ONKO NORMAALIA???

meidän nyt jo 15v pojalla oli sama homma eli ei puhunut 2 vuotiaana juuri mitään. Sitten jossain korvatarkastuksessa joku sanoi että pitäs ottaa yhteyttä puheterapeuttiin. Lopulta selvisi että pojalla oli dyspraktia eli ongelmana oli tuottaa selvää puhetta. Hoidettiin puheterapialla kunnes noin seitsemän vuotiaana pojan puhe aikalailla yhtäkkiä selvisi ja hänellä ei sen koommin ole ollut mitään ongelmia puheen kanssa. Dyspraktia eroaa dysfasiasta sillä että tämä oli ymmärtääkseni tavallaan fyysinen ongelma tuottaa selvää puhetta kun taas dysfasiassa on ongelmia esim. luetun tai kuullun ymmärtämisessä. Poikamme alkoi puhua myöhään, en muista olisiko ollut jo yli kolmevuotias kun puhui lauseita ja puhe oli todella epäselvää vielä kuusivuotiaaksi asti. Silloinkin oli välillä taisteltava puheterapiasta kun aikoja oli vähän ja nyt on luultavasti vielä vähemmän. Serkkunsa kärsi samasta vaivasta ja häntä eivät vanhemmat vieneet minnekään terapiaan ja samalla tavalla hänenkin puheensa selvisi 7 vuotiaana paitsi että r kirjain jäi heikoksi. Tiedä sitten oliko terapialla vaikutusta poikaamme
vai tapahtuiko kehitystä aivan itekseen.

hitaampia aloittelemaan puhetta.
Eli on täysin normaalia että puhetta ei tule vielä,pääasia on kuitenkin että ymmärtää puhetta.
Voitte puhetta odotella rauhassa 3v asti.
Saattaapa olla että yksittäiset sanat sitten jäävätkin aikanaan vähemmälle ja alkaa heti puhua lauseilla....olen joskus kuullut tämmöisestä.
Meillä kolmas lapsi alkoi vasta noin 2.5 v ikäisenä puhua lauseita.kaksivuotiaana oli noin 10 ymmärrettävää sanaa,ymmärsi kyllä puhetta hyvin mutta ei ollut tarve niin puhua,vilkas oli kuin mikä, nytten rauhoittunut :)
Nyt kaksi vuotias tyttömme puhuu noin 30-50 sanaa,matkii puhetta ja sanoo noin 10 kaksisanaista lausetta.
Kaksi ensimmäistä lasta taas ovat puhuneet jo 2v ikäisenä ihan täysin,monisanaisia lauseita,monia lauseita peräkkäin.
Niin ne on erillaisia jokainen lapsi:)

En kyllä uskoisi, että siitä puheterapiasta aiemmin mitään hyötyäkään olisi. Oma lapseni puhui kyllä aika vähän, 3-vuotisneuvolassa alettiin tutkia. Dysfasia oli ja sittemmin vielä aspergerin oireyhtymä. Mutta omalla kohdalla huomasin selvästi ettei poika ymmärrä kaikkea puhuttua eikä oppinut sanoja oikein sitten millään. Yhtä sanaa sai opettaa puoli vuotta ennenkuin se taipui hänen suussaan oikein. Nyt 8 vuotiaana puhuu jo ihan kuin muutkin, aspergerin takia ehkä enemmän kirjakielimäisesti. Kaikesta kuitenkin selviää, ja kaikki lapset ovat erilaisia, pitää vain toimia omia vaistoja noudattaen.

tms ns. sairastava oppii siis kuitenkin jossain vaiheessa puhumaan vai??mikäli minä oikein joistain jutuista ymmärsin..
ja onneksi lpsellamme on ainakin viisas isäkin ja sisaruksia,vaikka äiti olisisikn vähän tyhmä..!mikäli se asia nyt tällaisesta tekstistä voidaan näköjään kerran päätellä.
Joo,mut mietityttää vaan kun on niin kova kiljumaan myös tosi kovalla äänellä kiekuu!!eikä tässä tietty muuta voi kun odotella, mut oli ja on vaan kiva kuulla jos muut tietävät vastaavia myöhempään puhumaan oppineita!!!KIITOS siis kaikille jo nyt vastanneille tiedoista ja tärkeästä tuesta!!!!
ja ihmetyttää kans hiukan, että kun lapsi sanoo jonkun ihan oikean sanan oikeassa asiassa niin miksi ei käytä sitä sitten aina sen jälkeen tai myöhemmin ei kuule enää uudestaan sitä sanaa välttämättä???
Mutta voi siis van rauhassa ilmeisesti odotella sinne kolmen vuoden ikään, vaikka tosin neuvolas kyl sanoi et jos pääsis 2,5 vuotiaana sit terapiaan,jos tilanne sama edelleen...

Oma tyttäreni täyttää parin viikon päästä kaksi ja puhuu jo suomea, saksaa ja englantia ja hieman ranskaa (euraavaksi opettelee holantia), soittaa mm. ukulelea, diatonista haitaria, 'tit feriä, frottoiria ja muita eri rytmisoittimia, osaa leipoa leipää, perkaa kivet oliiveista (ainoastaan mustista kun ei tykkää vihreistä), osaa käyttää montaa eri kännykkää (mielummin Nokiaa kuin Motorolaa), piirtää kuvia (siis PIIRTÄÄ, ei tuherra), suuttuu jos ruoka ei ole tarpeeksi tulista, osaa putsata kissan vessan, käytännön esimerkein on todistanut Göthen väriteoriat vääriksi, osaa haistaa onko viinissä korkkia, tarjoilee isälleen olutta (ainoastaan Rheinheitsgebotin mukaan valmistettuja sellaisia), sitoa rusetin, harjaa ja pesee itse hiuksensa...

Vekaranne on selkeästi kehityshäiriöinen. Viekää se ensitilassa terapiaan, niin saatte tekin pitkästyneet ihmiset jotain tekemistä ja lisää sisältöä turhanpäiväiseen elämäänne. Ettekö koskaan ole opetelleet käyttämään omia aivojanne, sen sijaan että vertailette lastanne muiden kakaroihin ja sokeasti uskotte sitä pajunköyttä mitä joku fakki-idiootti neuvolatäti teille syöttää?

heips.mulla neljä lasta ensimmäinen oppi puhumaan aikaisin puoli vuotiaana jo ekat sanat. toinen oli paljon hitaampi mutta ymmärsin itse häntä hyvin hän kertoi eleillä ja äänteillä mitä halusi kolmannenkin kanssa sama juttu kolmas lapsi täyttää jo neljä nyt puhe aika selvää mutta kesällä vielä oli aika epäselvää muuten en voi neuvoa kuin kehotan sinua olemaan kärsivällinen sillä se puhe tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta joku päivä lapsesi yllättää sinut puhumalla, se voi alkaa koska vaan kokemuksesta sanoisin myös nauti hiljaisuudesta nyt kun sinulla on siihen tilaisuus sillä kun puhe alkaa se ei ihan äkkiä lopu .lähi piirissäni on tuttuja joilla puhe alkoi vasta viisi vuotiaana. se on tosi yksilöllistä lapsen ei tarvitse osata puhua jos hänet ymmärretään!!!

Lapset tietenkin oppivat eri tahtia, luin jostakin että vaatii jopa 25000 toistoa, että lapsi oppii ensimmäisen sanansa. Siksi sellaiset lapset, jotka ovat olleet ns. vaativampia ja seurallisempia, joille on luettu paljon, oppivat nopeammin puhumaan kuin itsenäisemmät lapset, jotka ovat kehittäneet fyysisiä taitojaan. Monikielisyys voi hidastaa prosessia entisestään.

Toinen puhetta hidastava tekijä -oma näkökulmani- on, että monet lapset tuppaavat kehittämään oman kielensä, jota mielellään käyttävät. Oma 1-vuotiaani ymmärtää puhetta loistavasti, toistelee oitkiäkin sanoja, esim. jäätelö, todella taitavasti, mutta on niin laiska, että mieluummin osoittelee esineitä ja hokee "äittä tää, tää, tää..." Kaikki on siis tää, vaikka esineille on nimikin ja poika tietää ne. Jos lapsi sitten oppii saamaan kaiken vain osoittelemalla, ei välttämättä ole halua puhua. Näin kävi kaverin pikkuveljelle, joka vain osoitteli ja ynisi epämääräisiä. Sit kun ei kerran saanutkaan haluamaansa, niin sanoi yhtäkkiä selvällä suomen kielellä koko lauseen: "ANNA VETTÄ!" Kannattaa siis aika ajoin koetella, jos puhetta tulisi, kun kieltäytyy ymmärtämästä.

Tuskin on mitään syytä huoleen, varsinkaan jos lapsi kerran ymmärtää puhetta. jotkut vaan on hitaita puhumaan.Odotelkaa rauhassa muutama kuukausi ja jollei mitään edistystä tapahdu niin hakeutukaa puheterapiaan, kyllä se varmasti auttaa.

Puheen oppiminen katsotaan viivästyneeksi, jos kaksivuotias ei tuota vielä ensimmäistäkään sanaa tai kolmivuotias lausetta.

Aika rajoilla menee siis. Olen lukenut logopediaa (puheterapiatiedettä) sivuaineena pari vuotta sitten. Olen suomen kielen maisteri. En kommentoi enempää, mutta tuo on tuollainen yksinkertainen perussääntö. Jos puheterapeutille pääsee vasta puolen vuoden päästä, tuskin peli on menetetty. Lapsesi on kuitenkin vasta 2,5 vuotias. Pääasia on, että puhe on suunnilleen normaalilla tasolla ennen koulun alkamista.

Meillä on neljä lasta,joista nuorimmainen kohta kaksi vuotias puhumattomuudellaan on aiheuttanut myös päänvaivaa meille vanhemmille. Poika on reipas ja sosiaalinen, touhuaa kaikenlaista sisarusten kanssa ja hakee kontaktia muihin. Kaikissa muissa asioissa hän matkii kovasti muita,mutta ei yritäkään sanoa perässä yhtään sanaa. Varmaan muuten en osais ollakaan huolissaan, mutta toiset sisarukset ovat puhuneet jo selviä lauseita kahden vuoden iässä ja yksittäisiä sanoja on ollut paljon.Eilen huomasin, että poika hyräilee mielellään mukana, kun hyräilen hänelle samalla tanssittaen häntä.Yllättäen alkoi pienen suusta kuulua hahhahhaa, pappappaa ja aaa-aa-aa laulua, kun toistimme samaa melodiaa ja itsekin"lauloin" välillä laalllallaa ja välillä mimmimmii laulua. Jospa meillä opitaankin puhumaan laulaen!

Oma poika täytti juuri 3v. ja parivuotiaana sanoi vain pari sanaa (ymmärrettävää).
Nevolassa käskettiin tilata aika puheterapiaan 2,5-vuotiaana, jos ei puhu lauseita.
6:n lapsen äitinä ajattelin pojan kyllä puhuvan, kun on tarpeeksi sanottavaa ;-)
Ja näin kävikin, viime parin kuukauden aikana pojasta tullut oikea "moottoriturpa" ja joka päivä uusia sanoja.
Kyllä lapsesi puhuu, kun on siihen itse valmis :-)