ihmiset mulle hedelmöityshoidoista ihan alusta alkaen, A:sta Ö:hön. Eli mitä tapahtuu? Millaisia hormonihoitoja? Miten ne munasolut otetaan? Kivuliasta? Sivuoireita? Paljonko menee aikaa mihinkin asiaan? Voiko toimenpiteitä tehdä nukutuksessa tai vahvassa lääkityksessä, koska pelottaa niin perkeleesti? Kuinka monta käyntiä tarvitaan? Rohkaiskaa, antakaa mulle varmuutta!
Oon tosi epävarma siitä, haluanko mennä hed.hoitoihin, koska pelkään todella paljon. Ja miehenikään ei ole oikein innostunut, koska hänestä se on "luonnontonta". Mitä sanoisin hänelle?
Mulle on tehty yksi inssi ja voin mennä vielä pari kertaa siihen. Onhan se mahdollista, että inssikin tärppää. Silti stressaan jo seuraavaa vaihetta.
Söin kahdessa kierrossa klomifeenia, mutta siitä tuli kovat alavatsakivut enkä uskaltanut ottaa sitä enää. Meillä ei ollut minkäänlaista seurantaa täällä julkisen puolen hoidossa, joten pelotti.
Harmittaa, että näissä hoidoissa on jotenkin niin yksin. Lääkäreitä ei kiinnosta eikä niiden kanssa pääse juttelemaan edes.
Oon tosi epävarma siitä, haluanko mennä hed.hoitoihin, koska pelkään todella paljon. Ja miehenikään ei ole oikein innostunut, koska hänestä se on "luonnontonta". Mitä sanoisin hänelle?
Mulle on tehty yksi inssi ja voin mennä vielä pari kertaa siihen. Onhan se mahdollista, että inssikin tärppää. Silti stressaan jo seuraavaa vaihetta.
Söin kahdessa kierrossa klomifeenia, mutta siitä tuli kovat alavatsakivut enkä uskaltanut ottaa sitä enää. Meillä ei ollut minkäänlaista seurantaa täällä julkisen puolen hoidossa, joten pelotti.
Harmittaa, että näissä hoidoissa on jotenkin niin yksin. Lääkäreitä ei kiinnosta eikä niiden kanssa pääse juttelemaan edes.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaikka Väestöliiton sivuilta löytyy tarkat selostukset... tai ihan minkä vaan lapsettomuusklinikan.
Googlaa lapsettomuus
Sulle on siis inssejä tehty. Eli seuraava siirto on ilmeisesti IVF. Jos et saa mieheltä 100% tukea hoitoon, mieti, kestääkö oma psyyke. Teidän pitäisi nyt todella miehesi kanssa pysähtyä miettimään tätä lapsettomuusasiaa ja sitä kuinka se kumpaakin koskettaa. Onhan se tietty luonnotonta, jos ei lapsi normaalilla tavalla tule, mutta entäs sitten. Mutta miehen tukea tarvitset rankemmissa hoidoissa.
Hoitoihin menoa ei kannata pelätä ja se ei ole yhtään epänormaalia.Päätös hoitoihin lähdöstä täytyy olla yhteinen ja asennoituminen niihin positiivinen. Itse olen hoidoissa kokenut rankimmaksi pettymyksen tunteen kun raskaus ei alkanutkaan. Hoitoihin on aika pitkä jono, mulla ollu puoli-vuosi jonotusaikaa. Hoito kestää n.kuukauden. En ole kokenut yhtään pahaksi, olen elänyt hoitojen yhteydessä ihan normaalia elämää. Mulla ei ole ollut ihmeempiä sivuoireita. Munasolujen keräyskin oli ihan iisi juttu, sattuu vähän mutta ei yhtään ylitsepääsemätöntä. Siihen annetaan vahvat kipulääkkeet ja se kestää vain hetken. Käyntejä hoitojen oli n.5.
Mulla kaksi ivf hoitoa ja 5 pakastusalkion siirtoa takana. Toisen hoidon tuoresiirrosta plussasin mutta tuli kesken.Toivoa on kovasti ja ensi kuussa olen menossa taas pakastusalkion siirtoon. Rohkaisen teitä kovasti hoitoihin!!