laskuja maksellessani, että kyllä tämä on meille helpoksi tehty. Enää ei tarvitse laittautua pankkiin ja jonottaa tiskille, nyt ei tarvitse kuin avata tietokone ja mennä verkkopankkiin. Ja mittarilukematkin voi ilmoittaa netin kautta. Ennen kävi niin sähkö- kuin vesimittarin lukijatkin.
Ruokaostoksetkin voi tehdä netin kautta ja maksaa saman tien verkossa. Emmehän vain laiskistu?
Yhteydet ystäviinkin käy helposti netin kautta. Ei varmaan yhtä usein enää tule piipahdettua kylässä.
Ruokaostoksetkin voi tehdä netin kautta ja maksaa saman tien verkossa. Emmehän vain laiskistu?
Yhteydet ystäviinkin käy helposti netin kautta. Ei varmaan yhtä usein enää tule piipahdettua kylässä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Muistan kuinka minun lapsuudessani naapurit maaseudulla menivät toistensa luo kylään, ilman mitään etukäteen sopimista.
Päiväsaikaankin emännät ottivat sukankutimen mukaan ja kävivät naapurin emännän luona kuulumisia vaihtamassa ts. juoruilemassa.
Talvi-iltapuhteina lapsista oli mukavaa ja vaihtelua, kun kävi illalla vieraita, joiden juttuja "pienet padat, suurilla korvillaan" kuuntelivat. Kummitusjutut olivat parasta ajanvietettä, ja sitten jos illalla joutui kulkemaan ruumisriihen ohi yksin pimeällä, niin oli kintuissa vauhtia.
elämää ainakin tämä, että laskut voi maksaa ihan kotona jonottamatta.
Ruokakaupassa käyn päivittäin, sillä haluan ostaa milloin mitäkin tyyliin.
Muistui mieleeni tuo asia, että ennenvanhaan mentiin kylään. Olin pikkuflikkana usein mummolassa ja siellä kävi mummon luona vanhoja tätejä.
Puheet koski yleensä punaisten ja valkosten välistä sotaa, enkä minä ymmärtänyt yhtään. Minua pelotti ne tarinat.
Joku Lempi oli ollut linnassa ja veistellyt siellä pieniä puuhevosia, mummu ei kertonut syytä. Mummulassa oli niitä puuhevosia pari kappaletta, yksi on muistoksi jäänyt.
riiheen, olin opettajana siellä ja koulukkat kertoivat, että vainajaeukko koputti siäpuolelta ovveen ja sanoi: mua kusettaa.
lapsuuden kodissa vieraita pistäytyi harva se päivä. Eikä siinä kursailtu tarjoilun kanssa. Kahvit keitettiin ja pöytään pistettiin mitä löytyi. Äiti nauroi hersyvästi keskustelun lomassa. Vieläkin kuulen äiti naurun.
Muistan erään kerran, kun miehet keskustelivat kala saaliista. Äitini kuunteli vierestä.
Eräs isäntä näytti käsillänsä ja sanoi, että näin iso se "perkele" oli.
Äitini siihen, että jos se vaan noin iso on, niin kyllähän tuon kanssa taitaa pärjätä.
Miehet katsoivat hieman hölmistyneinä, mutta alkoivat sitten nauraa. Ymmärsivät "yskän".
Netin välityksellä voi hoitaa yhtä sun toista, mutta ei ihmissuhdetta ihan aikuisen oikeasti. Kyllä me tuttavien kanssa kyläillään ja käydään kahvilla kaupungilla. Mitä läheisemmät välit, sitä mukavampaa tavata kasvokkain.
Itsekuria pitää harrastaa myös siltä osin, että vaikka pakottaa itsensä liikkeelle ja elämän pariin. Niin ainakin minun on yksinasuvana tehtävä,muuten mökkiydyn.
Kyllähän tämä nettielämä on helppoa. Minä sanon miehelleni joskus kun laitan vähän rahaa lapsilleni ,jotka painiskelevat asuntolainojensa kanssa,toinen yksinhuoltaja ja toinen vielä opiskelija ,että kyllähän tuonne livahtaisi helposti miljoona euroakin,ei olisi vaivannäköä.
Jos nyt joutuu käymään jostakin syystä pankissa saa jonottaa vaikka kuinka kauan.
Eilen taas nautikskelin koneesta kun oli tullut paljon ystävän päivä tervehdyksiä ja valokuviakin lapsenlapsista.
Tykkään ,että on hyvä asia. Saa nopeasti tietoa mihin tahansa pulmaan. En silti "asu" netissä.