kerrankin löytyi ihminen joka ymmärtää miltä se tuntuu kun sanotaan että miksi annat kiusata.näin äiti on mulle sanonut viimeksi oikein huusi. mitä siihen sanot mitä siihen vastaat!? sanotaan että vika on kiusaajassa mutta miksi joku sanoo että kiusaajalla oli varmaan hirveän paha mieli aivan kui pitäis sääliä sitä.. pitäisi olla olemassa kirja jossa kiusatut kertovat kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. pitäisi olla elokuvia kiusaamisesta niin koulu kui työpaikka.että aikuiset kehtaakin olla nii typeriä!
onneksi
onneksi
1334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on helppo nähdä mustavalkoisena, kun kärsii katkeruudesta. Onhan se niin paljon helpompaa jakaa ihmiset hyviin ja pahoihin sekä teot oikeisiin ja vääriin, kuin suostua uskomaan, että elämä ei koskaan ole niin yksinkertaista.
--- Olipa kerran kiltti poika. Hänen sädekehänsä oikein loisti. Mukava. Ruipelo. Häntä alettiin kiusaamaan ekaluokalla. Hänet hakattiin. Hän katkeroitui. Olemassahan oli vain hyvää ja pahaa. Ja paha oli vahvempaa! Koska sitä ei käynyt vastustaminen, siihen oli liityttävä. Poika alkoi bodaamaan, treenaamaan, vetämään leukoja. Eikä hän enää ollut ruipelo. Hänestä oli tullut vahva. Ja hän saattoi kostaa. Hän kosti. Hän antoi kiusaajilleen turpaan...
Parin viikon päästä kiusaajilla oli uusi uhri. Ja nyt heillä oli vahvaa selustatukea... Hyvästä oli tullut paha. Anakin Skywalkerista Darth Vader. Sädekehä vaihtui sarviin ja piikkihäntään.
Kun ala-aste päättyi, kiusaajat haihtuivat uuden demonin elämästä. He kuvaannollisesti kuolivat. Ja demoni näki maailman hyvyyden, ja palasi valoon. Mutta hänen sydämessään asui yhä pimeys, jonka toiset Langenneet Enkelit olivat sinne asettaneet. Ja ylä-aste on täynnä pahuutta. Uusien "väärien kavereiden" vaikutuksesta demoni pojan sisällä pääsi vapaaksi... ja maailma peittyi pimeyteen! ---
Tarina perustuu yllättäen tositapahtumiin.
Oliko poika paha syntymästään saakka? Ei. Hän MUUTTUI siksi ympäristön paineesta, ja unohti todellisen minänsä, enkelin, hautasi demonin paksun kuoren alle. Vain harvat tiesivätkään tämän enkelin olemassaolosta. Kyllä minä säälin tätä poikaa, aivan kuten säälin muitakin kiusaajia. Entäs nämä kiusaajat, jotka kiusasivat tätä poikaa, sitten? Ovatko he täysdemoneita? Vai kenties saman kärsineitä, kuin esimerkin poika? Pidän todennäköisempänä. Mietihän, mitä vanhemmat voivatkaan lapsilleen väärin tehdä. Mieti päiväkotia. Kavereita.
Kannatan kirja- ja elokuvaideaa. Mutta laajennetaan se saman tien myös kiusaajille. Heidän kokemuksensa voivat olla yllättävän säälittäviä. En puolusta kiusaamista, puolustan kiusaajien ihmisyyttä.
Ja typerää on ajatella noin perinteisen teinimäisesti "Aikuiset on ihan tyhmiä, ei ne mua älyä, ei niitten tutkimukset oo totta, kaikki mitä ne sanoo on vedetty perseestä, luotan omiin kokemuksiini!".
"Miksi annat kiusata?" on kyllä todennäköisesti typerintä, mitä kiusatulle voi sanoa, sen myönnän.