Miksi Buddhalaisuus ei ole ottanut tulta kunnollaan alle Suomessa vaikka luulisi että sen kaltainen uskonto sopisi hyvin nykypäivään? Artikkelin mukaan nykyään yhä enemmän ihmisiä kiinnostaa Buddhalaisuudessa meditoiminen ja mietiskeleminen.
http://www.kookas.fi/articles/read/7334
http://www.kookas.fi/articles/read/7334
Vastaukset 20
Vanhimmat
Alkuperäinen oppi johon sisältyy kaiken sisäisen pelon voittaminen vaatii psyykkistä kestävyyttä ja itsetutkiskelua.Siinä on kaksi pääsyytä miksi buddhalaisuus ei tule olemaan kuin joidenkin yksilöiden laji.Pohjimmiltaan "aivouskonto".
Buddhalaisuus on tavikselle liian vaikea, abstrakti ja epäkäytännöllinen uskonto. Syy on sama, miksi buddhalaisissa maissa kansanomainen buddhalaisuus on hyvin karkeaa taikauskoa - 90% ihmisistä on karjaa.
Myös kristillisyydessä on voimakas meditoinnin ja mietiskelyn sekä hiljenemisen perinne, mutta eipä ihmisiä tunnu sekään kiinnostavan. Ei sovi tähän päivään.
Voimakkaimmin länsimaissa leviävät islam ja wicca.
oppi l.dharma on selkeä perusteltu kokemuspohjaan rakentuva käsitys elämästä(sattuu päähän )"mene sisäänpäin ,pääset eteenpäin..
Ehkä jonkun teinien joukossa, mutta monet kasvavat siitä ulos. Luule nyt olevasi joku hyvä noita uskossa joka on kehitetty muutaman kymmenen vuotta sitten druidismin pohjalta. Druideistakaan ei tiedetä juurikaan mitään kun hei eivät hallinneet kirjoitustaitoa ja suullinen tieto katkesi.
ei kuulu vittuileminen toisuskoisille, kuten kristinuskoon ja ilmeisesti buddhalaisuuteenkin.
Voiko ei-valaistunut tietaa, onko valaistuminen vaikeaa tai helppoa?
Ei voi. Taytyy kuunnella niita, jotka ovat valaistuneet. Taytyy myontaa, ettei tule mieleen, onko Gautama Buddha maininnut tasta jotain. Mutta ainakin esim. Ramana Maharshi ja Nisargadatta Maharaj sanovat valaistumisen olevan helppoa.
Se on ainutlaatuista mutta ei vaikeaa. Minulle sanoi eras munkki (abotti) Thaimaassa myos nain sanatarkasti: "It is not difficult. Once you find the right technique, it's easy". Kun loytaa oikean mietiskelyn, se on helppoa.
Itse asiassa teemme koko ajan kovasti tyota, etta emme valaistuisi. Taytyy vain lopettaa vanhat tottumukset. Luin eraasta ruotsalaisesta kirjasta upean lauseen: "Djavulen sover aldrig men Gud maste man vacka varje morgon". Se kertoo kaiken. Kun mietiskelee saannollisesti, ei se ole vaikeaa. Me olemme jo valaistuneita, mutta vanhasta tottumuksesta luulemme olevamme karsimysten vankeja. Se ajatus taytyy lopettaa.
Buddhalaisuus leviaa Suomessakin, silla yha useampi tulee huomaamaan taman dilemman, jossa elamme.
Buddhalaisuus ei ole "vaikeaa" tai "helppoa" koska jokainen voi harjoittaa omalla tasollaan.
Olet aivan oikeassa.
Monet vaalivat ajatusta "oikeasta" tai "alkuperäisestä" buddhalaisuudesta, vaikka sellaista ei ole edes olemassa: dharma käsittää vain valtavan kokoelman erilaisia neuvoja ja menetelmiä. Eri menetelmät sopivat eri ihmistyypeille ja taipumuksille. Myöhemmin nuo menetelmät on jaoteltu käytännön syistä ryhmiin, kuten vinayaan, sutraa, abhidharmaan ja tantraan -- tai hinayanaan, mahayanaan ja vajrayanaan.
Paradoksaalisesti vaikeimpia näistä menetelmistä ovat "alemman tason" harjoitukset, kuten vinaya ja hinayana. Mitä "ylemmälle" tasolle noustaan, sitä helpommiksi ja nopeammiksi menetelmät muuttuvat. Vajrayanan menetelmät ovat äärimmäisen helppoja, mutta eivät kaikille: monimutkaiseen filosofiseen tai uskonnolliseen ajatteluun takertuneen mielen on vaikea tajuta ja soveltaa niin yksinkertaisia ja suoria menetelmiä.
Vaikeus ei ole Buddhan opetuksissa vaan siinä, että oma mielemme on niin kompleksinen, että se saa asiat näyttämään vaikeilta.
Esim. zeniläisillä on pinttynyt tyyli "pelkistää" asioita, ikään kuin Buddha olisi opettanut vain sitä tai tätä sutraa. Tällainen jäykkä "puhdasoppinen" asenne sopii kenties joidenkuiden mielenlaatuun, mutta samalla se estää pääsyn Buddhan opettamiin todella nopeisiin ja vapauttaviin menetelmiin. On hyödyllistä keskittyä omaan harjoitukseen, mikä se sitten onkin, ja samalla iloita siitä, että muut pystyvät hyötymään niistä Buddhan opetuksista, joita ei itse tällä hetkellä ymmärrä. Tällöin mieli pysyy avoimena vastaanottamaan ja käyttämään noita todella nopeita menetelmiä joskus tulevaisuudessa.
Miksi ihmeessä joku täällä pohjolassa tosissaan rupeaisi uskomaan idän vapauttaviin menetelmiin?
Ammentaisivat uskonvimmansa vaikka kalevalasta tai jostain primitiivisestä shamanismista. Siinä on sitä jotain joka koskettaa meitä täällä syntyneitä.
Toki tämä on minun mielipiteeni ja siitä ei tarvi kenenkään ruveta näsäviisaasti kommentoimaan tai tuputtamaan omia näkemyksiään minulle aivan ehdottomana totuutena.
on yhta pielessa kuin Jeesuksen opetukset kirkon ilmaisemina.
- meditaatio taito tai tekniikka, joka pitaa
opetella kuten esim kaveleminen tai puhuminen
- meditoida voi riippumatta kohteesta
- Buhha ei ole/ollut jumala
- Budha oli ihminen, joka etsi ja loysi
- sitten han alkoi opettaa
seuraajiaan/"oppilaitaan"
- Budha itse ei kirjoittanut mitaan
- tekstit on tekaistu tarpeen mukaan
- aiheesta on hyva elokuva:"Pikku Budha",
joka oikoo kasityksia
- niin, terveisia Thaimaasta
HÖRÖHÖRÖ kirjoittamaan.
Jos vaikka googlettamalla etsit niin löydät että Budha on eri asia kuin Buddha.
Budha on hindulaisten jumalia, Buddha ei ole jumala ollenkaan.
selvyyden vuoksi, miten taolaisuus(oppi harmoniasta) eroaa zen- buddhismista ja miten zen-buddhismi(tekemistä, toimintaa) eroaa buddhalaisuudesta( mielen puhdistus).
paljon eroakaan.
Eikä sillä erolla ole merkitystä, kukin valitsee itselleen parhaiten sopivan tien ja sen opin, jonka katsoo olevan oikein. Taolaisuuden kautta jotkut asiat on esitetty eri tavalla ja ne ovat auenneet minulle paremmin - tarkoitan taolaista filosofiaa, se uskonnollinen taolaisuus on käytännössä aikamoista taikauskoa ja feng shuita. Anteeksi vaan!
Täälläkin on joskus lainattu Yrjö Kallista, laitoin lainauksen muistiin:
"... jumalaa tavoittava vihdoin väsyy, irrottaa otteensa ja kokee kuinka jumalaan pudotaan. Silloin ymmärretään Zen, joka on sama kuin Tao, kristinuskon uudestisyntyminen, buddhalainen nirvana, elämän punaisen langan loputtomuus uskontojen läpi. "
En kääntäisi taolaisuus = oppi harmoniasta, itse asiassa en kääntäisi sitä ollenkaan. Lähinnä olisi kai "tie", leveä tie. Itse miellän taolaisuuden ytimen kaiken syklisyytenä, elämän kiertokulkuna.
Zen on kai samaa sukua kuin chán ja dhjana ja viittaavat tajunnan tilaan, mietiskelyyn.
Katsopa
http://users.utu.fi/juhtiur/jakelu/ktzen.pdf
Googlaa vaikka Wikipediasta taolaisuus, zen jne.
Olen edennyt tilanteeseen, missä pystyn kinnittämään huomion kaikkeen samalla, kun en kiinnitä huomiota mihinkään. Tämä sujuu aika hyvin(hyvin ja hyvin on suhteellista). Voisin nimittää sitä jonkinlaiseksi tyyneyden tilaksi tai ´kaikki virtaa rauhaisasti´.
Vuosien syventyminen zeniin on antanut merkityksen elämälleni samalla, kun olen luopunut merkityksen annosta asioille(suhteellista tämäkin).
Miten tärkeänä pidät zazenin harjoittamista? Joidenkin mielestä se on kaiken a ja o. Joskus harjoitin meditaatiota mutta en erityisemmin pitänyt tajunnantilan muutoksista ja luovuin siitä.
Tästä asiasta on niin jyrkkiä mielipiteitä. Olisiko niin, ettei hiljaisuus voi aueta ilman kurinalaista zazenia?
Itse ajattelen ja koen, että hiljaisuus saa esteittä virrata tässä ja nyt, ilman zazaniakin.
Eli mitä ajattelet harjoittelun tärkeydestä?
Olen myös noudattanut sellaista linjaa että kaikki tekeminen on meditatiota ja vain koitanut syventää hetkessä pysymistä.
No, satuin lukemaan kirjan Harcore Zen ja sen kirjoittaja erikoisesti painottaa zazenia ja zazenin mykistävää vaikutusta. Mitä mieltä olet?
yksi periaatteeni on että neuvomaan en käy ketään. En ole toisia viisaampi ja toisaalta se mikä sopii minulle ei välttämättä sovi toiselle.
Zen ja zazen sopii toisille; jossain vaiheessa on tajuttava että se on vain apukeino. Yhtä tärkeää kuin on zazen on muu elämä- sanot hyvin että kaikki tekeminen on meditaatiota. Meditaatio mielestäni vahvistaa ja tukee jalon kahdeksanosaisen tien muita osia. Buddha piti sitä tärkeänä muttei kai ehdottamana ehtona. Itsekään en pidä meditaatiota niin tärkeänä kuin mitä esim. zen pitää.
Buddhalaisuudesta ja zen'stä on keskusteltu mm. http://www.nakokulma.net/index.php?topic=10927.0
Yksi aika oudolta kuulostava neuvo tuolla tuli esiin: Unohda valaistuminen. Valaistumisen pakko on pahin pakko mitä voi olla.
Jossain vaiheessa zen'stä on irroitettava, en osaa sanoa koska se hetki on. Jos se ei tunnu oikealta niin ehkä se ei ole oikea sinulle.
Rohkenen olla sitä mieltä että zen on vähän muotiasia, se sopii kuulemma länsimaisille.
Hardcore Zen'stä on paljon kirjoitettu, en ole itse lukenut ja tuskin luen. Jotkut sanovat että paikallaan istuminen ja seinään tuijottaminen on sairaus (Hui-neng).
Olisi hyvä jos löytäisit hyvän keskustelukumppanin - tai miksei muun hyvän keskusteluyhteyden. Sinulla on kova tarve päästä eteenpäin mutta et tiedä miten.
Pudota pois keho ja mieli! sanoo eräs zen mestari.
Timo Klemolan kirjassa Taidon filosofia on tälläinen lause:"Ehkä vaikeinta on pudottaa pois kaikki oppimamme käsitykset itsestämme ja muista, kaikki roolit, joita jatkuvasti vedämme, kaikki halumme näyttää ja olla jotain".
En tavoittele mitään, varsinkaan valaistumista ja olen tietoinen myös siitä, että kun kuvittelen edistyneeni en vosi olla vähempää edistynyt.
Olen samaa mieltä että zen on muotijuttu.Olen kuitenkin aina pitänyt siitä ja muista idän ajatussuunnista, mielen ja kehon harjoittelusta ´soturin tiestä´.
Jäin vain miettimän tuota zazenia, seinään tuijottamista, sitä, olenko missannut jonkin olennaisen pointin.
Hyväksyn senkin että missatessani mahdollisesti kaiken, oivallan jotain olennaista eli ei ole mitään oivallettavaa.
En suhtaudu tähän kovinkaan vakavasti tai sanoisinko suhtaudun kaikella vakavuudella ´järjettömyyteen´ ja se juuri tekee minut iloiseksi uudestaan ja uudestaan.Ilo löytyy hetkestä mitäpä siihen lisäämään.
Niin, ehkä opettaja ilmaantuu kun on sen aika. Käsitän asian myös niin että kakki ovat opettajiani, myös ne, joista sitä vähiten voisi sanoa.
Aina on mukavaa vaihtaa jokunen sana, koitan oppia siitä. Sinunkin vastaustasi mietin pitkään takaraivossani, kiitos siitä.
Käytkö itse jossain yhteisössä ja mitä se antaa sinulle jos näin teet?
En erityisemmin pidä liian lukkoonlyödyistä näkemyksistä, joita monet yhteisöt edustavat.
Eniten saatan pelätä sitä, että innostuksissani alan uskoa jonkun ´gurun´ puheita ennenkuin taas kerran huomaan suostuneeni johdateltavaksi.
kysymys jossain yhteisössä käynnistä oli minulle, niin vastaus on Ei.
Ensinnäkään täällä päin, itä-Suomessa, ei sellaisia juuri ole. Toisekseen, olen enemmän yksinäni viihtyvä ja yksin puurtava tyyppi.
Varsin paljon kyllä kuulee ja lukee, että jossain vaiheessa pitäisi opettaja olla. Ehkä se vaihe ei vielä ole tullut, myös väärän opetajan valitsemisen pelko on päällä.
En vähättele zen'ä, mielestäni muoti on se että monista buddhalaisuuden traditioista valitaan zen. Zen on koan. On liian helppoa toistella esoteerisia lauseita tyhjyydestä, samsara on nirvana, ei ole kokijaa eikä kokemusta, ...
Olet oikeassa, "polulla" ei ole kilometripylväitä.
Buddhalaisella palstalla voi puhua budhalaisudesta muuten en siitä juuri puhu.
Buddhalaiset ystäväni ovat niin tuiukkapipoisia ja oikeaoppisia, että väheksyvät mm. näkemystäni jälleensyntymisestä "kuka jälleensyntyy"?
En viihdy yteisöissä, koska niissä on tietyt pinttyneet tavat ajatella eikä asioita enää kyseenalaisteta.
Vielä kun totean, että koirani on paras opettajani hetkessä elämisestä, eikä minulla ole koskaan mahdollisuutta saavuttaa samaa kypsyyttä, tyydyn nöyrästi oppimaan häneltä empatiaa, kärsivällisyyttä ja hetkessä elämisen iloa.(tätä buddhalaiset ystäväni eivät myöskään käsitä vaan pitävät koiraa alempiarvoisena oliona. Heidän mielestään "kehittynyt ihminen" ei enää oleile koiran seurassa.)
Joten ´guruni moppe´ ja minä jaamme ykseyden tms. oivaltamisen ilon ja koemme kontemplaatiota kaikessa rauhassa liikkuessamme luonnossa.
saanut härän kiinni.
http://www.netlife.fi/~msiivola/zen.html
Yhteisöt ovat yhteisöjä juuri siksi että niillä on yhteinen tapa ajatella. Buddhalaisessa opissa jälleensyntymä on juuri se, joka minun on kaikkein vaikein omaksua ja hyväksyä. Kieltämättä juttu jää vähän kesken ilman jälleensyntymää.
tai illuusion siitä ;). Kitos että jaat tämän tarinan kanssani, en ole sitä ennen lukenutkaan.Buddhalaiset tarinat ja kertomukset ovat parasta mitä tiedän.Jokin zenin koan toimii myös taukoamatta.
Hitaat keskustelut voivat toimia hiljaisuuden tavoin ja avata tiedostamatonta. Siis silloin, kun ohittaa oikeassaolemisen tarpeensa, joka istuu lujassa kuin täi tervassa.
Olen miettinyt paljon tuota oikeassaolemisen illuusiota. Sitä miten tuollainen täysin tuulesta temmattu tunne siitä, että tietää jotain, tai on kaikin puolin oikeaassa tuo mielihyvää. Ja sitä miten se, että joku osoittaa tuollaisen tunteen falskiuden, tuhoaa hetkessä tuon kuvitellun illuusion tuoman varmuuden.
Kamppailen illuusioden kanssa enkä kuitenkaan kamppaile. Sen on zen opettanut. Miten pitkälle tällä mitättömällä huomiolla pötkii onkin jo toinen juttu.
Ryokanin Suuren hupsun tavoin sanon: "Kun kuulet kerrottavan Tiestä pese korvasi.....Usko pois: on silkkaa hulluutta koittaa ulottua meren pohjaan bambukepillä".