Mielipiteitänne...
Olen alkanut seurustelemaan miehen kanssa,joka on muuttanut erilleen tulevasta exästään pian puoli vuotta sitten,eli heillä vielä hetki menossa harkinta-aikaa.
Yhdessä olemme olleet kaksi kuukautta.
Minulla on kaksi lasta,jotka ovat tiiviisti mukana tässä seurustelussamme,eli tämä mies on luonamme liki joka ilta/yö.
Myös hänellä on kaksi lasta,joita emme ole tuoneet mukaan tähän suhteeseen.
Mies tahtoo,ettei ennen,kuin hänellä on virallinen ero.
En myöskään ole vielä tavannut hänen vanhempiaan yms..
Kysymys kuuluukin...
..missä vaiheessa hänen lapset olisi hyvä tulla kuvioihin mukaan?
Minua hieman vaivaa,etten ole päässyt tutustumaan hänen lapsiinsa,koska onhan omanikin tässä mukana.
Mietin jopa,että suojeleeko tämä mies omiaan jotenkin...vaikkapa,jos ei niin varma ole tunteistaan minua kohtaan tai jospa hän/he exänsä kanssa harkitsevat paluuta takaisin yhteiselämään.
Mitä mieltä olette?
Onko teillä vastaavia omia kokemuksia?
Olen alkanut seurustelemaan miehen kanssa,joka on muuttanut erilleen tulevasta exästään pian puoli vuotta sitten,eli heillä vielä hetki menossa harkinta-aikaa.
Yhdessä olemme olleet kaksi kuukautta.
Minulla on kaksi lasta,jotka ovat tiiviisti mukana tässä seurustelussamme,eli tämä mies on luonamme liki joka ilta/yö.
Myös hänellä on kaksi lasta,joita emme ole tuoneet mukaan tähän suhteeseen.
Mies tahtoo,ettei ennen,kuin hänellä on virallinen ero.
En myöskään ole vielä tavannut hänen vanhempiaan yms..
Kysymys kuuluukin...
..missä vaiheessa hänen lapset olisi hyvä tulla kuvioihin mukaan?
Minua hieman vaivaa,etten ole päässyt tutustumaan hänen lapsiinsa,koska onhan omanikin tässä mukana.
Mietin jopa,että suojeleeko tämä mies omiaan jotenkin...vaikkapa,jos ei niin varma ole tunteistaan minua kohtaan tai jospa hän/he exänsä kanssa harkitsevat paluuta takaisin yhteiselämään.
Mitä mieltä olette?
Onko teillä vastaavia omia kokemuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
lapsia ei kannta alkumetreillä sekoittaa koko soppaan. Ex-ukko tutustutti meidän lapsemme todella moneen(4) naiseen ensimmäisenä erovuonna ja voin vain todeta sivusta, että ei se isän kunnioitus ainakaan noussut noina aikoina.
Voi tosiaan olla että se ex-vaimo on kieltänyt tai sitten mies on kyllä fiksu, kun katsailee ensin miten teillä menee. Ei kukaan voi kuites parin kk:n jälkeen olla varma, jos sit koskaan voi varma olla.
Nämä ovat vaikeita asioita, mutta kaikki aikanaan. Sinuna kunnioittaisin miehen tahtoa toimia näin. Kun erosta kuitenkin on noin lyhyt aika, niin on ymmärrettävää mielestäni, että sitä vähän aristelee vakiinnuttaa itseään. Niin minäkin tein, enkä koe sitä huonoksi ollenkaan näin 7:n vuoden päästä ajatellen.
Lapsia ei pitäisi sotkea soppaan ennen kuin ollaan "varmalla" pohjalla..koska hehän ovat viattomia kaikkeen tapahtuneeseen, ja menevät entistä "sekaisemmiksi" liian äkkiä tapahtuvista kuvioista...:/ Yleensä ajattelisin näin, että olisi eron jälkeen hyvä asua erillään ennen kuin siihen tuo "uutta" isää..niin, että lapset voisivat tottua ajatukseen..., ja ikään kuin siitä "hivuttautua" lähemmäksi...
tässä tulee mielipiteitä:
Ei todellakaan kannata ja pidä ruveta leikkimään uutta kotia, kun vanhakin on vielä vaiheessa.
Miehet ainakaan eivät missään nimessä ole kypsiä aloittamaan uutta, vakavasti otettavaa parisuhdetta kuin vasta vuosien jälkeen erosta. Jos sittenkään.
Tiedän kyllä, että he mielellään hankkiutuvat suhteeseen hyvinkin pian, kun ero vaikuttaa todelliselta, mutta ne on pallit jotka puhuvat.
Miehen pitää oppia olemaan ja elämään yksinkin, ilman naista kainalossa joka yö.
Sanot, että omat lapsesi ovat jo tiiviisti mukana. Ei ole myöhäistä ottaa takapakkia siinäkään suhteessa. Seurustelukumppanisi suhtautuminen on todella yksisilmäistä ja itsekästä: hän kantaa huolta omista lapsistaan ja omasta "maineestaan" heidän silmissään, mutta sinun lpsillasi ei ole näköjään väliä. Mies voi yht´äkkiä lopettaakin suhteenne - ei hän tule lapsiltasi kysymään, mitä he siitä ajattelevat.
Jatkakaa seurustelevana parina, jossa kummallakin on selkeästi oma kotinsa. Älä ainakaan näytä vihreää valoa, että mies rupeaisi asustelemaan luonasi.
Mut joskus niissä on se kiinni pitäjä ja sanoo mun pallit...pysytelkää kotona vaan :)
Ihan asiallinen juttu sulla oli.
Ja Zamiolle, en kirjoittele sexistä, en :)
Erittäin suurella todennäköisyydellä suhteenne tulee jäämään väliaikaiseksi. Siihen sinun on syytä varautua. Todella harvat ihmiset ovat välittömästi eron jälkeen kypsiä vakavaan suhteeseen.
olevani samaa mieltä edellisen puhujan kanssa. Muuten viesti oli aloittajalle.
...pohtia asiaa, mutta koska olette molemmat eri tavoin valmiita suhteeseenne on siinä enemmän riskejäkin. Hyvähän se on, jos on halua yrittää yhdessä ja sinä ainakin olet avoimin mielin ollut alusta alkaen. Järkevää kuitenkin kyseenalaistaa miehen tarkoitusperiä, vaan voihan hän olla ilman epäonnista avioliittoakin perusvarovainen luonteeltaan?! Silti sinuna miettisin kuinka paljon kannattaa antaa vielä nyt itsestään, koska pettymyksen määrä on suhteessa odotuksiin. Ettekö voi vaan katsoa asioita päivä kerrallaan ja joskus mies voisi viettää jonkun yön oloissaankin. Olipa ero hänelle kuinka selvää tahansa, niin aikuisen ihmisen täytyisi osata elää myös ikiomaakin elämäänsä. Ja varmasti lapsesi tahtovat pitää myös sinut itsellään, sulatella kanssasi uutta suhdettasi.Heidän turvallisuutensa on kai se tärkein asia ja jos nurkissa pyörii mahdollinen isäehdokas on siinä monen lapsen mieli melkoisessa myllerryksessä.
Onnea kuitenkin jatkoon ja muista sinäkin ikioma elämäsi :) Sitä ei kannata kenenkään takia kokonaan hävittää!
suojelen kyllä exää. En siksi että suunnittelisin mitään paluuta, vaan koska hän voi huonosti enkä halua (lastenkaan takia) että hän voi yhtään surkeammin. Jos on huolehtinut toisesta kymmeniä vuosia, se ei lopu kertaheitolla.
Heidän avioero on aika tuore, meillä ainakin meni varmaan vuosi ennekuin kaikki osapuolet oli sopeutuneet kunnolla, ennen sitä elämä oli yhtä säätämistä. Tasapainon hakemista. Meillä aikuisilla meni ehkä puolisen vuotta ennen kuin pystyttiin näkemään toisiamme ilman riitaa, ja vasta sen jälkeen alkoivat lapset oireilla, jos nyt sitä termiä voi käyttää.. Myös appivanhemmille ero voi olla kova paikka. Ehkä hän suojelee myös sinua näistä asioista.
eikö se ole viisaampi rakentaa se oma suhde toiseen ihmiseen ensin, ennekuin tuodaan koko perhe kuvioon?
Itse suojelin lapsiani 10 vuotta.En olis uneksinutkaan vieraan miehen tuomisesta kotiini..lapsieni kotiin.
Ihmisen pitää tuntea itsensä turvatuksi omassa kotonaan...ei sitä voi tehdä, jos sinne tulee outo ihminen..
Perusturvallisuuden pitää olla taattu aivan ensimmäisenä.Lapsille.
Aikuiset voi hoitaa hommansa muuallakin.
joakisella on tapansa, mut minusta on viisasta pitää lapset sivussa uusista suhteista..
Mitäs sit jos suhde kariutuukin...lapsille tulee jo toisen mieshahmon menetys...entä se kolmas...ja neljäs....
Lapsia pitää suojella aikuisten maailmalta, on oma mielipiteeni, heidän elämänsä on jo mutkikasta muutenkin?
Ehkäpä miehesi haluaa jollakin tavalla rauhoittaa lasten tilannetta. Ei yhtään huonompi vaihtoehto, jos ajattelee, millaisessa "mylläkässä" lasten elämä on ollut lyhyen ajan sisällä.
Harkinta-aika on harkintaa varten. Se sinun on muistettava. Kaikki on mahdollista.
Siltikin; elämä kantaa ja kaikki asiat järjestyvät - tavalla tai toisella.
Meillä on näin, että miehellä on kolme lasta entisestä avioliitosta ja minulla kaksi. Tämän uuden miesystäväni ero oli myös harkinta-ajalla, kun tutustuttiin. Hänen lapsensa asuivat äitinsä luona ja olivat viikonloppuisin isänsä luona.
Ei siinä ollut mitään ongelmaa, vaikka hän tapasi minun lapseni ja minä hänen lapsensa melkein heti, kun alettiin seurustelemaan. Minun lapseni hyväksyivät miehen oitis ja myös minusta hänen lapsensa tykkäävät. Lapsille pitää selittää nämä elämänmuutosasiatkin, kyllä he ymmärtävät.
Ja tilanne nyt kun asumme yhdessä on helpompi, koska kummankaan lapset eivät asu meillä.
Minusta voisit ihan hyvin kysyä meiheltä itseltään asiasta. Muutenkin suhteen alussa pitää avata "keskusteluhanat" joka asian suhteen, että tietää missä mennään.
Itse olen kokenut uusperhekuviot ihan täysin mahdottomaksi yhtälöksi. Vaikka lapset olisivat jo "isoja".
Mustasukkaisuus jyllää..Ei ole tarpeeksi hyvää "kandidaattia", jolle äidin voisi "luovuttaa"... Huoksis.
esiintyy lasten taholta ja jopa niinkinpäin, että aikuinen voi olla mustasukkainen sen uuden kaverinsa lapsista, varsinkin suhteen alkuaikoina.
Itse en olisi lähtenyt tähän uusperhesysteemiin ollenkaan, jos jommankumman tai molempien lapset olisivat tulleet asumaan meidän kanssamme. Oman itseni tietäen en olisi jaksanut sitä ruljanssia, vaikka lapsista tykkäänkin.
Tuntuu, että monessakin uusperheessä, ensihuuman jälkeen on enemmänkin paskamoista ,kuin kivaa.
Kaikki vetävät omaan suuntaansa ja etenkin murrosikäiset lapset näissä jutuissa monesti unohtuu. Ja jos joku alkaa oireilla( Lintsaa, varastaa, ryyppää ym.) ei nähdä puuta pensaasta, vaan etsitään syytä siitä nuoresta, joka ei löydä itseään siitä onnettomasta sopasta, jota vanhemmat keittää.
Jokainen tekee niin kuin haluaa, mutta olen luvannut itselleni, että yksikään äijä(vaikka olisin rakastunut kuinka kovasti) ei kävele minun lapsieni yli , ei millään tasolla. Pidetään omat kämppämme ja "seurustellaan" ja silläkin pitää olla rajat.
Miksi miehesi ei halua , että tapaat hänen lapsensa?
Mikä tuumaustauko erossa?
Hän on sinun luonasi kuin kotonaan?
Minulla soivat hälytyskellot tuhatta desipeliä.
Ettet olisi vain joutunut rakastuneena ketun rautoihin?
Ukko pöydän ääreen istumaan ja vastauksien pitää olla selviä ja rehellisiä, muuten monon kuva takapuoleen.
päinvastainen kokemus...lapset on sitä mieltä, että äidilläkin oikeus omaan elämään...
Ottavat ilolla vastaan, jos jonkun esittelen...luottavat siihen, että se on kunnon kaveri...
Olit ilmeisesti tarkoittanut vastauksesi alkuperäiselle??
Hei,
Itse pidän omat lapseni poissa uudesta "kuviostani" eli seukkailusuhteesta tasan niin kauan, kuin olen varma suhteen jatkuvuudesta.
Tietysti tuo mies ajattelee samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ja mielestäni on osoitus hänen vastuullisuudestaan lastensa vanhempana, ettei esittele sinua lapsilleen, jollei ole varma...
Suoraan sanottuna, mutta useimmat aikuiset kai ajattelevat näin?
Tiedän kokemuksesta, että on hankalaa tapailla miestä, jos itsellä on pienet lapset ja etävanhempi ei pidä lapsia luonaan tai häntä ei ole. Mutta silti kannattaisi edetä rauhallisesti kun lapset ovat siinä meidän elämässämme ja meistä täysin riippuvaisia!
Vaikeaa tietysti tietää, mitä tuo miesystäväsi ajattelee. Se nyt on (jopa toivottavasti!) varmaa, ettei ihan heti ole perhettä perustamassa - kenenkään kanssa. Jos on juuri eroon päässyt, ei todellakaan ole hyvä hiihtää täysillä seuraavaan suhteeseen.
Toivotaan, ettet pety pahasti. Ehkä "seuraavalla kerralla" jätät omat lapsesi sopivaksi aikaa "ulkopuolelle" vasta orastamassa olevan suhteesi?