kuohusi kysymysten
vaativa virta
sydämeni tuonelan läpi
enkä osannut uida
liplap
niin paljon vettä uutta
vettä hämmentävää
vettä mieltä liikuttavaa
liplap
mitä tein
siitä myös maksaa sain
en ole yksin
niin paljon tarinoita
kuulla sain
liplap
rakkaus minut hengissä piti
se minut syötti ja vyötti
päiviin alkaviin
sittenkin tuleviin
liplap
minut opetit uimaan
varjelit hukkumiselta
neuvoit käsiäni ja jalkojani
käyttämään
liplap
ammensin vettä elävää
join ymmärrystä pysyvää
söin sanoja iäisiä
tulessa koeteltuja
päätöksen sisäisiä
liplap
vielä pieni hetki
ja kaikki ohi on
iltalaulut hiljaiset
naurut heleät
aavistuksen kosketukset
yössä kaipaavain
liplap
kaikki ei ole tässä
elävät muistot meissä
mielessä pysyvässä
rannalla muistojen joen
uinuvassa iltahämärässä
liplap
vaativa virta
sydämeni tuonelan läpi
enkä osannut uida
liplap
niin paljon vettä uutta
vettä hämmentävää
vettä mieltä liikuttavaa
liplap
mitä tein
siitä myös maksaa sain
en ole yksin
niin paljon tarinoita
kuulla sain
liplap
rakkaus minut hengissä piti
se minut syötti ja vyötti
päiviin alkaviin
sittenkin tuleviin
liplap
minut opetit uimaan
varjelit hukkumiselta
neuvoit käsiäni ja jalkojani
käyttämään
liplap
ammensin vettä elävää
join ymmärrystä pysyvää
söin sanoja iäisiä
tulessa koeteltuja
päätöksen sisäisiä
liplap
vielä pieni hetki
ja kaikki ohi on
iltalaulut hiljaiset
naurut heleät
aavistuksen kosketukset
yössä kaipaavain
liplap
kaikki ei ole tässä
elävät muistot meissä
mielessä pysyvässä
rannalla muistojen joen
uinuvassa iltahämärässä
liplap
Vastaukset 24
Vanhimmat
lip lap:)) ....ei silti sulla kulkee runo.
Messiaasta,juu'u.
jottei elo ois
niin vakavaa
sano vain lip lap
sen hyväksyn
sanonhan itsekin
lip lap
:))
.nuin sinun arvelinkin asiaan suhtautuvan.
Mutta sinun runosuoni on hersyvä.
Ja mielesi kirkas.
Olemme täällä toisiamme varten ja siinä riittää opiskeltavaa koko elämäksi itse kullekin. Kukapa meistä osaa rakastaa niin kuin tulisi, en minä ainakaan, joten mitä olemme vaatimaan sitä toiseltakaan.
Voimme koittaa valita sanamme oikein, mutta liian usein ne vain putkahtelevat suustamme. Kukapa ei olisi katunut joskus sanojansa. Ainakin itse olen. Kaipa ymmärrystä on kertynyt siksikin jo jonkun verran toisiakin kohtaan.
Ja mitä mainitsemaasi "Messiaaseen" ja yleistäen kaikkiin nimimerkkeihin tulee, niin toisin kuin syntymänimemme, voimme itse valita oman nikkimme. Johtuneeko tästä, että on nimimerkkejä, joilla koetellaan yleisesti hyväksytyn rajoja. Uskon, että ne rajat ovat pitkälti kirjoitetut omatuntoomme. Mutta minkäs teet, jos vaikka napakettu närkästyttää jotakuta..;)
Mitä kukin siitä saa, että tieten tahtoen närkästyttää toisia nikillään, on tämän ihmisen oman sisäisen maailman kyselytunti, johon emme liiemmälti voi ottaa osaa.
päätökset syntyvät
sydämessä
siellä missä
järki kulkee
inttämässä
"Olemme täällä toisiamme varten ja siinä riittää opiskeltavaa koko elämäksi itse kullekin. Kukapa meistä osaa rakastaa niin kuin tulisi, en minä ainakaan, joten mitä olemme vaatimaan sitä toiseltakaan."
En kaikessa parhaimmassakaan tunteessa saati järjessä kykene ymmärtämään mitä tällä tarkoitat.
Käsittääkseni me olemme täällä toisiamme varten, enkä voi tietenkään vaatia keneltäkään mitään sellaista mistä en tiedä itsekään yhtään mitään, esmes:
Miten rakastaa toista ilman orgasmia?
Olen hämmentynyt. Olenko sairas? Ehkä tähän antaa vastauksen edesmennyt uskovainen setäni, joka raiskasi minut syntymäpäivänäni isoäidin ullakolla.
Jumalasi on mykkä, impotentti ja piittaamaton, juuri sellainen kuin miehen olla pitääkin - vaikka sitten siellä naapurissa, vaikka siellä vitun taivaassa.
- -
vastaus elämään
odottaa
sydämessä kipeässä
tunteiden sekamelskassa
hämmentyneessä sisimmässä
itsensä hyväksymisessä
anteeksiannossa vapauttavassa
vuoropuhelussa
taivaallisessa
- -
Pyrkimys rakastaa, on toista, mitä kohtuuton vaatimus itseään kohtaan. Jos ei ole saanut osakseen rakkautta, tai julmuus on käynyt päälle rakkauden valepuvussa tuhoten puhtainta sisintämme, mitä itseään tuomita sillä, ettei osaa rakastaa?
Kokemamme vääryys itseämme kohtaan ei valtuuta meitä vihaan eikä anteeksiantamattomuuteen. Meidän tulisi tehdä parannusta katkeruudesta omaksi parhaaksemme. Emme voi raiskaajiamme puolustella, olivatpa he sitten uskovaisia, tai eivät; mutta vihalla emme tee muuta kuin vahinkoa omalle katoamattomalle sielullemme.
Kysyit: "Miten rakastaa toista ilman orgasmia?" -Onko rakkaus vain hetken ohisujahtava orgasmi? Jos rakkaudesta ei jää muuta käteen, kuin tyhjä huokaus makuukammarissa, ei rakkaus ole kukassaan sisimpämme puutarhassa. Olet syvästi tunteva ihminen, joten rakasta sillä, mitä tunnet ja koet. Osoita se olemalla läsnä kokonaisena. Se käy ilman orgasmiakin. Hyväksy itsesi. Se on lievittävä lääke mielipahaan. Orgasmi tulee, jos on tullakseen. Mitä me olemme vaatimaan itseltämme orgasmiakaan, jollemme sitä vain saa? Eikö elämä sisällä huolia jo tarpeeksi ilman itseemme kohdistamiamme vaatimuksia vällyjen allakin? Median orgasmivalhe painaa lööppinsä isoin kirjaimin, emmekä voi pysäyttää muuta kuin oman elämämme kujanjuoksun. Eikä siellä naapurin makuukammarissakaan aina niin loistavasti mene. Taitavat posket hehkua välillä ennemminkin korkeasta verenpaineesta, kuin lemmentuoksinasta.
Et sinä sairas ole. Sinä elät.
Olen uskossa, enkä omasta armostani, vaan Hänen, jolla on valta tuomita ja pelastaa, eheyttää, tehdä uudeksi. Olen antanut Hänen käsiinsä elämäni, sen, jonka Häneltä sain. En ole virheetön, niin kuin ei setäsikään, mutta olen herkällä kuulolla Jumalasuhteessani. Se (pyhityselämä) pitää minut ojennuksessa pahimpien ylilyöntien varalta. Se, että olen Jeesuksen oma, ei ole taannut minulle helppoa elämää - ei ennen uskoontulon, eikä sen jälkeenkään.
Miksi uskoa Häneen, joka sanojesi mukaan on "mykkä, impotentti ja piittaamaton"? -Vastaus löytyy Hänen Rakkaudestaan. Hän rakastaa, vaikken minä rakasta, Hän välittää, vaikken minä välitä, Hän uskoo, vaikken minä usko, Hän on uskollinen, vaikken minä ole uskollinen. Hän on Pyhä, rukouksia kuuleva, välittävä Jumala. Hänessä ja Hänen kauttaan elän elämää, joka ei maistuisi miltään, sillä sen verran minäkin olen kokenut, ystäväni.
Elämäsi on kallisarvoinen ja ainutlaatuinen. Olet ihmeellisesti luotu, uskotpa sinä sen tahi et. Jumalan käsissä on niin Sinun, kuin setäsikin elämä. Ilman häpeää ja syyllisyyttä.
Lämmin halaus sinulle. Vastauksia elämäsi poluille.
- WideView
ainahan me yleistämme,mutta ei sais tuomita uskovaista jonkun toisen uskovaisen teon pohjalta.
Helppo sanoa,mutta esim.Hänelle oli tapahtunut vääryys, joka antaa hänelle oikeuden sanoa ,mitä sanoi,sekin täytyy sallia.Puhumalla kaikki kuitenkin järkiintyy omissa sieluissamme.Mutta jotenkinhan se katkeruus olisi saatava pois.Nim. vaikka kiitos ja lip lap.Hyvää perjantaita Sinulle.
"Huomenna täytän yksitoista
Olen saanut uuden mekon
sinililjaisen
Veljeni pilkkaa kaivaa nenää
pajukeihästä heittelee
veistää terää
Kangaskengät taivaalle
köydestä purista
sieppaa mukavasti vatsasta
Rakas isä Jumala
kiitos sinulle taivaasta
terveisin Sofia."
Rivien väliin kirjoittamisessa on se etu, että niin kirjoittaen saa mahdutettua enemmän sanottavaa, kuin miltä näyttää lopulta itse tekstin visuaalinen ilme. Se onkin meidän naisten "yleinen";) piirre niin puhuessamme kuin kirjoittaessamme, jonka äärellä mies "yleisesti";) pohtii, että mitä tuo nainen lopulta tarkoittikaan..
Jos joku niin tekeekin, niin itse en tuomitse ko. uskovaista setää, enkä yleistä hänen tekoaan koskemaan uskovaisia miehiä yleensä. Ymmärsin kyllä ja myös sisäistin hänet omana yksilönään, jonka myös jätin Jumalan käsiin.
Toki meillä on oikeus purkaa tuntojamme - yhtä lailla vihan kuin rakkaudenkin suhteen - mutta eri asia on jäädä elämään vihansa kanssa vuosikausiksi. Jotakin voimme valita itse tässä elämässä, itse asiassa paljonkin, ja yksi seikka on muistojemme suhteuttaminen tähän päivään. Mennyt on mennyttä, eikä sitä saa tekemättömäksi. Nyt on tämä päivä. Entä miten elämme tämän päivän? Menneisyyteemmekö takertuen ja kokemastamme vääryydestäkö "voimaa" ammentaen, vai luottaen siihen, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus ja uuden elämän alku?
Puhuminen ja kirjoittaminen ovat hyviä keinoja itsensä hahmottamisessa. Myös se auttaa, että olen hiljaa luonnon edessä ja annan sen puhua minulle maahan tipahtavassa männynkävyssä, toisiaan hapuilevissa pilvissä, kypsässä viljavainiossa, lähijoen liplatuksessa..
Hyvää perjantaita Sinulle ja - - lip lap:)
- WideView
"Miksi veli kiusasi pienempää
miksi keihästä pajuista heitti,
miksei asetta käyttänyt lievempää,
vaikka taivaalle selvä on reitti"
Lämmin on sydämesi
oikea myös mieli
sanasi kauniit
sielusi ja kieli
perjantai kaunistui...
ystävä siellä
viestisi Sinulle
rakkaudella-miellä
kirposivat kielellein
sanat elpyneen
mieleni
paljon tehtävää
Hällä ollut on
kanssa kolaroidun
sieluni
yksin Hänessä
on toivoni
portailla pienen
majapaikkani
Hieman pohjaa:
Ensinnäkin, veli oli nuorempi veli, sisko suurempi veljeään. Veljet heittelevät mitä sattuvat käteensä saamaan, siskot kiikkuvat keinuissaan taivaankaton alla hamosissaan.
Keskustelin erään hyvin tunnetun naispapin kanssa viinilasin äärellä uskosta ja uskovaisista Sofiankadulla Helsingissä. Oli melkein järkyttävää miten tämä ikäiseni nainen tuntui syvältä sielunkumppanilta, vaikka hän edusti kaikkea sitä jota en pysty millään käsittämään. Illanmittaan minusta alkoi jopa tuntua siltä, että minä olin kaikessa pakanuudessani uskovaisempi kuin hän.
Hän kertoi mielenkiintoisen havainnon siitä, miten ja millaisia syvästi uskovaiset ihmiset käytännön elämässä ovat, ja miten he kokevat seuraavanlaisen asian:
Erään suuren suvun matriarkaali oli kuollut. Suku oli hyvin tunnettu syvästä uskonnollisuudestaan ja toiminnastaan kirkon parissa. Kun hautajaiset olivat Hietaniemessä ohitse, niin suvun jäsenet kokoontuivat nimeltä mainitsemattomaan paikkaan lukemaan adresseja ja jättämään jäähyväisiä ja kahvittelemaan.
Kyseinen naispappi kävi keskustelua hautajaisväen kanssa miten taisi. Ällistyttävintä tässä kaikessa oli se tunne, jonka hän kertoi minulle vahvasti aistineensa salissa: Kukaan ei surrut. Kukaan ei tuntenut minkäänlaista emotionaalista liikahdusta sisällään, vaan kaikki istuivat ja juttelivat ilman surun häivääkään; silmissään se tyhjä katse joka ei ole tässä maailmassa, vaan jossain toisaalla.
Olimme molemmat sitä mieltä, että uskovaiset ovat sosiopaatteja jotka eivät kykene tunnistamaan enää empatiaa sisällään, tunnistamaan mitään kipeää, vaan kääriytyvät uskoonsa piiloon välttyäkseen totuudelta. Me vaihdoimme nauraen osia ystävättäreni kanssa.
Ja mikä se totuus on, sitä sietää miettiä.
Eihän siinä mitään, jumala on pelastanut heidät elämäntuskalta. Sillä jumala on hyvä, tarpeeksi abstraktio.
Äitini kertomaa:
Älä sinä kuule tyttö uskovaisten kanssa ala kinaamaan uskosta. Se vain vahvistaa heitä ja heikentää sinua.
ja mietinkin....niin
..varsinkin äitisi kertomalause..
VAROITUS: Seuraavassa reseptissä on lueteltu aineksia, jotka voivat herättää kiihtymystä.
* * *
Yleistämisen resepti:
○ säkillinen maukkaita ennakkoluuloja
○ pussillinen useiden vuosien vanhoja muistoja
○ kilo hienonnettua kapinaa nostatukseen
○ desi kuorittuja mielikuvia
○ sata litraa hämmennettyä teoriatietoa
○ litra hörpittyjä kahvipöytäjuoruja
○ kymmenen kappaletta vatkattuja olettamuksia
○ pannullinen sulatettua uhoa
○ hyppysellinen suolaista ivaa
- Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne hämmennettyihin ja vatkattuihin aineksiin suurella terävyydellä ja intohimolla sulatetun uhon kanssa. Mausta harkiten suolaisella ivalla.
- Silota lopuksi kaikki yhtenäiseksi massaksi niin, että sinulla on taivuteltavissa oleva periaate, joka ei murennu kuumissakaan keskusteluissa.
* * *
HUOMIOITAVAA:
Tämä resepti on tarpeeton sille, joka kuuntelee oman sydämensä ääntä.
Olen pitkään ollut ihmeissäni tästä suomen kielen käsitteestä "yleistys", liittyen uskonnon ja uskovaisten ymmärtämiseen.
Olenko ymmärtänyt jollain tavoin väärin ajatellessani, että te ette olekaan yhtenäinen joukko, joka (ei) tavaa samaa kirjaa, vaan olette sydäntänne kuunteleva individuaalinen erillisjoukko joka lukee samaa kirjaa.
No, ymmärränhän minä että kirja on monimutkainen ja monitasoinen. Mutta ihminen joka kaduilla, toreilla kuuluttaa, sen voi kyllä ihna löysästi yleistää. Mihin, siitä minulla ei ole mitään käsitystä.
Valaise polkuani valoisaa.
Kädessäsi on kaksi omenaa, jotka näyttävät päällisin puolin aivan samanlaisilta. Toinen on kuitenkin karvas, mutta toinen mitä herkullisin. Et tiedä, kumpi on mitäkin, etkä edes tiedä, olisiko toinen toistaan syötävämpi. Jos et ole koskaan kuullut, että on olemassa myös karvat pystyyn nostattavia omenoita, et edes epäilisi, josko toinen omenoista voisi olla karvaampi. Jos taas olet haukannut elämäsi aikana useammasta omenasta ja sinulla on ollut huono tuuri niin että lähestulkoon aina ne ovat olleet happamia, niin sinulla on täysi syy olettaa, että kaikki omenat ovat enemmän tai vähemmän väkeviä – eikä sinua vakuuta toisten kehuminen omenien herkullisuudesta. Ja jos olet kuullut koko ikäsi, että kaikki omenat ovat pahoja, et syö kumpaakaan omenaa, etkä liioin edes maista niitä.
Ei ole kahta samanlaista uskovaa, vaikka he lukevatkin samaa Raamattua. Ei ole myöskään kahta samanlaista ateistia, jotka pitäytyvät filosofisissa kirjoituksissa. Olemme yksilöitä, joilla jokaisella on henki sielu ja ruumis.
Meidän tulee kuunnella sydäntämme. Tekomme riippuvat kuitenkin pitkälle siitä, keneltä sydämemme ottaa ohjeita. Mielemmekin voi olla rispaantunut niin, että sydämen ääni voi olla heikentynyt. Näin voi käydä maailman tuulissa niin Jeesukseen uskovien kuin ateistienkin ja muitten uskontojen ja näkemysopin parissa elävien, sekä myös niiden ulkopuolelle itsensä jättäytyvien keskuudessa.
Ottaako sydämemme ohjeita rispaantuneelta mieleltänsä niin, että päätämmekin raiskata pikkutytön ullakolla, olimmepa sitten ketä hyvänsä tunnustuksellisesti? Tai perustammeko elämämme äitimme ohjeisiin kyseenalaistamatta niitä? Entä Jumalan puhe? Onko meillä tilaa sydämessämme Hänelle?
Ei elämä ole oikoluettavissa kenenkään osalta, eikä se ole selitettävissä tyhjiin, sillä kaikilla meillä on kolhumme. Sydämen ääni on silti se mittari, jolla on tunnistettavissa, kenen leirissä kukin majailee.
Vaikka kyseessä on kaksi päällisin puolin samanlaiselta näyttävää omenaa, ovat ne silti erilaisia.
Sinulle lämpöisin miettein,
-WideView
"Ei kahta samanlaista uskovaa."
Tiesitkö muuten mistä seurakunnasta esitin esimerkkini. No, ei sillä väliä.
Shalom
shalom ystäväin
ei tarvi mun kaikest
perillä olla
riittää kun kuljen
tiellä oikealla
ei kiinnosta mua lain
kinat ihmisten
ei vaik nostavat ne
suurenkin haloon
häntä vain seuraan
joka tien aukas mulle
pimeydestä valoon
mut on murhe mulla sielussain
kun niin monta eksynyttä sielua
on likellä kuoleman nielua
siks tiestä Kristuksen
kerron täällä kulkeissain
shalom ystäväin
viestintuoja rauhan iäisen
lennähtäköön syömmes ikkunalaudalle
muodossa kyyhkyn valkoisen
eikä saa muistella pahoja
vain iloja ja onnen sahoja
muuten kaikki
luulee,että
olemme
kahoja
(höpsö runo mutta mukava huomen sinulle)
pysy vahvana ystäväin
vaik tikan terävän
saisit osakses päivittäin
sillä ristin tiellä
oomme pilkan
maalitaulu
vaik syömmessämme
soi iäinen
rakkauslaulu
siis hyvä huomen sulle
on mieluista
ystävyytes mulle
..niin ...vielä kerran...
kaiken kruunaa....Lip Lap ja piste.:))
on huumorissa
syvä
salaisuus
se lahjaksi meille
on annettu käytettäväksi
vaik huolia oiskin
murheeksi asti
siispä sanotaan vain
lip lap
ystäväin
on jälleen alkanut
päivä mielenkiintoinen
uus