Onko täällä ketään kokeneita tyttölasten vanhempia? Olen uudessa tilanteessa,kun oma 10-vuotiaani sai hyvältä ystävältään soiton, että koulussa olivat kaverit sopineet, että aloittavat uuden leikin, mutta eivät ota tyttöäni mukaan.Tyttö on ollut poissa koko viikon.
Aikaisemmin lapsella ei ole ollut vaikeuksia kaverisuhteissa, mitä nyt pientä ajattelemattomuutta puolin ja toisin.Olemme kasvattaneet tyttöä tietoiseksi siitä, miten ystäviä kohdellaan ja hänellä on riittänyt kavereita aina.Ja etenkin pienempänä opettaja piti häntä luokan ilmapiirille tärkeänä juuri siksi,että hän ei kiusaa ketään ja tulee toimeen kaikkien kanssa.
Nämä tytöt,jotka ovat nyt miettineet, eteivät ota lastani mukaan, ovat myös kaikki käyneet meillä, fiksuja ja mukavia tyttöjä ihan kaikki.
Kysynkin, että mitä tämä tällainen nokittelu oikein on? Miten itse olette kokeneet sen ja kuinka paljon tytöillä on yleensä ollut näitä kahnauksia ja kuinka tyhjänpäiväisiksi ne jäävät tai mihin ne ovat johtaneet ja mitä olisi paras tehdä, jos tällainen jatkuu? Muuta kuin sanoa tytölle, että jatkaa vaan entiseen malliin, ja jos eivät ota mukaan, niin menee sitten muiden kanssa, kunnes kaverit - luultavasti - tulevat toisiin ajatuksiin.
Itse en muista tällaisia sattumuksia omasta lapsuudestani, eivät ne ainakaan mieleen ole jääneet kummittelemaan.
Aikaisemmin lapsella ei ole ollut vaikeuksia kaverisuhteissa, mitä nyt pientä ajattelemattomuutta puolin ja toisin.Olemme kasvattaneet tyttöä tietoiseksi siitä, miten ystäviä kohdellaan ja hänellä on riittänyt kavereita aina.Ja etenkin pienempänä opettaja piti häntä luokan ilmapiirille tärkeänä juuri siksi,että hän ei kiusaa ketään ja tulee toimeen kaikkien kanssa.
Nämä tytöt,jotka ovat nyt miettineet, eteivät ota lastani mukaan, ovat myös kaikki käyneet meillä, fiksuja ja mukavia tyttöjä ihan kaikki.
Kysynkin, että mitä tämä tällainen nokittelu oikein on? Miten itse olette kokeneet sen ja kuinka paljon tytöillä on yleensä ollut näitä kahnauksia ja kuinka tyhjänpäiväisiksi ne jäävät tai mihin ne ovat johtaneet ja mitä olisi paras tehdä, jos tällainen jatkuu? Muuta kuin sanoa tytölle, että jatkaa vaan entiseen malliin, ja jos eivät ota mukaan, niin menee sitten muiden kanssa, kunnes kaverit - luultavasti - tulevat toisiin ajatuksiin.
Itse en muista tällaisia sattumuksia omasta lapsuudestani, eivät ne ainakaan mieleen ole jääneet kummittelemaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
muillakin on samoja "ongelmia".Minä olen välillä ihan pihalla kanssa noista tyttöjen ja juuri 10v sellaisten kaveruussuhteissa.Meillä vanhin on poika nyt 14v eikä ikinä ole ollut samanlaisia ongelmia kuin nyt tytön kanssa.
Meilläkin tyttö on ollut hyvin sosiaalinen ja tasapuolinen ja kaikkien kaveri,tyttöjen ja poikien,mutta ...
Varsinkin yhden kaverin kanssa on kuulemma ollut kinastelua jopa rehtorin puhutteluun asti,josta ei kuitenkaan kotiin tullut mitään viestiä.
Tämä tyttökin on ihan hyvä kaveri ja vielä 9v synttäreillekin kutsuttu kun pidettiin isommat synttärit.
Hänen äitinsä on kuitenkin tyyliin "ei meidän maija" joten kaikki kinastelut kääntyy muiden kontolle ja hän pääsee joka kerta kuin koira veräjästä.Tosin siellä rehtorin puhuttelussakin hän oli puhunut itse itsensä lopulta pussiin ja "onneksi" sai vähän itsekin nenilleen.
Ja yhtäkaikki tämä kyseinen kaveri on kuitenkin kaveri vaikka hänen kanssaan näitä ongelmia tuleekin.
Lyön kädet kyynärpäitä myöten ristiin kun saan tämän neidin kunnialla kasvatettua,ja hauskintahan tässä on se että vielä yhden neidin nyt 4v kanssa käytäneen samat asiat:)tosin silloin jo vähän viisampana kenties.
Nyt ei voi kun yrittää sompailla sopivalla tavalla....hirvittävää vaan kuunnella kun lapsi itkee illalla tyhmää elämäänsä joka saisi loppua nopeasti kun kaikki on hirveitä:(
on sitä samaa ongelmaa näköjään muillakin..just eilen soitin tyttöni kaverin äidille kysyäkseni mitä koulussa tapahtuu kun oma tyttöni tuntuu jäävän porukan ulkopuolelle.
Meillä nuorin nyt 9,5 vuotias on seurallinen,avoin tavallinen tyttö.Luokassa on vähän tyttöjä,ja yks niistä hyvin voimakastahtoinen komentelija.Tämä komentelija nimenomaan järjestelee kaikenlaisia "kerhoja" esim:nyt meillä on viiden kerho sinä et enää mahdu porukkaan.Vapaa-ajalla tyttöni seura kelpaa,eli kun ei muitakaan ole saatavilla.Kun koulussa ollaan ja seuraa tarjolla ei niin väliä vaikka tyttöni jääkin porukasta pois.Ope on tietoinen asiasta,keskusteltu koulussa ja ope puhuttanut tyttöjä.Joulun jälkeen tilanne pahentunut. Onneksi tämän pomottajan äiti samoilla linjoilla mun kanssa,toivottavasti saa jotain aikaan.
Neuvoksi sinulle,rauhoittele tyttöäsi ja tue häntä.Tyttöjen keskinäiset valtasuhteet hyvin monimutkaiset,ehkä tyttösi poissaolessa joku muu kateuksissaan ja kilpailumielessä haluaa "kaapata vallan".Onko tytölläsi muita kavereita? Tyttöni kaveri kuulemma jo edellisenä iltana kyselee kenen kanssa voi kaveerata koulussa seuraavana päivänä.Melkoista epävarmuutta!!Ehkä tilanne muuttuu kun tyttösi tosiaan tulee paikalle kouluun.Asiathan ei aina mene suunnitelmien mukaan.
Yleensä annan tyttöjen itse selvitellä keskinäiset välinsä,kahnauksensa.Puutun siinä tapauksessa että sopua ei tule,ja jos joku kavereista kärsii.Joskus jopa soitan kotiin kuten nyt,mutta harvemmin.Kun koulussa häiriöitä otan yhteyttä luokanvalvojaan.Opet suhtautuneet myönteisesti ja vahvistaneet lasten kertomukset.
Olen huomannut että tyttöjen kaveruussuhteet vaikeammat kuin pojilla.Meillä 11-vuotias poika,eikä tälläisiä hänellä ole.Jotain kyllä,on luokanvalvojaan otettu yhteyttä parisen kertaa.Mutta ei tälläista kahnailua..
Voi miten hyvä mieli minulle tuli teidän vastauksistanne! Ehdin jo odottaa jotain merkillistä vähättelyä tai muuta kummaa, mutta sainkin heti kaksi oikein kannustavaa ja ymmärtävää vastausta.
Helpottaa jo se, että tiedän, ettemme ole ihan epäonnistuneita vanhempia mekään, kun vaikutamme olevan teidänkin perheiden kanssa samoilla linjoilla! On kiva kuulla muiden kokemuksista ja hyvä tietää, että nämä kuuluvat asiaan tyttölapsilla.
Näistä asioista olisikin minusta kiva keskustella enemmän, olihan juuri julkaistu joku tutkimuskin siitä, miten suomalaislasten sosiaaliset suhteet eivät ole mitenkään ensiluokkaisessa kunnossa. Yritetään yhdessä myötävaikuttaa siihen, että näitä asioita osattaisiin käsitellä aikuisten ja lasten kanssa, sillä kaikkihan tarvitsevat ystäviä.
Meillä on ollut samaa,
meidän 10 vuotias on ollut suosittu
kaveriporukassa, mutta kuitenkin
aina ajoittain tulee ilmi, että tyttöjen
välillä on ollut ns. jonkun pois jättämistä leikeistä/ jutuista.
Liika sekaantuminen aiheuttaa lisää tämän
tapaisia ongelmia.
On fakta ettei kolme tyttöä sovi samaan leikkiin
keskenään vaan täytyy olla tasaparit,
jotta leikit menevät ilman kahnauksia läpi.
Ollaan otettu vanhempiin yhteyttä kuitenkin,
kun lapset ovat alkaneet nimitellä toisiaan
ja riidellä kirjelappusin.
Meillä tyttö etsi uusiakin ystäviä välillä
kun ei homma sujunut naapurin tytön kanssa.
kiusaamista. Eli kyllä tämmöiseen pitäisi puuttua samalla tavalla kuin mihin tahansa kiusaamiseen. Että jo soitellaan kotiin jotta toiselta menisi yö pilalle. Kuulostaa erittäin laskelmoidulta. Minun tyttöni ei ole vielä koulussa, mutta poika on, eikä ole mitään tuollaista lähimainkaan vaan ongelmat on suoraviivaisia, eikä mitään psyykkausta. Mutta itse olen aikoinaan ollut koulukiusattu tyttö, kiusaaminen oli hienovaraista, hiukan tuohon tyyliin, joten sitä oli vaikea aikuisten havaita. Itsellä oli vaan koko ajan paha olo, mutta en tajunnut että minua kiusattiin.
On siitä aikaa, ku itsellä oli tota ongelmaa. Omakin tyttö on nyt 7v.
Mulla on kuitenkin tämmönen muistikuva.
Joskus sillon 9 ja 10- vuotiaana alkoi tulla tota porukkaan hakeutumista. Alkoi olla tyttöjengejä, jotka viihtyi paremmin keskenään. Sitte lisäksi esim. viisi tyttöä leikki keskenään, mutta jos joku oli pois paikalta, haukuttiin puuttuvaa. Sen tiesi, että itteä haukuttiin jos ei ollu paikalla, mutta kuitenkin itsekkin haukkui puuttuvaa muiden kanssa. Lisäksi yleensä joku aina kertoi toisten haukkumisia sille haukutulle.
Kai ne on jotain sosiaalisen vuorovaikutuksen harjoituksia, jollain tapaa.
Ehkä pitää harjotella noin musta-valkoisesti, että oppii hienotunteisuutta sitte teini-iässä? Tässä iässä myös tajutaan se, ettei kaikista vaan tykkää. Aikuisenakaan ei välttämättä pidä kaikista vaikka osaakin sietää ihmisiä. En tiedä syitä ja miten pitäisi toimia, mutta uskon, että jollain tavalla tommonen käytös kuuluu tohon ikään. Tyttöjenkin kasvu on kova koulu, vaikkei niin ilmeinen ku poikien.
Itsellä ei ollut alkuunkaan mitään vastaavaa, päinvastoin, voimakas solidaarisuus kavereita kohtaan, eli ei poissaolevaa haukuttu. Olen kyllä ollut tekemisissä kuvailemiesi tyylisten ihmisten kanssa myös aikuisena. Kotoa kai tuo lähtee, kodin arvoista. Opetetaanko siis lapset kunnioittamaan toisiaan? Itse pyrin opettamaan lapsilleni, että tyhmä on se joka toisille nauraa ja toisia haukkuu.
VOi olla, että tyttäresi on 'liiankin' kypsä ja reilu ja tasapuolinen. Luokalla voi olla muutamia hiukan itsekkäämpiä tyttöjä, jotka eivät vielä ole kasvaneet ihan yhtä kypsään tasapuolisuuteen ja reiluuteen, ja tyttäresi jää silloin jalkoihin jos ei osaa pitää puoliaan. Ehkä toimiva vinkki voisi olla rohkaista tyttöä, että ei aina edes tarvi olla ihan NIIN kunnollinen...välillä voi olla vähän itsekäskin ja tehdä mitä sen hetkinen tunne sanoo. Jos joku kaveri on kivampi kuin toinen, niin on sen kanssa enemmän ja sille myös kiltimpi ja lojaalimpi. Lasten ihmissuhteethan on vähän enempi sellaisia tuosta tykkään, tuosta en, aikuiset osaavat jo tulla toimeen kaikkien kanssa - ja näin pitää ollakin, se on tervettä sen ikäiselle.