...että se on joskus kiusattujen ihan omaa syytänsä että niitä kiusataan. Mulla se juttu alko näin: Mä olin yhden tyypin kanssa oltu yx vuotiaist asti parhait kamui. sitte tulee tää Senni ja vie mun parhaan kamun.Se oli mulle titysti kauhee järkytys. No yritin olla niiden kaveri, mutta ne vaan kiusas mua jotai puol vuotta eikä kukaan opettaja puuttunu siihen, ja mä olin yksin koko sen puol vuotta. Aina jos mä vaik kysyin mun ex-parhaalt kamult jotai nii tää senni tulee ja ei anna sen puhuu. No sitte tää mun entinen paras kamu muutti toiseen kouluun ja tää senni jäi yksin. Ekaks mä ajattelin että olkoon nyt yksin, mutta annoin sille kuitenkin ajankuluessa anteeksi ja hyväksyin sen uudestaan kaveriksi. me oltiin semmonen jengi senni, minä ja pari muuta. mutta meitä muita kolmee rupes ärsyttää tää senni. Se oli niin ahne, laiska, epärehellinen eikä se tuntenu koskaan kehenkään minkäänlaista myötätuntoa. Se ajatteli aina vaan itteään ja sitä et se saa syödä karkkeja. No sitte yks päivä me vaan sanottiin sille et me ei kestetä sitä enää ja pistettiin välit poikki. Meidän inhotus sitä kohtaan vaan kasvo, ku se oli semmonen haiseva läskikasa. Me nimiteltiin sitä joskus, mut sillä sentään oli muita kavereita. Ja sitten yksi kaunis päivä opettaja jättää meidät muut kolme puhutteluun sen sennin takia ja pitää kunnoon saarnauksen siitä miten ketään ei saa kiusata. Multa meinas mennä hermot, että kyllä ku joku sanoo sennille pahasti ni siitä tulee kauhee skandaali, mut samahan ei koske sitte taas mua. PER-KELE! No mutta nyt kaikki inhoo sitä sennii...kaikki meidän luokalla, maidän rinnakkais luokka...ja se on yksin...se yritti olla yhden marin kaveri, mutta senni valehteli sille niin et mari ei oo sen kans. Eikä me kolme ees haukuta sitä enää, mut inhotaan kylläkin. Että senni saa syyttää siitä aivan itseään. Mitäs oli sellainen ahne,laiska,välinpitämätön, pas-ka. se piti kavereita niin itsestään selvänä et se jaksanu välittää muusta ku itestään...pas-ka päillä on pas-kanen loppu...
onko tullut mieleen...
kyy
24784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Joskus tosiaan se on ihan sen kiusatun omaa syytä, jos kerran ei ymmärrä miten ihmisten kanssa pitää käyttäytyä. Ja tässä tapauksessa mielestäni jonkin näköinen "näpäytys" on jopa suotavaa että kyseinen ihminen tajuaisi käyttäytyvänsä VÄÄRIN ja toivon mukaan korjaisi asennettaan.
Mutta silloin kuin kiusaaminen tapahtuu esim. jonkun poikkeuksen takia ulkonäössä tai jonkun muun vähemmän olennaisen seikan takia, niin kiusaaminen on ehdottamasti typerää! Ulkonäöllisille asioille ei välttämättä voi mitään, ja ei välttämättä haluaisikaan. Joten keskittykää aina siihen persoonaan.
Jeps.
Tottahan se on oma vikani, että käytin "rumia" ja "lapsellsia" vaatteita. Oma vikani myös oli se, että olin/olen yhä edelleen luonteeltani tällainen kuin olen ja satun olemaan Asperger-piirteinen. Jos olsiin junout, polttanut, jättänyt tekemättä läksyt/lukematta kokeisiin, niin minusta oltaisiin pidetty.
Ja kun minua on nyt syrjitty koulussa viimeiset kolme vuotta, niin sekin on oma vikani, kun en pysty ottamaan kontaktia muihin ihmisiin. Ja syrjimisen lisäksi sitten kiusattu muilla tavoin pari vuotta. Sitten, kun lukion olen käynyt loppuun, niin olen ollut kiusattuna ja syrjittynä puolet kouluvuosistani (olettaen, että tähän tilanteeseen ei tule muutosta), mutta oma vikani se on.
Yksi kiusaajan tyypillisimpia piirteitä muuten on se, että hän syyttää kiusattua siitä, että hän kiusaa: "Omapahan on vikansa, kun on niin ruma/läski/silmälasipäinen /vammainen/ rumavaatteinen/nörtti / nyhverö / hikari /jne. (keksi itse jatkoa), että häntä täytyy kiusata".
Tottakai tiesin, että minussa on jotakin vikaa, koska en saanut kavereita koulussa ja minua kiusattiin. Eihakatu, ei potkittu, vaan nimiteltiin, jätettiin porukasta pois, ei otettu urheilutunnilla joukkueeseen kuin pakosta, pelissä ei annettu palloa, ravasin vaan joukon jatkona. Välitunnit seisoin seinää vasten yksin yhdessä muiden viallisten kanssa. Se oli niin minun kuin näiden muidenkin vika. Olinhan ruma. Tyhmä. Minulla oli rumat ja huonot vaatteet vaikka ne puhtaat olikin. Mikset muuttunut kauniiksi ja ostanut kauniita vaatteita?! Miksen ollut älykäs ja menestynyt koulussa hyvin? Mitäs olin tyhmä!
Läskiksi minua ei sentään voinut haukkua, ennenkuin murkkuiässä. Ja tosi läski olinkin, nuoruusvuosien valokuviani katsellessani miehenikin oikein ihmettelee että missä ne sinun läskisi oikein ovat?!
Oma vikani oli, etten muuttunut räväkäsi ja toisen tyyppiseksi peruspersoonaltani, vaan olin ujo. Ja oma vikani perheeni taloudellinen tilanne..
Kiusaamisen aloitti 3.luokalla opettajani, joka otti minun lisäkseni toisenkin ujon tytön silmätikukseen, pilkattavakseen. Hän osoittu muilla lapsille, ettei meillä ole ihmisarvoa. Ja ei kukaanlapsi halua olla sellainen kanssa, josta ope, puolijumala ja auktoriteetti, osoittaa ettei tuo ole mitään!
Pelkäsin opettajaa, koulunkäynti meni pieleen pelkästään pelon takia.
Siso neuvoi lintsaamaan koulusta, mutta minusta ei ollut edes siihen, tuolloin 9-10-vuotiaana.
Lapselle on hyväksi, että sama tuttu ja urvallinen luokkakokonasuus pysyy kasassa ja niinpä minun asemani luokassa säilyi samana 8.luokkaan asti.
Olin innokas urheilemaan, silti en saanut osallistua peleihin. Joukkueeseen minut valittiin lähes viimeisenä, enkä saanut palloa, juoksian vaan pitkin salia, ennemmin menettivät sen vastapuolelle.
Nykykäsityksen mukaan se on kirjatt kiusaamisen tunnusmerkeihin.
On myös oma vikani, että kun en koskan päässyt mukaan ryhmään, en osaa veläkään olla oikein koulussa/opiskelupaikoissa. Osaan olla vain epäsuosittu. Niin, oma vikani.
Itsetuntoni on vieläkin aika onneton. On vaikea ajatella, että minusta pidetään, että jonkun mielestä olen nätti tai etten ole edes lapsena ollut ruma, vaan tavallisen nköinen ja kuulemma varsn söpö lapsi..
Yllätys on ollu myös opisnnoissa kiitettävä menestys. Enkö siis olekaan tyhmä?
Mutta miten voi oppia ja opiskella, jos kaikki energia menee pelkäämiseen?
Oletteko ajatelleen, kiusaajat, että se kiusaamanne lapsi/nuori kasvaa aikuiseksi ja kantaa tätä taakaa, jätetyn, hyläytyn, epäsuosion leimaa itsessän kauan? Että joskus olette aikuisia, olette työkavereita, tai joudut asioimaan virastossa, jossa kiusattusi on töissä, käsittelelee sinun asuntopapereita, tierveystietojasi tms? Oletteko ajatelleet, että vika onkin juuri teissä itsessäni, kiusaajissa: teillä on surkea itsetunto. Ette siedä mitään tai ketään erilaista, poikkeavaa, se on uhka teille. Sinulle kyy: itse en olisi alkanut koskaan kaveeraamaan kiuaajani kanssa!! EN KOSKAAN! Sen verran minulla itsekunnioitusta on!
KOska minua kiusttiin, minäkin kiusasin. Tasin tämän tytön vuosia myöhemmin, olimme samassa työpaikassa. Tilanne oli kamala: silmieni edessä kulki filminauhana kaikki ne ilkeydet mitä tein tälle tytölle kun hän oli minua pienempi.. ja tämä nuori kaunis nainenkin muisti, silmät kertoivat, eikä antanut anteeksi.
Kiusaaja on siis itsekin kiusattu. Ja purkaa omaa pahaa oloaan heikompaan.
Vastasit hiukan ohi aiheen. Vaikka otsikossa lukee että kiusaaminen on joskus kiusatun ihan omaa syytä, niin ei sinun tarvitse sitä ottaa noin henkilökohtaisesti. Vaikka sinun tapauksessa vika ei ollutkaan sinun, niin esim. tuossa kirjoittajan kertomuksessa vika todellakin on sennin! Jos on luonteeltaan ärsyttävä ja kadottaa läheltään kaikki jotka ehkä haluaisivat olla kavereita, niin ei siitä voi syyttää muuta kuin itseään.
Oma kohtalosi on kyllä valitettava, tiedän sen koska itseänikin on kiusattu läpi ala-asteen ja yläasteen kaksi ensimmäistä vuotta. Itsetunto on ihan romuna ja olen todella hiljainen ja epäsosiaalinen... =( Kaikki kiusaajien syytä.
Mutta sulla sentään elämä hymyilee, olet löytänyt miehenkin itsellesi, jne... Minä olen vielä yksin.
Ei. En ymmärtänyt väärin, vaikka vastasinkin asian verestä, tavallaan. Minun mielestäni edes Senni ei ole "oikeutettu" kiusaamiseen, vaikka tökerösti käyttäytyikin ja oli inhottava. Ei se niin mene, että "silmä silmästä, hammas hampaasta" vaikka Vanha Testamentti niin sanookin. Toisaalta, ei lyöjälle kannata toista poskeaankaan kääntää, en minä sitä. Vaan sitä, että kostolla ei mitään voita, ei saa aikaiseksi mitään. Sillä vain jatketaan kierrettä. Tuleeko hyvä olo itselle kun on kostanut, siis antanut samalla mitalla takaisin? En usko.
Fiksumpaa on asettaa itsensä toisen ja tapahtuneen yläpuolelle, antaa olla. En tarkoita ylpeyttä, vaan sitä että nousee asioiden yläpuolelle ja näkee laajemmin, näkee itsensä, muut.. no, se ei onnitu aina aikuisiltakaan, ei sitä voi odottaa nuoriltakaan. En tarkoita anteeksiantoa, ja unohtaminenkin on vaikeaa..
Mies ei ole mikään mittari ihmisarvosta, hyväksytyksi tulemisesta jne tms. Elämä hymyilee kyllä ilman kumppaniakin ja kumppani löytyy ihan vanhingossa, kun on sinut itsensä kanssa, tasapainossa, hyväksyy itse itsensä sellaisena kuin on. Silloin ei sorru suhteeseen, jossa kumppani alistaa fyysiesti tai henkisesti. Eli se menee näin päin. Itsetunnon rakentaminen on kova työ, jos pohja on rikottu moneen kertaan. Mutta onnistuu. Tosin ei aina ilman apua.
Sennille olisi todennäköisesti vain palvelus, jos hänet saataisiin tajuamaan miten huonosti hän käyttäytyy. Jos ei hän sitä nyt tajua, niin ihmiset vain loittonevat hänen seurasta tulevaisuudessakin. Se olisi hänelle itselleen hyödyksi palata maan pinnalle.
Sitten tuosta toisesta asiasta. En mitään tarkoittanutkaan että mies olisi jokin mittari. Enkä myöskään että se pitäisi väkisin hankkia. Vaan kyllähän se kumppani yksinkertaisesti tuo onnellisuutta elämään! Ja paljonkin. Ja se kyllä parantaa omaa itsetuntoakin kun tietää että on ihminen joka välittää.
Luettu monta kommentia, ja jokaista niistä haluisin kommentoida.
Ensikskin sille joka alotti keskustelun, kuten myös sulle dub: Varmasti Senni oli hirveä ja huono ystävä. Mutta oikeuttaako se silti kiusaamiseen? Ehkä hän ei vain tajunnut olevansa sellainen. Itseäni kiusattiin, koska olin itserakas, mutta kun vuosien jälkeen minulle kerrottiin syy ulkopuolisuuteeni, tajusin että minun pitää muuttua, ja minusta tuli parempi ihminen. Senni teki tosi väärin, eikä teidän kannata olla sellasen kaveri, joka ei arvosta teitä. Mutta kai te voitte arvostaa häntä silti, ihmisenä, niin paljon että ette kiusaa häntä? En tiedä oikein mitä pitäisi tehdä, mutta kiusaaminen on aina väärin. Mun mielestä teidän kannattaisi sanoa Sennille että ette pidä hänen asenteestaan ja jos hän ei paranna tapojaan, ette voi enää olla ystäviä. Älkää silti jättäkö häntä ulkopuoliseksi ja yksin, se on hirveää. On kokemusta!! Vaikka joidenkin mielestä ansaitsin kiusaamiseni, niin minusta he tekivät väärin kun ystäväni vain hylkäsivät minut ja alkoivat haukkumaan ja jättivät ulkopuoliseksi syytä kertomatta (kuten te nähtävästi olette tehneet). Ja tätä jatkui VIISI HELVETIN PITKÄÄ VUOTTA ilman ainuttakaan ystävää! Kun vain minulle olisi sanottu, että olin loukannut heitä, niin olisi monet itkut jäänyt itkemättä!
Ja sinulle, joka kerroit oman tarinasi (en muista nickiä): Sanoit, että et alennu niin alas että kaveeraisit kiusaajasi kanssa. Olen ehdottomasti eri mieltä. Olen nykyään kohtalainen ystävä pahimman kiusaajani kanssa. Me kaikki teemme virheitä. Minua satutettiin. Olen vieläkin hänelle vihainen siitä, mutta olen antanut anteeksi. Hän oli tyhmä, ajattelematon ja lapsellinen kiusatessaan minua. Nykyään hän on parempi ihminen. Niinhän olen minäkin. Jos pidän selvänä, että hän on kiusaaja jonka kanssa ei voi olla ystävä, voin samantien pitää selvänä että olen itserakas ihminen joka ei tästä toiseksi muutu!
Kommentteja.
No siis periaatteessa en todellakaan kannata kiusaamista, mutta tuskinpa kukaan ottaa pysyvästi onkeensa vain jos hänelle sanotaan kuinka idiootti hän luonteeltaan on. Eli tätä tarkoitin sillä että jonkinnäköinen näpäytys on melkeinpä pakko antaa! Sun tapauksessa se oli se viisi vuotta jotka sua kiusattiin, jos sulle vasta sen jälkeen kerrottiin syy siihen niin varmasti otitkin opiksesi! En ihmettele ollenkaan. Mutta tuskinpa mitään muutoksia saadaan, jos tyyppiä kohdellaan ihan hyvin mutta silti taas väitetään että hänen luonteessaan on vikaa! Kuinka sitä voisi todella uskoa jos tuntuu ihmissuhteet menevän ihan hyvin.
Ja sitten tuosta: "Älkää silti jättäkö häntä ulkopuoliseksi ja yksin, se on hirveää."
Miten sitä voi olla jonkun kanssa joka luonteeltaan vain pilaa muun porukan tunnelmaa? Paras olisi juuri kun sanoo hänelle syyt miksei hänen kanssaan haluta olla, ja sen jälkeen se on ihan tästä henkilöstä itsestään kiinni.
Annamme sinulle anteeksi ne 23 kirjoitusvirhettä
kaikki eivät ole yhtä täydellisiä kuin sinä!
Oletko itse virheetön ihminen?
Kun minua alettiin kiusata, ihmettelin mistä kiusaajani keksivät noita syytöksiä. Sitten huomasin, että he syyttävät minua niistä asioista, millaisia itse ovat.
Syy kiusaamiseen on aina kiusaajassa. Jos kaverissa joku asia hirveästi ärsyttää, hänelle kannattaa sanoa siitä kahden kesken rauhallisesti. Kiusaamalla näytät vain oman typeryytesi.
tuon olisit voinut sanoa sennille silloin kun hän haukkui minun ja parin muun ystäväni ulkonäköä,vaatteita jne...
tiedän, että en itse ole täydellinen. ja kyllä minäkin tiedän millaista on olla kiusattu...
Niin ja...me sanottiin sennillle kaikki miks me ei enää haluta olla sen kaveri...ei haukuttu sen vaatteita tai mitään, sanottiin vaan et se ei sais olla niin ahne. No sit ku me ei enää oltu sen kans niin paljon ni se mielisteli meille ihankoko aika. Kuultiin sitte muilta että se haukku meitä meidän selän takana. Että se ei ainakaan ees yrittäny muuttuu. Ja sit joskus ku senni taas kyseli syitä siihen et miks me ei olla sen kans ja sanottiin, et se on aina rohmuamas kaiken parhaan. No siihen senni vaan toten että:- millon muka mä... Että niin hyvin se senni sitte alko käyttäytyy... haukku seläntakana ja syytteli meitä jostain 5 vuotta vanhoista asioista.
Muutama kuukausi sitten olin koulukiusatun hautajaisissa. Toivottavasti sinä uskallat olla järkevämpi ja lopetat kiusaamisen ajoissa.
nyt jo. me ei kiusata senniä. Onko suoraan sanominen nykyään kiellettyä?
Tuli tuosta kirjoituksesta mieleen, että tuolla Sennillä taitaa olla huono itsetunto. Mainitsit kyllä että hänellä on muita kavereita, mutta jos hän kuulee jatkuvasti huomautuksia ulkonäöstään ym, niin se sattuu enemmän kuin arvaatkaan. Ihmiset, joita on kiusattu ja jotka ovat kadottaneet itseluottamustaan, hyökkäävät tavallaan niiden kavereidensa kimppuun joita sattuvat löytämään, yrittävät epätoivoisesti saada heidät pidettyä ystävinään. En usko, että tämä Senni tuntee oloaan oikein turvalliseksi. Mitä enemmän ns. ystävät hänet hylkäävät ja kääntyvät häntä vastaan, sitä enemmän hän turhaantuu ja yrittää konstilla millä tahansa saada jonkun ihmisen ystäväkseen.
Opettaja ei näe koko totuutta eikä taustoja, hänen tehtävänsä on toimia kuten parhaaksi näkee ja olla hyväksymättä kiusaamista. Mutta jos osaatte nähdä kokonaisuuden ilman että sorrutte lapsellisuuksiin, nimittelyihin ym, niin voitte varmaan hänenkin kanssaan saada aikaan järkevän keskustelun. Opekin on ollut koulussa ja ehkä kokenut kiusaamista omassakin elämässään. Ja JUTELKAA tämän Sennin kanssa. Olkaa vähän enemmän aikuisia!
kaikkea ei voi aina antaa anteeksi...
niihän voi aina sanoa, mutta tarkoittaako sitä oikeasti? ei minusta. jos joku on tehnyt oikein törkeän tempun ei sitä unohda, vaikka yrittäisikin. Se huono muisto on aina pään sisällä, ei siitä pääse mihinkään, riippuu tietysti asiasta. Esim...jos paras kaverisi vie poikaystäväsi, voitko muka enää ikinä luottaa häneen, sillä muistat mitä hän teki sinulle?
Minäkin yritin ymmärtää senniä ja olla vielä sen kaveri jossain vaiheessa, mutta kun huomasin että sillä ei ole aikomustakaan muuttua päätin että en enää jaksa niitä sen juttuja.
Jouduin olemaan 12-vuotiaana yli kuukauden sairaalassa. Sillä välin paras kaverini löysi uuden ystävän, jonka kanssa hän oli aina. Mutta ei minulle tullut mieleenkään, että alkaisin sitä kostamaan esim. kiusaamalla. Olin vielä 3 vuotta heidän kanssaan samalla luokalla. Kuule kyy, minusta vaikuttaa, että haluat jostain syystä ehdottomasti kiusata. Jostain syystä sinulla on hyvin paha olo sisälläsi, jota purat kiusaamalla. Lopeta Sannan syyttely ja lapsellinen juonittelu.
Me ei olla senniä syytelty, muutakuin sellaisista asioista, mistä sitä oikeesti pitää huomauttaa. ei kä me kiusata sitä. Eikä tää koko juttu oo ollu kostamista. ei mitenkään. se oli sennin aivan omaa syytään että sillä ei ole kavereita. itse Senni on juonitellut, syytellyt ja hukkunut muita. Senni sitä paitsi itse halusi aina kostaa kaikille. Esim... kerran mä vahingossa kaadoin sen päälle vettä ihan pienen tipan, no eikös senni tule ja kaada kokonaisen vesilasillisen mun päälle. että siinä sennistä.
Olen kyllä itsekin kiusausta vastaan, mutta kai toisille saa vastaankin sanoa, ja varsinkin jos ihminen sattuu olemaan saman kaltainen kuin senni. Se on aina saanu kaiken mitä se on halunnu. Se on aina saanu määräillä muita miten on halunnu, eikä oo välittäny muiden tunteista mitään. Tä saattaa kuulostaa kauheelta liioittelulta ja syyttelyltä, mutta mä oon vaan esitelly teille Sennin luonnetta.
Haukkumalla Senniä ja kertomalla käytöksestäsi olet paljastanut, millainen sinä itse olet. Kyllä se jokainen tietää, että kiusaajat valehtelee ja teeskentelee loputtomasti.
Mitä te tuota kyytä morkkaattee. Aivan samoinhan ne aikuiset akat puhuvat ja tekevät työpaikoillaan. Heti kun kaikki ei mene oman mielen mukaan aletaan temppuilemaan kuin murrosikäiset. Keksitään valeita miten kiusattu on loukannut, että voidaan kostaa. Suunsoitto on muka suoraan puhumista. Kuinkahan moni kiusaaja vain matkii oman äitinsä käytöstapoja?
Lapsena päätin, ettei kukaan pääse sanomaan minusta, että samanlainen tuo on kuin äitinsä...
minä te minua pidätte. Tiedän itse kuitenkin etten ole koulukiusaaja, sillä en kiusaa ketään, enkä ole koskaan kiusannutkaan. Tämän jutun kirjoitin sillä ajattelin etsiä uutta näkökulmaa kiusaamiselle eli sen että kiusaajat eivät itse ´välttämättä ole mielenvikaisia, päihdeongelmaisia
sekopäitä...joskus vika vain on kiusatussa itsessään...siis luonteessa. Minä itse vastustan ehdottomasti kiusaamista, ja varsinkin jos sitä tapahtuu kiusatun ns. fyysisestä ''rumuudesta''.
Siinäkin sitten on että ette osaa hyväksyä jonkun ihmisen luonnetta sellaisena kun se on? Miksi haluatte että ihmisten pitää muuttua teidän kaltaisiksenne ennenkun heitä voi hyväksyä? Eikö se jos mikä ole kiusaamista jos joku jätetään ulkopuolelle sen vuoksi että hän on "ärsyttävä"...Jospa hän ei olekaan ärsyttävä? Jospa se vika onkin juuri teissä kun ette osaa hyväksyä ihmistä virheineen kaikkineen. Emmehän pyri vanhempiammekaan muuttamaan vaikka he ovat "niin" ärsyttäviä. Vaan hyväksymme rakastamamme ihmisen sellaisena kun hän on...Opetelkaa hyväksymään erilaisuutta. Siinä teille ratkaisu ongelmaanne. Ei vika ole siinä toisessa vaan minussa jos en osaa hyväksyä ihmistä sellaisena kun hän on.....Mietippä sitä..
Olen tuosta ensimmäisestä jutusta samaa mieltä. Minäkin "viskon" kavereitani ympäri luokkaa, ja mun kaveri hakkaa mua. Se sattuu, mutta myös lujittaa ystävyyttämme. Eli ei koulukiusausta, vaikka opelle on sanottu, että me muka tahallamme satutetaan toisiamme.(Älkää pitäkö sekopäänä) Meidän koulun kaikki tyypit on kuin me oltas todellakin ELIÖITÄ!! Ne hylkii meitä, ja jopa oma pikkusiskokin tuli sanomaan päin naamaa että te ootte kyllä siis ihan v*tun sairaita!! Että se siitä...