Harmittaako sua kun joku tärkeä muistettava asia tai esine unohtuu juuri silloin kun sun olisi pitänyt se muistaa. Minua harmitti suuunnattomasti kun unohdin erään todella hyvän sydänystävän, oikeastaan lähes "sydänkäpysen" nimipäivän vaikka olin jo kauan miettinyt kuinka mä häntä ilahdutan heti aamulla ensimäisenä. Vasta iltapäivällä sen hokasin ja onnittelin ja nolona tunnustin kuinka kävi. Toinen harmittava moka tuli tässä syksyllä kun olin lähdössä peräkärynkanssa polttopuita ajamaan. Juuri kun istuin autoon tuli puhelu eräältä kaverilta. Juteltiin niitä-näitä, hän kiitteli mua eräästä jutusta ja tulin tosi hyvälle tuulelle. Puehelu loppui ja minä lähdin peruuttamaan vauhdikkaasti mielihyvän loistaessa naamaltani kun kuulun oudon kolauksen auton sivulta ja silloin muistin että minulla oli peräkärry takana. Pomppasin autosta ulos katsomaan. Voi vee...mielihyvän tunnekuohu muuttui hetkessä harmitukseksi. Perä kärry oli paiskaantunut poikittain auton kylkeen. Ruttuja autoon ja kärrynaisa mutkalle. Unohdin koko kärryn olemassaolon puhelun aikana. Onneksi ei käynyt kenellekään ihmiselle kuinkaan, paitsi mä sain tunnolleni kolauksen. Oma tohelointini harmitti mua itseäni pitkään.
Muisti katkolla, unohtuiko jotain?
jartsev
18766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ehkä se tulloo ajjaan perästä miäleen mitä se ol?
kyllähän niitä piäniä muistikatkoja tullee ihtekullehhin ,voi myos johtua normaalista väsymyksestä..tere..l-h
ps.tuttavaperhe unohti vauvansa ostoskesk. ja lahti ajeleen kotiinpäin... sitten pyorsivät ympäri ja vauva nukkui onnellisesti vaunuissa.nuorekkin voi unohtaa..
Ei varmaankaan unohtaminen ole pelkästään ikäkysymys. Kyllä minä olen unohdellut asioita koko ikäni. On tullut haukoja sattumuksia mun mokailun ansiosta, niin varmmaan monille muillekin.
"olenko minä se sama akka, joka täältä äsken lähti?"
oli eräs täti-ihminen mennyt kysymään tavaratalon neuvonnasta.
Itselleni ei ole tullut vielä pahoja muistihäiriöitä. Joskus kyllä unohtuu roskapussit auton peräkonttiin.
Joskus on myös ajatuksissaan ollut menossa entiseen asuntoon muuton jälkeisinä päivinä.
Noita autotarinoita kyllä kuulee usein, ihmisiltä on jäänyt jos minkälaista tavaraa autojen katolle.
Erään kerran tuttavaltani hänen tietämättään oli tarttunut villatakki auton akseliin ja se oli "seurannut" häntä koko päivän.
on hoikkuuteni salaisuus, saa kävellä eestaas etsien jotakin esinettä, minkä tietää olevan laitettuna hyvään paikkaan vaan kun ei muista minne.:)
Jos yhtään helpottaa, niin peräkärryunohduksia on sattunut matkan varrella kolme kertaa ja kyllä niistä sentään on selvitty.
Pari vuotta on viimeisestä ja samalla kertaa unohtui nopeusrajoitus 60km/h ja sakkoa tuli sekä tiekohtaisesta ylityksestä, että ajoneuvo-yhdistelmän korkeimman sallitun nopeuden ylityksestä. Nopeutta oli tasan 90 km/h ja kuvittelin ajavani kahdeksankympin alueella ja tapanani on ajaa noin kymmene km/h ylinopeutta, jos tie on tyhjä eikä tarvitse ohitella sen(lievän ylinopeuden) vuoksi.
Mun yhdellä työkaverilla kans on unohtunut parikertaa samallatavalla kuin minulla ja ruttuja tuli hänellekin ei muita vaurioita, paitsi noita henkisiä.
Keljuinta vain kun unohduksen kautta joutuu vielä "oppimaan".
Kun sattuu väliin tuo kolmen askeleen muisti pukkaamaan päälle,
niin sitten joutuu aina palaamaan lähtökohtaan tarkistamaan,
mitä sitä oikein lähtikään hakemaan.
Jääkaapille menon vois unohtaa kyllä joksikin aikaa,ei tulis suurta vahinkoa.:)
Aikoinaan minnäkin unohdin että minulla on perässä as vaunu ja hönkäsin
rekasta ohi eka kerralla pääsin puhuttelulla ja toka kerralla sain 2000 mk:n
muistin virkistämis pika kurssin.
Vanha mottoni on edelleenkin:Suvussakin kuulemma puhuuvat että
jollakin on dementiaa,mutten nyt muista kellä.
Kerran sitten taas yksillä syntymäpäivillä satuin tään suustani päästämään,
niin siihen yksi täti heti sanoi:Varmaan puhuvat että se on hällä.
Että sen pituinen se.:)))
Ruotsissa sattui taannoin kun talon herra oli mennyt pudottamaan lumia katolta. Hän oli sitonut turvaköyden auton vetokoukkuun ja heittänyt köyden sitten harjan yli ja sitonut vyötäisilleen. Rouva unohti aviosiipan ja lähti ajamaan kauppaan...no herra rojahti oitis alas katolta! Minä en muista kuinka herraalle kävi ja kävikö rouvalle jotenkin.
Ihan oma kohtaisesti,muttei tolleen.
Kylläkin omaa tyhmyyttään.
Miekin kapusin yksi talvi vapaa ajan möksän katolle,
kun lumet ei olut tippunut,niinkuin yleensä tippuvat
jyrkältä peltikatolta.
Lapioin katolta ittelleni tietä ylös palotikkaitten
kohdalta ja just kun olin parin metrin päässä
harjasta,lähti lumet liikkeelle.
Yritin hypätä yli ja saada kiinni tikkaista,
mut en onnistunut,pikkasen meni sivuun.
Ensin tuli lumet katolta sitten lapio ja mie sitten viimesenä.
Kuuden metrin pudotus seljälleen pehmeään lumihankeen.
Oli siinä pikkasen tuuriakin mukana,aivan pään
vieressä lumessa oli jäätynyt terävä jää pystyssä.
Minä selvisin siitä kuiteskin pelkällä ilma
kyydillä,en ehtinyt edes säikähtämäänkään.:))
Naapurin ukko sattu olemaan paikalla kattomassa,niin sille
ruojalle pit olla konjakkia jotta selvisi säikähyksestä.
Nenä valkosena ja mutkilla lähti vielä illanmittaan kävellä
tupsuttammaan kotio kohti.
mennä tiuhaan tahtiin.Minulla on niin päin,että "unohdan" juuri käyneeni siellä.
Muuten olen niin hajamielinen,että unohtaisin vaikka
pääni jonnekkin,mutta onneksi se on niin piukasti
kiinni.
Hienoa!...varmaan sä et muista minkä näköinen se on ennen kuin katsot peiliin. Leikinlaskua tämä, väliin minäkin unohdan lähes kuka olen, varsinkin aamulla pitää oikein miettiä olenko töihin lähdössä vai vapaa-ajan harastuksiin.
karttaa ei tarvitse katsoa kuin kerran niin muistaa
minne mennä.
Vaan täytyy joskus miettiä.tuliko kavinkeitin sammutettua,laitoiko oven lukkon kun läksin
Minun työstäni ei tulisi mitään jos olisin tuollainen hajamielinen professori
tuntuu unohtuvan
unohtelen kaikkea. Kerran läksin työkaverin kanssa pilkille hänen autokyydissään. Kaveri oli sellainen persooltaan että hän touhusi valtavasti kaikkea mutta silti ei lähdöstä meinannut tulla valmista. No lopulta oltiin taipaleella. Ajettiin kaksikymmentäviisi kilometriä ja aikomus oli hiihtää loppumatka noin kilometri lammelle. Noustiin autosta ja otettiin sukset esille. Mutta sitten yllätys? Kaveri seisoi onnettomana auton vierellä...hänellä oli unohtunut aamutossut jalkaan eikä muita kenkiä ollut mukana.
naapuri lähti viikonlopuksi kalaan,vaimo kyllä
ihmetteli miksköhän virveli on vajassa ja uistimet
Muutama vuosi taakkepäin läksi lakkareissulle.
Ajelin huonokuntosta mettä autotietä viitisenkymmentä kilometriä.
Hienosti oli eväät ja kahvi vehkeet mukana.
Perille päästyä kumisaappat koipeen ja ottamaan ämpäriä kätteen.
Perjantai,vaikka kuinka kattelen niin minkaanlaista astiaa ei autosta sitten löytynyt.
Kiertelin sitten ympäristöä ja lakkoja aivan suo keltasenaan.
Jokusen kovan sanan jälkeen,äkkiä vaan kottero ympäri ja sohlaamaan takasin.
Kuiteskin sitten tuli kova vesi sade joten en enää kehdannut lähtä uudestaan
pujottelemaan kiviselle mettätielle.
Kun olin nuorempi, aviovaimokin vielä ja lapset nuoria. Oltiin lähdössä kylään. Minä yleensä ajoin, poika tuli aina viereeni ja tytär ja vaimo taakse. Silläkin kertaa poika pomppasi rinnalle ja tytär taakse ovet paukahti kiinni ja minä läksin ajamaan. Ajoin pari-kolmesataametriä kun tytär huusi että "äiti jäi!" Voi vee....en huomannut että hän ei ehtinyt siihen mun taakse kyytiin. Piti kääntää takasin...oli vähän kuunneltavaa sitten minulla hajamielisyydestä ja jostain muustakin. Sorry vain vieläkin. Ei hän ole enää mun puolisoni. Tympääntyi kai hajamielisyyteeni tai mä unohdin hänet jonnekin...en muista kuinka;-)
Kiitos tästä hauskasta keskustelusta! Tosi kiva lukea noitten toisiaan haukkuvien naisten juttujen jälkeen! Pelastitte lauantai-iltani.