tahtoisin ylös,
pilven reunalle tulla
miettiä syytä,
miksi on ikävä mulla
päästä pois maasta
ylemmäs,luokse valon säteen
Pääsenkö?
Heitän sen kohtalon käteen
ylhäältä sieltä
alas katsoisin maata
elämä uusi ehkä tuskaa toisi
sopu ja rauha ikuinen,
toiveeni kai on turha
monilla aina vain mielessä,
pelkkä sota ja murha
haaveeni pieni,
etkö kerran täyttyä voisi
kun pettymys mun
sielulleni rauhaa ei soisi.
joskus sieltä kun katson,
kultaista maata ja merta,
miksi niin paljon,
turhaan se vuodatta verta?
pilven reunalle tulla
miettiä syytä,
miksi on ikävä mulla
päästä pois maasta
ylemmäs,luokse valon säteen
Pääsenkö?
Heitän sen kohtalon käteen
ylhäältä sieltä
alas katsoisin maata
elämä uusi ehkä tuskaa toisi
sopu ja rauha ikuinen,
toiveeni kai on turha
monilla aina vain mielessä,
pelkkä sota ja murha
haaveeni pieni,
etkö kerran täyttyä voisi
kun pettymys mun
sielulleni rauhaa ei soisi.
joskus sieltä kun katson,
kultaista maata ja merta,
miksi niin paljon,
turhaan se vuodatta verta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ystäväni,
uskon että vielä kohdataan
sillä uskon sen tapahtuvan
unessakin odotan sinua
olet tullut jo lähelleni
talvella auringon säteenä
keväällä leudossa tuulessa tunnen sinut ihollani
kesällä tunnen huumaavan tuoksusi
syksyllä myrskyssä yrität ottaa kädestäni kiinni
kuin pakenevaa lehteä
kunnes herään ja laitan kynttilän
ja jään odottamaan valon saapumista.
...ihana runo...
...minä en uskalla odottaa,
olen onnellinen jos sinä uskallat,
tuskin näitä sanoja tulet koskaan lukemaan,
toivon joskus että voisin kadota sateen mukana
joskus toivon että tuuli vetää minut mukaan,
niin että jää vain muisto "siitä tytöstä"
kunnes taas saan vihjeen olemassa-olostasi,
jaksan liikkua eteenpäin tässä labyrintissa