Tietävätkö edes valmistajat, kauanko digikenno kestää? Minulla on n. 2,5 vuotta vanha Canon 300D järjestelmäkamera. Olen kuvannut sillä vasta n. 4500 kuvaa. Valmistajan asettama kuvanumerointi on 100 000 asti. Tällä kuvaamistahdilla ko. määrä täyttyy 55 vuoden kuluttua! Luulen, että sinne saakka kenno ei kestä ainakaan ilman kuvan laadun merkittävää huononemista.
Valmistajat lienevät testanneet kennojen kestoa. Onko jollakin tarkempaa tietoa?
Toinen, merkittävämpi ongelma on, että vaikka kenno kestäisi, tietokonetekniikka, muistikortit ym. tekniset seikat kehittyvät sillä tavalla, että kuvien siirtäminen ja käsittely vaikeutuu tai käy jopa mahdottomaksi vanhoilla välineillä. Kukaan valmistaja ei varmaan panosta enää vanhaan tekniikkaan, eli vanhat ohjelmat jäävät päivittämättä jne...
Tähän edelliseen liittyy myös digikuvien säilytyspulma. Jos niitä nyt talletetaan CD:lle tai pidetään tietokoneella, niin 20 vuoden kuluttua kuvat lienevät hävinneet itsestään tai sitten uudet tietokoneet/ohjelmat eivät tunnista enää vanhaa formaattia tai CD:tkin ovat museotavaraa.
Synkkä on siis digikuvaajan tulevaisuus. Kuvat kannattaa teettää paperikuviksi, mutta nekään eivät ole ikuisia...
Valmistajat lienevät testanneet kennojen kestoa. Onko jollakin tarkempaa tietoa?
Toinen, merkittävämpi ongelma on, että vaikka kenno kestäisi, tietokonetekniikka, muistikortit ym. tekniset seikat kehittyvät sillä tavalla, että kuvien siirtäminen ja käsittely vaikeutuu tai käy jopa mahdottomaksi vanhoilla välineillä. Kukaan valmistaja ei varmaan panosta enää vanhaan tekniikkaan, eli vanhat ohjelmat jäävät päivittämättä jne...
Tähän edelliseen liittyy myös digikuvien säilytyspulma. Jos niitä nyt talletetaan CD:lle tai pidetään tietokoneella, niin 20 vuoden kuluttua kuvat lienevät hävinneet itsestään tai sitten uudet tietokoneet/ohjelmat eivät tunnista enää vanhaa formaattia tai CD:tkin ovat museotavaraa.
Synkkä on siis digikuvaajan tulevaisuus. Kuvat kannattaa teettää paperikuviksi, mutta nekään eivät ole ikuisia...
Vastaukset 14
Vanhimmat
En murehtisi kennon kestoa ensimmäiseksi vaan sulkimen. Sille on lupailtu 50 000 posausta eli sulla se hajoaa täsmälleen 27,5 vuoden kuluttua.
Eihän mikään muutos ole tapahtunut hetkessä aiemminkaan. Edelleen on VHS-nauhoja, on C-kasetteja mankkaan jne. Kehitys kehittää välineitä siirtää nuokin datat päivän tasalle. Ja huomattava sekin, että laatuhan yleensä vaan paranee kun aletaan tíetokoneella säätelemään ja suodattelemaan vanhoja tallenteita.
CD-levyt ovat toki heikko lenkki. Ei ne bitit ja tavut ehkä "häviä" otsonikerrokseen noin vaan mutta mekaanisia vaurioita varmaankin tulee, naarmuja ja jopa "ruostumista" eli kalvo hapettuu. Ne kullanväriset kestäisivät parhaiten mutta enpä ole moisia nähnyt.
Jotenkin olen samaa mieltä siitä, että paperikuvat ja negatkin pitävät aika kauan pintansa. Mutta tämäkään ei poista hieman ontuvaa logiikkaa digikuvaajan synkästä tulevaisuudesta. Voithan teettää parhaat digiotoksesi paperikuviksi. Ja sitten "joskus" skannata niitä takaisin sen ajan mukaiseen formaattiin.
Jaksan vielä olla optimistinen digitaalisuuden suhteen. Mikään ei ole täydellistä, puhumattakaan lopullista. Mutta kun et esittänyt "lopullista ratkaisua" niin jatkanpa digillä vielä. En ainakaan palaa filmiaikaan.
Digitaalikamera on oiva lisä valokuvauksessa, mutta ennen kaikkea noiden säilytyspulmien takia kannattaa tärkeät kuvat ottaa vielä filmille. En oikein usko, että Canon 300:lla kuvataan enään 40 vuoden päästä, mutta itse ostin vuosi sitten kameran, jolla on ikää sarjanumeron peusteella yli 40-vuotta. Hasselin 500C pelittää vielä täysin ja näyttää aivan uudelta.
Joku CD-valmistaja on kehottanut polttamaan kaikki CD:t kolmen vuoden välein uusiksi, joten mainitsemasi 20 vuotta on aivan liian pitkä säilytysaika poltetulle CD:lle.
Tärkein jäi, eli johtopäätös:
Jos on kuvannut itselleen tärkeitä kuvia digille, on niistä tehtävä kunnolliset printit ja/tai kuvatiedostojen säilytys tulee suunnitella huolella.
On erittäin harmillista, ettei edes NARC:n kotisivuilla ole aiheesta koostetta ja sieltä saa tarkat tiedot kynien sekä laservärien säilyvyydestä, mutta CD:stä en ole löytänyt tietoja.
Printithän ne vasta äkkiä häviääkin.
Kuluvat vielä mekaanisestikin liikuteltaessa.
Turhaa pessimismiä - ei ole ikuinen ihminenkään.
Nykyiset kamerat kestävät normaalia käyttöä siinä kuin entisaikaisetkin ja kuvat säilyvät riittävän hyvin.
Itselläni on reilun vuoden vanha KoMI 5D, jolla olen kuvannut jotain luokkaa 8000 kuvaa enkä ole vähääkään huolissani sen kestämisestä vielä vuosia tai ainakin riittävän pitkän ajan.
Yleensäkään ei kannata koko ajan seurailla ns. laitekehitystä. Parempi kuvailla ja nauttia harrastuksestaan ja sen tuloksista.
Jos nyt saat kalustollasi mielestäsi hyviä kuvia, niin ei ne kuvat sen huonommaksi muutu vuosienkaan aikana. Jos taas vaatimustaso jostain syystä muuttuu, niin sitten voi katsella mitä uudempaa on tarjolla, mutta ei sitä nyt ihan joka vuosi tarvitse kalustoa päivittää.
Kuvista voi ottaa uusia kopioita uusimmille tallennusmedioille muutamien vuosien välein ja kaikkein tärkeimmät kuvat pitää muutenkin tulostaa paperille.
Itselläni on skannatut kuvat, digikamerakuvat ja videot PC:n kovalevyillä, 1-2 ulkoisella usb-levyllä, kahdella eri DVD-levyllä ja jotkut vielä CD-levylläkin. On melko epätodennäköistä, että nuo kaikki tuhoutuisivat samanaiaisesti ja jos tuhoutuisivatkin, niin sitten taitaa olla kyseessä suurempiakin ongelmia kuin kuvien säilyminen.
Kyllä kai 300D:n numerointi päättyy 10 000 kohdalla kuten uudempien mallienkin? Ja mitä merkitystä sillä on, monesko kierros laskurissa on menossa? ( Omassa 350D:ssa toinen kierros puolivälissä )
Kenno ja suljin kestää aikansa, mutta tulee kuitenkin halvemmaksi kuin filmille kuvaaminen. Kahden vuoden filmikuluilla saan uuden rungon.
Tulevaisuutta ei pysty ennustamaan, pessimismiin on aivan yhtä hyvät perusteet kuin optimismiinkin...
vähintään kaksi puolta.
"Joku CD-valmistaja on kehottanut polttamaan kaikki CD:t kolmen vuoden välein uusiksi," Just joo. Ihan sama kuin että Nokia kehottaisi vaihtamaan kännykän uuteen vuoden välein. Ainakin osaksi puhdasta markkinointia, osaksi ehkä tottakin. Itse olen katsellut 5 vuotta vanhoja cd:tä, eikä ongelmia ollut.
Filmi on ihan arkistokelpoista materiaalia vuosikymmeniksi. Mutta kamera ei välttämättä olekaan. Suljin alkaa pikeentymään eli voiteluöljy muuttuu ja sulkimen toiminta lakkaa tai valotusajat eivät pidä enää kutiaan. Ja jos joku pikkuosa hajoaa, varaosaa et taida saada. Hassel ei olekaan ihan amatöörien työkalu hinnaltaankaan. Ja Hasseliinhan saa jo digiperän eli kyllä sielläkin seurataan tilannetta. Onkos se nykyisin Kodakin firma, vai vielä itsenäinen? Entäs jos Hasselblad toteaa toiminnan kannnattamattomaksi ja lopettaa kameran valmistuksen kokonaan? Ei ole ehkä tämän päivän asia mutta onhan vastaavia tapahtunut, filmikameroita ei enää tehdä.
Oma ratkaisuni on se, että jatkan kuvaamista digillä ja kattelen tilannetta silloin tällöin, missä mennään. Pääasia on kai, että jatkaa mukavaa harrastusta sillä välineellä mikä kotona on. Antaa viisaampien kehitellä ratkaisuja tuleviin ongelmiin.
Minun 300D malli on vanhempi kuin 350D tai vielä uudemmat mallit, joissa kuvanumerointi lienee erilainen. 300D:ssä se on kaksiosainen, eli kansionumerointi on 101-999 ja kuvanumerointi 1-9999. Vaikuttaisi siltä, että n. 9 000 000 kuvaa kamera numeroisi, mutta koska kansionumero vaihtuu joka 100 kuvan kuluttua, numerointi tulee täyteen n. 90 000 kuvan jälkeen (ei 100 000:n, kuten aloituksessani väärin mainitsin).
Kuvanumerointiesimerkkiä käytin lähinnä osviittana siihen, että valmistaja ajattelee kameroiden (kennon, sulkimen) kestävän korkeintaan 90 000 kuvaa, joten lienee turhaa mahdollistaa myöskään enempi numerointi? Nykyisellä kuvaustahdillani kuvanumerointini tulee täyteen oikeastaan 47,5 vuoden kuluttua tästä! Saas nähdä missä kunnossa kamera silloin on!
Digikuvaus on kyllä edullisempaa ja parasta on se, että epäonnistuneista otoksista ei tarvitse maksaa. Ongelmat ovat lähinnä "säilytyspuolella", mutta sellaisia ne ovat ehkä filminkäyttäjilläkin.
Ei asia ole noin. Jokainen laukaisu maksaa.
Laskekaa huviksenne paljonko.
Hinta riippuu laitteiden hinnasta ja laadusta.
Lähtökohtana voi pitää sitä, että runko kestää 50 000-100 000 laukausta samoin objektiivit per kpl.
Filmikamerat ennen 1990-lukua kestivät jopa 200 000 laukausta, jota esim. Olympus mainosti.
Nykyisissä digeissä ei kukaan taka mitään. Pelkkiä varoituksia, ei kolhuja, kiihdytyksiä, lämmönvaihteluita, kosteutta, pakkasta, eikä hellettä.
Vielä 1980 valmistettujen kameroiden kanssa saattoi uida suolattomassa vedessä.
Digeistä nousee silloin sauhu ja käyttövoima pakenee.
Vanhojen digien kanssa tulee myös liitäntäongelmia kuvien siirroossa. Myöskään toimivia, tarpeeksi pieniä muistikorttejakaan ei ole aina saatavissa, erikoismuisteista puhumattakaan. Akut on myös katoavaa luonnonvaraa.
Hyvä tai huono on digi suunniteltu kolme vuotta ja mäkeen periaatteella, kuten tietokoneetkin.
Jos on rahaa, ei tuosta ole haittaa, mutta se estää köyhien rikastumisen valokuvauksella äärimmäisen tehokkaasti.
Erittäin tuhoisaa myös ympäristölle ja luonnonresursseille.
Parempi laatu ja pidempi käyttöikä olisi suotavaa.
Materian siirto toiselle medialle ei ole vaikeaa systeemien muuttuessa, mutta vaatii laitteita ja vie tuhottomasti aikaa.
Digikuvaus tärvää muutenkin hirveästi aikaa perinteiseen, varsinkin diakuvaukseen verrattuna.
Vähemmän kuvausaikaa ja enemmän epäterveellistä päätteen ääressä kyhjöttämistä.
Ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää.
Mistään tekniikasta ei ole juuri hyötyä, paitsi suurimittaisessa ja/tai toistuvassa työskentelyssä.
Olet siinä ajassa jo "kakkusi" käsin vääntänyt, kun otat yleiskoneen esille, teet homman ja sitten peset ja siivoat.
kirjoitit:
"Digikuvaus tärvää muutenkin hirveästi aikaa perinteiseen, varsinkin diakuvaukseen verrattuna.
Vähemmän kuvausaikaa ja enemmän epäterveellistä päätteen ääressä kyhjöttämistä. "
Eipä tarvitse kädet ristissä odotella filmin kehitystä ja pelätä pahinta. Päätteen ääressä pääsee pelastamaan ja "parantelemaan" ei-niin-täydellisiä otoksiaan. Enemmän aikaa/per/kuva pimiössä kuluu samaan tulokseen päästäkseen paperivedoksissa. Korjailumahdollisuudet ovat aivan eri luokkaa digissä. Dia puolestaan on kovin tarkka oikeasta valotuksesta ja epäkiitollinen kopioida.
Ja jos tulisi mieleen moittia manipuloiduista, epäaidoista kuvista, niin ei niitä tuhruisia korjailemattomia kukaan kuitenkaan viitsisi tuijottaa.
Laitteiden nopeasta "teknisestä vanhenemisesta" olen aivan samaa mieltä kanssasi, tosin meillä on yhä aktiivikäytössä Canon S10, ikää n.6-7 vuotta. Ei ole ollut vikoja. Laatu riittää kymppikuviin.
Mielestäni kuvauskalusto ei ole ongelma. Joskus kuitenkin on kalustoa uusittava, joko pakon edessä tai sitten vaan uuden vempaimen hankkimisen halusta.
Enemmänkin olen huolissani kuvattujen tiedostojen / filmien säilymisestä. Cd-levyn voi tosi helposti saada pilalle, naarmu t.m.s ja eipähän enää toimi. Vielä vaarallisempaa on säilyttää kuviaan tietokoneen kovalevyllä, ilman mitään varmuuskopioita. Varmimpia säilytys tapoja on esim. kuvien taltiointi muistikorteille (CF, SD). Ne ovat toimintavarmoja ja hintakaan ei ole enää ongelma, kun vertaa esim. niiden kapasiteettia filmihintoihin. Tekniinkan kehittyessä on tietysti
huolehdittava siirrosta uudempiin säilytysmuotoihin, mutta niinhän se on aina (esim. kaitafilmit dvd:lle). Perinteinen filmi säilyy hyvin, tosin niissäkin tapahtuu muutoksia niinkuin valokuvissakin, MUTTA ennemmänkin olen huolissani siitä että onko enää esim. 10v päästä printtereitä joilla niistä saa tarvittaessa paperikuvia. Kuinka kauan niitä valmistetaan, kun analogiset kamerat ja filmit vähenee. Viimeaikoina yleistyneet fotokioskit on tarkoitettu digitiedostoille. Paperikuva on ja pysyy varmana tallennusmuotona, kun sen oikein säilyttää. Ei sitä ole tarkoituskaan käyttää hiomapaperina. Mielestäni tärkeimmistä kuvista pitäisi tehdä kunnon valokuvat ja oikein säilytettynä niistä on vielä iloa jälkipolvillekin.
Paperikuvakaan ei ole ollenkaan luotettava. Se haalistuu heikossakin valossa.
Jos kuvansa aikoo säilöä paperikuvina pitää niitä olla useita, joista ainakin yksi on kuivassa, viileässä ja valottomassa paikassa täysin koskematta.
Myös paperikuvan koolla on merkitystä.
Postikortista et kunnollista uusiota tee ja pian pitää olla yksi huone kuvien säilytykseen, sillä paperi vie tilaa.
Mikään tapa ei ole ongelmaton ja jos mökki kärähtää niin mikään ei auta.
Muistikortit on äärimmäisen kallis ratkaisu.
Pieniin ja halpoihiin ei mahdu kuin muutama kuva.
jos mökki kärtsää niin ei auta kait kuin paloturvallinen kassakappi tai jotain sentapaista, muuten menee niin kuvat,cd:t kuin filmitkin.
Sekin on totta,että valokuvien säilytys vaatii tilaa ja tarkoitin oikealla säilyttämisellä juuri sitä että ne ovat kunnolla albumissa. Itselläni on yli 35 v vanhoja kuvia ja kyllä ne vielä ihan katselukelpoisia ovat toivottavasti vielä lapsenlapsillekin niistä on joskus iloa. Myönnettäköön, että osa on hieman esim. väreiltään muuttunut(ajanpatinaa),mutta toisaalta onhan kehitystekniikka/valokuvaperit kehittyneet vuosien varrella. Ainakin luvataan huomattavasti pitempiä säilyvyysaikoja tämän päivän kuville. Muistikortille tallentaminen on tietysti paljon kalliimpaa kuin cd:n käyttö, mutta 1G (n. 30 euroa) kortille mahtuu jo aikatavalla kuvia jos kuvan koko on esim. 1-2 megaa (jpg). Nykyisten kameroiden tehot ovat maximissaan niin suuria, että voi huoleti kuvata hieman pienemmällä tarkkuustasolla.Tietysti jos haluat tulostaa isoja kuvia tarvitset myös ison alkup. tiedoston.
Ne aidot ja oikeat säilyttämisen arvoiset RAW-kuvat ei salli kuin 100 kuvaa/Giga!
Filmikuvauksessa parhaiten säilyvä filmi oli Kodakchrome, 50 vuotta, jos se säilytetään oikein.