Mistä on lähtenyt tämä "asiantunteva" mielipide, että lapsi kannattaa lähes iästä huolimatta viedä päiväkotiin VIRIKKEIDEN takia?? Hei haloo, jos toinen vanhempi on kotona, virikkeitä saa päiväsaikaan mm. kerhoista, joissa on seuraa niin vanhemmalle kuin lapsellekin! Leikkipuistoissa on porukkaa varmasti, ohjattuakin toimintaa. On aikamoista päivähoido-oikeuden väärinkäyttöä, että kehtaa viedä lapsensa leikitettäväksi vaikka itse olisi kotona! Minullakin on omat ongelmani, mutten kehtaa edes ajatella, että siksi veisin lapseni hoitoon päivittäin...
Ps. alle 3-vuotias ei vielä osaa edes leikkiä muiden kanssa sujuvasti, paras paikka on siis kotona.
Ps. alle 3-vuotias ei vielä osaa edes leikkiä muiden kanssa sujuvasti, paras paikka on siis kotona.
Vastaukset 12
Vanhimmat
virikkeiden kanssa on mielestäni menty metsään ,kyllä kotoa saa parhaat virikkeet kun ottaa lapset päivittäisiin askareisiin.Näin sanon vaikka pph olenkin, käyttäkää hyvät ihmiset tavallista maalaisjärkeä.Ppphoitajien lapsistahan ei tulisi muuten ihmisiä ollenkaan kun kotona "vain" kasvavat
Mä olen ollut jo useita vuosia päiväkodissa töissä,tällä hetkellä en ole. Ja koko hoitajan työn aloitin perhepäivähoitajan kotona erityisavustajana. Jonka jälkeen olin kolmiperhepäivähoitajana reilun vuoden jne.
Itse veisin lapseni pph:lle,koska nyky päiväkoti elämä on aikamoisen hurjaa menoa ihan pienelle piiperoiselle. Isot ryhmät ja hoitajilla töitä kädet täynnänsä. PPh:lla pienemmät ryhmät ja kodinomainen ympäristö,koska kotonaan hoitaa lapsia.
On kuitenkin totta,että joillekin lapsille suositellaan päiväkotiympäristöä,koska siellä tulee paljon sosiaalisia kontakteja ja virikkeitä kykenee tarjoamaan isompi porukka,jolloin lapselle on myös mahdollisuus tarjota hyvinkin henkilökohtaista opastusta ja ohjausta.
Ajan käytön organisointi on ehkä helpompaa,kuin perhepäivähoitajalla,koska päiväkodeissa mm. ruoan tekee joku muu ja kaikilla on omat roolinsa päivittäisessä hoidossa.Tälläisten lasten kohdalla jotenkin ymmärrän oikein hyvinkin,että suositus on päiväkoti.Myös vuorotyön vuoksi monet perheet tarvitsevat päiväkodin,jossa on saatavissa myös yöhoitoa.
Tiedän,että myös pph:t voivat tarjota tälläisen vaihtoehdon,mutta jos sitä säännöllisesti tarvittaisiin se jo kuormittaa pph:n kotieämää ja perhettäkin.
Virikkeitä voidaan tarjota hienosti niin kotona vanhempien kanssa,kuin pph:lla tai päiväkodissa. Kaikki on hyvin pitkälti kiinni kasvattajien omista motivaatioista. Ja lapsi on yleensä hyvin tyytyväinen ihan arkisten askareiden parissa aikuisen kanssa. Ei aina tarvitse olla hulinaa ja huisketta ja paljon kaikkea organisoitua. Lapsen on hyvä antaa kehitellä itsekin leikkejä,jottei heistä kasva "mitä mä nyt teen" ihmisiä.
Lapsen luovuus ja mielikuvitus jää aika heikolle pohjalle,jos aikuiset järjestävät koko ajan ohjattua ohjelmaa ja lelutkin jo leikkii lasten puolesta sen kun vaan vieressä seuraavat kun lelut leikkii.Omassa lapsuudessani ei ollut tätä "mitä mä sitten teen" ongelmaa olemassakaan.
Aina keksittiin itse tekemistä ja oltaisiin jaksettu leikkiä,vaikka yötä myöden niitä leikkejä.Mutta nukkumaankin toki piti mennä.=D
ei kaipaa ikäistään seuraa!!!!!! todella erikoista! mun lapsi alkoi oireileen jo puolentoistavuoden ikäisenä, asun helsingissä ja alueellani on ainoastaa 2 tuntia kerhoa viikossa (siis yhtenä päivänä! se ei todellakaan riittänyt. ja tämä on lapsikaupunginosa, että minkähänlaista on sellaisissa kaupunginosissa joissa ei ole lapsiperhekeskittymää?!
halusin olla kotona siksi kunnes lapseni tarvitsee (en etukäteen voinut täsmälleen tietää sitä millon) .
meillä ei ollut ikinä mitään seuraa. välillä jos oltiin leikkipuistossa siihen aikaan kun muut , kyllä oli seuraa, muttei kavereita, ja sekin oli satunnaista. oon YH äiti eikä meillä ole edes sukulaisia kovinkaan elämässä mukana. kun aloitin työnhaun ja vein lapseni tarhaan 2 päivää viikossa 5 tuntia kerrallaan, johan muutui kellossa ääni! lapsi oli todella onnellinen. nyt olen töissä ja lapsi kokopäiväisenä, ja rakastaa tarhaansa!!! haluisin tehdä 4 päivästä viikkoa että saisin olla enemmään lapseni kanssa mutta ehkä sekin onnistuu jossain vaiheessa....
kyllä lapsi TARVITSEE sosiaalisen ryhmän!!!!!! lapsikin on ihminen!
sen lisäksi on julmaa odottaa sitä päivää kun yh äiti kamalassa yksinäisessä burnoutissa tekee jotain peruuttamattoman kamalaa. itselleni ainakin noi 2 ja puol vuotta kotona olivat elämäni raskaimmat, joskin myös antoisimmat. mutta VÄHÄN vähemmällä stressillä kiitos.
tiedän että olisin varmasti kokenut kotivuodet erilaisena jos perheemme olisi ehjä ja lapsen isä kotona ja halukas perhe-elämään. ja jos olisi sukulaisia (mummoja jne) tukiverkostona. mutta kun ei ole !!! enkä todellakaan ole ainoa näinä aikoina!
melkein puolet perheistä hajoaa, ja valtaosa eroista tapahtuu esikoisen syntymästä kahden vuoden sisällä! kannattaa tämä pitää mielessä kun kritisoi meitä yh äitejä itsekkyydestä ja laiskuudesta!
ovat "kiireisiä" uusioperheidensä ja parisuhteidensä kanssa, turha luulla ettei maailma olisi muuttunut meille äideille stressaavaksi ja yksinäiseksi paikaksi vain yhdessä sukupolvessa!
on saanut alkunsa? Ihmisen itsekkyydestä, kun ei ole enää kivaa, eikä haluta tehdä työtä parisuhteen eteen.
Kaikki arvot on romutettu ja liian pian annetaan periksi. Keskustelkaa enemmän, huutakaa vähemmän.
Ennenkaikkea, hoitakaa parisuhdetta, se on paras lapsen koti.
Onnellisia ne lapset joilla on ehjä rakastava koti. Lapset ovat sen ansainneet.
yksinkertaisia. Jos mies ei halua keskustella mistään, elää poikamieselämää edelleen täysillä lapsen syntymänkin jälkeen, halveksii, vähättelee, käy kiinni niin, että lapsikin näkee..
Kyllä silloin jo lapsen terveenä säilymisen tae on se, että erotaan, kun ei mikään muu auta.
Surullista, eikä tällaista kukaan toivo tai halua. Pahan suhteen jälkeen ei varsinkaan toivoisi kokevansa kovaa ja ymmärtämätöntä suhtautumista.
Olkaa te onnellisia, joilla parisuhde toimii niin, että keskustelulla päästään eteenpäin. Hienoa, että osa lapsista edes saa kokea molempien vanhempien läsnäolon arjessa ja nähdä, miten äiti ja isä rakastavat toisiaan.
"On aikamoista päivähoido-oikeuden väärinkäyttöä, että kehtaa viedä lapsensa leikitettäväksi vaikka itse olisi kotona!"
Laki takaa jokaiselle lapselle oikeuden päivähoitoon,huolimatta perheen tilanteesta.
Se on subjektiivinen oikeus.
Kun opiskelin lastenhoitajaksi niin olin sitä mieltä että on hyväksi lapselle että hän pääsee päiväkotiin leikkimään ikäistensä lasten kanssa ja opettelemaan ryhmässä toimimista ym... Nyt olen ollut alalla jo vuosia ja työskennellyt useissa päiväkodeissa kahdessa eri kaupungissa. Enää en pidä sitä automaattisesti hyvänä. Ryhmät ovat ahdettu ääriään myöten täyteen ja henkilökuntaa ei aina ole riittävästi. Stressi taso on usein korkea niin hoitajille kun lapsillekkin. Vaikka kaikki tekevät työnsä parhaansa mukaan niin aina ei pystytä tarjoamaan lapsille rauhallista ja "leppoisaa" päikkäri päivää jaan tahti on hektinen, lähes liukuhihna toimintaa. Pukemista, syöttämistä, vaippojen vaihtamista, riisumista... Syliin pyritään ottamaan aina kun ehditään mutta kun ryhmiä täytetään pitkin vuotta niin varsinkin pienten ryhmä täyttyy itkusta ja metelistä.
Kaikki tämä on tietenkin myös hoitajille stressaavaa kun jokainen meistä kuitenkin haluaa tehdä kaikkensa lasten hyvinvoinnin eteen olosuhteista huolimatta!!! Hektisimpinä hetkinä kuitenkin tulee mieleen että olisiko virikkeiden saamiseen kuitenkin muitakin mahdollisuuksia kuin päiväkoti...
Tietenkin on myös niitä tapauksia joissa esim. neuvolasta ohjataan lapsi päiväkotii, ja ne ovat tietenkin asia erikseen.
Ja sanottakoon vielä sekin että monesti henkilökunnan sairastellessa sijaisia ei löydy vaikka kuinka johtaja yrittäisi eli säästöt eivät ole ainut syy ylisuuriin ryhmiin.
Hoitopäivän pituuteen ja hoitopäivien määrään
kannattaa kiinnittää huomiota jos lapsensa haluaa viedä päiväkotiin, syystä tai toisesta. Esim virikkeistä on turha puhua jos lapsi seisoo päiväkodin pihalla 16.30 kylmässä ja pimeässä vanhempiaan kysellen kun lähes kaikki muut lapset on jo haettu. Viisi tuntia päivässä ja muutama päivä viikossa riittää taatusti suurimmalle osaa lapsista.
Tulipas pitkä teksti, ja vielä riittäisi kirjoitettavaa:)
Ehdoton mielipiteeni on että päiväkoti tekee lapselle hyvää, vaikka vanhempi olisikin kotona.
Päiväkodissa lapsi saa ikäistään seuraa, mitä kotona ei välttämättä ole tarjolla, lisäksi askarrellaan paljon, leikitaan ja lauletaan.
Minun mielestäni on jokaisen oma asia, viekö lapset hoitoon vai ei, jos itse on kotona.
Ammattilaisena ja päiväkodissa työskennelleenä voin sanoa, että monet lapset hyötyvät tästä sosiaalisesta ryhmästä.
Haluaisin kuulla perusteluita sille, miksi on hyvä tuoda alle 3-vuotias lapsi päiväkotiin, kun äiti on vauvan kanssa kotona? Miksi on hyvä, että lapsi on täyttä päivää päiväkodissa, eikä ole edes joulu-saatika muilla lomilla kun äiti on äitiyslomalla tai viettää aikaa jo syntyneen vauvan kanssa muualla? Ymmärrän jos virikkeitä kaivataan yli kolmivuotiaalle lapselle, joka jo kaipaa kavereita eri tavalla, mutta sitä en ymmärrä, että pitelen sylissäni itkevää kaksivuotiasta joka kyselee missä äiti on. Mitä minun pitäisi hänelle vastata? Äiti on kotona vauvan kanssa? Ja siellä on muuten isäkin joka on isyyslomalla? Minusta subjektiivinen päivähoito-oikeus pitäisi poistaa, vaikka joutuisin työttömyyskassaan päiväkotien määrän näin pienentyessä.
viedä alle 3-vuotiasta sisarusta päiväkotiin, jos sekä äiti että isä ovat vauvan kanssa kotona. Se on selvästi väärin sitä isompaa sisarusta kohtaan. Tällaisessa tarvittaisiin kyllä todellista järjenkäyttöä.
Mutta on tilanteita, joissa äiti tarvitsee ehkä jo aikaisemmin päivähoidossa olleelle isommalle lapselleen osapäiväistä ja osan viikosta tuttua hoitopaikkaa, jos esimerkiksi isä on paljon pois kotoa ja koko arjen pyöritys on enimmäkseen äidin harteilla.
Kyllä kai jokainen äiti, joka on elänyt läpi ne vauvan ensimmäiset kuukaudet, tajuaa, miten helposti esimerkiksi tunnin välein herättävän vauvan kanssa voi väsyä. Väsyminen voi johtaa masentumiseen tai muihin psyykkisiin oireisiin. Siinä tilanteessa äiti tarvitsee päiväajaksi isomman lapsen kanssa hoitoapua. Jos hoitoapua ei saa mitenkään muuten (nykyisin ei saa edes kunnallisia kodinhoitajia, ennen sai) niin kyllä kai se kunnallinen päivähoito on sitten luotu korvaamaan ne aikaisemmin luontaisestikin järjestyneet lapsen hoitajat.
Mutta tällaisessa touhussa pitäisi ajatella koko perheen tilannetta, jokaisen siihen kuuluvan ihmisen kannalta. Umpiväsynyt äiti ei ole lapsen etu. Mutta ei ole myöskään lapsen etu olla kokopäivähoidossa viikot läpeensä, jos äiti ja vieläpä isäkin hoitavat vauvaa kotona.
Mitenhän mahtaisi olla, voisiko ehkä saada niitä tilapäisiä kodinhoitajia tai muuta hoitoapua äidille kotiin silloin, kun voimat alkavat olla äärirajoilla sen sijaan, että ensimmäisenä tarjotaan päivähoitopaikkaa, kun se tulee halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin yksityisen hoitajan tarjoaminen?
Minusta vaihtoehtoja pitäisi olla tällaisessa muuttuneessa yhteiskunnassa äideille ja naisille selkeästi tarjolla. Kyllä nainen maksaa tähän yhteiskuntaan ihan tarpeeksi ja olisi ansainnut edes lapsilleen hiukan enemmän. Palkkakin on 80% miehen palkasta.