Tunnustan,tunnustan!
En ole joidenkin mittapuun mukaan se kunnollinen,täydellinen äiti.Tai varmaan useammankaan ihmisen mielestä..NO miksi?
-Poltan tupakkaa, poltin myös raskausaikana,vaikka tiesin,mitä se lapselleni tekee. Yritin lopettaa ja olinkin pari kuukautta polttamatta,mutta sen jälkeen meni OMA PERSE lapsen edelle ja jatkoin röökin vetämistä..Mussa ei ollu tarpeeksi munaa lopettamaan.
-Käyn viihteellä ainakin kerran kuussa. En siksi, että saisin vetää kännit, vaan siksi, että näen kavereita, saan tanssia ja laulaa ja saan hetkeksi irtauduttua arjesta. Kun käyn ulkona, jaksan taas paremmin kotona.
-En tee itse vauvalle ruokia,vaan lapseni syö pääasiassa kaupan purkkiruokia. Joskus saatan pottuja ja porkkanaa keittää. Ja ihan vaan laiskuuttani en jaksa omia pöperöitä tehdä..hyi hyi minua!
-Poikani on nukkunut omassa pinnasängyssään heti,kun kotiin tultiin ja omaan huoneeseen siirtyi kolmikuukautisena. Perhepeti on meille vieras käsite.
-Imetin vauvaa kaksi kuukautta rintakumin avulla,jonka jälkeen vauva siirtyi korvikkeeseen.
-En muista joka aamu antaa d-vitamiinia.
Ja silti, kaikista minun puutteistani huolimatta, meillä kasvaa terve,iloinen ja ennen kaikkea ONNELLINEN vauva täällä kotona.
Mie vähän luulen, että taidan olla ainut "huonoäiti" tällä palstalla, tai sitten ainoa, joka sen kehtaa myöntää..
johan mie tiedän et saan tän takia kakkaa niskaan ja niin tietää kaikki muutkin "ei niin hyvät äidit"..
Eli voisin melkein sanoa, että tämä on provo.
-Juu-u.Minä provosoin teitä "kunnonäitejä" minun tosielämälläni.
Mulle riittää se,että ITSE tiedän, että lapsellani on hyvä olla,vaikkei äiti aina jaksakaan JA ole täydellinen. Tai edes pyri täydellisyyteen..
En ole joidenkin mittapuun mukaan se kunnollinen,täydellinen äiti.Tai varmaan useammankaan ihmisen mielestä..NO miksi?
-Poltan tupakkaa, poltin myös raskausaikana,vaikka tiesin,mitä se lapselleni tekee. Yritin lopettaa ja olinkin pari kuukautta polttamatta,mutta sen jälkeen meni OMA PERSE lapsen edelle ja jatkoin röökin vetämistä..Mussa ei ollu tarpeeksi munaa lopettamaan.
-Käyn viihteellä ainakin kerran kuussa. En siksi, että saisin vetää kännit, vaan siksi, että näen kavereita, saan tanssia ja laulaa ja saan hetkeksi irtauduttua arjesta. Kun käyn ulkona, jaksan taas paremmin kotona.
-En tee itse vauvalle ruokia,vaan lapseni syö pääasiassa kaupan purkkiruokia. Joskus saatan pottuja ja porkkanaa keittää. Ja ihan vaan laiskuuttani en jaksa omia pöperöitä tehdä..hyi hyi minua!
-Poikani on nukkunut omassa pinnasängyssään heti,kun kotiin tultiin ja omaan huoneeseen siirtyi kolmikuukautisena. Perhepeti on meille vieras käsite.
-Imetin vauvaa kaksi kuukautta rintakumin avulla,jonka jälkeen vauva siirtyi korvikkeeseen.
-En muista joka aamu antaa d-vitamiinia.
Ja silti, kaikista minun puutteistani huolimatta, meillä kasvaa terve,iloinen ja ennen kaikkea ONNELLINEN vauva täällä kotona.
Mie vähän luulen, että taidan olla ainut "huonoäiti" tällä palstalla, tai sitten ainoa, joka sen kehtaa myöntää..
johan mie tiedän et saan tän takia kakkaa niskaan ja niin tietää kaikki muutkin "ei niin hyvät äidit"..
Eli voisin melkein sanoa, että tämä on provo.
-Juu-u.Minä provosoin teitä "kunnonäitejä" minun tosielämälläni.
Mulle riittää se,että ITSE tiedän, että lapsellani on hyvä olla,vaikkei äiti aina jaksakaan JA ole täydellinen. Tai edes pyri täydellisyyteen..
Vastaukset 26
Vanhimmat
minäkin poltan!! ja imetin vain 4kk!! sen jälkeen repsahdinkin, olin kuitenkin odotus- ja imetysajan melkein polttamatta:), voinko siis sanoa olevani sinua parempi äitykkä:D:D:D?
meillä syödään myös purkista, paitsi nyt oon alkanu vähän ryhdistäytyä ja oon valmistellu joitain ruokia pakkaseen..
käyn myös ulkona silloin tällöin, ekan kerran ku vauva oli 6vkoa!!! hyi minua!!!!!!!!
muuten minimamma, mullakin on kesäkuussa -06 syntynyt lapsonen ja olen samoja ikiä kanssasi, 23v.. kyllä me "nuoret" äidit sitten ollaan kamalia:)!!!!!!!
nyt tämä hihittelijä lähtee tupakille kun vaavi vielä nukkuu ja pottukin on (ihme kyllä) jo keitetty:)!
meil 06 syntyny toukokuussa ja ite olen 23v
valitettavasti poltin 1-10 tupakkaa per päivä raskausaikana. miksi? koska tunsin olevani yksin mahani kanssa.minulla oli vaikeaa.
purkkiruokaa meillä syödään päivisin ja iltaisin taapero vetää jotain minun tekemää sormin kupista
meillä myös liikutaan välillä kävelytuolissa enintään tunti per yks päivä. siksi koska taapero tykkää ja vasta se hankittiin vanhana.
taaperoni vaatteet on kaikki muilta saatuja uusina tai vanhana. itse olen ostanu todella minimaalisen vähän vaatteita..miksi? minun ei ole tarvinnut ostaa ku niin paljon sain lahjana ja siksi ettei minulla ole rahaa ostaa uutena kaikkea
juu vauvani juo vielä yömaitoa. miksi? koska mä olen niin väsynyt etten jaksa valvoa kaikkia öitä..muutenkin hankalaa eroahistuksen kanssa (vauvan eroahistuksen) ja nukkuu vieressäni vaikka kaikki tutut huutaa siitä mulle et omaa sänkyy ja omaa huoneesee (tässä tapauksessa mun pitäs muuttaa sohvalle koska meillä ei ole kuin kaksi huonetta tässä kämpässä)
juu lapsellani ei myöskään ole isää.miksi? siksi ettei isä tahtonut olla lapsen elämässä mukana. olen kuitenkin yrittänyt tutustuttaa lapseni erillaisiin miehiin että hänellä olisi "miehen malli"
ja ennen kaikkea..kyllä..minä valitan ja valitan kohtaloani silloin kun olen todella väsynyt..
mutta lapseni on onnellinen ja terve. kasvaa juuri niinkuin pitää ja osaa kaikki taidot mitä tässä vaiheessa pitääkin..on innokas oppimaan.
en ole täydellinen enkä tahdokkaan olla. tahdon vain lapselleni parasta. kaikkea en voi antaa ja osan lapsi joutuu tekemään itse..se vahvistaa luonnetta.piste
tunnustan jotain...
poltin koko raskausajan, ja ylläri ylläri, terve lapsi tuli, ja painoi kiitettävät 3,740 g eli se siitä että tupakoivat saavat jotenkin pienempiä lapsia. poltan edelleen. käyn ulkona ainakin kerran kuussa ihan samasta syystä kun sinäkin :) hoitoon tyttö laitettiin alle kuukauden ikäisenä, varmaan tuli nyt traumat ;) en itse valmista ruokia, vaan purkista syödään, ja hyvin syödäänkin. imetin 2 viikkoa, ei vaan mulla pää kestänyt ainaista valvomista ja vauvan nälkäitkua joka toinen tunti... annoin korviketta, ja kappas kummaa, likka tyytyväinen ja kylläinen sekä nukkuu 10 tuntia yössä... nauraa ja kikattaa, on seurallinen eikä ole ollut päivääkään sairaana vaikkei nyt niitä vasta aineita niin saanut...
eli olen varmaan minäkin huono äiti...
mutta aika outoa on että lapsi on silti noin onnellinen ja iloinen ;)
niin ja on nukkunut omassa sängyssä, omassa huoneessa jo viikon ikäisestä :)
Ja piti vielä lisätä, että mun tarkoituksena ei ole kannustaa ketään vetämään sitä röökiä tai käymään viihteellä. Kukanenkin hoitakoot oman lapsensa niinkuin parhaiten taitaa..ja hatun nostot niille jotka jaksavat itse tehdä ruuat,imettää ja hoitaa lasta 24h/7!
Halusin osoittaa,että myös puutteita omaavilla äideillä voi olla onnellisia ja terveitä lapsia,ilman, että tarvitsisi hälyttää sossua apuun..
minä "vanha" äiti olen sitten vissiin omassa kategoriassani.
Minä en polttanut tupakkaa,olen kyllä pölttanut useamman vuoden mutta lopetin kauan ennen vauvan syntymää tai edes suunnittelua.
baariin en yksinkertaisesti jaksanut lähteä,mieluummin löhösin sohvalla tai saunassa,en jaksanut laittaa tällinkiä ja hiuksia...
purkkiruokia syötiin koska en jaksanut lähteä lähikaupunkiin ostamaan lihoja ja muita tarvikkeita niin usein,meidän lähikaupassa kun ei ole lihatiskiä ja ne vakuumipakkauslihat haisee joskus niin pahalle että en niitä mielelläni käsitellyt,enkä käsittele vieläkään...
vauvat ovat nukkuneet vieressäni läpi yöt koska en ole jaksanut niitä yöllä alvariinsa rumpata,mies olohuoneeseen ja tilaa oli sittenruhtinaalliseti eikä tarvinnut pelätä kääntyvänsä vauvan päälle.
imetinkin pelkkää laiskuuttani,en jaksanut yöllä lähteä etsimään ja lämmittelemään pulloja sun
muita,tosin vanhinta nyt 14v en imettänyt kuin n.1,5 kk mutta opetin hänet juomaan huoneenlämpöistä tuttelia,(kamala äiti)onneksi se selvisi hengissä ja on ihan terve (
tai no se on nyt murkku:)
ja tuo d-vitamiini,meni joskus viikkokin että en muistanut koko ainetta,onneksi selvittiin siitäkin...
ja oottakaas kun lapset kasvaa,voi kamalaa,tällä kasvatustyylillä ne varmaan voitais ottaa huostaan:):)ottaiskohan ne joku ihan oikeesti)ne on kaikki kolme terveitä ja ihan kilttejä lapsia,mutta joinain päivinä lahjoittaisn ne kaikki johonkin ihan omasta halusta...
enkä muuten lukenut niille vauvana jatkuvasti kirjoja enkä soittanut beethoovenia,oottekos te muistaneet?
En minä lyhyestä imetyksestä, ulkona juoksemisesta ja satunnaisista D-vitamiinin unohtamisesta alkaisi ketään syyttää huonoksi äidiksi. Meillä koko perhe nukkuu paremmin, kun lapsi on omassa sängyssä.
Tuo tupakka-asia on kuitenkin sellainen juttu, että en kerta kaikkiaan voi hyväksyä sitä RASKAUSaikana. Mielestäni se ei ole pelkästään äidin oma asia, vaan kyseessä on myös toisen elämä. Vaikka en itse polta ja voin kuvitella, että riippuvuus on valtava, en siltikään saata ymmärtää kuinka joku ei voi lopettaa tupakointia lapsen takia. Kyse ei ole kuitenkaan heroiinista! Itselläni on usein sellainen olo, että repisin vaikka silmän päästäni lapsen vuoksi.
Oletko, minimamma, nähnyt videoita netissä siitä, kuinka yksikin poltettu tupakka vaikuttaa sikiöön. Lapsi saa tupakansavusta järkyttäviä väristyksiä ja lihasperäiset liikkeen loppuvat kokonaan. Jopa vielä puoli tuntia yhden tupakan jälkeen sikiö kouristelee ja säpsähtelee!
En siis kerta kaikkiaan tajua, miten joku vielä tässä sivistys- ja tietoyhteiskunnassa voi olla niin piittaamaton, että altistaa lapsensa savulle. Siinä vaiheessa jo minäkin alan kysellä äidin rakkauden ja äidillisten valmiuksien perään.
En minäkään väitä olevani täydellinen äiti. Sen verran kuitenkin rakastan lastani, että hänen terveyttä en ole valmis riskeeraamaan omien mielihalujeni vuoksi! Eikä tätä asiaa voi selittää minulle yhtään millään.
http://www.tupakka.org/asp/tiedote.asp?groupcode=908
Tarkoitus ei ole saarnata, mutta tässä pieni muistin virkistys. Kun ollaan tekemisissä näin vakavien asioiden kanssa, niin raskausajan tupakointi ei ole enää äidin oma asia. Kuten minimamma asian ilmaisi, tuollaista "munattomuutta" ei voi selittää stressillä, normaalia kovemmalla riippuvuudella tai millään muullakaan elämäntilanteeseen liittyvällä asialla JOS äiti on henkisesti terve.
Sanoit minimamma, että teillä kasvaa kaikesta huolimatta terve lapsi. Mistä oikeastaan tiedät, millaiset pysyvät jäljet tupakointi on jättänyt lapseesi? Varmasti tupakoimattomien äitien lapset ovat voineet ainakin sikiövaiheessa paremmin kuin sinun vauvasi.
Minä kuvittelin aina,että lopetan tupakanpolton heti,kun tulen raskaaksi tai alan suunnitteemaan raskautta. Moralisoin hyvin rankalla kädellä niitä,jotka polttivat odottaessaan. Eli olin IHAN samaa mieltä kanssasi ja olen edelleen.
Sitten tulinkin raskaaksi ja lopetin. En silti ollut saanut lopetettua raskauden suunnittelu vaiheessa.Meni kaksi kuukautta tupakoimatta ja sitten typeryyttäni retkahdin. Oli ollut tosi huono päivä kaiken kaikkiaan ja ajattelin,ettei parit savut haittaa..Ja kuinkas kävikään.
Tupakin tuskat tuli niin kovaksi ja joka päivä sitä keksi itselleen aina uuden "syyn" polttaa. Koulussa oli ollut muka tavallista raskaampaa,joku oli ollut tympeä,mikään ei onnistunut jne jne.. pikkuhiljaa kävikin niin että poltin yhden päivässä..ja sitten kaksi jne jne.. kunnes se meni siihen että poltin lähes yhtä paljon kuin ennen raskautta.
Ja joka kerta tiesin,mitä siitä seuraa. Joka kerta tiesin,että kun minä sain itselleni sen nautinnollisen hetken niin lapsi kärsi.Ja SILTI sinne tupakille piti päästä! sairasta vai mitä?
Aivan liian moni oli tähän mennessä sanonut,että terveitä lapsia tuli vaikka oli polttanut. Sitä HALUSI uskoa,ettei omakaan lapsi sairastu,koska tarve polttaa oli niin kova.
Jos ei tupakoi,niin sitä voi ehkä olla vaikeaa ymmärtää,kuinka siihen tupakkaan jää koukkuun..mutta taas joiltakin riittää kun vaan tumppaa sen tupakan ja se on sit siinä!
Se tupakanpolton jatkaminen oli vähän samanlaista itselleen valehtelua,kuin tupakointi yleensäkin. Kaikki muut sairastuu syöpään,kaikki muut kuolee tupakkaan,mutta ei itse eikä omat tuttavat. Ymmärrätkö mitä haen takaa? Sitä siis ajatteli raskaana ollessaaan,että eihän minun lapselle tule mitään,kun ei naapurinkaan lapselle tule. Sitä keksimällä keksii syitä,jotta saisi polttaa.
Kuulostaahan se hullulta ja tyhmältä,mitä se aivan varmasti onkin. Kaikilta ei vain löydy sitä lujaa tahtoa,ja MUNAA että olisi polttamatta sen raskauden ja imetyksen ajan..
Ja kyllä mie voisin verrata melkeinpä tupakkaa heroiiniin vaikkei heroiinista nyt koemusta olekaan..Joillekin lopettaminen onnistuu kerrasta,joillakin ei koskaan
jos yllä maintut tietävät haitat, ja ovat silti polttaneet, niin MITÄ SINÄ enää vatvoot tuota asiaa???? kummallisia valistajia... kuule, onne ennenvanhaankin polttaneet, siitä vaan ei puhuttu!!
miten voit laittaa lapses edes ulos, onhan sielläkin häkä kaasuja, ja kaikkee myrkyllistä, ja melkein kaikki ruoatkin aiheuttaa syöpää... pitää sun varmaan lopettaa lapses syöttäminenkin ette vaann tule mitään sinusta riippumatonta...
huokaus... kaikenlaisia täälläkin...
Kaverilleni lääkäri sanoi että jos lopettaminen on vaikeaa niin on parempi vain yrittää vähentämistä kuin kokonaan lopettamista sillä se stressi mikä lopettamisesta tulee on paljon haitallisempaa lapselle kuin savukkeet! Minä muuten poltin myös raskausaikana ja äitini, ja suurinosa kavereistani ja suurin osa tutuistani ja suurin osa tuntemattomista! Ja kuinka ollakkaan.. KAIKILLA terveet ihanat vauvat!!
Ymmärrän täysin sen, että tupakasta on vaikeaa päästä eroon. Ja ymmärrän senkin, että en koskaan tupakoimattomana voi tajuta, miten tuskallista se on. En kiistä sitä, etteikö lapsesi vaikuttaisi tällä hetkellä päällisin puolin terveeltä. Ja voihan minunkin lapseni sairastua milloin vaan, vaikkei meillä tupakoida. Jos luit antamani linkin, niin varsinkin kohta tupakan pitkäaikaisista vaikutuksista veti hiljaiseksi. Kuinka moni on valmis esimerkiksi siihen, että lapsen oppiminen ja keskittyminen vaikeutuu ja vaikuttaa täten koko loppuelämään, koska raskausaikana oli vain pakko saada henkosia.
Minulle henkilökohtaisesti lapsi on vaan "kovin" juttu tässä maailmassa, enkä usko, että mikään voisi mennä sen edelle. Tuollaisia tupakka-asioita kannattaisi minusta miettiä jo siinä vaiheessa, kun lasta aletaan suunnitella. Mitä lapsen tulo tarkoittaa? Mistä olen valmis luopumaan? Olenko vielä valmis lapseen?
Sinä olet kaikesta huolimatta paras äiti, mikä sinun lapsellasi on. Sinä olet hänen ainoansa, ja olisi maailman kauhein asia, jos lapsesi sinut menettäisi. Varmasti teet vielä lisää lapsia, joten ehkäpä mietit tätä tupakka-asiaa seuraavan pienokaisen kohdalla.
Laitoin linkin juuri sen vuoksi, koska siinä on tietoa tupakan PITKÄAIKAISISTA vaikutuksista. Monet eivät ajattele sitä, miten raskausajan tupakoinnin jäljet näkyvät esim. 7-vuotiaassa lapsessa. Sanoivatpa lääkärit mitä tahansa, niin se on myös lääkärien todistama asia, että tupakoinnista on aina haittaa lapselle.
Tämä on avoin foorumi, jossa sana on vapaa. Minun vastuullani ei ole viime kädessä kuin oman lapseni kasvatus. Ajattelittepa mitä tahansa - hyvä jos olette sovussa omantuntonne kanssa - niin minun mielestäni raskausajan tupakointi on lasta kohtaan hyvin väärin. Piste.
Ja nimimerkillä tupakoinnin plussaan lopettanut..!
voisin sanoo että tuo kaikki oli mun "suusta".Samoja ajatuksia täälläkin.Nyt on tarkoitus ihan aikuisten oikeesti ottaa ittee niskasta kiinni ja lopettaa pössyttely.Saas nähdä miten käy :).
Näitä itsekkäitä ja matalan äo:n omaavia "mä-siisniinku-teen-mitä haluun" -amisnaisia löytyy joka nurkalta.
Ei kukaan älykäs ja empatiaan kykenevä nainen lapsensa terveyttä ITSE riskeeraakaan, vaan kyseessä on (kuten linkin kirjoituksessa oli) nuoret tai matalasti koulutetut, jotka eivät TIEDÄ mitä ovat tekemässä.
Suurinta osaa vaivaa se, että he eivät edes halua ottaa tosiasioista selvää (mitä ilmeisemmin laiskuuttaan) ja perustelevat sen itselleen: "Mun mummon kavereilla on terveet lapset, vaikka ne teki ihan mitä sattuu". Joten itsekin voi antaa periksi mielihaluilleen ja elää itseään varten niinkuin ennenkin?
Näinhän se menee!
Jos ei nainen välitä itsestään, eikä ole ylpeä itsestään, ei hänen kannata olettaa arvostavan pienen ihmisenalunkaan elämää. Sehän on lähtöisin hänen epätäydellisestä itsestään..
Kunnioitusta hyvät sisaret niitä tulevia kansalaisia kohtaan! Ties vaikka vatsassanne kasvaisi Suomen presidentti.
On muuten monia muitakin aika ikäviä juttuja, mitä ennen on tapahtunut, kun asioista ei ole tiedetty...Mut pidä vaan tulpat korvissa, ettet vaan opi mitään uutta, ja joudu kenties peräti luopumaan periaatteistasi.
Sullahan se ongelma tuntuu olevan, kun et pysty asiallisesti käsittelemään sitä, että joku ei hyväksy tupakointia raskausaikana.
Poltin n.6 vuotta ja kun plussasin, lopetin samantien. Ei yhtään savua. Ja kyllä, -oli mullakin välillä vaikeaa, huono päivä töissä, mies polttaa, stressiä, ym., ym.
Minulla on ystävä, joka polttaa ja on raskaana. Ollaan silti hyvissä väleissä ja jutellaan lähes päivittäin. Hän on siis tehnyt TIETOISEN valinnan ja ottaa omasta tahdostaan riskin, että saa sairaan lapsen. Minä en voi sille asialle mitään.
Monet tekee vielä sen virheen, että lopettaa tupakoinnin raskauden ajaksi, mutta heti kun vauva syntyy sama tahti taas jatkuu kotona. Ei ollenkaan osata ajatella, mitä lapsen jatkuva savustaminen kotioloissa voi aiheuttaa. Pidemmän päälle lapsuusajan passiivinen tupakointi on paljon haitallisempaa kuin muutamat savuttelut raskausaikana.
...PARAS ÄITI. Ei täydellistä äitiä olekaan eikä sellaiseen pidä pyrkiäkään, muuten lapsen todelliset tarpeet jäävät taka-alalle siinä täydellisyyden tavoittelussa.
Jos nuo mainitsemasi kriteerit tekevät äidistä täydellisen, en minäkään sitten ole sellainen (kahden ensimmäisen kohdalla kyllä, mutta loppujen en)...
- Lopetin polttamisen raskaudesta kuultuani ja sillä tiellä olen edelleen pysynyt, joten siitä olen syystäkin ylpeä (18 v. poltin, nyt 1 v. 1 päivä polttamatta)! En siksi, että haluaisin pystymiselläni moralisoida heitä, jotka eivät siihen pystyneet, vaan lähinnä siksi, että en itsekään uskonut pystyväni siihen. :)
- En käynyt laisinkaan viihteellä ennen raskautta, joten se siitä... En ole absolutisti, mutta en myöskään juo.
- Kaupan purkkiruualla meidänkin mukelo on (laiska mikä laiska...)...
- Meillä poika on nukkunut omassa sängyssään alusta asti (ensin vaavi-sängyssä meidän sängyn vierellä, nyt pinnasängyssä). Minä en uskalla nukahtaa lapsi vierelläni meidän sängyssä, pelkään, että joko minä tai mieheni kierähtää pojan päälle. Myöskään kissojen takia (2 kpl) en ole uskaltanut ottaa poikaa meidän sänkyyn köllöttelemään muuten kuin valvotusti...
- En ole oikeastaan ollenkaan imettänyt lastani (muutamat kerrat kokeiltu). Poika oli sairaalassa ensimmäisen elinkuukautensa (eri paikkakunnalla) ja nenä-mahaletkuruokinnalla suurimman osan ajasta. Minä pumppasin aikani, mutta ilmeisesti jatkuva sairaalaan reissaaminen (kuukauden ajan päivittäin yli 100 km edestakaisin), stressi ja huoli pojasta verotti maitovarastoja niin, ettei imettämisestä lopulta tullut mitään. Minulle oli tärkeämpää, että poika saa riittävästi ravintoa ja korvikkeella ainakin pystyin sitä tarjoamaan.
- Minäkin olen muutamana päivänä unohtanut antaa D-vitamiinin pojalle...
Pidänkö itseäni huonona äitinä...? No, jos poikaa katsoo (väläytti minulle juuri mitä suloisimman hymyn :)), minä olen mitä parhain äiti pojalleni. Hän on iloinen, onnellinen, hyvinvoiva, hyvin kasvava ja kehittyvä lapsi. Minä pyrin huolehtimaan parhaalla mahdollisella tavalla hänen ravinnonsaannistaan, puhtaudestaan ja terveydestään sekä pyrin viettämään mahdollisimman paljon päivittäisestä ajastani hänen kanssaan, leikkien, jutellen, halaillen ja hullutellen.
Mielestäni äiti, joka pistää lapsensa tarpeet omiensa edelle suoden kuitenkin myös itselleen silloin tällöin mahdollisuuden "omaan aikaan", on lähes täydellinen äiti. :)
kategoriaan =0)! ihan kun tekstisi olisi tullu minun suusta. ja vielä lisäisin että meillä alotettiin soseet jo 3kk ikäsenä. siksi että korviketta rupesi menemään litra tolkilla vuorokaudessa.
mutta silti on tyytyväinen lapsi sylissäni.
Oletteko koskaan ajatelleet, että mitenkähän julkkikset sun muut pintaliitäjät, joiden elämään kuuluu jatkuva bilettäminen, raju alkoholinkäyttö, pössyttely ja huumeet - ihan luonnollisina asioina - ovat hoitaneet itseään raskauden aikana? Vähän epäilen, että joku sekakäyttäjä pystyisi yht'äkkiä kieltäytymään totaalisesti kaikista päihdyttävistä aiheista. Huumeet nyt ovat vaarallisimpia, jostain muistelen lukeneeni, että tupakointi on jopa alkoholin (kohtuus)käyttöä vaarallisempaa.
Ihme, että lapset ovat syntyneet noinkin terveinä. Kauhea maailma.
Juuh, siis vaikka täällä on jos jonkinmoista tekstiä tullut kirjoitettua, olen kuitenkin pohjimmiltani "huono" äiti, jos useimpien kriteereiden mukaan laskettaisiin.
Poltin raskausaikana ja poltan edelleen. Lääkärin ohjeiden mukaan vähensin pikku hiljaa poltettujen savukkeiden määrää, mutta kuten ap sen niin oivasti kertoi, tekosyitä riittää. Oli rankka harjoittelu, huono päivä, paska fiilis, vaikea tentti edessä... Kaikkea sitä. Koko raskausajan podin huonoa omatuntoa ja itkin lähes joka päivä omaa tyhmyyttäni, en kuitenkaan pystynyt kokonaan lopettamaan. (vähensin kuitenkin rutkasti, lopulta 2-5 tupakkaa päivässä)
Terve tyttö syntyi, edelleen poden huonoa omaatuntoa, jos vaikka tuleekin jotain, mitähän kaikkea sitä on omalle lapselleen aiheuttanut.
Olen myös ollut aina yksi niistä, jotka aivan varmasti lopettavat jo suunnitteluvaiheessa, valitettavasti vain tyttö tuli täysin suunnittelemattomasti, ja yksi syy lisää olla lopettamatta seinään (nikotinistisikiölle seinään lopettaminen voi aiheuttaa jopa kuoleman...)
Ehkä siksi olenkin korvannut laiminlyöntiäni ja ilkeyttäni yrittämällä olla muuten paras äiti lapselleni ja minimoimalla muunlaiset riskit, joita tähän maailmaan mahtuu. Niinpä meillä käytetään kestovaippoja, tehdään ruuat itse ilman lisättyä sokeria, aloitetaan vehnät vasta lähempänä 1 vuoden ikää ja muutenkin varotaan kaikkia kyseenalaisia ruoka-aineita.
Tosin en tiedä, onko kyse korvaamisesta vai omasta nautinnosta, pidän ruuanlaitosta, nautin siitä, että tiedän tarkalleen, mitä lapseni suuhunsa laittaa, tiedän, mitä aineita hänen vaipastaan ihoon jää.
Ai juu, imetin niin pitkään kuin tyttö suostui imemään, tosin kiinteät aloitettiin jo 3,5 kk iässä, kun ei ravinto maidossa riittänyt kovin aktiiviselle ja liikkuvaiselle tytölle...
Ja siltikin, tyttäreni on terve, iloinen ja hyvinvoiva lapsi, joka kasvaa tasaisesti omalla käyrällään (joka on kyllä vähän "normaalia" alhaisempi) ja jonka kehitys muutenkin on ollut joko normaalia tai sitä nopeampaa. Joten nyt elämme toivossa, että tyttö ei mitään vaivoja saisi typerän äitinsä syystä.
Tulihan sitä tupakoitua melkoiset määrät 13-vuoden aikana reilu aski päivässä. Aattelin etten koskaan lopeta. Useasti olin lakossa, mutta en kyennyt lopettamaan.
Sitten tapahtui asioita jotka laittoivat pakan sekaisin. Jouduin miettimään mikä on tärkeää. Jos joku sanoi, että mun pitää lopettaa tupakointi poltin kahta kauheemmin.
Se tupakoinnin lopettaminen tulee vain ja ainoastaan omasta päästä. ja jos siihen ei ole valmis ni sit ei ole.
Jokainen varmaan tietää tupakoinnin riskit
ryhtyessään tupakoimaan.
Ystäväni sairastui keuhkoveritulppaan ja taisteli elämästään koomaan nukutettuna.
Nyt olen ollut tupakoimatta 14kk. ja lopetin kuin seinään askiin jäi yksi tupakka muistuttamaan, että voin tupakoida jos haluan, mutta en halua.
te jaksatte vatvoa tätä samaa aihetta: olen huono äiti...nyyh, nyyh, paitsi että oonkin siis paras äiti lapselleni, oonhan, oonhan pliis kertokaa että oon!!!!!
Vedä sätkää ja dokaa, AIVAN SAMA.
Huomita haette näillä lapsellisilla tilityksillä!