Minulta löytyy sosiaalisten tilanteiden pelko, paniikkihäiriö ja vaikka mitä muuta. Joudun syömään tämän takia lääkkeitä ja käyn psykologin puheilla kerran viikossa.
En todellakaan aio esittää opinnäytetyötäni. En mene sinne luokan eteen vaikka aseella uhattaisiin, ja jos ei muu auta, niin keskeytän tämän koulun. Vaikka minulla on rauhoittavat lääkkeet ja beetasalpaajat, en niidenkään turvin sinne mene.
Joten kenenkään on turha yrittää saada päätäni käännettyä, koska minä en sitä työtäni esitä. Piste. Enkä myöskään aio suullistesti opponoida (tai mitä lie onkaan) kenenkään muunkaan työtä.
Olen kuullut, että jotkut ovat saaneet vapautuksen esiintymisestä lopputyöhön liittyen. Mutta kuinkahan paljon tuo sitten laskee työni arvosanaa? Vaikka sillä ei ole nyt yhtään mitään väliä, koska yksi ja sama miten huonon arvosanan saan kunhan ei tarvitse esiintyä.
Koko opiskeluaika on ollut ihan tuskaa ja ihmettelen syvästi, miten järki on edes kestänyt siellä olon.
Sitä esitelmää en pidä. Piste.
Kyseessä on ammattikoulun opinnäytetyö.
En todellakaan aio esittää opinnäytetyötäni. En mene sinne luokan eteen vaikka aseella uhattaisiin, ja jos ei muu auta, niin keskeytän tämän koulun. Vaikka minulla on rauhoittavat lääkkeet ja beetasalpaajat, en niidenkään turvin sinne mene.
Joten kenenkään on turha yrittää saada päätäni käännettyä, koska minä en sitä työtäni esitä. Piste. Enkä myöskään aio suullistesti opponoida (tai mitä lie onkaan) kenenkään muunkaan työtä.
Olen kuullut, että jotkut ovat saaneet vapautuksen esiintymisestä lopputyöhön liittyen. Mutta kuinkahan paljon tuo sitten laskee työni arvosanaa? Vaikka sillä ei ole nyt yhtään mitään väliä, koska yksi ja sama miten huonon arvosanan saan kunhan ei tarvitse esiintyä.
Koko opiskeluaika on ollut ihan tuskaa ja ihmettelen syvästi, miten järki on edes kestänyt siellä olon.
Sitä esitelmää en pidä. Piste.
Kyseessä on ammattikoulun opinnäytetyö.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Keskustele asiasta opettajasi kanssa. Hän varmasti ymmärtää, jos esittäminen tuntuu sinusta ylivoimaiselta ja antaa sinulle mahdollisuuden vapautua siitä ja ehkä korvata sen jollakin tavalla (esim. ylimääräinen essee yms.). Arvosana määräytyy ennakkoon ilmoitetuilla kriteereillä. Vaikka esitys arvioidaan, niin kirjallisen osion merkitys kuitenkin lienee suurempi kuin esityksen eli tuskin se arvosana kovin alas rymähtää.
Itselläni on myös noita samoja pelkoja, joiden vuoksi olen aloittamassa terapiaa. Olen aikoinaan jopa vuodesta toiseen lykännyt seminaareja ym. kursseja, joissa joutuisin pitämään esitelmiä jne. Silti olen vihdoin päässyt pisteeseen, että yliopisto-opinnot ovat gradua vaille valmiit.
Kysyisin, että mitä pelkäät sinulle tapahtuvan ryhmän edessä?
Et ole ainoa ihminen maailmassa, jonka jännittäminen näkyy päälle päin ja joka on huono esiintymään. (Enkä edes tiedä, oletko huono.) Melkein jokaiseen isompaan ryhmään mahtuu joku.
Mitä itse ajattelet, kun näet jonkun jännittäjän esiintyvän?
Suurin osa aikuisista ihmisistä tietää ja ymmärtää, että jännittäminen on joillekin ongelma. Jännittämisen ja sosiaalisten pelkojen syynä ovat useimmiten traumaattiset kokemukset, kuten koulukiusaaminen. Aina kun itse näen jonkun jännittäjän esiintyvän - kädet tärisevät, ääni juuttuu kurkkuun ja muuttuu pieneksi, nopeaksi ja hermostuneeksi jne. - niin itse ainakin tunnen myötätuntoa ja ao. ihmistä kohtaan.
Mitä ihmettä sitten teet ko. koulutusohjelmassa? Jos olet sinne ängennyt, teet täsmälleen samat asiat kuin muutkin? Miksi kuvittelet saavasi etuoikeuksia muihin nähden? Jokainen joutuu nuo hommat tekemään ja tiedoksi: harva niistä tykkää, mutta pakko on!
Lakkaa siis viuraamasta tai jätä ko. koulu kesken.. Täältäkö sille oikeutusta haet? Ei paljo nappaa, itselläkin ongelmia, mutta niistä selvitään - kun on PAKKO!
Maailma ei ole reilu ja tasa-arvoinen paikka. Edes ns. tasa-arvoisessa peruskoulussa arvosanaperusteet eivät ole kaikille samat: samalla suorituksella eivät eri henkilöt saa samaa arvosanaa, vaan arvosana suhteutetaan henkilökohtaisiin resursseihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lahjakkaamilta vaaditaan samaan yhdeksikköön huomattavasti enemmän, kuin vähemmän lahjakkailta.
Se, että joku ei halua pitää esitelmää, on ihan eri asia, kuin se, että toinen ei pysty sitä fobiansa/paniikkihäiriönsä vuoksi pitämään.
Hassua, ettet ymmärrä sitä, että myös psyykkinen ominaisuus voi olla perusteena vapautuksiin/lievennyksiin. Vaatisitko myös jalatonta osallistumaan Cooperin testiin liikuntatunnilla, koska muidenkin on se juostava?
Ainoa tapa parantua sosiaalisista fobioista on "siedätyshoito" - altistua yhä enemmän ja enemmän tilanteille, missä joutuu olemaan huomion keskipisteenä. Sosiaalisista peloista ja esiintymijännityksestä kärsivä ihminen ei varmasti parane noista häiriöistä eristäytymällä/ välttelemällä esiintymistä, vaan ongelma vain pahenee ja kasvaa omassa mielessä suhteettoman suureksi möhkäleeksi.
Vertaus jalattomaan ja Cooperin testiin on aika epäonnistunut.
Pelot kyllä toden totta vähentyvät harjoituksen myötä, mutta ne myös tapaavat PAHENTUA, jos henkilö pakotetaan kohtaamaan ne ilman, että hänellä on itsellään siihen halu tai tunne, että pystyy. Mitähän käy, jos hämähäkkifoobikon päälle heitetään suoraan joku karvainen hämähäkki? Ettei pelon kohtaamin sittenkin olisi helpompaa, jos aloittaa itselleen helpommista asioista, esim. hämisvertauksessa kuvien katselusta?
Valitettavasti tiedän tapauksen, jossa erittäin estynyt ja ujo lapsi pelkäsi liikuntatunnilla yhtä suoritusta, 2000-luvun koulussa Suomessa. Lapsi pelkäsi niin, että hän itki ja huusi, mutta opettaja yritti väkisin pakottaa RAAHAMALLA lapsen suorittamaan sitä, koska "kaikki muutkin tekevät". No, kyllä hän sitten tajusi lopettaa, kun lapsiraukka tarpeeksi joutui entistä enemmän paniikkin siinä hädissään itkiessään ja huutaessaan. Luuletko, että tässä tapauksessa lapselle oli helppoa seuraavalla liikuntatunnilla? Ei todellakaan ollut vaan pelko oli moninkertaistunut siitä häpeästä, paniikista ja nöyryytyksestä. Tarina on siis ihan tosi ja sattunut minun tutulle lapselleni ihan 2000-luvulla ja Suomessa.
Sama pätee myös esiintymispelkoon. Tietysti jokainen jännittää sitä, se on ihan luonnollista. Tällaisessa tilanteessa ihan varmasti on tosi paljon hyötyä harjoituksesta. Mutta henkilölle, jolla on FOBIA, ei asia ole niin helppo. Siinä pelko on jo kasvanut suhteettoman suureksi möhkäleeksi. Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivälle jo pelkkä tavallinen arkipäivä voi olla jatkuvaa pelkoa. Puhumattakaan esitelmistä, jotka ovat varmaan suurimmalla osalla näistä ihmisistä ykköskauhun kohteena listalla. Jos ihmisillä on jo vaikea fobia ja vaikka laaja-alainen sosiaalisten tilanteiden pelko, joka rajoittaa hänen jokaipäiväisiä, muille ihmisille täysin normaaleja toimintoja, on mielestäni kohtuutonta vaatia pitämään esitelmää, jos hän ei siihen yksinkertaisesti pysty. Pelko voi olla vaikkapa niin paha, että luokan edessä ihminen ei pysty puhumaan ollenkaan ja vaikka itkee siellä ihan järjettömän kauhun vallassa. Siitä tuskin on hyötyä hänelle ollenkaan.
Varmasti tällaiset ihmiset harjoittelevatkin joka päivä pelkojensa kohtaamista, normaaleissa arkipäivän tilanteissa. Silti esitelmä on heille se pahin mahdollinen tilanne ja jos siihen ei tunne pystyvänsä, niin sitten ei pysty. Varmasti tulee päivä, jolloin hekin ovat valmiita kohtaamaan pelkonsa. Ja mielestäni kyllä, jos pelko on niin paha, että on valmis lopettamaan koulunsa sen takia, niin tällainen henkilö hyötyy paljon enemmän esim. psykiatrisen poliklinikan jännittäjien kursseista tms. missä esiintymisen harjoitteleminen on turvallisempaa kuin "oikealla estradilla".
Esim. hammaslääkäripelko. Eräällä tutullani on tästä kokemusta. Hän sai hoitoa hammaslääkäripelkoon. Ensimmäisillä kerroilla hän vain jutteli lääkärin kanssa. Sitten oli vuorossa esim. välineisiin tutustumista. Vasta kun hän tunsi olevansa valmis, hän sai kokeilla tuolissa istumista. Ja vasta sitten kurkistettiin suuhun.
Varmasti pelon kohtaaminen olisi ollut vaikeampaa, jos suoraan olisi pitänyt istua siihen tuoliin.
Varmasti jokaisella, jolta löytyy sosiaalisten tilanteiden pelko, on sellaisia tilanteita, jotka ovat helpompia, ja sellaisia, jotka ovat ihan ylitsepääsemättömän kamalia ja kauheita, joiden kohtaamisen pelossa on valmis esim. lopettamaan koulunsa kuten aloittaja. Mielestäni olisi opettajien ja muiden kohtuullista ymmärtää, että pelkääjälle itselleen on varmasti parempi aloittaa harjoittelemalla helpompia tilanteita ja saada niihin varmuutta ja se tunne, että minä osaan ja pystyn tähän. Siitä on sitten helpompi siirtyä vaikeampiin tilanteisiin. Näen tämän paljon hyödyllisempänä kuin suoraan päätä vaikeimpaan tilanteeseen pakottamisen.
Itse asiassa vertaus jalattomaan oli erityisen hyvä. Jos ajatellaan, että pahasti pelkäävä on "henkisesti jalaton". Eli vertuskuvallisesti häneltä puuttuu jalat eli hän ei pysty juoksemaan (pitämään esitelemää). En ole itse asiassa perehtynyt lääketieteeseen tai jalattomuuteen, mutta ilmeisesti jalaton voi saada proteesit? No, tässä tapauksessa jalaton henkilö saisi jalkaproteesit. Hän tuskin ensimmäisenä lähtee juoksemaan cooperia pyrkien huipputulokseen tai jopa maratonille vaan harjoittelee uusien jalkojensa käyttöä vähitellen ja jonkun avustuksella. Ensin pieniä matkoja ja siitä vähitellen kohti suurempia haasteita. Sitäkään en tiedä, miten juokseminen onnistuu jalkaproteeseilla, mutta mikäli onnistuu, niin varmaan joku päivä entinen jalaton, nykyisin proteeseilla kävelevä, pystyy jopa suorittamaan Cooperin testin.
Samalla tavalla voidaan ajatella, että sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä on aluksi kuin tarinani jalaton. Ei hän aluksi toden tottakaan pääse "juoksemaan" (vertauskuvallisesti esitelmää pitämään), mutta "proteesin" (vert. vaikkapa luottamus omaan itseensa, tahto) saatuaan hän alkaa "opetella kävelemistä" aloittaen helpoista matkoista (vert. aloittaa harjoittelun itselleen helpoimmista tilanteista on se sitten vaikka naapurin tervehtiminen) ja lopulta pystyy jopa "Cooperiin" (vert. esitelmään). Aikaa se vaatii ja monet takapakit, mutta kyllä se ajan myötä varmasti tulee helpommaksi.
Varmasti aloittaja selviää hengissä, jos päättääkin pitää esitelmänsä, mutta jos hän oikeasti lopettaa koulun muuten, niin kyllä varmasti opettajan kanssa löytyy jokin ratkaisu tilanteeseen, esim. vapautus esittämisestä tai muu keino. Vaikka et pitäisi esitelmää, ei siitä kannata tuntea itseään huonommaksi kuin muut. Olet yhtä hyvä kuin muutkin, et vain nyt pystynyt esiintymään, mutta pystyt siihen kyllä joskus. Ja kyllähän opettaja on saattanut jo huomata, että jännität kovastikin tunneilla, jos jännittämisesi näkyy ulospäin vaikkapa änkyttämisenä, punastumisena, kuulumattomalla äänellä puhumisella tai muuten kovinkin aralla olemuksella, niin kyllä he varmasti ymmärtävät, että sinulle sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita.
Mielestäni überin vai mikä hänen nimensä oli (anteeksi, jos muistin väärin) asenne oli vähän turhan tiukka ja ymmärtämätön. Tuollaisella asenteella ei ainakaan pelkoja paranneta!
Itse olen näet kovanlaatuinen jännittäjä ollut ja myös tuleva opettaja. Ainakin minulla on on kokemusta siitä, miten vaikeaa tai jopa mahdotonta se joillekin on, ja ymmärrän siis heitä täysin ja olenkin jo keksinyt kaikkia hauskoja keinoja millä esitelmät voitaisiin järjestää muullakin keinoilla kuin perinteisellä luokan edessä seisomisella. :) Ja minulla on myös jo ideoita pelkäävien kohtaamiseen ja runsaasti ideoita, miten heitä voisin auttaa. Tosin jos jatkan myös aineenopeksi, niin ideani voivat olla vaikeammin toteutettavissa, mutta aineenopettajana en välttämättä pitäisi pakkoesitelmiä ollenkaan vaan antaisin halukkaille mahdollisuuden esitelmän pitoon. En itsekään muista, että meillä kaikissa aineissa edes esitelmiä olisi ollut, mutta mielestäni ala-asteella "joudun" teettämään myös esiintymistä, ettei oppilas ensimmäistä kertaa joudu esiintymään vasta seiskalla.
Tulipas nyt paasattua ja jatkaisin vieläkin kun nyt vauhtiin pääsin ja pää on täynnä ajatuksia, mutta ruoka yms. hommat kutsuu.
Mutta tsemppiä kaikille ja hyvää talven jatkoa jokaiselle! Ulkona näyttää olevan kaunis ilma, ja noin lumisiin maisemiin tekee mieli lähteä ulkoilemaan ja vaikka luistelemaan. :)
opettajallesi että pidät esityksen videon välityksellä.
Meinaakko olla tosissasi että et aio esittää? Ja vieläpä meinaat lopettaa koulun jos sun tarttee esittää se?
Sua voi Pikkusen harmittaa myöhemmin jos tutkinto on tehty 99.9% mutta tollasen takia jää tekemättä :D
Onnistuisiko tilanne paremmin pienen ryhmän kesken? neuvottele opettajan ja opponenttisi kanssa, jos olisi mahdollista olla vain teidän kolmen kesken. Istutte kaikki saman pöydän ympärille, otatte kupit kahvia ja siitä se lähtee... Eli esittelet sen vain tarvittaville henkilöille, hyvin rennossa tilanteessa.
Itselläni ei ole esiintymisen pelkoa,joten en voi sen puolesta sanoa.Itse olen hyvin luonteva esiintyjä, mutta jännitän kyllä hiukan esim puheen pitämistä.
Olen menossa kouluttamaan ensi viikolla opettajia (tämä osa opinnäytetyötäni) ja se kyllä hiukan jännittää.
Mutta jos joudut esiintymistilanteeseen, niin muista, että koko yleisö on sinun puolellasi. Kukaan ei halua että mokaat, ja jos mokaat niin kukaan ei nauti siitä...
Opinnäytetyön eräs tarkoitus on nimenomaan osoittaa, että henkilö on kypsä valmistumaan ja toimimaan pätevästi työelämässä koulutuksensa pohjalta.
Jos opinnäytetyön esittely on sinulle liian iso pala, niin selvästikään et täytä noita vaatimuksia.
Yksittäisellä opettajalla tuskin on valtuuksia myöntää poikkeuksia selkeästi opintosuunnitelmaan kuuluvasta suorituksesta.
Voisit kuitenkin etukäteen keskustella opettajan kanssa esim. hänen vastaanotollaan. Jos tuntuu, ettet pysty avoimesti puhumaan opettajan kanssa esiintymispelostasi, niin voisit sanoa vaikka, että olet vähän epävarma esityksestäsi ja esitellä työsi etukäteen opettajalle, pyytää siihen mahd. paljon kommentteja jne., jotta tositilanteessa olisit mahdollisimman hyvin valmistautunut.
lukihäiriön vuoksi saa jopa yo-kirjoituksissa livennetyn arvostelun. Samalla tavoin mikä tahansa diagnosoitu häiriö/tauti toimii perusteena mukautettuun opetusohjelmaan.
Korostan tässä sanaa diagnosoitu, pelkkä haluttomuus ei ole peruste...
Aika erikoinen käsitys sinulla tuosta kypsyydestä.
Erikoista ajatella, että ihminen on tai ei ole kypsä työelämään sen perusteella, pystyykö hän esittää työtänsä vai ei. Aivan kuin sillä kolmella vuodella, mikä on opiskeltu, ei olisikaan yhtäkkiä mitään väliä. Kypsyys muodostuu mielestäni niistä asioista, mitä on opiskeltu koulussa, ja niistä asioista, missä opiskelija tulee yhä edelleen työelämässä mm. työkokemuksen myötä kehittymään.
Ja muutenkin mielestäni tärkeämpää on työn sisältö kuin joku esitys.
Tässä taas huomataan, miten ujoja ja arkoja sorretaan. Ajatellaan, että vain sosiaalisuudella pärjää työelämässä, eikä ole helppoa oppia pärjäämään ujoutensa kanssa, jos lapsesta asti kuulee vain paasausta, että sinun pitäisi olla rohkeampi (miksi kukaan ei koskaan sano, "että sinua SAA pelottaa ja siinä ei ole mitään pahaa, jos joskus pelottaa, kelpaat meille JUURI tuollaisena") tai, että et tule koskaan pärjäämään työelämässä (miten niin ei pärjää? Ujous ei tarkoita ihmisvihaa tai kyvyttömyyttä toimia ihmisten parissa. Ujokin voi kaivata ihmisiä ympärilleen ja viihtyä heidän kanssaan, mutta omalla hiljaisemmalla ja rauhallisemmalla tyylillään. On myös monia töitä, missä joutuu vähemmälle ihmiskontaktille).
Harmi, että monilla on tuollainen negatiivinen asenne. Ei edes haluta ymmärtää, että kaikille ei sovi tyyli "sekaan vain" vaan rohkeuden kasvaminen vaatii oman aikansa.
Sinullakin tuntuu olevan tällainen ajatustyyli, ja satutkos muuten tietämään, että tuollainen ajatusmaailma ujoja kohtaan itse asiassa saa heidän ujoutensa vain pahenemaan ja ujojen vetäytymään yhtä enemmän kuoreensa? En tiedä, millä alalla opiskelet tai olet töissä, mutta toivon ainakin, ettet joudu kohtaamaan arkaa lasta tai nuorta, koska toisten asenne vaikuttaa yllättävän paljon siihen, miten ujo kokee ujoutensa ja kokeeko hän sen pahana asiana kuin pahinkin tarttuva ruttotauti vai oppiiko jopa hyväksymään sen.
Ja itse asiassa opettajalla on valtuuksia myöntää vapautus esittämisestä. Tiedän aika monia tapauksia, joiden ei pelon takia tarvinut esittää opinnäytetyötänsä. Ja tiedoksesi, että hyvin he pärjäävät työelämässään, joten siitä sinun ei tarvitse kantaa huolta.
kypsyyden mitta. Eihän sitä edes joka paikassa vaadita. esim. joissakin kouluissa tekniikan alalle ei tarvitse edes esittää omaa työtään. Et taida olla itse kovin kypsä, jos vähättelet toisen esiintymispelkoa ja väität ettei hän ole valmis työelämään ilman esittämistä.
Olen lähes varma, että opettaja/koulun henkilökunta ymmärtää tilanteesi. En todellakaan usko, että sinut voitaisiin hylätä yhden esitelmän pitämättä jättämisen takia. Voit pyytää psykologiltasi todistuksen ja näyttää sen opettajallesi. Muista, että koulu hyötyy rahallisesti sinun valmistumistasi, sen intressit on saada sinut valmistuneeksi eikä jäämään roikkumaan koulun kirjoille ikiajoiksi.
Tsemppiä paljon!!!
Itse kärsin ihan samoista ongelmista. Sain juuri opinnäytetyöni valmiiksi. ONNEKSI meidän koululla (liiketalous) ei tarvitse pitää esitystä. Koulu saa rahaa jokaisesta valmistuneesta, joten tuskin he haluavat että jätät koulun kesken viime tipassa. keskustele ohjaajasi kanssa, varmasti ymmärtää, jos edes vähän tuntee millaisesta sairaudesta on kyse. En tiedä, voiko saada lääkärintodistusta sille, ettei halua pitää esitystä. Itse pohdin tätä mahdollisuutta, kun opinnäytetyöni toimeksiantaja pyysi pitämään presentaatiota työstäni, enkä todellakaan pysty siihen, vaikka mitä mömmöjä vetäisin. Onneksi siellä ymmärrettiin tilanteeni, vaikka ensin latelin kaikki muut "teko"syyt miksi en voi pitää presentaatiota ennenkuin uskalsin kertoa esiintymis yms. jännityksestäni.
Vieläkin on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä mitä paniikkihäiriö on ja mitä trakoittaa, kun todella jännittää jotain niin, että ei kykene suorittamaan. Tässäkin keskustelussa jotkut taas viisaampana antoivat neuvojaan. Ihmiset, jotka sanovat että älä jännitä, ihan rohkeasti vaan, mitä tuota nyt jännittämään, eivät OIKEASTI ymmärrä tai ole kokeneet itse vastaavaa tunnetta. helppo se on toiselle sanoa kun ei ole itse kokenut tunnetta. Vähän empatiaa kehiin!
tsemppiä