Ny sain kuulla sitten vähän enemmän omasta tapauksestani.
Kasvain oli melkein 3 cm kooltaan, ja gradus III tyyppiä, huokaus.
Se kuitenkin oli hormooniposistiivinen ja Her-negatiivinen, jakautumisnopeus 28 %
Parin kolmen viikon sisään tulee kutsu onkologille, mutta saan sytostaatit kuusi kertaa, sädehoidon ja hormoonihoidon.
Kainalo oli puhdas syövästä ja minulla pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet selvitä.
Jotenkin tuo gradus vain masensi, vaikka se onkin vain yksi ennustekijä.
Rinnan haavaontelon paraneminen vie kuulemma aikaa, voi viedä viikkojakin. Johan se toista viikkoa on tuossa huuhtelun jälkeen ollut paranemassa, joten jospa siihen nyt ei enää kovin montaa viikkoa menisi. Kaikkea saan kuitenkin tehdä, paitsi uida.
Nyt siis tiedän millaista syöpää sairastan, mutta miksi minua alkoi masentaa?
Tietoa tuli, gradus III
22
5518
Vastaukset
- syöpää,noista muista en ymm...
Ajattele onkolokilta kuulet sitten tarkemmin,ja kohta sinulla hoidot alkavat,Älä masennu,Minulla löydettiin rinnasta,sekä kainalosta syöpää,en vielä tiedä milloin pääsen hoitoon.Kyllä me selviämme
- IhmeSopa
sinullekin. Voi voi miten meitä on paljon. Halit ja voimia sinullekin! :D
- kevätmielinen
IhmeSopa kirjoitti:
sinullekin. Voi voi miten meitä on paljon. Halit ja voimia sinullekin! :D
Ihmesopa gradus III syöpä?
Tuo her2 positiivisuus ja negatiivisuus on kyllä ihme juttu kohdallasi, mutta saat herceptiniä ilmeisesti siihen positiiviseen osaan?
Oliko sinulla hormoonireseptoreita kasvaimessasi? Mulle tulee sitten mummotauti jahka sytot on ohi =o
Mutta loppuupahan typerät kuukautiset ja PMS-oireet, tosin tilalle tulee kuumat aallot ja ärtyneisyys, voi mies ja poika-parkaa :))) - IhmeSopa
kevätmielinen kirjoitti:
Ihmesopa gradus III syöpä?
Tuo her2 positiivisuus ja negatiivisuus on kyllä ihme juttu kohdallasi, mutta saat herceptiniä ilmeisesti siihen positiiviseen osaan?
Oliko sinulla hormoonireseptoreita kasvaimessasi? Mulle tulee sitten mummotauti jahka sytot on ohi =o
Mutta loppuupahan typerät kuukautiset ja PMS-oireet, tosin tilalle tulee kuumat aallot ja ärtyneisyys, voi mies ja poika-parkaa :)))Gradus II ja ihmejuttu=ihmesopa. Ei ole Suomessa muita HER ja - tapauksia. Lääkäritkin ihmettelevät myös sitä. Kyllä saan herceptiiniä, siksi että vartiaimusolmukeessa oli her . Hormoonipositiivinen on myös minun söpö kasvain. (Huom. punaviiniä tässä samalla nautin kun se nyt kerrankin maistuu)
Mummotautia tässä ootellaan vaikka sytokauden aikana ei oo mummoista tietookaan ;D
Kuukautiset jäivät pois enne joulua. Steriilisaatioon oon menossa,koska raskaaksi voin silti tulla.... ;D
- IhmeSopa
olen... Iso kasvain,mutta hei ajatellaas positiivisesti: Sinulla on rinta tallella,syöpäsi ei ole levinnyt ja nyt alkavat hoidot. Hoidot ovat varmuuden vuoksi,sinullahan ei ole enää syöpää,vaan se on leikattu pois! Se on siellä patologilla. Sanotaan sille syövälle heipat.
Minäkin masennuin heti saatuani tarkemman diagnoosin. Se kuuluu asiaan. Sulattelet tietoa kaikessa rauhassa ja ota selvää kaikesta, mikä vaivaa mieltäsi. Muista, onneksi se ei ole levinnyt -hyvä!!!! Kasvain on siis Her-? Muista,minun on Her-ja . Selviät! Se on selvä se....henkiin jäät. Häntä pystyy ja älä liikaa mieti. Nauti elämästä täysillä nyt. Tee kaikkea,mitä jaksat tehdä ja olet aina halunnut tehdä. Elä tässä ja nyt,päivä kerrallaan. *Tarjoaa hakanneulaa,jotta häntäsi pysyisi pystyssä.*
Elämää on vaikka kuinka paljon jäljellä,elä se nyt niin kuin tuntuu hyvälle. Tee kaikkea kivaa ja hemmottele itseäsi. Lepää,löhöö ja liiku. Nauti talvesta. Kohta on kevät ja aurinko lämmittää. Vointeja sinulle! :D- minullakin
Ja isompi kasvain vielä, 5 cm. Vartijaan levinnyt. Sytot, säteet ja 5 v Tamofenit (hormonipositiivinen oli). Olen hengissä, kohta 3-vuotiskontrolliin...jännittää taas..
- IhmeSopa
minullakin kirjoitti:
Ja isompi kasvain vielä, 5 cm. Vartijaan levinnyt. Sytot, säteet ja 5 v Tamofenit (hormonipositiivinen oli). Olen hengissä, kohta 3-vuotiskontrolliin...jännittää taas..
Että ollaan hengissä ja sinulle aivan mahtavaa elämää toivon vielä pitkään! :)
- kevätmielinen
IhmeSopa kirjoitti:
Että ollaan hengissä ja sinulle aivan mahtavaa elämää toivon vielä pitkään! :)
Joo, kyllä tiedän että monet ovat jääneet henkiin, se erilaistumisastehan on vain yksi ennustetekijä, muuthan ovat oikeastaan suotuisia minun tapauksessani, ainakin se että syöpäni on hormiiniriippuvainen sekä estrogeenille että progesteronille ja että se Her-geeni on negatiivinen ja ennenkaikkea, että se oli paikallinen se kasvain, vaikka olikin iso. No, nopeasti se ilmestyikin, mutta onneksi se on nyt pois.
Käsittääkseni meillä "nuorilla" rintasyöpäpotilailla (olen 41-vuotias) syöpä on usein ärhäkämpää laatua? Toisaalta jostain syöpäsivuilta luin, että gradus I tyypin syöpä saattaa joskus olla yhtä ärhäkkä, kuin gradus III tyypin syöpä. Se gradushan kuvaa lähinnä syöpäsolukon poikkeavuutta terveestä solukosta, kolmosessa solut poikkeavat eniten ja siinä on eniten jakautumassa olevia soluja.
Mietin aina masennuksen hetkellä sitä syövästäni kertonutta radiologia, joka lohdutti kertomalla että hänelläkin on ollut syöpä, aggressiivinen, iso ja levinnyt. Ja siinä hän oli, 9 vuotta myöhemmin, terveenä töissä.
Joten ei nyt vielä järjestetä hautajaisia, vaan aloitetaan taas kerran loppuelämän ensimmäinen päivä. Toki olisin toivonut, että se olisi ollut kiltimpää tyyppiä, mutta näillä nyt mennään mitä on. Kyselen sitten onkologilta tarkemmin.
Ja hei, se kirurgihan sanoi, että on olemassa hyvät mahkut, että tämä syöpä nujerretaan! Joten siitähän lähdetään! Kyllä tämä tästä taas! :)
Sytoista hän kyllä kertoi aika ikävästi, että ne ovat rankkoja. Ensimmäisen viikon on väsynyt ja pois pelistä, seuraava menee jotenkuten ja kolmannella jo pelkää seuraavaa sytoa =o Heh, no eipähän jääänyt epäselväksi ;) Yrjöttää jo etukäteen, vaikken vielä edes tiedä mitä myrkkyjä saan ;) - yks monista...
kevätmielinen kirjoitti:
Joo, kyllä tiedän että monet ovat jääneet henkiin, se erilaistumisastehan on vain yksi ennustetekijä, muuthan ovat oikeastaan suotuisia minun tapauksessani, ainakin se että syöpäni on hormiiniriippuvainen sekä estrogeenille että progesteronille ja että se Her-geeni on negatiivinen ja ennenkaikkea, että se oli paikallinen se kasvain, vaikka olikin iso. No, nopeasti se ilmestyikin, mutta onneksi se on nyt pois.
Käsittääkseni meillä "nuorilla" rintasyöpäpotilailla (olen 41-vuotias) syöpä on usein ärhäkämpää laatua? Toisaalta jostain syöpäsivuilta luin, että gradus I tyypin syöpä saattaa joskus olla yhtä ärhäkkä, kuin gradus III tyypin syöpä. Se gradushan kuvaa lähinnä syöpäsolukon poikkeavuutta terveestä solukosta, kolmosessa solut poikkeavat eniten ja siinä on eniten jakautumassa olevia soluja.
Mietin aina masennuksen hetkellä sitä syövästäni kertonutta radiologia, joka lohdutti kertomalla että hänelläkin on ollut syöpä, aggressiivinen, iso ja levinnyt. Ja siinä hän oli, 9 vuotta myöhemmin, terveenä töissä.
Joten ei nyt vielä järjestetä hautajaisia, vaan aloitetaan taas kerran loppuelämän ensimmäinen päivä. Toki olisin toivonut, että se olisi ollut kiltimpää tyyppiä, mutta näillä nyt mennään mitä on. Kyselen sitten onkologilta tarkemmin.
Ja hei, se kirurgihan sanoi, että on olemassa hyvät mahkut, että tämä syöpä nujerretaan! Joten siitähän lähdetään! Kyllä tämä tästä taas! :)
Sytoista hän kyllä kertoi aika ikävästi, että ne ovat rankkoja. Ensimmäisen viikon on väsynyt ja pois pelistä, seuraava menee jotenkuten ja kolmannella jo pelkää seuraavaa sytoa =o Heh, no eipähän jääänyt epäselväksi ;) Yrjöttää jo etukäteen, vaikken vielä edes tiedä mitä myrkkyjä saan ;)Älä suottaa pelkää ja stressaa niitä syto hoitoja, me ihmiset kun reagoimme niihin kaikki niin eri tavalla.
Itselläni on kuudes syto hoito tiistaina elikkä kolmas cef hoito eikä minulla ole mitään kauhukertomuksia kerrottavana.
Syto hoitoihin mennessä hoitaja kysyi minulta,että onko minuakin peloteltu kirran polilla niillä sytoilla?! Noh, ei minua varsinaisesti peloteltu,mutta kerrottiin kyllä mahdollisista sivuvaikutuksista .
Häntä pystyyn ja positiivisella mielellä eteenpäin:)) - IhmeSopa
yks monista... kirjoitti:
Älä suottaa pelkää ja stressaa niitä syto hoitoja, me ihmiset kun reagoimme niihin kaikki niin eri tavalla.
Itselläni on kuudes syto hoito tiistaina elikkä kolmas cef hoito eikä minulla ole mitään kauhukertomuksia kerrottavana.
Syto hoitoihin mennessä hoitaja kysyi minulta,että onko minuakin peloteltu kirran polilla niillä sytoilla?! Noh, ei minua varsinaisesti peloteltu,mutta kerrottiin kyllä mahdollisista sivuvaikutuksista .
Häntä pystyyn ja positiivisella mielellä eteenpäin:))kun ei ois syöpää!!!!!! Mutta syöpää jos ei olis, niin sit ois jotain muuta. Voi voi .. oon aika huppeklissa nyt... heh heh hee...kivaaa!!! Huomiseen! ;D
- pelottavaa
kevätmielinen kirjoitti:
Joo, kyllä tiedän että monet ovat jääneet henkiin, se erilaistumisastehan on vain yksi ennustetekijä, muuthan ovat oikeastaan suotuisia minun tapauksessani, ainakin se että syöpäni on hormiiniriippuvainen sekä estrogeenille että progesteronille ja että se Her-geeni on negatiivinen ja ennenkaikkea, että se oli paikallinen se kasvain, vaikka olikin iso. No, nopeasti se ilmestyikin, mutta onneksi se on nyt pois.
Käsittääkseni meillä "nuorilla" rintasyöpäpotilailla (olen 41-vuotias) syöpä on usein ärhäkämpää laatua? Toisaalta jostain syöpäsivuilta luin, että gradus I tyypin syöpä saattaa joskus olla yhtä ärhäkkä, kuin gradus III tyypin syöpä. Se gradushan kuvaa lähinnä syöpäsolukon poikkeavuutta terveestä solukosta, kolmosessa solut poikkeavat eniten ja siinä on eniten jakautumassa olevia soluja.
Mietin aina masennuksen hetkellä sitä syövästäni kertonutta radiologia, joka lohdutti kertomalla että hänelläkin on ollut syöpä, aggressiivinen, iso ja levinnyt. Ja siinä hän oli, 9 vuotta myöhemmin, terveenä töissä.
Joten ei nyt vielä järjestetä hautajaisia, vaan aloitetaan taas kerran loppuelämän ensimmäinen päivä. Toki olisin toivonut, että se olisi ollut kiltimpää tyyppiä, mutta näillä nyt mennään mitä on. Kyselen sitten onkologilta tarkemmin.
Ja hei, se kirurgihan sanoi, että on olemassa hyvät mahkut, että tämä syöpä nujerretaan! Joten siitähän lähdetään! Kyllä tämä tästä taas! :)
Sytoista hän kyllä kertoi aika ikävästi, että ne ovat rankkoja. Ensimmäisen viikon on väsynyt ja pois pelistä, seuraava menee jotenkuten ja kolmannella jo pelkää seuraavaa sytoa =o Heh, no eipähän jääänyt epäselväksi ;) Yrjöttää jo etukäteen, vaikken vielä edes tiedä mitä myrkkyjä saan ;)Ikävää että sinullakin on gradus3. Melkein samanlaiset syövät meillä. Mulla pienempi kasvain ja kahdessa vartijassa. Kyllä me syksyllä jo ollaan virkeinä sienimettässä. Onneksi on kevät ja kesä tulossa. Voimia.
- kevätmielinen
pelottavaa kirjoitti:
Ikävää että sinullakin on gradus3. Melkein samanlaiset syövät meillä. Mulla pienempi kasvain ja kahdessa vartijassa. Kyllä me syksyllä jo ollaan virkeinä sienimettässä. Onneksi on kevät ja kesä tulossa. Voimia.
Onko sinulla jo hoidot alkaneet, pelottavaa? Koska sinut leikattiin?
Odottelen kutsua onkologille, sitten varmaan alkaa tapahtumaan.
Ensiviikoksi lähden perheeni kanssa lomalle, hiihtelemään Keski-Suomeen. Ja hiihtää aion, vaikkei tuo rinnan haava olisi vielä kokonaan parantunut. Mennään sitten hitaasti.
Kaunis paiste ulkona, joten sinne jossain välissä taas tepsuttelemaan, pojan suksineen on heitinkin kouluun aamulla.
Elämä jatkuu ja pää on jo sopeutunut saamaansa tietoon. Kyselen sitten lisää hoidoista ja ennusteista, kun näen se syöpälääkärin. Oloni on fyysisesti hyvä, tunnen itseni terveeksi tuosta haavasta huolimatta, joten keskityn pääkopan hoitoon ulkoilemalla ja tapaamalla ihmisiä.
Me selviämme! :) - IhmeSopa
kevätmielinen kirjoitti:
Onko sinulla jo hoidot alkaneet, pelottavaa? Koska sinut leikattiin?
Odottelen kutsua onkologille, sitten varmaan alkaa tapahtumaan.
Ensiviikoksi lähden perheeni kanssa lomalle, hiihtelemään Keski-Suomeen. Ja hiihtää aion, vaikkei tuo rinnan haava olisi vielä kokonaan parantunut. Mennään sitten hitaasti.
Kaunis paiste ulkona, joten sinne jossain välissä taas tepsuttelemaan, pojan suksineen on heitinkin kouluun aamulla.
Elämä jatkuu ja pää on jo sopeutunut saamaansa tietoon. Kyselen sitten lisää hoidoista ja ennusteista, kun näen se syöpälääkärin. Oloni on fyysisesti hyvä, tunnen itseni terveeksi tuosta haavasta huolimatta, joten keskityn pääkopan hoitoon ulkoilemalla ja tapaamalla ihmisiä.
Me selviämme! :)...asennetta. Hiihdä hiljaa ja ensin pieni matka,nauti maisemista. Mainiota,että olet hyvällä tuulella -niin minäkin ,vaikka nyt tippuu hiukset lopullisesti,vasta. :)
- kevätmielinen
IhmeSopa kirjoitti:
...asennetta. Hiihdä hiljaa ja ensin pieni matka,nauti maisemista. Mainiota,että olet hyvällä tuulella -niin minäkin ,vaikka nyt tippuu hiukset lopullisesti,vasta. :)
Mä olen jo valinnut netistä itselleni peruukkimallinkin alustavasti, vaikken edes tiedä koska mulla sytot alkaa :)))
Kevät kun on hoitojeni aikana, niin aurinkolasit päähän vaan ja hieno peruukki eikä kukaan ulkopuolinen huomaa mitään vaikka tippuisi ripsetkin päästä!
Säärikarvat ja muut saisi tippuakin, niitä kun olen koko aikuisikäni ajellut, niin eipä haittaa vaikkeivät edes kasvaisi takaisin ;)
Hiustenlähtö tuskin mun maailmaani enää hetkauttaa, kasvaahan ne takaisin.. Itseasiassa pitäisi käydä leikkauttamassa nämä pitkät hiukseni valmiiksi vähän lyhemmiksi, ettei sitten ole joka paikka karvoissa jos/kun ne alkavat varisemaan. - pelottavaa
kevätmielinen kirjoitti:
Mä olen jo valinnut netistä itselleni peruukkimallinkin alustavasti, vaikken edes tiedä koska mulla sytot alkaa :)))
Kevät kun on hoitojeni aikana, niin aurinkolasit päähän vaan ja hieno peruukki eikä kukaan ulkopuolinen huomaa mitään vaikka tippuisi ripsetkin päästä!
Säärikarvat ja muut saisi tippuakin, niitä kun olen koko aikuisikäni ajellut, niin eipä haittaa vaikkeivät edes kasvaisi takaisin ;)
Hiustenlähtö tuskin mun maailmaani enää hetkauttaa, kasvaahan ne takaisin.. Itseasiassa pitäisi käydä leikkauttamassa nämä pitkät hiukseni valmiiksi vähän lyhemmiksi, ettei sitten ole joka paikka karvoissa jos/kun ne alkavat varisemaan.Leikkaus oli 9.1. ja eka syto 21.2. eli ylihuomenna. Vähän pelottavaa. Ihan kesälle menee
hoidot. Toivottavasti tästä selviää. Vähän jännittää. - kevätmielinen
pelottavaa kirjoitti:
Leikkaus oli 9.1. ja eka syto 21.2. eli ylihuomenna. Vähän pelottavaa. Ihan kesälle menee
hoidot. Toivottavasti tästä selviää. Vähän jännittää.Sehän on ihan luonnollista, että pelottaa ja jännittää. Ajattele sitä hoitoa ystävänä..
Helppohan se on täältä huudella, tulen sitten purkamaan omaa pelkoani, kun olen itse menossa ekaan sytoon :)) - pelottavaa
kevätmielinen kirjoitti:
Sehän on ihan luonnollista, että pelottaa ja jännittää. Ajattele sitä hoitoa ystävänä..
Helppohan se on täältä huudella, tulen sitten purkamaan omaa pelkoani, kun olen itse menossa ekaan sytoon :))Toivoisi, että voisin jo muuttaa nimimerkkini vähitellen jo muuksi kuin pelottavaa. Kerron sitten sytoista, kun saan ne.
- ssanoja sinulle
pelottavaa kirjoitti:
Toivoisi, että voisin jo muuttaa nimimerkkini vähitellen jo muuksi kuin pelottavaa. Kerron sitten sytoista, kun saan ne.
sillä minäkin pelkäsin eka sytoa (oletko muuten osastolla sisällä), mutta toisaalta taas en koska olin osastolla ja siellä kyllä huolehditaan. Pyydä vatsasuoja ja pahoivoinnin esto lääkitys, juo paljon nestettä ja syö pieniä annoksia ja usein. Me vanhat konkarit sitten neuvotaan kun kyselet palstalla.
- IhmeSopa
kevätmielinen kirjoitti:
Mä olen jo valinnut netistä itselleni peruukkimallinkin alustavasti, vaikken edes tiedä koska mulla sytot alkaa :)))
Kevät kun on hoitojeni aikana, niin aurinkolasit päähän vaan ja hieno peruukki eikä kukaan ulkopuolinen huomaa mitään vaikka tippuisi ripsetkin päästä!
Säärikarvat ja muut saisi tippuakin, niitä kun olen koko aikuisikäni ajellut, niin eipä haittaa vaikkeivät edes kasvaisi takaisin ;)
Hiustenlähtö tuskin mun maailmaani enää hetkauttaa, kasvaahan ne takaisin.. Itseasiassa pitäisi käydä leikkauttamassa nämä pitkät hiukseni valmiiksi vähän lyhemmiksi, ettei sitten ole joka paikka karvoissa jos/kun ne alkavat varisemaan.eikä kainalokarvoi ole tarvinnu ajella moneen kuukauteen:)
Ootas kun sieltä toisesta päästäkin lähtee... ;D
Ripset ja kulmakarvat on tallella minulla. - sanoivat sakset
kevätmielinen kirjoitti:
Mä olen jo valinnut netistä itselleni peruukkimallinkin alustavasti, vaikken edes tiedä koska mulla sytot alkaa :)))
Kevät kun on hoitojeni aikana, niin aurinkolasit päähän vaan ja hieno peruukki eikä kukaan ulkopuolinen huomaa mitään vaikka tippuisi ripsetkin päästä!
Säärikarvat ja muut saisi tippuakin, niitä kun olen koko aikuisikäni ajellut, niin eipä haittaa vaikkeivät edes kasvaisi takaisin ;)
Hiustenlähtö tuskin mun maailmaani enää hetkauttaa, kasvaahan ne takaisin.. Itseasiassa pitäisi käydä leikkauttamassa nämä pitkät hiukseni valmiiksi vähän lyhemmiksi, ettei sitten ole joka paikka karvoissa jos/kun ne alkavat varisemaan.Kannattaakin ehkä leikkauttaa sitä pitkää tukkaa lyhyemmäksi ennen kuin se lähtee. Minulla oli myös pitkä tukka, ja kävin sovittamassa peruukkia ennen hiustenlähtöä ja vaiketahan se oli, kun tukka oli vielä paksukin. Ja sitten valitsin tietysti pitkän....kun ei ole aikoihin lyhyttä tukkaa ollut. Olin lyhyessä ihan äitini näköinen..=). Hiukset alkoivat lähteä harjaan runsaammin heti ekan syton jälkeen...kun veti tukasta niitä jäi iso nippu käteen. Ja kun tulin 2. sytosta, menin pesemään tukkani; en saanut sitä enää selvitettyä millään, oli ihan kuollut märkä "kasa". Siitä vaan Fiskarsit kouraan ja tukka muovipussiin - muka piti viedä metsään lintujen pesäaineeksi. En kylläkään jaksanut metsään asti raahautua siinä vaiheessa. Karvakasa oli pussissa muutaman päivän, se alkoi ikäänkuin kuolla, alkoi muuttua valkoiseksi. Silloin päätin, että roskiin vaan, sori linnut! En sitä pitkää peruukkia pitänyt kuin töissä ja 3. sytossa. Oli se hankala, vaikkei kesä 2004 ollut edes kuuma.
Jotenkin tuntui, että se liukuu taaksepäin ja putoaa. Ja ne "hiukset" oli sellaisia ihme jouhia. Välillä tuulessa irtonaiset jouhet kun osuivat suuhun..yök. Töissä tosin eräs miespuolinen työkaveri kertoi minun muistuttavan Spice Girlsejä. En tiedä mahtoiko sillon olla sellasia nukkeja..=) No pidin liinaa niin kauan kuin sain hiukset, ja niistä tuli oudon väriset, taipuisat tosin. Mutta väri oli kumma, joten eiku blondaamaan vaikka joidenkin (naisten) mielestä ei pitäisi, koska syöpähän siitäkin tulee. - IhmeSopa
sanoivat sakset kirjoitti:
Kannattaakin ehkä leikkauttaa sitä pitkää tukkaa lyhyemmäksi ennen kuin se lähtee. Minulla oli myös pitkä tukka, ja kävin sovittamassa peruukkia ennen hiustenlähtöä ja vaiketahan se oli, kun tukka oli vielä paksukin. Ja sitten valitsin tietysti pitkän....kun ei ole aikoihin lyhyttä tukkaa ollut. Olin lyhyessä ihan äitini näköinen..=). Hiukset alkoivat lähteä harjaan runsaammin heti ekan syton jälkeen...kun veti tukasta niitä jäi iso nippu käteen. Ja kun tulin 2. sytosta, menin pesemään tukkani; en saanut sitä enää selvitettyä millään, oli ihan kuollut märkä "kasa". Siitä vaan Fiskarsit kouraan ja tukka muovipussiin - muka piti viedä metsään lintujen pesäaineeksi. En kylläkään jaksanut metsään asti raahautua siinä vaiheessa. Karvakasa oli pussissa muutaman päivän, se alkoi ikäänkuin kuolla, alkoi muuttua valkoiseksi. Silloin päätin, että roskiin vaan, sori linnut! En sitä pitkää peruukkia pitänyt kuin töissä ja 3. sytossa. Oli se hankala, vaikkei kesä 2004 ollut edes kuuma.
Jotenkin tuntui, että se liukuu taaksepäin ja putoaa. Ja ne "hiukset" oli sellaisia ihme jouhia. Välillä tuulessa irtonaiset jouhet kun osuivat suuhun..yök. Töissä tosin eräs miespuolinen työkaveri kertoi minun muistuttavan Spice Girlsejä. En tiedä mahtoiko sillon olla sellasia nukkeja..=) No pidin liinaa niin kauan kuin sain hiukset, ja niistä tuli oudon väriset, taipuisat tosin. Mutta väri oli kumma, joten eiku blondaamaan vaikka joidenkin (naisten) mielestä ei pitäisi, koska syöpähän siitäkin tulee.hitsi kun hyvä kirjoitus...heh heh heh... Minäkin nyin peruukkiani kaupassa kuin hattua konsanaan ja alan nauraa itsekseni,että mitä jos joku huomaa...sit ihmettelee että outo nainen kun päänahka heiluu noin.
Minullakin lähti väri hiukssistani...ja kohta ei oo karvan karvaakaa -pim! Onneks et mennyt metsään...oisit vielä tuupertunut sinne,vaikka hyvähän se tässä vaiheessa on ajatella lintuja kun tukka irtoaa ;D Hehehehee
Tuntuu,että mitä ne niihin sytoihin laittaa,kun ihan hulluja ideoita saa päähänsä!
Oudon värisiä hiuksia siis odotan...hehehee..
Mää värjään tummaksi! :D
- merja
minulla muuten samanlainen syöpä kuin sinulla mutta pienenpi kasvain ja minulla oli ehtinyt levitä kainaloon sekä parasternaalin välissä 6mm:n läpimittainen duktaalinen metastaasi. ja edelleen porskutellaan eteenpäin. Kaikki mahdolliset levinnäisyys tutkimukset on tehty eikä ole (ainakaan) vielä levinnyt. Tsemppiä..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 445842
- 475338
- 483718
- 133663
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise953327- 313126
- 592884
- 572740
- 532400
- 381854