Miksi Saara nauroi????

Ken olis mulle loiste auringon
ken muistaisi mua silloin
kun mieli musta on
Ken olis mulle kide pakkasen
ken loduttais mua illoin
kun seuraa kaipailen

Sinäkö se olet
vai aivan joku muu
jolla silmät loistaa
ja hymyyn käypi suu.
Sinultahan löytyy
katse kirkkahin
joka murheet poistaa
ja tuo tunteen iloisen.

Olet naurun avulla nuorena pysynyt,
vaikka vuodet ovat sinunkin kohdallasi vierineet.

Etsin googlesta nauru runoa mutta törmäsin ylläolevaan omaan runooni jonka kerran kirjoittelin tällä palstalla.

fiiuliN kirjoitti:

Ken olis mulle loiste auringon
ken muistaisi mua silloin
kun mieli musta on
Ken olis mulle kide pakkasen
ken loduttais mua illoin
kun seuraa kaipailen

Sinäkö se olet
vai aivan joku muu
jolla silmät loistaa
ja hymyyn käypi suu.
Sinultahan löytyy
katse kirkkahin
joka murheet poistaa
ja tuo tunteen iloisen.

Olet naurun avulla nuorena pysynyt,
vaikka vuodet ovat sinunkin kohdallasi vierineet.

Etsin googlesta nauru runoa mutta törmäsin ylläolevaan omaan runooni jonka kerran kirjoittelin tällä palstalla.

Lue lisää

Raamatun mukaan Saara nauroi siksi, että Abraham oli jo liian vanha. Ei siis uskonut, että tästä olisi kaveria luvatun pojan tekemisessä. Eikä varmaan Viagraakaan oltu vielä keksitty.

Muistelen, että Abraham oli 120 ja Saara 96. Jos ne olisivat meikäläisiä vuosia, niin olisi Saara voinut epäillä omiakin kykyjään.

Mikä lienee samojen laskelmien mukaan ollut Metusalemin ikä? Ei siinäkään varmaan ollut kysymys nykyallakan vuosista.

Tai jos Metusalem nauroi niin paljon, että se pidensi ikää!

Hintriika1 kirjoitti:

Raamatun mukaan Saara nauroi siksi, että Abraham oli jo liian vanha. Ei siis uskonut, että tästä olisi kaveria luvatun pojan tekemisessä. Eikä varmaan Viagraakaan oltu vielä keksitty.

Muistelen, että Abraham oli 120 ja Saara 96. Jos ne olisivat meikäläisiä vuosia, niin olisi Saara voinut epäillä omiakin kykyjään.

Mikä lienee samojen laskelmien mukaan ollut Metusalemin ikä? Ei siinäkään varmaan ollut kysymys nykyallakan vuosista.

Tai jos Metusalem nauroi niin paljon, että se pidensi ikää!

Lue lisää

Oikeastaan kaipasin tapahtuneita naurujuttuja tähän ketjuun, mutta oma syyni kun lisäsin Saaran aiheen nimeen.
Parempi olisi ollut kun olisin vain laittanut *mitä ja milloin olet nauranut*.

Muutamat ovat oivaltaneet, esimerkiksi nuo peiliin katsojat ja Bellaviitta, joka kertoi hauskasta risteilymatkastaan.
Mutta ihan hyvä näinkin.

Ja Saaran nauruun mennäkseni, minä taas luin että Saara nauroi siksi kun hän oli niinkin vanha, ihmetteli joko hän voisi enää lainkaan saada lapsia. Mutta sai kuin saikin.

Ehkä jossain mainitaan Aabrahaminkin "epäkykyisyydestä", ei vain sattunut silmiini.

Kaikki vastaukset ovat kuitenkin mukavia luettavia, pyytäisinkin jatkamaan.

Ei minun nimeni parempi ole kuin Saarakaan.
Ja ole iloinen kun olet saanut noinkin kuuluisan hahmon nimen omaksesi.

Olisinhan voinut jättää nimen poiskin , mutta en tullut ajatelleeksi kyllästyttää sillä ketään.

Minua oikein naurattaa ajatus jos saisinkin muutettua aloituksen nimen "Miksi meeri nauroi", eikö olisikin hienoa, nauramiseen antavaa aihettakin mukana. Voi pahus kun en hoksannut...

Mutta naurakaamme myös nimillemme, se antaa uutta voimaa. Tiedätkö että parin minuutin nauru on yhtä tuloksellista kuin kilometrin juoksu.

Kertoisitko mikä on saanut sinut nauramaan?

fiiuliN kirjoitti:

Ei minun nimeni parempi ole kuin Saarakaan.
Ja ole iloinen kun olet saanut noinkin kuuluisan hahmon nimen omaksesi.

Olisinhan voinut jättää nimen poiskin , mutta en tullut ajatelleeksi kyllästyttää sillä ketään.

Minua oikein naurattaa ajatus jos saisinkin muutettua aloituksen nimen "Miksi meeri nauroi", eikö olisikin hienoa, nauramiseen antavaa aihettakin mukana. Voi pahus kun en hoksannut...

Mutta naurakaamme myös nimillemme, se antaa uutta voimaa. Tiedätkö että parin minuutin nauru on yhtä tuloksellista kuin kilometrin juoksu.

Kertoisitko mikä on saanut sinut nauramaan?

Lue lisää

Tämä nimi juttu pisti nyt silmääni,
Saara on mielestäni kaunis nimi
ja vielä Raamatullinen.
Tunnen monta Saara nimistä
ihmistä, ja iloisia ovatkin.

Olisit fiiuliN aloittanut,
vaikkapa miksi Anu nauroi,
silloin olisit voinut tietää
syynkin siihen.
Minä nimittäin nauran
tosiaankin nimelleni,
niin väärin sitä joskus on
käytetty.

Mutta nauretaan koko porukalla
aloitetaan päivämme pienellä hymyllä,
ja jatketaan siitä sitten,
keksimällä mukavia asioita
millekä voi nauraa.
Sitä valitusta ja murheen
murtamaa saa aina purkaa,
mutta harvoin kysytään hyvistä
asioista.

minäkin kävin katsomassa peiliin, todella on huumorintajuinen...vaikka en hänen kuvaansa nähnytkään, joku pörröinen pää siellä kurkisti

Yön kulkija kirjoitti:

minäkin kävin katsomassa peiliin, todella on huumorintajuinen...vaikka en hänen kuvaansa nähnytkään, joku pörröinen pää siellä kurkisti

Juoksen niitten ohi lujaa. Ketä nyt Ojalan uuniluuta naurattaisi!
Aloitus on hyvä siitäkin huolimatta, että ymmärrän Saaraakin. Samassa asemassa oli Esteri-tätini, ja kyllä Irjatkin ovat osuutensa saaneet. Meidän ystäväpiirissämme oli Irja, ja aina pippaloissa Irja-valssin alkaessa soida vähintään kolme kertaa illassa, syöksyivät miehet päät yhteen kolisten häntä hakemaan. Vielä kolmannellakin kerralla Irja jaksoi nauraa, että kuinkas nyt sattuikaan...

Alakoulussa opetettiin, että likanenästäkin mies tulee muttei tyhjän naurajasta. Olin tyytyväinen että olin tyttö! Olin sellainen koheltaja, etten olisi itseni kanssa nauramatta selvinnyt.
Onneksi olen löytänyt yhtä kahelin elämäntoverin, joka ei ole alakoulun opetuksiin uskonut!

Kun kaksi erilaista ihmistä pitkään elää yhdessä, tulee yhteenottoja. Juuri kun olemme kunnolla suuttumassa, tulee nauru. Onhan se nyt todella naurettavaa, että vanhat ihmiset kinaavat jostakin pikkuseikasta, kun suuremmatkin asiat on yhdessä selvitetty! Toisaalta sattuu usein, että molemmille tulee samanaikaisesti mieleen jokin hassu asia, ja taas nauretaan.
Kun elämä on täynnä tilannekomiikkaa, ei nauramatta pysty elämään - varsinkin, kun itse on se kaikkein koomisin hahmo!
Eläköön nauru!

Venlastiina kirjoitti:

Juoksen niitten ohi lujaa. Ketä nyt Ojalan uuniluuta naurattaisi!
Aloitus on hyvä siitäkin huolimatta, että ymmärrän Saaraakin. Samassa asemassa oli Esteri-tätini, ja kyllä Irjatkin ovat osuutensa saaneet. Meidän ystäväpiirissämme oli Irja, ja aina pippaloissa Irja-valssin alkaessa soida vähintään kolme kertaa illassa, syöksyivät miehet päät yhteen kolisten häntä hakemaan. Vielä kolmannellakin kerralla Irja jaksoi nauraa, että kuinkas nyt sattuikaan...

Alakoulussa opetettiin, että likanenästäkin mies tulee muttei tyhjän naurajasta. Olin tyytyväinen että olin tyttö! Olin sellainen koheltaja, etten olisi itseni kanssa nauramatta selvinnyt.
Onneksi olen löytänyt yhtä kahelin elämäntoverin, joka ei ole alakoulun opetuksiin uskonut!

Kun kaksi erilaista ihmistä pitkään elää yhdessä, tulee yhteenottoja. Juuri kun olemme kunnolla suuttumassa, tulee nauru. Onhan se nyt todella naurettavaa, että vanhat ihmiset kinaavat jostakin pikkuseikasta, kun suuremmatkin asiat on yhdessä selvitetty! Toisaalta sattuu usein, että molemmille tulee samanaikaisesti mieleen jokin hassu asia, ja taas nauretaan.
Kun elämä on täynnä tilannekomiikkaa, ei nauramatta pysty elämään - varsinkin, kun itse on se kaikkein koomisin hahmo!
Eläköön nauru!

Lue lisää

kuinka lapsena minulla oli naapurissa leikki kaverina saman ikäinen tyttö ja hän ei halunnut nauraa koska se tiesi hänen mielestään pahaa.
Onneksi minä en siihen uskonut ,me kun naurettiin kotona ,olihan meitä 5 likkaa ,varsinkin kun piti olla nukkumassa ,niin siittä naurusta ei meinannut tulla loppua .

Yksi muisto minulla on ,koska se oli senverran ajankohdaltaan mielestämme sopimatonta .
Me olimme sisareni kanssa järjestämässä yhden sissaren jäämistöä. Pispalassa -sellasessa vanhassa talossa, siinä mäen rinteessä . Tyhjennettiin kaikki tavarat sieltä ulos ,mustiin säkkeihin laitoimme mikä niihin vaan meni . Aaamulla oli määrä tulla jostain vanhojen tavaroiden kaupasta hakia .Ja pelastus armeijasta kanssa .
Sitä roinaa oli paljon .Ei minkään arvoista ,ei ainakaan meille mukaan otettavaa ,mitä nyt koitimme saada joitakin muistoja,mukaamme ruotsiin

Olimme tosi väsyneitä kun saatiin paikat kuntoon
, menimme syömään siihen hotellin ruokalaan missä sitten olimme yötä,mutta oltiin niin väsyneitä että ei ruoka maittanut ja ihan pikku asiasta vaan naurettiin ,se meni jo hysterian puolelle.
Vaikka oltiin tehty kova työ päivällä ei unikaan meinannut tulla ,eikä muutakun ajattelimme että saakoos ne säkit olla rauhassa sielä pihassa , jos vaikka joku käy niitä penkomassa ,ja taas naurettiin.

Tämä ei kyllä olisi tavallisesti naurattanut
,oltiinhan sisar- vainaan maallisia tavaroita laittamassa hukkaan ,jotka olivat olleet hänelle tosi tärkeitä.

ullamirjami kirjoitti:

kuinka lapsena minulla oli naapurissa leikki kaverina saman ikäinen tyttö ja hän ei halunnut nauraa koska se tiesi hänen mielestään pahaa.
Onneksi minä en siihen uskonut ,me kun naurettiin kotona ,olihan meitä 5 likkaa ,varsinkin kun piti olla nukkumassa ,niin siittä naurusta ei meinannut tulla loppua .

Yksi muisto minulla on ,koska se oli senverran ajankohdaltaan mielestämme sopimatonta .
Me olimme sisareni kanssa järjestämässä yhden sissaren jäämistöä. Pispalassa -sellasessa vanhassa talossa, siinä mäen rinteessä . Tyhjennettiin kaikki tavarat sieltä ulos ,mustiin säkkeihin laitoimme mikä niihin vaan meni . Aaamulla oli määrä tulla jostain vanhojen tavaroiden kaupasta hakia .Ja pelastus armeijasta kanssa .
Sitä roinaa oli paljon .Ei minkään arvoista ,ei ainakaan meille mukaan otettavaa ,mitä nyt koitimme saada joitakin muistoja,mukaamme ruotsiin

Olimme tosi väsyneitä kun saatiin paikat kuntoon
, menimme syömään siihen hotellin ruokalaan missä sitten olimme yötä,mutta oltiin niin väsyneitä että ei ruoka maittanut ja ihan pikku asiasta vaan naurettiin ,se meni jo hysterian puolelle.
Vaikka oltiin tehty kova työ päivällä ei unikaan meinannut tulla ,eikä muutakun ajattelimme että saakoos ne säkit olla rauhassa sielä pihassa , jos vaikka joku käy niitä penkomassa ,ja taas naurettiin.

Tämä ei kyllä olisi tavallisesti naurattanut
,oltiinhan sisar- vainaan maallisia tavaroita laittamassa hukkaan ,jotka olivat olleet hänelle tosi tärkeitä.

Lue lisää

että piti olla nauramatta.Naapurin poika alkoi aina nauraa siellä missä ei saanut.Pyrskähdyksiä kuului niinkauna kun opettaja puuttui asiaan karjaisemalla hiljaa.

Saaran naurusta on monta arvelijaa miten se nauroi,mutta tietenkin ajatteli ensimmäisenä ettei aaprahamista ole tekemään,eikä hänellä ole enää sellaisia tunteita.Tuli tunteet kumminkin ja lapsi syntyi.Se on tositapahtuma ja ihme että senikäinen vielä synnyttää.

pääsky kirjoitti:

että piti olla nauramatta.Naapurin poika alkoi aina nauraa siellä missä ei saanut.Pyrskähdyksiä kuului niinkauna kun opettaja puuttui asiaan karjaisemalla hiljaa.

Saaran naurusta on monta arvelijaa miten se nauroi,mutta tietenkin ajatteli ensimmäisenä ettei aaprahamista ole tekemään,eikä hänellä ole enää sellaisia tunteita.Tuli tunteet kumminkin ja lapsi syntyi.Se on tositapahtuma ja ihme että senikäinen vielä synnyttää.

Lue lisää

Oikein harmittaa joskus kun ei mikään naurata.
Kun muistaa omia lapsuusaikoja ja vielä nuoruuttakin, niin kaikki oli kovin hauskaa ja naurettiin.
Siksi kai olimme terveempiäkin kuin nykyisin, kun silloin osasimme nauraa.

Kun kävin rippikoulua (kirkossa)tahtoi nauru syntyä ihan tyhjästä.
Viereeni sattui istumaan vissiin jo 20:nen ikäinen, kai kehitysvammainen joka ei osannut lukea ollenkaan.
Hän piteli kirjaakin laulaessamme ja lukiessamme ylösalaisin ja kun tönäsin toista vierelläni istuvaa, niin naurupurskahdus pääsi hänet yllättämään.

Nykyisinhän jotkut pitävät jopa naurujoogaa yllä auttaen ihmisiä sillä konstein rentoutumaan.
Minä ainakin uskon naurun tervehdyttävään vaikutukseen.

fiiuliN kirjoitti:

Oikein harmittaa joskus kun ei mikään naurata.
Kun muistaa omia lapsuusaikoja ja vielä nuoruuttakin, niin kaikki oli kovin hauskaa ja naurettiin.
Siksi kai olimme terveempiäkin kuin nykyisin, kun silloin osasimme nauraa.

Kun kävin rippikoulua (kirkossa)tahtoi nauru syntyä ihan tyhjästä.
Viereeni sattui istumaan vissiin jo 20:nen ikäinen, kai kehitysvammainen joka ei osannut lukea ollenkaan.
Hän piteli kirjaakin laulaessamme ja lukiessamme ylösalaisin ja kun tönäsin toista vierelläni istuvaa, niin naurupurskahdus pääsi hänet yllättämään.

Nykyisinhän jotkut pitävät jopa naurujoogaa yllä auttaen ihmisiä sillä konstein rentoutumaan.
Minä ainakin uskon naurun tervehdyttävään vaikutukseen.

Lue lisää

Kun luin rippikoulujutun. Kokemukseni kehitysvammaisista on että he yleensä ovat valoisia ihmisiä ja tartuttavat hyväntuulisuutensa muihinkin.

Sanotaan että nauru pidentää ikää. Sillä varmasti tarkoitetaan iloista naurua. Vain katkerat ja tyhmät ihmiset nauravat toisille kuten esim. kehitysvammaisille.

toisennikki kirjoitti:

Kun luin rippikoulujutun. Kokemukseni kehitysvammaisista on että he yleensä ovat valoisia ihmisiä ja tartuttavat hyväntuulisuutensa muihinkin.

Sanotaan että nauru pidentää ikää. Sillä varmasti tarkoitetaan iloista naurua. Vain katkerat ja tyhmät ihmiset nauravat toisille kuten esim. kehitysvammaisille.

Lue lisää

Mutta ajattele, se oli vuosi 1945, ja me 15vuotisia tytönheilakoita jotka siihen aikaan emme olleet edes kuulleet koko kehitysvammais sanaa.
Siihen aikaan vietiin monet kehitysvammaiset "hulluina hourulaan".
Jopa koulutetut lääkäritkin leimasivat heidät hulluiksi.

Vielä vuonna 1950-60 joutui yksi naapurin tyttö samanlaiseen laitokseen, kun tuli sattumalta raskaaksi ja tressaantui niin . että meni pikkuisen sekaisin. Joutuessaan laitokseen , sekosi siellä vielä enemmän, ja kun avo-hoito tuli enemmän käyttöön ja laitoksia lopetettiin pääsi tämäkin , silloin nuori tyttö, nyt vanhaksi ihmiseksi tultuaan tavalliseen palvelutaloon.

En ihmettele jos silloiset nuoret pystyivät nauramaan hieman normaalista poikkeavan touhuja, kun nykyaikanakin, vaikka on kouluja käyty ja oppia saatu jopa mielenterveydestä, käyttäytyvät vieläkin sopimattomammin.

noist toisist tiär mut mul se saara nauroi, ku näki mun tekemä pannulapu.
Hyvä kaffe kup se o ollu,vaik se kiukkupäissäs pöyttänki heittä,ei yhtä paukat

Lueskelin tässä tätä sinun
aloittamaasi ketjua.
Hyvän aiheen keksitkin,
minulla on nyt viimeisten
viikkojen aikana ollut
naurut vähissä,
mutta paistaapas se aurinko
vielä risukasaankin.

Tämä muutto sai hymyt hyytymään,
vaan kuten sanoin,nyt on elämä
taas valoisammalla puolella.
Rasituin ehkä liikaa muuttopuuhissa
ja jopa oma konekin toimii.

Laskiaisriehakin oli ja meni,
nuo nuoret saivat vanhankin
iloiseksi, kyllä nauratti
ei ollut enää mistään
kipee eikä köyhä.

Minusta päivä paranee aina puolella,
kun iloinen ihminen tulee vastaan,
ja suo säteilevän hymynsä,
joskus jopa iloisen asian julki tuo,
oli sitten nuori tai iäkäs, mies
tai nainen, ei sillä väliä.

Kevät aurinko paistaa suloisesti,
vaikka vähäsen pakkasia pitääkin,
vaan eihän se olisi talvi eikä
mikään jos ei pakkasta ja lunta oisi.

Anu.1 kirjoitti:

Lueskelin tässä tätä sinun
aloittamaasi ketjua.
Hyvän aiheen keksitkin,
minulla on nyt viimeisten
viikkojen aikana ollut
naurut vähissä,
mutta paistaapas se aurinko
vielä risukasaankin.

Tämä muutto sai hymyt hyytymään,
vaan kuten sanoin,nyt on elämä
taas valoisammalla puolella.
Rasituin ehkä liikaa muuttopuuhissa
ja jopa oma konekin toimii.

Laskiaisriehakin oli ja meni,
nuo nuoret saivat vanhankin
iloiseksi, kyllä nauratti
ei ollut enää mistään
kipee eikä köyhä.

Minusta päivä paranee aina puolella,
kun iloinen ihminen tulee vastaan,
ja suo säteilevän hymynsä,
joskus jopa iloisen asian julki tuo,
oli sitten nuori tai iäkäs, mies
tai nainen, ei sillä väliä.

Kevät aurinko paistaa suloisesti,
vaikka vähäsen pakkasia pitääkin,
vaan eihän se olisi talvi eikä
mikään jos ei pakkasta ja lunta oisi.

Lue lisää

flikkasen mukulan paahan pantattiin ei ole sopivaa nauraa aannekkaasti kuin hurtsut?
Huomioni just kiintyi tuohon, harvoin tulee naurettua oikein railakkaasti,hymya huuleen tulee helposti ja vitseja luen runssasti,kuinkas moni on tuntenut vahingon iloa?

uzma-m kirjoitti:

flikkasen mukulan paahan pantattiin ei ole sopivaa nauraa aannekkaasti kuin hurtsut?
Huomioni just kiintyi tuohon, harvoin tulee naurettua oikein railakkaasti,hymya huuleen tulee helposti ja vitseja luen runssasti,kuinkas moni on tuntenut vahingon iloa?

Lue lisää

Kyllä nauratti kun näin kalliin auton pysäköivän invalidipaikalle kaupan eteen, sieltä nousi juppimainen nuori tervekoipinen mies ja astui hienoilla ohutpohjakengillään suoraan koiranpaskaan.Itseäni aina naurattaa , kun oma isokokoinen koira autoon jäädessään istuu kuskin paikalle sen näköisenä, kuin olisi itse ajanut auton siihen.Huom. kesäkuumalla ei koiraa autoon jätetä.

Likka321 kirjoitti:

Kyllä nauratti kun näin kalliin auton pysäköivän invalidipaikalle kaupan eteen, sieltä nousi juppimainen nuori tervekoipinen mies ja astui hienoilla ohutpohjakengillään suoraan koiranpaskaan.Itseäni aina naurattaa , kun oma isokokoinen koira autoon jäädessään istuu kuskin paikalle sen näköisenä, kuin olisi itse ajanut auton siihen.Huom. kesäkuumalla ei koiraa autoon jätetä.

Lue lisää

tosi on ihan vahigon ilosta minakin hykertelin tuon luettuani,ja nyt aurinkoa ottamaan,kun vaan en nukahtaisi ja polttais naamaani,itku pitkasta ilosta parku paljon naurannasta.

uzma-m kirjoitti:

tosi on ihan vahigon ilosta minakin hykertelin tuon luettuani,ja nyt aurinkoa ottamaan,kun vaan en nukahtaisi ja polttais naamaani,itku pitkasta ilosta parku paljon naurannasta.

Lue lisää

ushma, ei paljon naurannasta tule parku vaan pieru.

Likka321 kirjoitti:

Kyllä nauratti kun näin kalliin auton pysäköivän invalidipaikalle kaupan eteen, sieltä nousi juppimainen nuori tervekoipinen mies ja astui hienoilla ohutpohjakengillään suoraan koiranpaskaan.Itseäni aina naurattaa , kun oma isokokoinen koira autoon jäädessään istuu kuskin paikalle sen näköisenä, kuin olisi itse ajanut auton siihen.Huom. kesäkuumalla ei koiraa autoon jätetä.

Lue lisää

Muistan aina kun edesmennyt mieheni sanoi ettei ollut koskaan kuullut minun niin makeasti nauraneen kun sillon kun hän putosi lumi ojaan. Olen kyllä kova nauramaan muutenkin mutta hänen mielestään se oli jotenkin parasta mitä oli kuullut.

Kaipa se hänestä vaan kuulosti siltä kun oli vähän nolo tilanne. Tosi asiassa ei minusta ollut ollenkaan hauska se tilanne kun ei hän itse päässyt sieltä pois. En vaan voinut naurulleni mitään.

mummeli-36 kirjoitti:

Muistan aina kun edesmennyt mieheni sanoi ettei ollut koskaan kuullut minun niin makeasti nauraneen kun sillon kun hän putosi lumi ojaan. Olen kyllä kova nauramaan muutenkin mutta hänen mielestään se oli jotenkin parasta mitä oli kuullut.

Kaipa se hänestä vaan kuulosti siltä kun oli vähän nolo tilanne. Tosi asiassa ei minusta ollut ollenkaan hauska se tilanne kun ei hän itse päässyt sieltä pois. En vaan voinut naurulleni mitään.

Lue lisää

Saara nauroi koska tiesi olevansa vanha nainen, joka ei fyysisesti enää voi saada lasta.
Minä laitoin tietokoneeni nimeksi Saara, koska alkaessani opettelemaan tietokoneen käyttöä en uskonut kykeneväni oppimaan.
Olen hyvin ikävystynyt surfailija. Olen hakenut foorumia missä olisi keskustelua isovanhempien välillä. Eniten ikääntymisestä puhuvat keski-ikäiset naiset useimmiten Miniät, joille ikääntyminen fyysisenä tai psyykkisenä tapahtumana on aivan tietämätön, sitä vain luullaan ja uskotaan..
Isovanhemmat tai appivanhemmat ovat enempi “koulutuksen” kohteena kuin vertaisena huomioitavana ihmisenä. Ikääntyminen on kuin tumma lommo omenan kyljessä, joku on sen pudottanut ja putoamispaikka tummuu.

http://www.goldenage.fi/ET-lehti/

Odotan mielenkiinnolla mitä tämä tuo esille

Elämäni mummina ja ukkina

Vastaa kyselyyn ja voita hauska loma!