Elementaalit

Nyt on pakko myöntää etten tietänyt ko. seikkaa... Hain vain sanaa, joka kuvaisi asiaa mahdollisimman hyvin.
Kaikkea oppii kun vanhaksi elää;)

Viwiel kirjoitti:

Nyt on pakko myöntää etten tietänyt ko. seikkaa... Hain vain sanaa, joka kuvaisi asiaa mahdollisimman hyvin.
Kaikkea oppii kun vanhaksi elää;)

”Tänään aloitatte parityön, jossa valmistatte saamanne liemen ja kirjoitatte selostuksen sen ominaisuuksista. Lisäksi aloitatte valmistuspäiväkirjan teon.”
Yleisen nurinan säestämänä Kalkaros jakoi luokan pareihin antaen heille samalla valmistettavat liemet.
”Ja mikäli haluatte saada tehtävänne aloitettua vielä tällä tunnilla…” Sanoja seurasi ryntäys kohti tarvekaappia.
”Vihdoinkin ruokaa!” Ron huokaisi helpotuksesta kolmikon suunnatessa tyrmistä kohti Suurta Salia. ”Kalkaros oli poikkeuksellisen hyvällä päällä”, Harry kommentoi, ”eihän hän saanut Nevilleä itkemään kuin kahdesti.”
Ron ojensi kätensä kohti lihakeittokulhoa heti pöytään istuttuaan, mutta Dumbledore pysäytti liikkeen nousemalla seisomaan: ”Hyvää päivää kaikille. Kuten osa varmasti on kuullutkin”, hän vaihtoi katseen Lupinin kanssa, ”rakkaat sisaren tyttäreni saapuvat linnaan vierailulle. Toivon teidän kaikkien ottavan heidät avosylin vastaan”, kyseinen lause suunnattiin luihuisten pöytää kohti. ”Mirabella ja Kira saapuvat todennäköisesti myöhään yöllä, joten tapaatte heidät huomenna aamiaisella. Pidemmittä puheitta voitte nyt rauhassa jatkaa ruokailuanne”, hymyilevä katse kohtasi Ronin. Punapäinen Weasley punastui vienosti huomattuaan katseen. Ruokailu jatkui rauhallisissa merkeissä oppilaiden juoruillessa pääasiassa tulevista vierailijoista.
Ruokailun jälkeen rohkelikoilla oli taikaeläinten hoitoa ja kuinkas muutenkaan, luihuisten kanssa. Kaikkien oppilaiden maleksittua nurmikentän poikki Hagridin mökin edustalle paimensi puolijättiläinen ryhmää kohti Kielletyn metsän laitaa.
”Mä ajattelin että osa teistä tahtois tutustua thestraleihin vähän paremmin. Ne, jotka eivät halua voivat alkaa kirjottaa valitsemastaan taikaeläimestä.”
”Thestralit, vai mitä?” Harry ehdotti.
”Ehdottomasti!”, Ron kannatti luurankohevosia, ”Meillä on ihan tarpeeksi kirjoitettavaa muutenkin.”
Selviydyttyään päivän tunneista Rohkelikot raahautuivat Lihavan Leidin ohi tupaansa. ”McGarmiwa on epäinhimillinen!” kuului Seamus Finniganin valitus oleskeluhuoneen päädystä. ”Miten se kuvittelee meidän saavan nämä valmiiksi huomiseksi!”
”Tekisit jotain tunneillakin niin et saisi niin paljoa läksyä”, valisti juuri kirjapinonsa kanssa saapunut Hermione.
”Äh, et viitsisi olla ilonpilaaja!” Ron puuttui keskusteluun havahduttuaan pergamenttinsa tuijottelusta.
”Onneksi Lupin ei antanut muuta läksyä kuin tiivistelmän teon.” Hermione kuitenkin sanoi.
”Niin, mutta Kalkaros antoi läksyä senkin edestä. Teen tätä saamarin selostusta vielä keväälläkin”, Ron marisi. Hermione vilkaisi ulos ikkunasta joulukuun alun tihkusateeseen:
”Se nyt ei olisi mikään ihme,” hän virkkoi itsekseen.
”Vihdoinkin!” huudahti Harry, joka lopultakin kohotti katseensa läksyistään:
”Sain valmiiksi sekä Lupinin tiivistelmän että McGarmivan esseen.”
”Loistavaa Harry!” kannusti Hermione, joka oli tehnyt läksynsä jo kirjastossa. Ja lukenut positiivisen psykologian alkeita ajankulukseen.
”Taidan painua nukkumaan vielä, kun pysyn pystyssä”, Harry haukotteli. Kieltämättä tummatukkainen poika näytti siltä, kun voisi nukahtaa seisaalleen hetkellä millä hyvänsä. Takan tulen hiipuessa väheni myös oleskeluhuoneen kansoitus radikaalisti. Ei kestänyt kauaakaan kun se oli täysin tyhjä vain hiilloksen palaessa takassa.