haluan kertoa oman kokemukseni tänne ja saada vähän mielipiteitä miltä tämä minun kokema juttu sivullisesta kuullostaa.eli:
vuosisitten sain kuulla olevani raskaana ja olin seurustellut kyseisen pojan kanssa vasta muutaman kuukauden. Kummallakan ei ollut lapsen tuloa vastaan mitään päin vastoin toivoimme lasta.alku raskaus meni hyvin kunnes poika muutti luokseni asumaan ja muuttui yht äkkiä jumalattoman kylmäksi. Hän ei halannut, ei koskenut, ei pussannut saatika hipaissut minua. Loppu raskaudesta häntä ei kiinnostanut katsoa mahaa jossa näkyi pikkuisen vikkelät potkut vaan hän aina hymähti vaan jos puhuin lapsesta. passitin hänet yhdeksi yöksi sohvalle koska olin itse nukkunut huonosti ja halusin nukkua kunnolla.hän jäi sitten nukkumaan moneksi viikoksi sohvalle eikä tullut makkariin nukkumaan vaikka pyysin.hän ei halunut tehdä mitään yhdessä koska se oli kuulema hankalaa koska olin raskaana.syksyllä myös sanoin että haluan erota hänestä mutta lähinnä hänen päätöksestä yritimme vielä jatkaa suhdetta.5viikkoa ennen laskettua aikaa minulla oli polttoja ja ukko lähti bariin..soitin hänelle että tarviin häntä kotona mutta sanoi että "noi on kuule ihan vaarattomia polttoja".viikonpäästä noista poltoisa minulta meni yöllä lapsivedet ja ukko kysyi "onko sinne sairaalaan pakko lähteä?mä ajattelin mennä duuniin aamulla" noh sairaalaan kuitenkin lähdettiin ja ukko otti vielä duunivaatteetkin mukaan kun luuli aamulla pääsevänsä duuniin..toisin kävi.sairaalassa hän kävi joka päivä katsomassa minua ja lasta.kotuiduttuamme meni suhteessa hyvin ja kaikki vaikutti siltä että asiat rupeaisivat parantumaan.vauvan ollessa kuukauden ikäinen tajusin että hän on joka viikonloppu ja ilta menossa oli punttisalia,treenejä,autonpesua ym.varmasti myöskin joku toinen akka (mitä hän ei oo kyllä vieläkään tunnustanut).eräänä yönä kun itse tulin ulkoa hän oli nukkumassa ja lapsi imeskeli sormia sängyssään ja kysyin millon vauva on viimeksi syönyt niin hän sanoi ettei ole ollenkaan ruokkinut yöllä vauvaa.nostin asiasta hirveän metelin enkä sen jälkeen ole jättänyt lasta hänelle hoitoon.pyysin monesti että hän katsoisi vauvaa sen aikaa että käyn ottamassa nokoset koska olin nukkunut huonosti yö syöttöjen takia.hän alkoi keksimään verukkeita mutta en kuunnellut ja painelin nukkumaan.alkoi hirveä huuto ja tyttö makasi yksin olkkarin sohvalla huutamassa kun isukki siivosi keittiötä.sain mittani täyteen miehestä kun meidän olisi pitänyt muuttaa yhdessä uuteen asuntoon ja hänen asenteensa eivät olleet muuttuneet.jätin hänet vaikka hän olisi halunnut meidät vielä mukaansa.tänä aikana kun olemme asuneet erossa (2kk)hän on kerran tuonut maitoa vauvalle kun erikseen pyysin ja käy katsomassa aina silloin kun huvittaa eli melkein parin viikon välein.lastenvalvoja olisi ensikuun alussa joten taidan laittaa miehen koville siellä.
vuosisitten sain kuulla olevani raskaana ja olin seurustellut kyseisen pojan kanssa vasta muutaman kuukauden. Kummallakan ei ollut lapsen tuloa vastaan mitään päin vastoin toivoimme lasta.alku raskaus meni hyvin kunnes poika muutti luokseni asumaan ja muuttui yht äkkiä jumalattoman kylmäksi. Hän ei halannut, ei koskenut, ei pussannut saatika hipaissut minua. Loppu raskaudesta häntä ei kiinnostanut katsoa mahaa jossa näkyi pikkuisen vikkelät potkut vaan hän aina hymähti vaan jos puhuin lapsesta. passitin hänet yhdeksi yöksi sohvalle koska olin itse nukkunut huonosti ja halusin nukkua kunnolla.hän jäi sitten nukkumaan moneksi viikoksi sohvalle eikä tullut makkariin nukkumaan vaikka pyysin.hän ei halunut tehdä mitään yhdessä koska se oli kuulema hankalaa koska olin raskaana.syksyllä myös sanoin että haluan erota hänestä mutta lähinnä hänen päätöksestä yritimme vielä jatkaa suhdetta.5viikkoa ennen laskettua aikaa minulla oli polttoja ja ukko lähti bariin..soitin hänelle että tarviin häntä kotona mutta sanoi että "noi on kuule ihan vaarattomia polttoja".viikonpäästä noista poltoisa minulta meni yöllä lapsivedet ja ukko kysyi "onko sinne sairaalaan pakko lähteä?mä ajattelin mennä duuniin aamulla" noh sairaalaan kuitenkin lähdettiin ja ukko otti vielä duunivaatteetkin mukaan kun luuli aamulla pääsevänsä duuniin..toisin kävi.sairaalassa hän kävi joka päivä katsomassa minua ja lasta.kotuiduttuamme meni suhteessa hyvin ja kaikki vaikutti siltä että asiat rupeaisivat parantumaan.vauvan ollessa kuukauden ikäinen tajusin että hän on joka viikonloppu ja ilta menossa oli punttisalia,treenejä,autonpesua ym.varmasti myöskin joku toinen akka (mitä hän ei oo kyllä vieläkään tunnustanut).eräänä yönä kun itse tulin ulkoa hän oli nukkumassa ja lapsi imeskeli sormia sängyssään ja kysyin millon vauva on viimeksi syönyt niin hän sanoi ettei ole ollenkaan ruokkinut yöllä vauvaa.nostin asiasta hirveän metelin enkä sen jälkeen ole jättänyt lasta hänelle hoitoon.pyysin monesti että hän katsoisi vauvaa sen aikaa että käyn ottamassa nokoset koska olin nukkunut huonosti yö syöttöjen takia.hän alkoi keksimään verukkeita mutta en kuunnellut ja painelin nukkumaan.alkoi hirveä huuto ja tyttö makasi yksin olkkarin sohvalla huutamassa kun isukki siivosi keittiötä.sain mittani täyteen miehestä kun meidän olisi pitänyt muuttaa yhdessä uuteen asuntoon ja hänen asenteensa eivät olleet muuttuneet.jätin hänet vaikka hän olisi halunnut meidät vielä mukaansa.tänä aikana kun olemme asuneet erossa (2kk)hän on kerran tuonut maitoa vauvalle kun erikseen pyysin ja käy katsomassa aina silloin kun huvittaa eli melkein parin viikon välein.lastenvalvoja olisi ensikuun alussa joten taidan laittaa miehen koville siellä.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Kuuntele: sunpitää lakata haaveilemasta ja kuvittelemasta että toi äijä olis mitään muuta kuin tunnevammainen itsekeskeinen (parantumaton) paskiainen. suomeksi: luuseri.
nut otata silta kaiken elatus avun mikä saat (tähtää korkealle; aina voi neuvotella)
senn jälkeen totuttelet ajatukseen mitähän elämä vois olla ilman häntä ja sit olet ilman häntä ja huomaat ettei elämä hullumpaa ookkaan, helvetin raskasta yhäidlle, mutta ihanaa!
eroon kusipäästä!
Kasvakaa aikuisiksi.
Minusta teidän tilanteenne on teidän tilanteenne, joka on teidän kahden luomus.
Kirjoituksesi ei ole mitenkään yleispätevä miehiin yleensä. Oikeampi otsikko olisi siis ollut vaikka "miehestäni".
Kysyä mikä palstapoliisi haluat olla?
Muutama aika sitten esitit aloituksen, kuinka tällä palstalla tulisi kirjoitella. Itse kritisoit toisten aloituksia ja otsikoita, sekö parantaa mielestäsi palstan henkeä?
Miksiköhän et kommentoinut yhtä kipakasti aloitukseen: Yh:t eivät tee töitä?
Minusta koko ketju "YH:t eivät tee töitä" aloituksineen oli niin pahasti alta lipan, etten uskonut siihen kenenkään tosissaan tarttuvan. Ilmiselvä provo, joka ei missään nimessä ollut edes kommentoinnin arvoinen.
Minulla lienee oikeus itse valita, mihin aiheisiin tartun ja mihin en. Vai onko tästä olemassa joku sääntö, josta en ole tietoinen?
Olen usein tarttunut juuri tähän yhteen asiaan eli yleistämiseen. Minusta sen vaarallisuudesta kannattaa olla tietoinen, sillä jos se sallitaan tyyliin:
"minun mieheni on paska - kaikki miehet ovat paskoja
naapurissa asuva nainen on huora - kaikki naiset ovat huoria
somali raiskasi naisen - kaikki somalit ovat raiskaajia
jnejne"
siitä muodostuu hyväksyttävä pohja kaikenlaiselle syrjinnälle.
Saat tietysti valita mihin vastailet ja mitä vastailet, esitin vain ihmettelyni.
Olisi vaan mielenkiintoista tietää, miksi naisihminen puuttuu vain yleistyksiin, mitkä ovat epäedullisia miehille, mutta ei niihin missä nainen joutuu kyseenalaistetuksi.
Tämän aloituksen yleistys oli ihan yhtä päätön kuin työntekoa koskevakin.
"Minulla lienee oikeus itse valita, mihin aiheisiin tartun ja mihin en. Vai onko tästä olemassa joku sääntö, josta en ole tietoinen?"
Meikö pahasti herne nenään?
Vastauksestasi päätellen et ihan rauhallisestikaan sitä ottanut vastaan. Siksi ei pitäisi minusta myöskään alkaa tekemään tai esittämään, miten muiden tulisi keskustella...
Ei mennyt herne nenään. En osaa ilmeisesti kirjoittaa sinulle kelpaavalla tavalla. Minusta olen kyllä ihan rauhallinen.
En ole tarttunut juurikaan naisia koskeviin yleistyksiin tällä palstalla, koska ne ovat perin harvinaisia tällä palstalla. Jos ei nyt oteta lukuun noita surkeita provoja, jotka eivät ansaitse vastaamista.
Miehiä koskevia yleistyksiä sen sijaan on lähes joka toisessa aloituksessa, joten niihin tulee sitten tarjonnan runsauden takia ehkä tartuttua useammin.
keskittyisit siihen nenän kaiveluun!
vaikea sanoa onko tällä palstalla yksi sairas Vesta fani, vai onko näitä tasapainottomia häiriköitä peräti useampia, kun esiintyvät aina erilaisten ns. nimimerkkien alla.
Häiritseekö sinua se, että Vestalla on mielipiteitä joita hän perustelee, vai se, että itselläsi ei ole muuta sanottavaa kuin "kaivele nenääsi"?
Aloita vaikka katsomalla televisiosta muutakin kuin Kotikatu ja valitse lehtihyllystä muuta luettavaa kuin 7 päivää, niin sinullakin joku kaunis päivä - ehkä - on jokin omaperäinen ajatus.
Kyllä minunkin näin sivullisena täytyy sanoa että monet vestan kirjoitukset lukeneena olen ihan oikeasti ihmetellyt niitä älyttömyyksiä joita suoltaa.
Yhdessäkin tekstissä pelkäsi lapsen puolesta että jos telkkari yöllä syttyisi palamaan....
Lapsella olisi pitänyt olla maksettu lapsenvahti vahtimassa ettei telkkari syty. HEH. (ei käynyt mielessä että tepselin ottaminen seinästä riittää)
Eikä se sitäpaitsi edes tiennyt oliko kyseinen tepseli seinässä vai ei, kunhan pelkäsi omaa varjoaan muodon vuoksi---=siksi että sai puhua pahaa, ei sillä muuta motiivia ollut.
Kuuleppas itse. Jos olet tuo Vestalle naljaileva yksilö, niin sinulla on ilmeisesti pahoja ongelmia luetun ymmärtämisessä.
Missään vaiheessa Vesta ei ole esittänyt noita juttuja. Sinulla tuntuu vain olevan joku tarve jatkuvasti naljailla hänelle ja keksiä siihen syitä.
Oikeasti, mikä sinua vaivaa? Tässä on jo ihan huolissaan puolestasi.
"En osaa ilmeisesti kirjoittaa sinulle kelpaavalla tavalla"
Onko tuolla nyt niin väliä? Mutta joo, todella ikävän kuvan olet itsestäsi täällä antanut.
En ikinä voi ymmärtää, enkä antaa minkäänlaista sympatiaa ihmiselle, joka takertuu tuollaisiin pikku yksityiskohtiin (joista varmasti lähes jokainen lukija tajusi, ettei aloittaja tarkoittanut sanantarkasti siten kuin otsikossa kirjoitti)jos joku haluaa purkaa oloaan jossakin.
Ihan kuin meistä jokainen (tai ei nyt sitten vissiinkään kaikki) nainen ei olisi joskus puuskahtanut ääneen, 'että saatanan miehet', vaikka onkin tarkoittanut vain sitä yhtä tiettyä.
Nooh, onneksesi en jaksa kovin paljoa enää tällä palstalla kirjoitella. Saat rauhassa jatkaa piikittelyjäsi muille.
On älyllistä epärehellisyyttä väittää, etteikö tätä palstaa vaivaisi taipumus yleistää miehet jatkuvasti samaan nippuun.
Mutta jos se pönkittää sinun maailmankuvaasi, voit toki uskotella itsellesi, ettei niin tapahdu, ja ainoa ongelma onkin vain se, että minä ärsytän sinua takertumalla epäolennaisuuksiin.
eihän tämä palsta ole mikää väitöskirja. ihmiset kirjoittaa lyhyesti hyvin monimutkaisista asioista, useiin kiihdyksissään, etsien vertaistukea. ja aina sä vaan jankkaat besserwisserinä vieressä kunnjoku VTT:n tutkija ihmeellistä pseudoanalyyttistä scheisssea!
sun TÄYTYY vesta hankkia se kuuluisa elämä! mee vaikka avoimeen yliopistoon. tai koita hankkia tyttöystävä.
Minun ei tarvitse tämän palstan kautta pönkittää maailmankuvaani.
Tämä on vain pieni osa elämääni, eikä palstalaisten kirjoituket vaikuta siihen mitenkään.
Kunhan käyn välillä esittämässä oman mielipiteeni asioihin (mikä kyllä ärsyttää moniakin ja ihan tarkoituksella).
Kysyin tuossa ekassa viestissä, että parantaako sinun keskustelytyyli palstan luonnetta, kun sitä peräänkuulutit aikaisemmassa aloituksessa. Siihen et ole vastannut, eikä tarvitsekaan.
En aio myöskään vastailla kirjoituksiisi enempää, en millään jaksa olla niin täydellinen tänne kirjoitaessa (sitä olen sitten IRL ;)ja olen jo mielipiteeni saanut sanottua.
miten sivustaseuraaja (edellinen) jotenkin tietää vestan hommat nointarkkaan???? vaikka kirjottaa "eri tyylillä"...
kaikki parrakkaat miehet ovat terroristeja
:D pakko vitsi tähän väliin, muutaman viikon poissaolo palstalta ei ole muuttanut tätä muutaman ihmisen käninää, antakaas neidit/rouvat hyvät olla jo...ootas, lainataan tuota yllä olevaa :kaksi sanaa... ;)
enpä ala enää itse kommentoimaan mitään kerran ei täällä osaa aikuiset ihmiset kommentoida fiksusti.hyvät kevään jatkot kaikille. Myöskin miehille :D
Älä välitä Vestasta, Jade! "Pääsin" itsekin hänen silmätikukseen erään keskustelun aikana. Hän tulkitsi yleistykseksi jotain, joka ei ollut sellaiseksi tarkoitettu ;)
Asiaan. Oma kokemukseni. Omasta miehestäni.
Lyhyesti: Perhe ei kiinnostanut alussa, eikä se kiinnostanut 15 vuoden kuluttuakaan.
Mulla samanlainen tilanne paitsi että me oltu yhdessä jo 5vuotta. Mulla viikkoja 22 4 nyt ja isäntä kohtelee ku ruttotautista nykyään. Ei kovin kiva tunne ku masu kasvaa ja kaipaisi ihan psyykkistä tukeakin, ja mun tunteilla ei mitään väliä. Juoksee kapakassa joka viikonloppu ja jos mä kysyn että pettääkö ni hirvee huuto päällä heti etten luota!
Olen ajatellut että jos aikuinen mies ei osaa vastuuta ottaa yhtään ni mun ja vauvan kannalta parempi muuttaa pois. ihan mun oman mielen terveytenikin kannalta.
väreet tulee ku ajattelen missä tilanteessa oot.joillain miehillähän tulee se naisen raskaus aikana että niitä rupeaa etomaan naisen kasvava maha.Nauti kuitenkin masust vielä kun voit..sitä tulee kuitenkin synnytyksen jälkeen ikävä ja potki se mies pellolle jos ei asenteet muutu!voimia ja tsemppiä tulevaan koettelemukseen!
Ajattelin nyt minäkin ottaa osaa tähän.
Mulla ei varsinaisesti ole tulevan lapseni isän kanssa mitään ongelmia. Ei tosin olla missään tekemisissäkään. Raskaana huomasin olevani vasta eron jälkeen ja siinä pitkään pohdittuani totesin pitäväni lapsen. Lasta yritettiin puolisen vuotta ennen onnistumista.
Siinä kohtaa mun ja exän välit oli jo niin totaalisen tuhottu ettei yhteen palaamisesta voitu edes keskustella.
Mikäli "ihmeitä" ei tapahdu, lapsi ja isä eivät toisiansa tapaa. Ikinä.
Juu, nyt joku nostaa päätään ja haukkuu mut tunteettomaksi nartuksi joka kieltää lapseltaan isän ja isältä lapsen. Niille pään nostajille, mulle on aivan sama mitä puhutte. Olis voinu tuleva isäkin miettiä tekemisiään ennenku kävi päälle ja anto urakalla selkään. Teräasein ja ilman.
kyllä sitä samaa mietti joskus, että miksi edes yritti kun mikään EI muuttunut... mietin vaihtoehtoa etten kerro miehelle edes olevani raskaana, mutta tein kuten monet muutkin, odotin jonkin muuttuvan..ei niin käynyt!
Sinua en arvostele, voimia ja rakkautta elämääsi vain toivotan
Ja yleistys; miehet on PASKOJA, ei ole vastaani (vielä/tuskin koskaan) hyvää miestä tullut, oikeutettu olen omaan katkeruuteeni!
Sinä sitten ajattelit, että kostetaan nyt tälle lapsellekin sitten tämän miehen törttöilyt?:)
Oletko kuullut poliisista?
Pahoinpitely on rikos. Siitä saa sakkoa ja linnaa.
Ei ole kovinkaan fiksua kostaa nyt lapselle ja lapsen isälle moista temppua. Laita poliisit perään, hae lähäriä exällesi, mutta älä hyvä ihminen kosta lapsellesi exäsi typeryyksiä.
Yhdestä rikoksesta ei voi saada sekä sakkoja että linnaa. Ehdottoman vankeusrangaistuksen lisäksi ei voida määrätä oheissakkoja. Vahingonkorvauksia ja oikeudenkäyntikuluja voi kyllä tulla lisäksi.
Ihanaa kuinka ihan heti tekstistä näit mun läpi ja ymmärsit et pääasia raskaudessani on kostaa lapselle ja isälle.
HALOO!!!
Se miksi alunperin päätin lapseni pitää ei ensinnäkään kuulu sinulle.
"Ei ole kovinkaan fiksua kostaa nyt lapselle ja lapsen isälle moista temppua."
Mikä sai sut ajattelemaan että haluan kostaa tärkeimmälle asialle elämässäni, syntymättömälle lapselleni jotain, johon tämä viaton pieni ihminen on täysin syytön? Tai että kostan isälleen? Mistä??? Valitettavasti mulla ei ole kostettavaa. Surullinen olen hetkittäin siitä että viina meni perheen edelle mut ei mulla ole sitä tarvis lapselleni kostaa, kiitos vaan äärimmäisen tarkasta henkilökuvasta.
No niin
"Mikäli "ihmeitä" ei tapahdu, lapsi ja isä eivät toisiansa tapaa. Ikinä.
Juu, nyt joku nostaa päätään ja haukkuu mut tunteettomaksi nartuksi joka kieltää lapseltaan isän ja isältä lapsen. Niille pään nostajille, mulle on aivan sama mitä puhutte. Olis voinu tuleva isäkin miettiä tekemisiään ennenku kävi päälle ja anto urakalla selkään. Teräasein ja ilman."
- Miksi ihmeessä lapsi ja isä eivät tapaa toisiaan IKINÄ? Tämä on sitä,että kostat lapselle hänen isänsä typeryyden. Lapsella on oikeus isäänsä, oli se sitten minkälainen mato tahansa.
- Sinulle on ihan sama mitä nämä isän ja lapsen vuorovaikutusuhteen ylläpitoa vaativat ihmiset sanovat? NOh, ihmisiä aina tuppaa kiinnostamaan se heikoimman osapuolen oikeus, eli tässä tapauksessa LAPSEN. Joten älä ihmettele kritiikkiä. Isä kuuluu lapselle ihan yhtälailla kuin äitikin.
- "Olisi voinut tuleva isä miettiä - -".. Niin niin. No nythän se ei enää moista sinulle tee. Hyvä. Asia loppuunkäsitelty sen osalta. Mutta mitenkäs ne lapsen oikeudet?
Ota nyt rauhassa hyvä ihminen. Älä kosta lapsellenne tätä isän törttöilyä.
Se että viina menee perheen edelle on tietenkin huono juttu. Ja tässä voisi käsitellä miljoona eri asiaa mikä saa suomalaisen juomaan. Se voi olla työttömyys, se voi olla rakkaus, se voi olla rakkauden puute tai itseinho. Mutta yleensä se on kuitenkin se, että Viinaa on saatavilla, ja se tekee kenestä tahanssa ainakin vähän enemmän kuin mitä todellisuudessa on. Mutta tähän sen enempää paneutumatta.
Mikä minut sai ajattelemaan että kostat lapsellesi jotain? No tietenkin se mitä kirjoitit:"- - Mikäli "ihmeitä" ei tapahdu, lapsi ja isä eivät toisiansa tapaa - - Ikinä.". Tämä on kostamista lapselle. Kai sinä nyt sen ymmärrät?
Haluan nyt oikaista väärinkäsitystäsi: En missään vaiheessa ole tarkoittanut, että raskautesi olisi kosto lapselle ja isälle. Vaan nimenomaan tuo, että "Mikäli "ihmeitä" ei tapahdu, lapsi ja isä eivät toisiansa tapaa. Ikinä. ". Tuo on kostamista.. ja sitä ei pidä hyväksyä, koska se koskee etupäässä lasta. Ja se on lapsi, jolle kostat, jos et anna sen elää myös isänsä kanssa.
Kaikessa muussa toivotan sinulle jaksamista ongelmiesi kanssa. :(
yli ymmärryksen täällä taas nämä jutut.
Jos isä on käynyt äidin päälle puukon kanssa, onko hän mielestäsi tehnyt vain typeryyden, kuten kirjoitit?
Ei ole minusta mitään kostamista lapselle tuossa jos äiti suojelee lasta puukon kanssa riehuneelta isältä.
"mikäli ihmeitä ei tapahdu" eli käsittäisin että kirjoittaja on tuolla tarkoittanut että jos ukko ei ota järkeä päähän ja lopeta ryyppäämistä ja puukon kanssa heilumista niin ei ole asiaa lapsen lähelle.en itsekään antaisi lastani isälle jos tietäisin että hän on viinaan päin kallellaan (voisi ryypätä lapsen nähden ja laiminlyödä lapsen hoitoa)tai jos hermostuisi lapseen ja heiluttaisi puukkoa tai jotenkin muuten satuttaisi lasta.kyse ei ole kostamisesta vaan siitä etää äiti suojelee lastaan!katsos kun useimmilla naisilla joilla on lapsi on äidin vaistot.miehellä olisi nyt jo tilaisuus parantaa tapojaan.
Siis täh? Onko nyt sitten teidän mielestänne oikein, että lapselta viedään isä?
No, enhän minä voi tietää mitä tämä äiti nyt tarkoitata sillä, että mikäli ihmeitä ei tapahdu. Kun minun mielestäni hän kyllä tarkoittaa, että koska hän nyt on näin päättänyt. Loppussa hän korostaa asian merkitystä lisäämällä sanan "Ikinä". Se kai tarkoittaa elinaikanaan. Ja se kyllä antaa ihan selvästi sen merkityksen asialle, että päätös on jo tehty.
"Mikäli "ihmeitä" ei tapahdu, lapsi ja isä eivät toisiansa tapaa. Ikinä. " On merkitykeltään ja sisällöltään kuitenkin sellainen, että Lapsi ja isä eivät nyt tapaa toisiaan IKINÄ, koska äiti on näin päättänyt. Mitään ihmeitähän jo tapahtuneiden asioiden suhteen EI TAPAHDU. Vai tapahtuuko? Voiko tämä oletettu puukolla uhkailu jne jne. enää olla tapahtumatta? Ei. Ja mikäli nyt oikein käsitin; "Ei tosin olla missään tekemisissäkään. Raskaana huomasin olevani vasta eron jälkeen ja siinä pitkään pohdittuani totesin pitäväni lapsen. Lasta yritettiin puolisen vuotta ennen onnistumista.". Eikös tämä nyt juuri tarkoita, etteivät nämä ihmiset enää ole missään tekemisissä? Eli kyseessä on ihan vain kosto. Kostohan on menneiden asioiden uudelleenpuimista ja arvottamista omien tarkoitusten mukaiseksi.
Ja edelleenkään; mikään ei oikeuta viemään tältä lapselta isää, oli isä sitten minkälainen liero tahansa.
Ja näin.
"Onko nyt sitten teidän mielestänne oikein, että lapselta viedään isä"
On, mikäli isä riehuu puukon kanssa ja on näin ollen hengenvaarallinen.
Kukaan täyspäinen ihminen ei käy toisen päälle teräaseen kanssa koskaan ja koska tämä tuleva isä on näin toiminut, ei minusta ole sopiva huoltaja tulevalle lapselleen.
Ymmärsin myös kuten toinenkin vastaaja tuon "mikäli ihmeitä ei tapahdu" niin, että jos isä ei muutu, ei tule lastansa näkemään ja siinä hän tekee oikein.
"Ja edelleenkään; mikään ei oikeuta viemään tältä lapselta isää, oli isä sitten minkälainen liero tahansa"
Eli, vaikka vanhempi olisi mieleltään kuinka sairas tahansa ja kuinka vaarallinen tahansa, hänellä ja lapsella pitäisi olla tapaamisoikeudet? Vitut siitä vaikka lapsi kärsisi kuinka, kunhan oikeuksista pidetään kiinni?
Ja mistäs me nyt voimme tietää mitään muuta kuin mitä tämä ihminen kirjoittaa. Ei äiti sen kummemmin kuin isäkään saa ottaa oikeutta omiin käsiinsä noissa tapauksissa. That's it. Sitä varten on sosiaalityöntekijät, viranomaiset jne. VAIKKA se tuntuisi kuinka pahalta, niin näin se vaan on; nämä ovat lapsen oikeuksia ja lapsen oikeudet ovat lapsen etu. Tapaamiset järjestettäköön sitten vaikka valvotuissa olosuhteissa, viranomaisten läsnäollessa.
Koskaan ei pitäisi nollata lapsen ihmisarvoa kuitenkin niin, että häneltä vietäisiin oikeus MOLEMPIIN vanhempiinsa.
luotetaan siihen, että kirjoittaja puhuu totta. Ainakaan minä en käsitä, mitä järkeä kenelläkään olisi valehdella tällä palstalla.
No minä olin tätä mieltä ja itse en antaisi koskaan lastani sellaisen ihmisen kanssa tapaamisiin, joka on toisen päälle käynyt puukon kanssa.
Tunnen olevani sen verran vastuussa lapsestani, että en tieten tahtoen laita häntä vaaratilanteeseen.
Uskoisin vaan en ole varma, etteivät myöskään viranomaiset pakottaisi lasta tapaamaan mielenvikaista isäänsä.
(Miksi mielenvikainen: koska on riehunut puukon kanssa)
Lapsen etu ei todellakaan ole se, että hänet asetetaan hengenvaaraan
Vai niin. Mistäs sinä nyt löysit tämän "mielenvikainen" - diagnoosin? Käsittääkseni tämä kirjoittaja ei ole missään vaiheessa maininnut sanaa mielenvikainen.
Hänen kertomansa mukaan miehellä on alkoholin kanssa ongelmia. Mielenvikaisuuteen tässä ei viitata mitenkään. Ja siltikin; kyllä ne lapset saavat oikeuden tavata esimerkiksi äitiään, vaikka tämä olisi avo - tai suljetulla osastolla väkivaltaisen käytöksensä vuoksi. Ei ole äidin asia millään tavalla estää lapsen ja isän vuorovaikutussuhteen kehittymistä. Kyllähän murhaajatkin saavat jälkikasvuaan tavata.
Tuosta että itse diagnosoit tämän miehen nyt mielenvikaiseksi, en lähde sanomaan mitään, koska sinulla tuskin on riittävää näyttöä tämän miehen psykologisesta profiilista. Tämä nyt vaikuttaa vain kaunailulta ja mustamaalaamiselta. Lapsen oikeuksiahan tässä nyt halutaan tämän Äidin toimesta polkea. Ja lapsen oikeudet ovat edelleenkin, lapsen etu.
Tämän lisäksi kiinnostaisi kovasti nyt kuulla, että miten tämä lapsi nyt oikein joutuu hengenvaaraan jos tapaa isäänsä?
Käsittääkseni sinä sotket nyt vanhempien erimielisyydet.. puukkohippoineen päivineen, ja lapsen oikeuden olla vuorovaikutussuhteessa molempiin vanhempiinsa.
Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
jep.
Judas,
menin niin totaalisen sanattomaksi noista teksteistäs etten osaa edes muotoilla lauseita päässäni saati saattaa niitä järkevässä muodossa näytölle. Lähinnä mieli tekis itkeä, huutaa ja kiljua. Sinulle, lapsen "isälle" ja monille muille. Oon aina ollu ite sitä mieltä et lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, oltiin yhdessä tai ei. samoin että molemmilla vanhemmilla oikeus lapseensa. Nyttemmin oon valitettavasti pääsy läheltä näkemään et ihan kaikissa tapauksissa tää ei enää pädekään.
Entinen mieheni ei ole mielenvikainen, alkoholi-ongelmastaan huolimatta on omille lapsilleen aiemmasta liitosta hyvä isä. Kuulin vasta eron jälkeen että taipumusta väkivaltaisuuteen oli ollut jo aiemmin. Sitä ennen syytin itseäni kaikistä päälle käynneistä ym. Olin aina varma että olin tehnyt jotain pahaa koska mies sai niin uskomaan. Minä odotin kotona ja mies juoksi baareissa.
Lisäksi olin äärettömän tyhmä ja sinisilmäinen. En edes lähtenyt ensimmäisen kerran jälkeen. Mies lupasi olla juomatta ja olikin pitkään. Kunnes tuli uudet "ongelmat", työsuhteen loppuminen, ongelmat ex-vaimon kanssa, yms. Sain taas selkääni enkä vieläkä tajunnu poistua. Vietettii 2 aivan uskomatonta lomaviikkoa yhdessä, arki koitti, mulla alko työt. Töistä palatessa tiesin jo rappukäytävässä et joko siellä ryypätään tai herra on pakannut tavaransa. Noh, potullinen viinaa oli maistunu ihan kohtalaisesti. Pakkasin miehen kamat ja toivotin hyvää matkaa helvettiin. Nostelin tavarat käytävään ja pyysin herraa poistumaan.
Suuttu siitä sen verran et heitti seinään, sylkäisi päälle, potki, haki puukon, meinas suolestaa koiran siihen mun silmien eteen. Siinä kohtaa pääsin karkuun ilman ulkovaatteita ja juoksin naapuriin. Naapuri soitti poliisit ja se oli siinä.
Ruma loppu alkuun niin kauniilla tarinalla.
Nyt on kait ollu juomatta siitä asti kun tapasi uuden naisystävänsä reilu kuukausi eromme jälkeen. Välillä lähettää viestiä kaipaavansa ja sanoo toivovansa että saisi asiat niinkuin ne olivat. Samaa toivoin minäkin pitkään, että saisin rakkaani takaisin rinnalleni ja kaikki olisi taas näennäisesti hyvin. Kunnes tajusin etten voisi elää ihmisen kanssa johon en voi luottaa tai jota joudun pelkäämään.
Lapsen oikeudesta olla tekemisissä molempien vanhempien kanssa. _MUN_, siis vain ja ainoastaan mun mielestä lapseni on parempi olla tapaamatta isäänsä. Siihen vaikuttavat niin monet syyt etten lähde niitä tässä erittelemään.
Tein valintani oman tukiverkkoni ja perheeni sekä pettävän alkoholisti miehen välillä. Voi olla että kadun asiaa myöhemmin, mutta kuten Scarlett sanoisi, en ajattele sitä tänään, ajattelen sitä huomenna.
joo lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa mutta mies ei ole edes tulevan lapsen huoltaja joten äidillä on siinä suhteessa suuret oikeudet päättää siitä mikä on lapselle parasta ja lastenvalvojat varmasti näkevät asian niin kuin se lapselle on parhaaksi
Kovasti voimia ja jaksamista toivotan sinulle noiden ongelmien kanssa...
Mutta siltikin.. Vaikka kuinka pitkää tarinaa kirjoittaisit, ja vaikka kuinka inhoaisit exääsi, ei se anna sinulle oikeutta viedä lapseltasi isää.
Se ei ole sinun tehtäväsi. Sinun tehtäväsi on tarjota lapsellesi mahdollisuus MYÖS tähän huonoon mieheen, joka on lapsesi isä.
Ajattele nyt tilanne vaikka sitten toisinpäin. Jos sinä olisit pahoinpidellyt lapsesi isää. Oikeuttaisiko se nyt sitten sen, että hän ei antaisi sinun KOSKAAN tavata lastanne?
Tukiverkkosi ei selvästikään ajattele sinun ja lapsesi isän suhdetta pidemmälle. Lapsi on ihan OIKEA ihminen. Ei siltä voi viedä oikeutta KUMPAANKAAN vanhempaan.
Vai miltä se sinusta tuntuisi? Jos lapsesi isän lähipiiri olisi tehnyt tarkan suunnitelman siitä, kuinka on PAREMPI, ettei lapsen äiti tapaa lasta, koska on käyttäytynyt väkivaltaisesti lapsen ISÄÄ kohtaan? Siis tämä siinä tilanteessa, jos tilanne olisi toisinpäin, ja sinä olisit mottaillut ja heitellyt miestäsi. (Tiedän, tiedän.. tämä on harvinaista ja jokseenkin utopistista ajatella, että nainen viskoisi miestään pitkin seiniä, mutta tämä onkin vain hypoteesi. Mutta kyllähän näitäkin juttuja tapahtuu.. varmasti paljon HARVEMMIN kuin niitä joissa mies heittelee naistaan pitkin seiniä)
Todennäköisesti sinä kadut tätä päätöstäsi myöhemmin.. ja ihan vain optiona ehdotankin, että lähdet liikkeelle nyt siitä, että unohdat exäsi merkityksen miehenä, ja alat pitämään häntä sinä, mikä hän on.. eli vain lapsesi ISÄ.
Ja edelleenkin: Voimia sinulle.
kummallista että yrität saada hänet ajattelemaan asiaa toisinpäin.minä jos ajattelen itse asian toisin päin niin mieleen tulee että jos käyttäytyisin väkivaltaisesti niin en yhtään ihmettelisi ettei äiti antaisi minun nähdä lastaan.
"Todennäköisesti sinä kadut tätä päätöstäsi myöhemmin.. " jaa eikö se sitten vasta kadutakkin jos ex paiskoisi lasta seinään?
tai jos lapsi näkisi isän muuta väkivaltaista käytöstä?
mietippä jos itse olisit lapsi ja isäsi käyttäisi uhkaavaa olemusta sinuun tai äitiisi..
Neiti Naimaton kirjoitti:
"Entinen mieheni ei ole mielenvikainen, alkoholi-ongelmastaan huolimatta on omille lapsilleen aiemmasta liitosta hyvä isä. ""
Mistä sitten nyt on tullut siihen tulokseen että isä on vaarallinen jne.
Puukkohippaset ei koskaan ole leikin asia, mutta se että on käynyt naisen päälle, ei tarkoita että kävisi myös lapsen päälle.
ja itsehän neiti naimaton totesi että on hyvä isä lapsilleen.
Selvää kostoa lapsella.
Kannattaisiko sinun lukea koko viestiketju läpi..:)
"lapsella" sanaksi "lapselle".
Kyseessä on siis todennäköisesti myös lapsn käyttö kostonvälineenä, mutta tähän ei kuitenkaan ole viitteitä. Joten todennäköisesti kuitenkin kannattaa pysyä asiassa sillä linjalla, että se joka tästä toiminnasta isoimman taakan kantaa on juuri lapsi. Jolle tässä siis tehdään hallaa.. kieltämällä yhteys isään.
tarkoitinkin että lapsella.
Painovirhepaholainen iski
en minä näe tässä esimerkissä kuitenkaan mitään hirmuista hinkua käyttää lasta aseena miestä vastaan. Eli silloin sanamuoto on "lapselle", jolloin kostaminen on ensisijaisesti lapselle tapahtuvaa "kataluutta". Lapsella kostaminen olisi sitten taas lapsen "aseena" käyttämistä, lapsen isää vastaan. No, joo... mikäli tämä exä nyt tietää tästä tulevasta lapsesta, niin silloin on kyseessä myös se, että kostetaan lapsella. Eli lasta käytetään aseena. Mutta ensisijaisesti; näkisin, että eräs tekstin osa tekee selväksi sen, ettei lapsen isä edes tiedä lapsesta... jolloin tosiaan on käytettävä sanamuotoa "lapselle".
Joops, ja niin..
kirotushäriö kirotushäriön perään.....
tarkoitin siis kuitenkin sanaa "lapselle"..
nyt esikatselen tarkkaan ennenkuin lähetän..
lässynlää
En taas tiedä mistä aloittaisin.
Paljon on asiaa ja asian sivusta taas aihetta puitu. (hienosti muodostettu lausehirviö) Tämä' aihe on niin vaikea yrittää selvittää täällä, sama mitä sanon tai kuinka itseäni ilmaisen, en kuitenkaan pysty tuomaan tarinaa esille kuin omalta kohdaltani. Lapsen isä luultavasti kertoisi tarinan toisin vaikka hänkään ei voi väkivaltaa ja alkoholia suhteestamme pyyhkiä. Tiedän että isä haluaisi olla osana lapsensa elämää ja kasvatusta. Ei kylläkään ole halukas maksamaan elareita, ainakaan virallista kautta. Pyysi, josko voisi "salaa" pimeästi maksaa jonkun summan tililleni lasta varten.
Emme sopineet asiasta vielä mitään. En todellakaan halunnut lapseni kasvavan ilman isää, ja luultavasti mieleni vielä muuttuukin ja heidän jossain elämänvaiheessa tapaavan.
Isä sanoi jokin aika sitten hänellä olevan "selvät sävelet" lapsemme suhteen, loppu on minusta kiinni. Kiinni siitä olenko julma ja vittumainen, vai haluanko heidän tuntevan toisensa ainakin jollain tasolla. Lisäksi joudun miettimään mikä tulee olemaan lapseni suhde kahteen velipuoleen.
Suoraan sanottuna en tiedä.
Tästä todennäköisesti taas alkaa jonkinlainen "haukku" ja entä jos-kierre. En ole niin julma kuin mitä ensimmäinen kirjoittamani kommentti saattaa antaa ymmärtää. Tämä ei missään nimessä ole helppo ratkaisu eiä asia pohdittavaksi minulle-
Judas76,
kirjoitit että vaikka kuinka vihaisin/inhoaisin exääni.
Valitettavasti en vihaa enkä inhoa kysesitä ihmistä. Vielä pitkänkin ajan jälkeen tunteeni häntä kohtaan ovat lämpimiä ja toivon että saisin asioita meidän välillämme muutettua. Tiedän että hän toivoo samaa.
Valitettavasti näin ei ole. Meidän molempien on syytä tottua ja uskoa se tosiasia että paluuta entiseen ei ole vaikka kuinka haluaisi.
Koska silloin teillä todennäköisesti on mahdollisuus vielä saada nämä huoltajuusasiatkin kuntoon.
Vieläkin niitä voimia sinulle toivottelen :)