Ymmärrätte varmaan miksi kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa.
Elämän rytmillinen samba on kuljettanut maallisen majani jo aivan neljänkympin rajapyykin korville.
Tämä kaikki on ollut kyllä tiedossa jo pitkään, mutta en ole ollut milläänlailla varautunut kaikkiin niihin kummallisiin asioihin joita tunnen kokevani jatkuvasti; kuin uusia ja ihmeellisiä asioita, joista minulla ei ollut tähän päivään mennessä minkäänlaista ennakkokäsitystä tai kuvaa.
Heti minulle tulee mieleen ruoka. Mikä ihme saa ihmisen nousemaan keskellä yötä lämpimästä sängystään ja menemään jääkaapille syömään purkitettuja punajuuria?
Toisena asiana minulle tulee mieleen ihmeellinen tunne suurissa tavarataloissa joissa katoan johonkin - mihin, sitä en tiedä. Ennen olin läsnä. Mutta nykyään olen kuin olematon ja aivoni ovat kuin jotain intergalaktista usvaa.
Kolmanneksi seksi. Mihin seksi on hävinnyt? Tunnen olevani hyvin eroottinen otus. Mutta eroottisuuden sisäinen olemus on jotenkin paperimainen ja läpikuultavan ohut - siitä menee sormi läpi kun vähän tökkää.
Neljänneksi tulevat mieleen lapset. Niitä ei enää ole. Mihin ihmeeseen ne menivät? Soittelen heille, mutta he vain mumisevat luurissa ja kertovat minulle miten taloudellisesti on vaikeaa.
Viidenneksi minulle tulee mieleen autolla ajaminen.
On aivan käsittämätöntä, että ajellessani rauhallisesti töihin, löydän itseni joltain moottoritieltä kaahaamassa kilpaa kanssa-autoilijoiden perässä. Sitäpaitsi en ole ollut edes menossa Tampereelle enkä Lahteen. Tunne ratissa on mielenvikainen ja utuinen.
Viimeiseksi tulee mieleen liikunta. Himokävelijänä olen tottunut liikuskelemaan Helsingin keskuspuiston pyöräteillä kuin happirikkaassa olohuoneessani. Mutta eilen kävi niin, että minä tuosta noin vaan menin lumiseen metsään ja katselin hypotermian uhalla kannonpäältä miten ihmiset hiihtivät ohi - ja tunsin sisälläni liikuskelevan jotain omituista sotkua.
Pelkään mielenterveyteni vuoksi. Onko tämä tervettä ja kuuluuko kaikki tämä asiaan?
Elämän rytmillinen samba on kuljettanut maallisen majani jo aivan neljänkympin rajapyykin korville.
Tämä kaikki on ollut kyllä tiedossa jo pitkään, mutta en ole ollut milläänlailla varautunut kaikkiin niihin kummallisiin asioihin joita tunnen kokevani jatkuvasti; kuin uusia ja ihmeellisiä asioita, joista minulla ei ollut tähän päivään mennessä minkäänlaista ennakkokäsitystä tai kuvaa.
Heti minulle tulee mieleen ruoka. Mikä ihme saa ihmisen nousemaan keskellä yötä lämpimästä sängystään ja menemään jääkaapille syömään purkitettuja punajuuria?
Toisena asiana minulle tulee mieleen ihmeellinen tunne suurissa tavarataloissa joissa katoan johonkin - mihin, sitä en tiedä. Ennen olin läsnä. Mutta nykyään olen kuin olematon ja aivoni ovat kuin jotain intergalaktista usvaa.
Kolmanneksi seksi. Mihin seksi on hävinnyt? Tunnen olevani hyvin eroottinen otus. Mutta eroottisuuden sisäinen olemus on jotenkin paperimainen ja läpikuultavan ohut - siitä menee sormi läpi kun vähän tökkää.
Neljänneksi tulevat mieleen lapset. Niitä ei enää ole. Mihin ihmeeseen ne menivät? Soittelen heille, mutta he vain mumisevat luurissa ja kertovat minulle miten taloudellisesti on vaikeaa.
Viidenneksi minulle tulee mieleen autolla ajaminen.
On aivan käsittämätöntä, että ajellessani rauhallisesti töihin, löydän itseni joltain moottoritieltä kaahaamassa kilpaa kanssa-autoilijoiden perässä. Sitäpaitsi en ole ollut edes menossa Tampereelle enkä Lahteen. Tunne ratissa on mielenvikainen ja utuinen.
Viimeiseksi tulee mieleen liikunta. Himokävelijänä olen tottunut liikuskelemaan Helsingin keskuspuiston pyöräteillä kuin happirikkaassa olohuoneessani. Mutta eilen kävi niin, että minä tuosta noin vaan menin lumiseen metsään ja katselin hypotermian uhalla kannonpäältä miten ihmiset hiihtivät ohi - ja tunsin sisälläni liikuskelevan jotain omituista sotkua.
Pelkään mielenterveyteni vuoksi. Onko tämä tervettä ja kuuluuko kaikki tämä asiaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
En tiedä onko se tavallista, minulle on käynyt samoin. En löydä paikkaani. Olen kuin suuri kivi hienonhienossa hiekassa ja erotun selvästi joukosta.
Seksi? Mitä se on ? Se on kortilla ja kohta juoksen kiljuen ilotaloon, jossa maksetaan miehille suorituksesta, jonka ennen sai kotona , ilmaiseksi.
Lapsia minulla on vielä kotona, ja olenkin siitä iloinen, ehkä pysyn niiden takia kiinni tässä riemussa.
Jos elämän piti muuttua paremmaksi, se ehkä teki sen jossain välissä ja sitten alkoi taas alamäki, tunnetasolla ainakin. Joistakin asioista joista nautti ennen, on hohto hävinnyt, mutta onneksi uutta on tullut tilalle.
Kyllä näillä kymmenillä mielenterveyskin on tiukoilla ja sanonkin: Hakeutukaa ajoissa auttajan puheille jos alkaa tuntua siltä.
tekee tuloaan. Itsellä jo ohi. Muista hengittää kunnolla ja hae hormoonit...
Toistan täällä yhä uudelleen ja uudelleen mietteen, jonka kuulin kolmikyppiseltä tutultani ja joka sopii viestiisi "kuin nyrkki mummon silmään":
- on ihan hirveää miten ihmiset nelikymppisinä päättävät ryhtyä tekemään asioita, joita he ovat nuorempana halunneet tehdä ja sitten me muut ihmiset joudumme huvittuneina seuraamaan sivussa miten nelikymppiset ovat hölmöjä
Joten revi nyt sitten tuosta huumoria, vaan nauti ihmeessä niistä purkitetuista punajuurista. Tekisi mieleni varoittaa mahdollisesta raskaudesta, mutta käsitin sinun olevan mies :)
Ja toisekseen olikin jo korkea aika pysähtyä katsomaan Keskuspuistoa. Se on kaunis paikka. Ihmisen ei ole hyvä tehdä aina asioita samalla tavoin ja mieluusti se kannattaa tajuta ajoissa kuin oppia jonkun tyhmän kriisin kautta.
Tervetuloa nelikymppisiin.
onneks mäkään en enään voi saada lapsia...huh huh, enkä halua!
Aloin oikeen miettiä tuota häpeämistä omassa lähipiirissäni...en vielä keksinyt millai minua lähimmät häpeisi tai tekojani. Voi olla en vaan keksi ennen kuin joku tulee sanomaan! Hih!
toimintaa...
Vaik ei nyt kaikki omalla kohdallani pidä paikkaansa, niin kyl sieltä paljon tuttua löytyy. Ja ystävät kalliit ja rakkaat samanikäiset ovat puhuneet juuri noin. Tämä on se ikä kun pitää herätä tekemään asioita, joita elämässään haluaa tehtäväksi. Ei ole vielä vanha, mutta ikä on kuitenkin tuonut moneen asiaan kokemusta. Mutta siinä ainaisen ajattelemisen ja tutkiskelun iässä ollaan, olen todennut omalla kohdallani. Olen huomannut että meidän ikäiset tekevät elämässään suuria ratkaisuja ja päätöksiä, minäkin parhaimmillaan. En tiedä sitten että tuleeko jossain alitajunnassa joku kuolemanpelko tms., että pitää tehdä kaikenlaista uutta elämässään vielä kun ehtii.
Tiedä häntä sitten, mutta kriisin paikka on tämä ikä monelle.
Oloa helpottaa kun puhuu ikäistensä kanssa, helpottaa tietää, että ei ole ainoa.
Kannattaa tehdä niitä asioita joista nauttii, naapureista ja sukulaisista välittämättä. (itse saanut hälyä aikaiseksi!!) Kerran täällä ollaan!
Tietenkin läheisiä pitää kunnioittaa ratkaisuissaan.
Olipa sekava kirjoitus, mutta syvllä rinta-äänellä kirjootettu! Tsemppiä sinulle! ;)
normaalilta olotilalta. Keski-ikä on suunnilleen tätä.
Voin siis hyvällä omallatunnolla ja sydämellä syödä mitä ja milloin huvittaa, eikä pusikossa istuminen ole siis mikään synti, josta joutuu valkoiseen sovituskoppiin.
Oloni on hyvin helpottunut, varsinkin kun sanoin itseni juuri irti työpaikastani ilman mitään sen suurempaa elämänsuunnitelmaa.
Ehkä nyt olisi aika elää itselleen, eikä kasvottomille osakkeenomistajille jossain Bahaman perukoilla.
Purkoot rapu teitä perkeleitä varpaaseen, astukaa merisiiliin. Syököön teidän ahneutenne hain hampaat riekaleiksi, vajotkoon luunne mereen, kalvakoot pohjamudassa mönkivät ötökät teidät jäljettömiin.
Minulla on nyt muuta tehtävää, hyvästi. Mutta teitä muita minä kiitän sydämestäni.
T: Keksi
vai eväs(te)?
Mulla tuli kans heti mieleen raskaus niistä punajuurista...mutta oletkin ainakin gallerian mukaan mies. :)
Ja mitä seksiin tulee, niin yleensä haluttomuus on naisten ongelma :
Mies huomaa vaimonsa pakkaavan matkalaukkunsa, joten kysyy "Mitä teet?"
Nainen vastaa: "Pakkaan tavaroitani ja muutan Lontooseen. Olen kuullut,että siellä maksetaan huorille 400 puntaa siitä mitä olen antanut sinulle ilmaiseksi"
Myöhemmin kun nainen on lähdössä, hän huomaa että mies on myös pakannut matkalaukkunsa. Hän kysyy "Mihin sinä olet lähdössä?"
Mies vastasi "Tulen mukaan Lontooseen. Haluan nähdä miten pärjäät 800 punnalla vuodessa."
Niin, on se nyt kumma kun miehellä on raskausarpia leuassaan vaikka muille jakaa ja päällepäätteeksi vielä pempsit päässään tippaleipänä. Sitten se vielä kirjoittelee nelkytplys -saitille ja valittaa, että on omituinen olo kun katselee kaiken maailman 800 paunan hiihtäjiä ympärillään.
Piru vie, kun tekisi mieleni pakata laukku ja lähteä Londoniin hookkeroimaan ja todistamaan että kaikki laskupäät olivat väärässä.
Ärh! Mä räjähdän.
helpottaa... :)
Teetä siis...saako olla piparia kans? ;P
Sulla on eväät mukana :)
on piparia tarjolla...;P
Täällä maalla varsinkin ollaan kovin vieraanvaraisia.
Siellä cityssä on cafe au lait...täällä kahvia lättyyn.
Niinpä tietenkin. Oi te vapaat!
Meillä täällä käydään ajallaan saunassa.
liippas niin läheltä,että se on sitten vähintään 1200 puntaa kun puhutellaan meikäläistä ja sähköpostiin on sitten turha yrittää tehdä matkavarauksia;D