Aika paljon on vanhempia, jotka vauvojaan nukuttavat sylissään ja vievät sitten sänkyyn. Me vaimoni kanssa alusta asti olimme sitä mieltä, että vauva viedään suoraan imetyksestä omaan pinnasänkyynsä nukkumaan ja tähän päivään asti olemme olleet tosi tyytyväisiä, että toimimme sillä tavalla. Poika on jo nyt 6kk:tta ja on nukahtanut itsenäisesti yö-unilleen joka kerta ja mukisematta. 20:30 viemme pojan vuoteeseen ja n. 5min hän jo nukkuu ja nukkuu aamuun asti 08:00 . Nukumme koko perhe samassa makuuhuoneessa ja kaikki nukkuvat erityisen hyvin. Minusta on ainakin mukava mennä töihin aamulla, kun saa nukuttua yönsä heräämättä huutoihin ym..
nukkuminen
isi
141141
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Odotas pari kuukautta. Loppuu se nukkuminen ;)
"Odotas pari kuukautta. Loppuu se nukkuminen "
Meidän tyttö on laitokselta asti nukkunut eritysen hyvin. 2kk jälkeen ei enää edes yösyöntejä. Ihan samalla tavalla toimittiin kun ap, paitsi tyttö nukkuu omassa huoneessa nykyään(nyt6kk). Alusta asti joku on sanomassa että ei nuku kohta enää...
2vrk ikäisenä sanottiin että viikon päästä ei nuku, 2 kk sanottiin että 4kk ei nuku jne.. Miksi ei voi uskoa että toiset lapset todella nukkuu??? Jos omasi on huono uninen niin anna toisten nauttia omasta hyvin nukkuvasta!
Samaan sarjaan menee tää: tytöllä oli hiukset syntyessään, niin heti oli joku kertomassa että ne tippuu ihan just pois... ylläri,ylläri eipä tippunutkaan.
Kyllä toi yöjuttu on paljon kiinni siitä miten vanhemmat yö herätyksiin reagoi.
luulen et se johtuu ihan siitä et jossain vaiheessa joillain lapsilla liikkuminen tulee uniin ja pinnasängyssäki pöngätään seisomaan ja riekkumaan... ja jossain vaiheessa iskee eroahdistuskin ja hampaita pukkaa... ja lopulta uhma... vaikka ei oikeesti pitäis olettaa et kaikki lapset tekee ne samat jutut ku omat kullan nuput tekee...jotkut lapset vaan on tyytyväisiä vähempään ja jotkut vaatii enemmän...
meilläki kummatki lapset on ollu helppoja tapauksia nukkumisen suhteen, nukahtaa niin syliin, viereen, sitteriin, sänkyyn, ihan mihin vaan ilman sen kummempia nukuttamisia... esikoisen ajalta kyllä muistan varsin hyvin sen ku sai monet kerrat käydä kippaamassa herran takasi vaakatasoon n. 9kk:den ikäsenä ja hampaitten puhkeemisen aikaan nukkumisesta ei meinannu tulla mitään... ja eroahdistus kun iski ni sillon oma sänky tuntu niin hirveeltä paikalta! ja nyt sit uhmataan ku on normaali sänky et pysytäänkö siellä vai ei...
että se on kivaa ku kuopus vielä nukkuu noin nätisti :) kauhulla odotan että pikkuveli kuitenki tekee samat temput ku isoveljensä... vaikka yksilöitähän nämä on...
periaatteessa samaa mieltä kanssasi. siis jos haluaa vauvan omaan sänkyynsä. Ei oo reilua vauvaa kohtaan, että ensin saa nukahtaa äidin tai isän lämpöiseen syliin ja kun herää, onkin joutunut ihan muualle. Jos nukahtaa sänkyynsä, niin tietää myös mistä herää.
Kuvittele itse nukahtavasi mukavasti omaan sänkyyn ja heräätkin autotallista.. Siltä se varmasti vauvasta tuntuu, kun nukahtaa syliin ja sitten herääkin sängystä. Aina sen verran pitää vauvelin olla hereillä, että nukahtaa omaan sänkyyn.
Olemme myös laittaneet vauvelia omaan sänkyyn ihan alusta asti,hienosti mennään aina vaan yöunille ilman kiukkuja ja natinoita.
Nukahtaa itsekseen,ja herää kerran yössä syömään ja taas jatketaan omassa sängyssä.
Tästä kyllä oikeasti nauttii koko perhe! (päiväunet on sitten ihan eri asia...)
Toki odottelen että kauanko tätä ihanuutta kestää,mutta nautitaan niinkauan kun voi!
Ja vaikka kuinka ois kiva nukuttaa vauvaa sylissä ja katsella sitä tuhinaa, niin sammakko prinsessa06:sen kirjoitus on ajattelemisen arvoinen.
Meidän vauva "huikkaa" aamulla että nyt ollaan hereillä ja kun hakee sen sängystä niin saa aina maailman ihanimman hymyn.
Eli ei tunne oloaan sängyssä yksinäiseksi tai ei ainakaan tarvi aamuisin kiukutella sitä että on yksin,tietää ja luottaa siihen että joku tulee heti kun herää.
tehtiin kanssa noin.
Heti nukutettiin omaan sänkyyn. Ensin äippälaatikkoon ja sitten tyynyllä pienennettyyn pinnikseen ja hyvin nukkuu.
Laitokselta asti ollut syötöt noin 3tunnin välein päivin öin. Yölläkin syötön jälkeen simahtaa asennon haettuaan.
Tosin olen huomannut että nukahtaa paremmin jos laittaa valot pois. Saa nähdä kuin käy nukkumisien kun kesä tulee.
tavaton sentään..just sellaseltahan se varmaan tuntuu!!
huhhuh...
mitäs sitä muita tuomitsemaan miten nukuttaa..
Meillä tyttö nukkui vieressäni ekat 4kk. Sitten kun vauvalle tuli yksi pitempi unijakso yöhön, siirtyi nukkumaan sen pinnasänkyyn (aamuyöt tissitteli vieressä). Koskaan ei ole vaatinut hyssyttelyä, kantamista, edes vaunuja ei ole tarvinnut nukuttaessa heijata. Nykyään 1v ja edelleen nukahtaa omaan pinnasänkyyn itsekseen.
Eli kaikki eivät "totu" vieressä nukkumiseen, joten sen pelossa ei kannata luopua vieressä nukuttamisesta, jos se muuten passaa (tai niin kuin meillä - helpottaa omaa jaksamista).
Uskon, että meillä rauhallisen (itsenäisen) nukahtamisen kulmakivet ovat olleet unirätti, pupu ja tutti.
Kiva että jollakin noinkin...
Meillä ei vauva nuku vieressä, omaan sänkyyn on "nukutettu". Mutta kun ei nuku! Siis ei nuku omassa sängyssä, vieressä, vaunuissa, matkasängyssä... Ei missään kunnolla!
Nukkumaanmeno kestää yleensä n. 2tuntia, huutaa vaan vaikka päällään seisoisi, ei auta oma sänky, syli, tassuttelu, hyssytys, yksin jättäminen, vieressä olo, ei yleensä mikään muu kuin kantaminen.
Herää n. vähintään kahden tunnin välein ja huutaa. Koskaan ei ole herännyt huutamatta! Joskus huutoon auttaa maito tai tutti, yleensä vain kantaminen. Ja sitten kannetaan, kannetaan ja kannetaan... Yötäpäivää!
Juu, että olisi tosi kiva nukkua vaikka neljäkin tuntia joskus... Mutta minkäs teet kun ei se kirkuja vaan nuku! Ihan kiva olisi tietää, kuinka se vauva vaan "viedään" nukkumaan omassa sänkyynsä, koska sitähän mekin olemme täällä yritäneet tehdä! Olen ihan loppu, ja univaje on valtaisa. Luulen kyllä että nukkuminen on enemmän kiinni itse siitä vauvasta kuin vanhemmista!
minkä ikäinen teillä on kyseessä, mutta meillä oli just tollasta aika pitkään. Ei nukkunut yöllä eikä pahemmin päivälläkään ja nukutus kesti neljää tuntia ja yöt saatto jäädä 3-5 tuntiin. Varmaan joskus 3 kk:n jälkeen alkoi tulla niitä päiväunia, mutta nukutus kesti monta tuntia ja se oli yhtä huutoa. Loppujen lopuksi tietynlaiseen hytkytykseen sylissä hiljeni. Jos vei hereillä sänkyyn niin hirvee huuto eikä mitkään tassuttelut auttaneet.
Mutta jotain 5kk:n iässä sitten kokeilin pitkästä aikaa sitä sänkyyn nukuttamista ja se vaihtelevalla menestyksellä alkoi onnistua! 8,5 kiloinen kun oli helkkarin painava sylivauva.
Meinaan, että voi se vielä muuttua teidänkin tilanne. Tosin, en kyllä tiedä minkä ikäinen teidän vauveli jo on.
Niin.. mie ajattelisin, että vauvan nukkumiseen liittyy aika moni asia. Vauvan temperamentti, vanhempien käyttäytyminen, kehitysvaihe, hampaiden puhkeaminen... jotku vauvat on sitten vaan luonnostaan parempiunisia ku toiset.
Minun poika nukku ensimmäiset 4 kk melko rauhallisesti.. puoli yötä omassa sängyssä ja lopun yötä meän sängyssä. En jaksanut enää ensimmäisen imetyksen jälkeen kantaa omaan sänkyyn. Söi ehkä 2 kertaa yössä tissiä. 4 kk:n jälkeen alko yöt tulla entistä levottomimmiksi, joten siirryimme kokonaan perhepetiin. En millään jaksais koko ajan siirtää vierestä pois ja sitten taas ottaa viereen.. pahimmillaan poju herää sen 10 kertaa yössä, eikä rauhoitu ilman läheisyyttä tai tissiä. En vielä toistaiseksi jaksa tehdä asialle mitään.. kunhan saa edes vähän nukkua. Kai sitä unikoulua on pakko kokeilla jossain vaiheessa.
Tyttö nukkuu eka pätkän pinnasängyssä ja sitten nostan viereen nukkumaan... pitkään, n.8 kk ikäiseksi asti nukkui ihan vieressä. Vieressä nukkuessa yöt sujuvat ilman sen kummempia yöheräilyjä, tissiä syö muutaman kerran, mutta en itse siihen edes herää kunnolla. Kyllähän aikuinenkin haluaa nukkua yhdessä toisen kanssa niin miksi ei myös lapsi?! Me nautimme läheisyydestä nukkuessamme ja jos jotain kitinää yöllä kuuluu, pelkkä silitys tms. monesti riittää. Nukumme myös ihan mukavasti, iskän ei tarvitse herätä öisin oikeastaan koskaan.Eli ei ne yöt ole sen huonompia, vaikka lapsi nukkuisikin vieressä. Toisille vaan sopii toisenlainen nukkuminen!
...aluksi sellainen vaavi-sänky vuokralla ja siihen laitettiin aina ruokailun päätteksi köllöttelemään ja sille tielle aina nukahtikin.
Nykyään nukkuu pinnaängyssä, sinne myös viedään ruuan päälle köllöttelemään tai kun muuten rupeaa osoittamaan väsymisen merkkejä.
Joskus pienempänä, varsinkin kun poika oli sairaalassa ja kävimme häntä siellä hoitamassa, poika nukahti syliini ruokailun päätteeksi. Muutaman kerran on nukahtanut syliini nyt vanhempanakin, mutta on jatkanut tyytyväisenä uniaan, kun on siirretty omaan sänkyyn.
Minä aina ajattelin, että tulisin varmaan nukuttamaan "vastoin suosituksia" lapseni sylissäni, mutta jotenkin se vaan meni ihan luontaisesti noin kuin meni. Ei ole mitään ihanempaa tunnetta kuin pienen ihmisen luottavaisen rento paino sylissään, joten ymmärrän täysin heitä, jotka lapsensa syliin nukuttavat. Eikä siinä mielestäni mitään pahaa ole, kukin meistä tavallaan... :)
Levollisia unia kaikille pienokaisille ja varsinkin äideille ja isille... :)