kun poika oli niin väsynyt ettei välittänyt söikö rinasta vaiko pullosta,mutta 2 viikon jälkeen poika lopetti senkin.yritin pumppailla maitoa mutta maito tietenkin alkoi heti vähenemään kun poika ei suostunut syömään.tunsin syyllisyyttä vaikken asialle voinukkaan mitään..neuvolassa onneksi suhtauduttiin asiaan hyvin.siellä sanottiin että joskus käy niin että lapsi vieroittaa itsensä rinnasta.ei syyllistetty ja sanottu että oisit vain jaksanut yrittää..aina oli kauhea huuto kun piti alkaa syömään...yli kuukauden jaksoin yrittää mutta ei auttanut mikään.nyt poika on kohta 8kk ja voi mainiosti.en pode enää huonoa omaatuntoa siitä etten voinut asialle mitään.poika on iloinen ja hyvin voiva..ei ole enää vatsavaivoja ninkuin rintamaidosta sai..kiinteät maistuu..olen kuitenkin sitä mieltä että äitejä on turha syyllistää siitä ettei imetys suju tailapsi kieltäytyy rinnasta koska joskus asialle ei voi vaan mitään..tottakai jokainen äiti haluu lapsensa parasta..itse sain myös kuulla että olen "huono äiti" koska en saa lastani huolimaan rintaa...se tosiaan sattu ja teki mieli huutaa..sit vieraat ihmiset kyselivät että imetätkö..mitä se niillekkin kuului.kuitenkaan lapseni ei ole asiasta kärsinyt ja rakkautta ja läheisyyttä on saanut ylikaiken.olen mielestäni onnistunut äitinä niinkuin sinäkin..turhaan podet pahaa mieltä koska uskon että yritit kaikkesi,ninkuin minäkin!!tsemppiä!!!
Moi!
Mulla on melkeinpä samaa tarinaa kuin mitä ymmärsin sun tekstistäsi.
Ensisynnyttäjä olen, sairaalassa vauvan paino laski yli sallitun 10% ja pediatri päätti, että vauva saa seuraavan päivän 3h:n välein lisämaitoa. Niinpä sitten hoitajat kiikuttivat maitoa 3h:n välein, enkä minä ymmärtänyt kieltää/edes ajatellut sen pilaavan imetykseni. Hyvähyvä, paino nousi, seuraavana päivänä odotettuun kotiin!
No kotona täys sekasorto, vauva huutaa kun näkeekin rinnan. No rintakumilla alkuun, vauva oli rinnalla jatkuvasti-monta tuntia päívässä! Nukkui välissä vartin ja taas jatkoi. Sai pieniä määriä lisämaitoa päälle. No viikon päästä taas paino laskenut. Okei. Lisää lisämaitoa, selvä. No loppujen lopuksi paino nousee (kun sai siis riittävästi lisämaitoa), mutta vauva kieltäytyy rinnasta sen jälkeen täysin.Huutaa vaan, ei syö,äiti ei kestä kuunnella-hakee pullon. Olisiko voinut vielä huudattaa ja jatkaa..Kyllä kai..ehkä..
Olin ensimmäiset päivät ihan rikki, itkin ja imetin. Kävin neuvolassa ja juuri&juuri sain pokan pidettyä etten itkisi sielläkään. MITEN TÄMÄ EI VOINUT ONNISTUA!? MITEN PAINO VOI LASKEA JOS IMETÄN KOKO PÄIVÄN?!MIKSI MAITOA EI TULE?!
No vauva tosiaan ei huolinut enää kk:den jlk rintaa ja toisen kk:den pumppasin yötä päivää-maitoa tuli parhaimmillaan 20ml- jäimme kokonaan korvikkeelle.Äiti muuttui silminnähden-hän on iloinen, nauravainen, jaksaa leikkiä, eikä kokoajan itketä.
Lapsi on todella hyvin kasvanut, nauravainen ja iloinen 6kk:nen tällähetkellä:) Ei ole sairastanut kuin ihan pienen nuhan, joka meni muutamassa päivässä.
Ja syyllistinkö itseäni? Kyllä, joka kerta kun kävin aluksi nanni ostoksilla kaupassa, teki mieleni selittää myyjille, että kun maitoa ei vain tullut ja vauvan paino vain laski vaikka yritin. Aina kun kysyttiin-imetänkö? Se oli isku vyön alle- ja kun sanoin että en-maito ei riittänyt niin meinasin kuolla häpeään. Aina kun mummot päivittelivät, että kuinka olisi ollut hyvä imettää-halusin kaivautua maanalle. Aina kun luin imetyksestä,joka on "parasta ravintoa lapsellesi" niin kyyneleet kihoaa silmiini.Aina kun luin palstalta, että "Parhaat ja lapsentahtiset äidit imettää" niin meinasin itkeä.
Syyllistänkö enää itseäni? Kyllä, jossain sydämeni kopukassa olen sitä mieltä, että olisin voinut vielä yrittää. Mutta tämä ei vaivaa onneksi enään joka päivä. Varsinkin kun pojasta on kasvanut hyvinvoiva ja iloinen-näin äitikin jaksaa hymyillä. Tietenkin esimerkiksi tälläiset kommentit kuin "kyllähän se maito riittää jos imettää" niin saa minut tuntemaan itseni huonoksi, mutta ei aiheuta enää itkukohtauksia! Ja pystyn ostamaan nannia ilman syyllisyydentunteita:)
No tässä mun tarinani. Sanon sulle, että aika parantaa haavat, ajanmyötä ainakin minun syyllisyyden tunteet on alkanut helpottaa. Ja sen, että on monia äitejä, jotka lopettavat ihan muuten vaan(tunnenkin yhden) kun ei jaksa tms. Me ollaan sentään yritetty ja se on jo jotain! Eikä meidän lapsukaiset tule isona kyselemään, että saatiinko korviketta vai rintamaitoa;D! Yritetään vain muulla tavoin kuin imettämällä osoittaa rakkautta ja antaa läheisyyttä niin kasvaa varmasti aivan yhtä tasapainoisia ja ihania lapsia!
Tsemppiä, kyllä se siitä.
Ystävällisin terveisin hipsutin:)
Olen imettänyt lastani, mutta helppoa se ei ole aina ollut. Samat kyyneleet olen minäkin itkenyt imetyksen vuoksi, mutta siitä järkyttävästä fyysisestä kivusta, joka on vasemmassa rinnassani.
Jos sinua ei yhtä äkkiä olisi, se olisi järkytys lapsellesi. Se olisi suurin trauma, jonka lapsesi voisi kokea. Sinä olet ainoa äiti, joka hänellä on ja kehen hänellä on kiintymyssuhde. Sinä olet siis maailman paras ja tärkein, eikä tuollaiset asiat ole millään tavalla yhteydessä toimiviin maitorauhasiin. Pää pystyyn, äiti-kulta!
Hei,
Mun vauva on sekakäyttäjä. Oppi imemään vasta n. 1 kk iässä moninaisten ongelmien takia. Sai ja saa edelleen tuttipulloa.
Oikeesti on ihan yks hailee, mistä se maito tulee. Olisi kai mukavaa että vois sen tissin tunkee suuhun, mutta kun ei riitä, niin ei riitä.
Pahimpia imetysfanaatikkoja on oma äitini. Millään ei mennyt perille ettei maito yksinkertaisesti riitä vauvan ravinnoksi(ihan hirveen megalomaaninen vauva;). Oli suunnilleen repimässä paitaani aina pois päältä ja tunkemassa vauvaa rinnalle.
Vähänkö tuntuu muutenkaan kivalta kun jotkut puistelee päätään kun otan pullon laukusta. Näille saatan kylseesti todeta et 'vauva tarvii ruokaa'.
Jos rupeavat äkisemään, niin kysyn että pitäisikö sitten antaa kuolla nälkään?
sekakäyttäjä! pitää alkaa käyttämään... :D
Ap:lle: kai sä muistat, että rintamaito on parasta nimenomaan imetyksen alkuvaiheessa. sun lapsesi on saanut kaikista vaikeuksista huolimatta sen merkittävämmän äidinmaitosatsinsa
osoitteesta www.phpbbplanet.com/korvikemutsit se on keskustelufoorumi pulloruokkijoille. tervetuloa! :)