Poikani sijoitettiin alkoholiongelmani vuoksi hänen ollessaan 5 kk aluksi lastenkotiin ja 10 kk vanhana sijaisperheeseen. Ryvin katuojassa vuosia, enkä pitänyt häneen mitään yhteyttä. Hänen ollessaan 8 vuotta vanha, kuntouduin. Päihdehuoltolan sosiaali-ihminen sai minut ottamaan yhteyttä virastoon, jonka kautta sain yhteyden sijaisperheeseen, jossa poikani oli. Aluksi pidin yhteyttä perheeseen kirjeitse, sitten soitoin ja lopuksi uskaltauduin vierailemaan heillä. Minut otettiin lämpimästi vastaan ja he auttoivat minua luomaan suhdetta poikaani vähitellen. Aluksi olin hänelle tietysti täysin outo ihminen. Lopulta välimme muodostuivat lämpimiksi. Tapaan häntä n. kerran kuussa myös kotonani, koska olen kuivilla nyt. Viime vuona pojan äiti (siis sijais-) kuoli. Neljän kuukauden päästä isä (sijais-) kihlasi uuden morsiammen. Tammikuussa poikani lähtiessä armeijaan nuoripari otti häneltä kotiavaimet pois ja toivottivat onnea elämään. Hänen tavaransa ovat luonani varastossa odottamassa armeijasta kotiutumista. En usko, että näin olisi käynyt, ellei pojan äiti olisi kuollut. Kysynkin, mikä on yleinen käytäntö? Olemme poikani kanssa ihmeissämme ja pettyneitä.
avaimet pois
Järkyttynyt
1425831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 142
Vanhimmat
Ota välittämästi yhteyttä pojan sijoittaneeseen ja hänestä vastuussa olevaan sosialityöntekijään.
sijaishuolto sopimus on ilmeisesti tehty toistaiseksi muotoon ja se sitoo kunnes se irtisanotaan.
poikaasi ei voi yksipuolisesti "heittää ulos" vaan hänelle kuuluu jälkihuolto ja jos sijaisisä ei enää uuden vaimokkeen kanssa halua hoitaa velvoitettaan loppuun, kuuluu se luopuminen kyllä hoitaa tyylikkäämmin.
siis välittömästi maanataina yheyts sossuun. pojalle kuuluu apu asunnon hankkimiseen ja rahoitus oman asunnon kalustamiseen "starttiraha". entä koulutus ja opiskelu? ovatko ne hoidettu vai tauolla armeija ajan? kirjaa kaikki mieltäsi ja poikasi tulevaisuutta pohdituttavat kysymykset paperille ennen yhteydenottoa ja kirjaa vastaukset paperille kysymisten viereen.
lasten puolesta joutuu taistelemaan. aina ja ikuisesti. joten onnea matkaan!!!
lastensuojelulainkin määräämästä jälkihuollosta.
Pojallasi on lastensuojelun asiakasrekisteri sijoittaneen kunnan sosiaalitoimistossa.
Sieltä voitte myös
(tai poikasi kun hän on jo täysi-ikäinen)
tarkistaa, kuinka hänen jälkihuoltonsa on kuntanne sosiaalitoimiston taholta suunniteltu.
En tiedä sopimuksista. Poika kirjoitti syksyllä 2006. Sen jälkeen hän oli (sijais)isänsä firmassa töissä. Nyt tuli tämä intti. Minun luonani hän tietenkin voi käydä lomien aikoina, sehän on selvää. Olisi kai järkevintä hankkia asunto vasta intin jälkeen, jos vaikka pääsisi heti opiskelemaan. Opiskelupaikkahan ratkaisee asunnon sijainnin. Olisi kai se muutto (sijais)kodista ollut muutenkin kohta ajankohtainen. Eniten harmittaa pojan puolesta lause "Onnea elämääsi". EI häntä kutsuttu edes käymään joskus ja kyllähän tavaroiden ulostaminenkin oli selvä merkki siitä, ettei häntä kaivata. Olen lukenut aina silloin tällöin tätä palstaa ja ajatellut juttujen sijaisperheiden tunteettomuudesta olevan vahvasti liioiteltuja. Haluan edelleen uskoa, että tämä meille tapahtunut on painajaista ja kohta herään. Mielstäni oli pojalleni enemmän hänen perheensä kuin minä humputteluvuosieni takia. Kiitos vastauksestasi ja neuvoista.
Teki tepposet. Piti Olla Kiitos vastauksista ja sijaisperhe oli pojalleni enemmän oma perhe kuin minä humputteluvuosinani ja sen jälkeenkään pystyin olemaan.
Poikasi tarinaa lukiessani, tuli mieleeni vanhan virren sanat "Ken ompi lähimmäiseni ja ketä eläissäni mun rakastaman pirtäisi, kuin omaa itseäni jne." Minun mielestäni jokaisen sijaisvanhemman, joka saattelee lapsensa maailmaan, tulisi antaa lapselle symboliset kodin avaimet tai vaikkapa konkreettiset, jos kodin ovet pidetään lukittuina. Meillä on avoimet ovet, niinpä annoimme kotoa muuttaville avainkorun symboloimaan sitä, että he ovat aina tervetulleita kotiin. Mieheni kommentoi teidän tilannetta rumasti: "Sillä ukolla on nuossut naisen tavcara päähän"
Pidä pojastasi hyvää huolta
Hän saa asua luonani, kunnes opiskelupaikka järjestyy
olenpa nähnyt noin käyvän ihan perheen biolapsillekin. Uusi "äiti" ei halua lapsia vaan miehen ja lapset saavat lähteä. Karmeaa mutta ei niin harvinaista. Miehelle menee "tavara" päähän helpommin. Jos kyseessä olisi ollut sijaisäiti, olisi uusi mies varmaan lentänyt ovesta ennen poikaa...
en ole sovinistinainen, mutta kuitenkin...
lasta en hylkäisi, oli sitten oma tai lainattu
Olisiko poikasi ymmärtänyt väärin? Olisiko siinä nyt jokin väärinkäsitys? Tuntuu kummalliselta!
Jospa sinä ottaisit yhteyttä sijaisisään ja juttelisit hänen kanssaan.
Tiedän kuntia, jotka vaativat että kun nuori täyttää 18, hänen pitää tulla omillaan toimeen ja mitään jälkihoitoa ei järjestetä.
MUtta en usko, että sijaisisä ei haluaisi poikasi kyläilevän.
Todella tökeröä käytöstä sijaisisän taholta - ei voi muuta ajatella, kuin että tämä uusi puoliso on saanut miehen pään niin sekaisin, että tämä heittää pojan pellolle.
Kaikissa tuntemissani sijaisperheissä ovat ne pojat, jotka ovat ennen armeijaan menoa asuneet vielä kotona, jatkaneet kotona asumista armeija-aikansakin - riippumatta siitä, onko sijoittajakunta katsonut aiheelliseksi tukea sijaisperhettä taloudellisesti.
Tässä tilanteessa poikasi pitäisi heti ilmoittaa asiasta omalle sosiaalityöntekijälleen (siis sille hänet sijoittaneen kunnan sosiaalityöntekijälle, jolle hänen asioidensa hoito on kuulunut) - poika on oikeutettu jälkihuoltoon ja kyllä asiat pitäisi käydä sijaisisänkin kanssa läpi, ettei tarvitse loppuikäänsä pohtia, että miten se kotoa lähtö niin äkkiväärällä tavalla kävi.
Kaiken kunnioitukseni toimiessaan poikani isänä. Minunkin on pakko ajatella uuden morsiammen olevan isän ja pojan suhdetta vastaan. Kun poikani tavarat saapuivat osoitteeseeni, soitin miehelle. Hän kertoi olevansa pahoillaan tilanteesta. Minusta kuulosti, että hän itki. Yht'äkkiä hän muuttui hyvin viralliseksi ja ilmoitti, ettei tilaa mitään lehteä. Tulkitsin sen morsiammen ilmestymiseksi paikalle. Toivon hartaasti, ettei poikani ala tuntemaan katkeruutta, joka peittää alleen kaikki kultaiset muistot, joita hänellä on perheestään. Koska hän oli perheen ainoa lapsi hän sai jakamattoman rakkauden molemmilta vanhemmiltaan äärettömän paljon aineellista hyvää.
Täysi-ikäistä miestä. Ulos vaan pahaan maailmaan huolehtimaan itsestään. Ei kummankaan, eikä varsinkaan sossun velvollisuus enää huolehtia. Vai haluatteko hänestä kasvavan sosiaalipummin.
sossukun on ottanut lapsen huostaansa niin sossu kyllä on lainkin mukaan velvollinen jälkihuollon kautta ja avulla huolehtimaan siitä että huostaanotettu lapsi saa myös täysi-ikäiseksi tultuaan apua ja tukea.
miellytti se sinua tai ei.
näyttää provosoivan asiasta toiseen..
Äitipuoli potkaisut minut ulos heti kansalaiskoulun jälkeen. Ensin menin kauppiaalle töihin. Palkaksi sain ruuan ja asunnon. Keltään en ole apua saanut. Tosin en ole pyytänytkään. Ei nyky nuoret ole meitä heikompia. Aikuiseksi hyysääminen on heitä aliarvioivaa alistamista.
yhteiskunnan suhtautuminen lapsiin ja nuoriin. Miksi sijoitetun nuoren tulisi olla heikommassa asemassa kuin muiden?
itse siteensä ja keitti ne puhtaaksi hellan päällä kattilassa. Pitäisikö meidänkin tehdä niin vain siksi, että esiäideillämmekin oli rankkaa?
Sijaisperhe vastaa lapsesta täysi-ikäisyyteen asti, sen jälkeen sovitaan yhdessä miten jälkihuolto toteutetaan. Onkohan asia ihan noin mustavalkoinen kuin annat asian ymmärtää? Että tuosta noin vain ilman että poikasi on tehnyt yhtään mitään hänet on heitetty ulos yllättäen? En ole kertaakaan urani aikana törmännyt vastaavaan, en siis sano etteikö se olisi mahdollista!
oli vallitsevin luonteenpiirteeni, kun alko vielä hallitsi minua. Nykyisin mielestäni pystyn näkemään asioita monelta kantilta. En myöskään ole niin sinisilmäinen, ettenkö miettisi poikani puheiden vaikuttimia. Poikaahan ei varsinaisesti ulostettu. Hän lähti armeijaan, jolloin tavarat ulostettiin. Täällä minua neuvottiin ottamaan yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja niin teinkin. Kuulin perheen olleen adoptiotyyppinen sijaisperhe, joka ei ollut koskaan huolinut korvauksia toiminnastaan. Heille ei voinut jälkihuoltovelvoitetta laittaa, etenkään, kun äiti on kuollut. Kun poikani pääsee armeijasta, hän tulee jollakin tavalla pääsemään jälkihuoltoon.
nyt muka paremmaks ihmisesks. sorry mut vaikutat hurskastelijalta. Oisit vaa oma ittes. Luulen et sua tosissas v.t.t.aa, vaik esität muuta
Erikoista, että noin harmittaa kun toinen siihen pystyy. Pystyt sinäkin. Yritä edes.
muuttuu, tai ainakin ihmisen käyttäytyminen muuttuu, kun aivot selkiytyy. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, ettei kukaan ole parhaimmillaan viinahöyryisenä.
Eli ehkä hän ei ole muuttunut, vaan on palannut omaksi itsekseen.
huostaamassa kunnassa ei osata lukea lastensuojelulakia....
se ei olsikaan mitäään uutta tämän päivän Suomessa
"YLE24:n arkistohaku
Otsikko Lastensuojelun jälkihoito retuperällä Julkaisuaika 19.09.2006 14:53
Palvelu Uutiset
Valtaosa kunnista laiminlyö lastensuojelun asiakkaat näiden täytettyä 18 vuotta, kertoo Helsingin Sanomat.
Lastensuojelulaki velvoittaa kunnat järjestämään jälkihuoltoa kunnes nuoret ovat 21-vuotiaita. Usein huoltoa ei joko ole lainkaan tai seuranta on niin harvajaksoista, ettei sillä ole käytännön merkitystä.
Laki ei kuitenkaan täsmennä, mitä jälkihoidolla tarkoitetaan. Eräissä kunnissa jälkihoidoksi lasketaan se, että nuorille annetaan toimeentulotukea.
Heikoin tilanne on niissä kunnissa, missä sosiaalityöntekijät hoitavat jälkihoitoa muiden tehtäviensä ohessa. Näin on mm. pääkaupunkiseudulla ja Oulussa.
YLE24"
On kunnalla, ei sijaisperheellä, joiden kanssa toimeksiantosopimus päättyy kun lapsi täyttää 18 vuotta. Nuori on jälkihuollossa kunnes täyttää 21 vuotta, ottaa hän jälkihuollon palvelut vastaan tai ei. Meillä on useita nuoria jotka eivät suostu ottamaan mitään vastaan, lukuunottamatta toimeentulotukea.
Veri on vettä sakeampaa. Tsemppiä armaijapojan äidille. Onneksi pojalla on sinut. Muuten hän olisi ihan tyhjän päällä tässä maailmassa.
Tuntuu aina vaan ihmeellisemmältä tuo poikasi saama kohtelu, jos ajatellaan, että hän oli ainoa lapsi, adoptiotyyppisestikin ja sitten yhtäkkiä tuolla tavalla käy ja aikamoisella kiireellä. Saako hän mennä takaisin sijaisisän firmaan töihin armaijan jälkeen vai meneekö työkin nyt. Tuli vaan mieleeni, että jättikö (sijai)säiti mahdollisesti testamentin jälkeensä ja onko poikasi mainittu siinä. Hänhän oli heidän ainoansa.
tässäkin kuolo korjasi.
Ikävää sinänsä.
Sijaisäidin motiivit "vesität" haudan taakse.
ettei poika uskalla luottaa minuun, vaikka sanookin luottavansa. Kun olin ollut joitakin aikoja raittiina hän kerran kysyi muuttaako hän joskus luokseni. Vastasin, että EI. Syyksi kerroin silloin mielestäni hyvät perusteet. En osannut toimia lainkaan tässä yhteiskunnassa. Kodin hoitaminen, pankkiasiat, puhelimen hankkiminen, aivan kaikki oli opeteltava alusta. Nyt ne syyt tuntuvat tekosyiltä. Varmasti taustalla oli myös pelko siitä, ettei poikaa olisi minulle annettukaan. Suurin syy kuitenkin oli se, että hänellä oli hyvä koti ja vanhemmat. Kerran vuosia myöhemmin poikani sanoi vanhempiensa tekevän hänelle testamentin. Äidin jälkeen testamenttia ei ollut. Uusi vaimo varmaankin perii miehen. Se ei harmita. Enemmän harmittaa se, että hän vei pojan paikankin isän sydämessä. Vähän harmittaa myös hyvä mahdollisuus tehdä työtä tulevien opintojen ohella isän firmassa, koska siellä työskentelee nykyisin morsmaikku, eikä pieni firma työllistä montaa.
kuinka noi miehet on vietävissä. Ne kun ei pysty ajattelemaan kuin sillä jalkovälillään, kun uusi morsein on kuvassa. ajan myötä sen miehen silmät kyllä vielä varmasti aukeaa ja sitten joutuu katkerasti katumaan, mutta sitten se voi olla jo myöhäistä.
Minun vaarinikin käänsi selkänsä omalle pojalleen, siis isälleni, kun uusi vaimo sitä vaati. Salaa piti tavata myös meitä lapsenlapsia. Mitään ei saanut meille antaa esim. tuliaisina, jos vaimo sai tietää, niin siitä syttyi hirveä sota.
Kyllä jotkut naiset hallitsee ton niin hyvin, mutta kyllä ne miehet jossain vaiheessa näkee mitä niiden sisällä todella on. Viimeistään sitten, kun alkaa seksielämä vähän laantua, että pystyvät ajattelemaan muutakin.
Sijaisisä ilmeisesti menetti homman hallinnan kun hänen puolisonsa kuoli. Hänhän suht rivakasti otti uuden, luulisi surutyönkin olevan vielä ihan kesken, jos on edes ehtinyt kunnolla mennä sillä miehellä tajuntaan koko vaimon poismeno. Oma veikkaukseni on, että uusi suhde ei tule kestämään. Mies on tottunut laadukkaampaan henkilöön. Kaikki voi vielä kääntyä hyväksi pojalle ja sijaisisälle, kunhan se akka häipyy kuvioista.
luin viimeisiä viestejä. Olen saanut täällä uskomattoman paljon tukea poikani kanssa. Olen liikuttunut. Esim. yhteydenotto sosiaalityöntekijään olisi jäänyt ilman neuvojanne. Kaikkea hyvää teille kaikille.
sun laiset osaa itkee ainoastaa itsesäälistä. sut tunnetaan
Jos olet sen uuden morsmaikun kaveria niin arvaas mitä hyvällä tsäkällä vielä tulee tapahtumaan. Alkuperäinen äiti pistää vähän ripsiväriä ja menee lirkuttelemaan sijaisisälle ja satu saa onnellisen lopun, kun sijaisä ja alkuperäinen äiti löytävät yhteisen tulevaisuuden onnellisena pojan kanssa. Mitäs siihen sanot, kateellinen paskiainen, joka varmaan itse kuvittelet syntyneesi täydellisenä vanhuksena, jolle elämällä ei ole mitään opetettavaa.
sulta taas tosi hyvä oivallus. Pojan äiti vaan vikittelemään isää ja tarina saaki sen onnellisen lopun. Ihan varmasti poika on sille miehelle tosi rakas.
Olisiko se mahdollista pojan äiti?
Mielikuvitusta kehiin, teillä on olemassa jo yksi yhdistävä tekijä, rakkaus poikaasi. Se on hyvä pohja. Voisitko mitenkään kuvitella Helinän ehdotusta. Jos voit olen tukenasi ja kannustamassa miehen iskemisessä.
Jääkäämme mielenkiinnolla seuraamaan
kuinka kauniiitjarohkeaat
jatkuu tällä palstalla!
Elämä on sitä miksi jokainen meistä sen eväilläään rakentaa.
Hauskaakin ja yllättävää, toivottavasti,
voi olla tiedossa tälle morsionparille,
jotka vielä eivät toisiaan rakkaudessa "tunnista"........
Nyt nauran tippa linssissä. Te olette mainioita uudet ystäväni. Olen vähän ujo ja itsetuntokin on välillä nollilla. Aloittaisinko yhteydenpidon tekstiviestillä. Onko sisällöstä ehdotuksia?
hyvä alottaa.Pitäiskö ottaa Vanhasesta mallia, tai ei hänkään kovin pitkälle päässyt, joten parasta ideoida itse.
Noh, oikeesti. Sulla on tosi hyvä aihe, kuten jo aiemmin sanoin. Luulen, että pojan "isä" on edelleen kiinnostunut tietämään mitä pojalle kuuluu. Onko poikasi ollenkaan enää isäänsä yhteydessä? Jos ei niin, sinähän voit laittaa kokeeksi jotain kuulumisia pojasta ja varovasti kysyt, että haluaako hän tietää.Jos vastaus on myöntävä, niin sitten pikkuhiljaa tekstailet aina jotain ja samalla kehut vähän, kuinka hyvä isä hän oli pojalle ja kuinka sinun mielestäsi myös on ollut sinua kohtaan miellyttävä. Sitten pikkuhiljaa, riippuen vastauksista, jotain salarakasmaisesti loppuun , "ihanaa päivää sinulle", seuraavaksi "voisin halata sinua", sitten jo lähetät "haleja" niin kuin nyt ihmiset toisilleen lähettää, kun ovat ystäviä. Ystävä linjalla täytyy olla aika pitkään, mutta lämmitä ystävyyttänne koko ajan. Kun hän vastaa sinulle, niin kerro, että oli tosi kiva kuulla hänestä jne.
Kyllä se siittä. Ensin täytyy laittaa se koetekstari. Kerro sitten mitä kävi, niin jatketaan suunnittelua.
suunnittelua kylläkin juonitteluksi, mutta jatketaan vaan amalia yhteistyötä. Minä en muista koska minulla on viimeksi ollut näin hauskaa. Kiitos! Paistaa se aurinko vielä risukasaankin. Kysyit yhteydenpidosta. Joskus Tammikuussa tuli verokortti postissa, ei sanaakaan saatteena.
tämähän on suuremman luokan sotasuunnitelma.
Nyt se eka tekstari. Laita, että :Hei ! En tiedä haluatko tietää, mutta kerron nyt kuitenkin, että pojalle kuuluu..... jne. ihan lyhyesti, että kaikki hyvin. Katsotaan tuleeko vatausta. Alle jotain, et, ystävällisin terveisin ....
Verokortti postissa ei merkitse tylyä linjaa isältä, vaan morsmaikulta, joka hoitelee jo täysin palkein käytännön asioita siellä päässä. Siksi tekstiviestit ovat paikallaan tässä tilanteessa, mutta huom, ei syyllistämistä eikä piilosyyllistämistä. En ollenkaan panisi tekstiä, "en tiedä haluat tietää" vaan tyyliin otsikolla ILOUUTINEN: pojalla menee hyvin armeijassa, hän on saanut paljon kavereita, kiitos kun olet ollut miehenmallina. Ja aina vaan kaikkea positiivista ja kivaa. Ei mitään kaihojuttuja eikä säälinkaipuuta. Kannattaa pitää mielessä, että palaute on pakostakin tässä vaiheessa (vielä) jäykähköä johtuen siitä, morsmaikku kummittelee taustalla ja on mustasukkainen, mutta kyllä se siitä. Ja ajatelkaa, sijaisisä on tykästynyt poikaan, niin että on ottanut hänet ihan adoptiotyyppisesti omalle vastuulleen, joten samat geenit omaava äiti on varmasti mieluinen, kunhan mies tämän vaan ymmärtää aikanaan. Itseasiassa, kohtalo on järjestänyt niin, että äidillä ja sijaisisälle on sama historia, pojan kautta, eikä sitä ainakaan morsmaikku saa millään katoamaan miehen muistista. Plus, että kaikki sukulaiset niin sijaisäidin kuin sijaisisänkin puolelta alkavat ennen pitkää kysellä pojasta ja miten hänellä pojalla menee ja mitä hänelle kuuluu. Aikaamyöten voi olla hyvin vaikeeta sijaisisälle selitellä näille, miten poika on kadonnut ympyröistä kokonaan, siksi äidin viestit osoittautuvat aikaa myöten odotetuiksi, koska niistä sijaisisä saa materiaalia mitä kertoa pojasta sukulaisilleen. Eihän hän varmaan ole kellekkään kehdannut sanoa, että poika on poistettu heidän elämästään. Oikeestaan poika voisi pitää sukulaisiin yhteyttä ihan kuten ennenkin, ulostaminenhan ei ole koko suvun päätös vaan ainoastaan morsmaikun keksintö. Takuulla. Mutta tekstiviestejen kanssa pitää olla varovainen, ettei morsmaikku ala puhua häirinnästä ja häiriköinnistä. Sellaista takaiskuahan emme halua tapahtuvaksi. Vai mitä.
Jos morsmaikku huomaa jotain, niin hän alkaa kiirehtiä hääpäivää. Asiat hankaloituvat, jos he ehtivät vihille. Eli meidän pitäisi saada pitkitettyä vihillemenoa, että stragiamme ehtii kantaa hedelmää. Mitä ehdotatte?
pitäisi kai laittaa "serkkupojan" kanssa poikani ollut yhteyksissä. Olivat pojan lomilla yhdessä pörräämässä. Poikani on kai ottanutkin mallia isästään. Sain häneltä puhelun, jonka pääsisältö oli yksi kiva tyttö Kouvolasta ja into tulla käymään tämän tytön kanssa. Minua hirvittää, hyväksyykö tyttö minut? Onhan hänelle joskus - jos siitä pitempi juttu tulee - paljastettava minun synkkä menneisyyteni. No, huomenna on huomisen murheet.
Ihanaa, että poika on löytänyt itselleen tyttöystävän ja haluaa tuoda hänet näytille. Älä murehdi menneisyyttäsi, jokaisella ihmisellä on sukunsa taakkaa kannettavana muodossa tai toisessa. Teet molemmat, poikasi kuin tytönkin onnelliseksi, jos osoitat että pidät tytöstä, se riittää.
Se mitä poikasi menneisyydestään ja suvustaan kertoilee on noiden kahden välinen asia, eikä tyttö ole hyväksyjän tai hylkääjän asemassa sinun suhteesi lainkaan, koska poikasi on sinut hyväksynyt sellaisena kuin olet.
Helinä keksii vielä uusia näkökulmia. Olen ihan samaa mieltä siitä, että ei mitään negatiivista, puolella sanallakaan.
Ja toi oli varmaan ihan hyvä korjaus tohon alkuun. Mietin sitä myös itse, että kuulostaako hyvältä, mutta ajattelin, että se ois tavallaan kysymys, mihin vois odottaa vastausta.
Juu samaa mieltä,myös, että tekstareiden kanssa varovaisuutta jo sen morsmaikun takia ja myö, ettei mies tunne mitenkään, että häntä ahdisteltaisiin. Ihan vaan sillon tällön, hiljaa hyvä tulee. Sitte jos vastaa, niin vastaat vaan takas ok, palaillaan, jne.
Toi on tosi hyvä juttu toi tyttis pojalla. Siitäkin vois kertoa sille isälle, jossain vaiheessa kivana uutisena. Kuinka on mukava tyttö ja pojalla silmät loisti.
Älä yhtään vähättele itseäsi menneisyytesi takia, päin vastoin sanoisin, ole ylpeä itsestäsi,kun olet saanut yliotteen kuningas alkoholista. Se ei ole varmaan ollut helppoa. Todella hatun noston arvoinen juttu.
Koska sulla on ollut kova menneisyys, niin olet varmasti oppinut ymmärtämään myös muita erehtyväisiä, etkä ole ensimmäisenä tuomitsemassa. Se on sitä sinun elämänkokemustasi, eikä menneitä kannata enää miettiä, nyt on katse suoraan parempaan tulevaisuuteen.
Asutko muuten samalla paikkakunnalla tän miehen kanssa? Eli onko mahdollista, että näette jossain, tai et hän näkee sinut.
Sitä täytyy nimittäin vielä pohtia erikseen. Sun täytyy tehdä jonkinlainen häkellyttävä muodon muutos, että saa sen miehen pään kääntymään.
Kyllähän se tyttöystävä jännittää varmaan paljon enempi sitä, että hyväksytkö sinä hänet.
Ps. ajattelitpa tytöstä sitten mitä hyvänsä, niin kannattaa pitää ihan vaan omana tietonaan, koska hän on poikasi valinta, jota pitää kunnioittaa.
Tuossa iässä ne vaihtuu, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Poikasi onnen kannalta on kuitenkin ensiarvoisene tärkeää hyväksyä se tyttö. Ajattele, olet saanut poikasi takaisin ja ehkä vielä saat elämääsi ihanan "tyttärenkin". Sijaisisä jää paljosta paitsi, jos ei tule järkiinsä.
Mietin tätä adoptiotyyppistä sijoitusta, että jos sijaisvanhemmat eivät huoli sossun toimeksiantorahoja miltään osin, niin ei kai se silti vapauta sossua huostaanotetun lapsen olojen valvontavelvollisuudesta. Meinaan vaan, että eihän kai Suomessa voida ottaa lasta äidiltään, antaa jollekin pariskunnalle ja unohtaa sitten yhteiskunnan kontrolli asian suhteen. Ehkä alkuperäinen äiti sai niin vapaasti olla poikansa kanssa tekemisissä löydettyään tämän, juuri siitä syystä, että ei ehkä välttämättä ole mennyt ihan oikein. Eikö kulukorvaus ole esimerkiksi lapsen menoihin kokonaan tarkoitettu, siis ihan lapsen oman mielen mukaan ja sillähän maksulla juuri estetään myös pitkälti sellainen kiitollisuuden velan tunteminen, jota alkuperäinen äiti sijaisvanhempia kohtaan ilmiselvästi tuntee kun he pisti kaiken omistaan. Huomautan, että se on sijaivanhempien oma valinta, jolla he myös saavat tukevammin lapsen "omakseen". Silti adoptiota ei kai uskallettu edes ehdotella vai kuinka?
huostaanottoa
olet elämäsi aikana kohdannut?
kirjoitukseen jatkoa...
Oikein kovasti onnea teille molemmille,
pojalle ja sinulle
ja jos muistat että jokaisella on aina jotain pientä/suurta "tahraa" menneisyydessä
ja se mikä meni, oli ja meni,
ja nyt on aivan uudet tuulet puhaltamassa,
jopa vanhalla juo..kin.
Eli kun olet jo sinut juomisesi ja menneisyytesi kanssa,
laske sillä leikkiä,
elävässä elämässä sattuu ja tapahtuu
ja niin se on tarkoitettukin!
Muista olla oma itsesi, olit sitten ujo tai mitä vaan
ja muista positiivisuus,
sillä pääseee juuuumaaalaaattoman ptikälle, ainakin
huomiseen!
Good luck!
on hyvät välit eli 100 kilometriä. Itse asun pääkaupunkiseudulla, isä Hämeessä. Oikeasti en uskaltaisi aloittaa mitään juttuja miesten kanssa. Aikanani haaveilin pojan perheen ottavan minut tyttärekseen. Olisin saanut olla pojan lähellä. Enkä olisi erottanut häntä perheestään. Olen adiktioherkkä ihminen. Jos ottaisin jonkun miehen elämääni, tulisin suhteesta riippuvaiseksi. Jos suhde lopahtaisi, en ehkä osaisi elää yksin vaan ajautuisin toisen suhteeseen eli suhteessa elämisestä tulisi minulle pakkomielle. Nytkin näitä pakkomielteitä on kuten; työ, englanninkielen opiskelu, lenkkeily ja tämä palsta (ellen pidä varaani). Yritän vahvistaa itseäni valmiimmaksi suhteeseen. Ehkä sitten yritän "iskeä" isän. Siihen mennessä tämä vaan taitaa olla onnellisesti naimisissa kihlattunsa kanssa. Ajatuksella on ollut kuitenkin herkullista leikitellä.
niin tulee tästä rakkautensa kohteesta ja hänestä ja hänen olemassa olostaan riippuvaiseksi.
Ajattelee häntä päivin ja öin
eikä unta saa... näin siinä rakkaudessa aina käy.
Jokainen voi ja saakin haaveksia siitä elämänsä suuresta ja ihanasta rakkaudesta,
jos sellaista ei vielä ole kohdalle sattunut.
Kuka tietää.....
hyvä, että on noi turvalliset sata kilsaa. Voit siis jatkaa tuulipuvussa kulkemista rauhallisin mielin. ei tarvitse olla jatkuvasti viimosen päälle meikattuna ja laitettuna. Helpottaa sinua siinä kohtaa. Tekstareissa ei onneksi vielä näy kuvaa samalla kun lähettää.
Tosta addiktioherkkyydestä, onko sitä mitenkään yritetty tutkia, mistä johtuu? Onko sulla itsellä mitään käsitystä?
Noi on sellasia juttuja, että ne tulee jostain lapsuudesta tai muusta elämän tuomasta. En usko, että olisi syntymä"lahjana".
Jos ei ole selvitetty tai yritetty hoitaa, niin suosittelen sinullekin sitä kuuluisaa Rosen-terapiaa, mitä täällä olen aina välillä toitottanut. Pari on jo mennytkin ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Itse myös olen käynyt ja sillä voisi olla mahdollista selvittää, mistä addiktiosi juuret juontaa. Sillä terapialla sa itsestä selville mitä ihmeellisempiä asioita.
Kun saat syyn selville, niin voi olla, että pääsisit koko riesasta ja voisit alkaa elää täysillä tarvitsematta kontrolloida tekemisiäsi koko ajan. Mietippäs. Helsingissä tiedän ainakin pari tosi hyvää, et jos kiinnostut.
Minua ainakin harmittaa toi morsmaikku sen verran, että antaisin kyllä hänelle näpäytyksen ja siksi leikittely isukin iskemisellä on paikallaan ja mistä sen koskaan tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sinullahan on monta valttia käsissäsi, joilla saat ainakin aikaisemman tilanteen palautettua pojallesi. Minusta morsmaikku on raukkis, hän vei sijaisäidin menettäneeltä pojalta isän, kodin ja työn. Mitä muuta hän enää voisi pojaltasi viedä. Kaikki nämä pojan on saatava takaisin ja korkojen kanssa.
Tässä vaiheessa sinun kannattaa ottaa käyttöön sinisilmäisyyden salainen ase. Eli et niinku ollenkaan muka ole edes tajunnut, että poika (ja sinä myös) olisitte jotenkin ei-toivottuja morsmaikun ja isän elämässä. Jatkat siis yhteydenpitoa aivan samaan malliin kuin ennenkin, tosin sillä erotuksella, että kun poika armeijan vuoksi ei voi olla niin paljon heihin yhteydessä, niin sinä avuliaana informoit isälle, mitä pojalle milloinkin kuuluu. Kun armeija sitten aikanaan loppuu, niin käyttäydytte siten kuin ei mieleen olisi edes juolahtanut sellaista mahdollisuutta, ettei poika voisi jatkaa isänsä firmassa töitään. Siinä vaiheessa kyllä tilanne on jo varmaan muutenkin parantunut nykyisestä ja morsmaikulle on selvinnyt, että hän ei voi määrätä muista kuin omasta suhtautumisestaan poikaan ja sinuun. Hän ei voi määrätä oletteko yhteydessä serkkupoikaan, sijaisisään, sun muihin. Nämä kuitenkin kaipaavat poikaasi, joka on osa heidän elämäänsä, eikä katoa mihinkään vaikka morsmaikku kuinka polkisi jalkaa. Ihan sijaisisän parasta ajatellen, häitä on siirrettävä niin pitkälle kuin mahdollista ja sitä kautta estettävä kokonaan. Se nainen on onnenonkija. Pitää miettiä sopivaa sotasuunnitelmaa sitä varten.
Tänään poitsu soitti, että hänen pitää hakea seuraavalla lomallaan kissansa ja koiransa pois, koska morsmaikku on tullut allergiseksi. Lupasin ottaa ne, vaikka hirvittää. Viimeksi olen hoitanut 11-vuotiaana lemmikkimarsuani. Olin usein yksin kotona ja olin oppinut haistelemaan liimaa isojen poikien kanssa ensin ulkona ja lopulta aina kotona vanhempieni ollessa iltavuorossa. Minusta marsuni oli kärsivän näköinen ja ajattelin senkin olon helpottuvan, jos yhdessä imppaisimme. Imppaus johti marsuni kuolemaan. Amalialle haluan sanoa, että minun entiset adiktiot syntyivät sitkeän harjoittelun tuloksena. Imppasin eka kerran 9-vuotiaana. Eka humalani koin 10-vuotiaana. Aivosoluni ovat niin tuhoutuneet, että mikä vaan saa minut koukkuun.
nyt täytyy kyllä Helinän kekseliäisyyttä pyytää apuun tossa koira ja kissa jutussa, että mitenkä saatais se käännettyä sulle plussaksi ja sille naiselle isoksi miinukseksi. Eiköhän sillä miehellä kohta jo ala silmät avautua, kun joutuu luopumaan ihan kaikesta mikä on kuulunut hänen elämäänsä, ennen naisen mukaan tuloa. Kyllä taitaa olla aikamoinen noita siellä nyt ohjaksissa.
Tiedätkö, onko sillä naisella kenties lapsia? Tämä isähän nyt joutuu luopumaan myös mahd. tulevista lapsenlapsistaankin. Sekin pitäisi jotenkin saada tuotua hänelle tajuttavaksi. Ei taida mies-rukka kovin onnellinen olla. Kuinkahan kauan se pelkkä seksi jaksaa lohduttaa, korvauksena noista uhrauksista.
Toinen juttu sitten, se sinun ongelmasi. Eli olet jo niin nuoresta ollut ahdistunut, että on pitänyt paeta todellisuutta ties mihin aineisiin. Menisit nyt ihmeessä siihen Rosen-terapiaan oikeesti, luulen, että se olis sulle just hyvä. Lisäksi vielä suosittelen sulle aivosolujen uudistamishoidoksi toht. Tolosen kalaöljykapseleita. Niistä on paljon tutkimustietoa, miten vaikuttaa aivoihin ihan korjaavasti. Niitä saa ihan marketeista melko edullisesti. Älä tyydy kohtaloosi, vaan yritä parantaa tilannettasi kaikin mahdollisin tavoin. Olet jo tosi hyvässä alussa, eli suunta on oikea. Olet voittanut jo monta erää.
Jatka eteenpäin vaan. Näen kristallipallostani sinulla ihanan tulevaisuuden. Sinä olet entistä eheämpi ihmisenä, suoraastaan kukoistat. Pääset eroon ongelmistasi ja teillä menee poikasi kanssa perheenä hyvin. Olen näkevinäni myös jotain romantiikan tapaista Hämeen suunnassa. Kuva ei ole vielä ihan kirkas, mutta jotain sen suuntaista näyttäisi olevan tulossa.
Tulee kirkastumaan vielä ajan myötä.
kalaöljykapseleita jo napsinkin. Rosentrapiaa aion kokeilla. Epäilen itselläni ja pojallani myös jonkinasteista synnynäistä aivovammaa. Äitini kännäsi aina viikonloput, myös miua odottaessaan, kuten minäkin tein poikaani odottaessani. Jumalan kiitos poikani älykkyyteen, keskittymiskykyyn tai fyysisen puoleen se ei ole merkittävästi vaikuttanut. Hän kirjoitti neljä ällääkin. Tosin kahdessa osassa. Isän kihlattu on ikäiseni ja lapseton. Minä olen 34-vuotias, eli sain pojan melkein lapsena. Isä on 54-vuotias. Nuori morsian nostaa statusta. Hän on kaunis veäläinen nainen, joka on aiemminkin ollut aviossa suomalaismiehen kanssa.
Morsmaikun viimeisin veto on tunteita kuohuttava, mutta kehotan nyt kylmään harkintaa, koska pojan elämästä on kyse.
Ensinnäkin. Pidän morsmaikkua vaarallisena pojalle sekä henkisesti että materiaalisesti. Tämän vuoksi poikaa on kaikin keinoin suojeltava morsmaikulta, eikä häntä saa velvoittaa tapaamaan nöyryyttäjäänsä (morsmaikkua) lainkaan, eli ei näkö- eikä kuuloetäisyydelle. Pojalla on oikeus suojeluun tältä osin. Pojan on saatava jatkaa elämäänsä rauhassa, häntä ei saa rasittaa morsmaikun mielenliikkeillä ja vallankäytöllä. Morsmaikku ei saa päästä pompottamaan poikaa. Eli pidä poika kaukana morsmaikun vaikutuspiiristä totaalisesti. Onneksi se on siellä armeijassa turvassa.
Ensimmäinen ohjeeni on mormaikun vallankäyttöä ja pompottamista vastaan, että mitään ei toteuteta siten kuin morsmaikku on ajatellut. Eli kun eläimet pitää hakea, ok, ne pitää hakea, mutta siihen morsmaikku ei voi vaikuttaa KUKA eläimet hakee. Ehdota pojallesi, että sinä haet eläimet, ja poika saa levätä armeijalomansa rauhassa ilman inhottavia velvollisuuksia ja mielipahaa, jotka joku eukko on hänelle kasannut. Jos poika haluaa välttämättä itse mennä takaisin paikkaan, josta toivotettiin "onnellista elämää", niin älä päästä häntä yksin vaan mene mukaan. Toivottavaa olisi, että poika pysyisi poissa sieltä, näin kaipaava sijaisisä ei saisi lievitystä ikäväänsä vaan joutuisi sen tosiasian eteen, että poika on morsmaikun tahdon mukaisesti totaalisesti poissa.
Ja sitten käytännö asioihin: Yllätyshyökkäys on paras veto tässä vaiheessa, eli et ilmoittele mitään etukäteen, tyyliin ens maananaita kuudelta haen eläimet vaan silleen, että soitat Hämeestä sijaisisälle, että ootko himassa, olen tässä lähettyvillä kylässä ja tuun nyt hakemaan pojan koiran ja kissan, nähdään pian. Muista että pukeudut täydellisen epäsporttisesti, eli pane heppoiset korkokengät jalkaan ja jakkupuku, kapea hame ja ihan vaan joku kevyt, ei talveen sopiva takki tai villatakki. Toivottavasti se ei ole mikään tanskandogin kokoluokkaa oleva, että pärjäät sen kanssa jotenkin, mutta toisaalta mitä suurempi kontrasti sitä parempi. Muista sitten, kun menet, niin ensikohtaamisessa katsot sijaisisää haltioituneena silmiin, ihan kun näkisit elämäsi prinssin ensi kertaa edessäsi. Sitten käännä katseesi vähän nolostuen lattiaan ja rupea pälyilemään verhoja ja katonreunaa. Huom, älä vilkaisekkaan morsmaikkua, koko vierailun aikana. Jos hän puhuu sinulle, rupea vaan paijailemaan kissaa tai höpöttelemään jotain ihan omia juttujasi pojasta. Muista mahdollisimman usein katsoa sijaisisää suoraan silmiin ja ole vakavan näköinen, mutta ei vihainen eikä suuttunut. Et saa suuttua siellä. Yhden kerran kävellessäsi matolla, voisit siinä reunalla horjataa pikkasen, ei siis niin, että vaipuisit puolipyörtyneenä sijaisisän käsivarsille kuitenkaan, vaan silleen, että se herättää hänessä primitiivireaktion, jota hän ei voi toteuttaa. Voit vielä viattomasti sanoa, että oho, tossa ei ollu ennen mattoa. Ja sitten lähtiessä voisit vitsinä heittää sijaisisälle, että jos allergiasyistä miestäkään ei voi pitää talossa, niin voit majoittaa hänetkin pieneen pesäänsi ja hymyillä valloittavasti.
Ai niin, ja kysy miten löydät hautausmaalle, koska aiot matkalla poiketa viemään kukkia sijaisäidille.
Toinen vaihtoehto, jos et voi mennä Hämeeseen, niin pyydä sijaisisää tuomaan eläimet sinulle ja tarjoa jotain ihanaa pikkupurtavaa ja pistä kynttilät palamaan.
Nythän teillä on sijaisisän kanssa pojan lisäksi myös yhteiset eläimet ja ne kaikki on nyt sinulla. Sijaisisällä tulee autiota tätä menoa siellä Hämeessä. Mutta tietenkin jatkoa ajatellen, on hyvä, että on joku, kuten sijaisisä, jolle voit hädän hetkellä soittaa kun tarvitset eläintenhoito-ohjeita. Varmaan sellaista tapahtuu, että kokemattomana huolestut, että mitä koira on tottunut syömään ja samoin kissa. Ja olit ihan näkevinäsi, että koiran suupielistä tulee keltaista vaahtoa, onkohan se sairas vai kaipaako se sijaisisää. Voit pyytää sijaisisää tapaamassa koiraa ja kissaa tai tarkastamaas, mikä niitä vaivaa. Näitä huoliahan sitten jatkossa voi hyödyntää vaikka loputtomiin.
Viimeisenä vaihtoehtona on se, että joku ulkopuolinen (esim. pari roistonnäköistä karpaasia) hakee eläimet ja ilmoitat vaan sijaisisälle, että ystäväsi tulevat hakemaan eläimet, mutta mielestäni niin pitäisi hoitaa, että pojan ei tarvitse sitä tehdä jollei hän välttämättä halua. Poikaa ei saa kuormittaa eikä morsmaikun oikut saa päästä pahoittamaan pojan mieltä. Morsmaikun kaltainen henkilö ei saa kuulua pojan elämään millään lailla, ei yhtään, ei lainkaan. Täydellinen etäisyys on saavutettava ja pidettävä ja siitä ei saa luistaa.
Saattaa olla, että jatkossa tulee vastaavanlaisia kylmiä ja tunteettomia määräyksiä morsmaikun puolelta, mutta nyrkkisääntö on se, että niitä ei noudateta vaan asiat tehdään aivan toisella tavalla, kuin morsmaikku on kuvitellut niiden tapahtuvan. Missään asiassa ei toimita siten, kun morsmaikku sanoo. Johtotähtenä tämä kannattaa aina muistaa ja pitää mielessä, koska morsmaikkua ei saa päästää vallankäyttäjäksi teidän elämään yhtään sekuntia. Morsmaikulla ei myöskään ole mitään oikeutta ottaa mitään yhteyttä poikaan vaan asiat pitää hoitua sijaisisän kautta. Morsmaikku ei saa suoraan olla poikaan yhteydessä koska hän on pojalle vaaraksi henkisesti ja materiaalisesti.
Armeijan ajan voit leikkiä ja kisailla morsmaikun kanssa, mutta sitten ei enää. Pojan tulevaisuus on tärkein eikä siihen kuulu morsmaikku senkään vertaa. Lopputuloksena pitää olla että morsmaikku ei pääse pojan lähelle millään tasolla.
eläistensuojelijalle jos toi aivovammanen saa ne elukat. Piikki olis niille raukoille armeliaampi vaihtoehto. Ajatelkaa tappo marsun liimalla! jos armeijapoika tajuais etunsa se ei menis tommosen luo ollenkaan eikä antas elukoitkaan
Eläimet pois morsmaikun valtapiiristä. Eihän se välitä ihmisistäkään ja varmaan tälläkin hetkellä rääkkää siellä koiraa ja kissaa minkä kerkeää. Toivottavasti sijaisisä älyäisi edes avioehdon tehdä, ennen kuin pistää morsmaikun paksuks.
että helinäkeiju voisi ruveta pettyneen haamukirjoittajaksi.Tekisitte yhdessä kirjan. Siitä tulisi jymymenestys. Pettyneellä on stoori ja sulla on lahjat. Nyt kuitenkin arveluttaa. Ettet olisi rasisti?
Olen ilolla seurannut tätä keskustelua.
Amalia myös mukaan taustajoukkoihin niin hyvä kirja tulee.
sun kanssas, sulla on kyllä uskomaton toi mielikuvitus. Olen aina luullut, että itsellä on vilkas, mutta ei vedä sulle vertoja lähellekään. Aivan uskomattomat noi yksityiskohtaiset kuvaukset horjahduksineen päivineen.
Nauroin täällä kippurassa kun luin tota.
Mulla tuli ihan sama mieleen, että niitä eläimiä voi nyt hyödyntää siten, että aina tulee joku pulma johon kukaan muu ei voi vastata kuin poika tai isä. Kun poika on armeijassa, niin sinne ei voi soitella jatkuvasti, niin pakko soittaa isälle.
toi oli ja hyvä huomio, että mahd. seksikästä päälle.
Venäläiset naisethan pukeutuvat AINA hyvin naisellisesti.
Toi on paha, että se nainen on noin nuori, jos rupee tekeen lapsia vielä, niin sit on huono tilanne. Mut ennen sitä pitää nyt käyttää tää tilanne hyväksi ja saada mies tajuamaan, että morsian on poistamassa kaiken heidän elämästään mikään on ollut miehelle tärkeää.
Toi oli myös hyvä huomio toi haudalla käynti. Luulisi, että mies kuitenkin haluaa jollain tasolla vaalia vaimonsa muistoa ja tuntuu hyvältä, kun joku toinenkin hänen muistoaan kunnioittaa.
minkä ikäisenä hän kertoi marsunsa tappaneen?
En huomannut, että hän olisi mitenkään ylpeillyt tekosillaan. Nyt on järki päässä ja asiat hänellä hyvin, joten mitä on lapsena hölmöillyt ei enää pitäisi vaikuttaa tähän päivään.
Miksi olet hänelle ilkeä ja oletko jotenkin kateellinen, kun hänellä menee nyt paremmin?
Etkö voisi myös itse yrittää parantaa omaa elämäntilannettasi. Kerro siitä sitten meille, niin kannustamme myös sinua eteenpäin.
Toivotaan vaan kaikille kaikkea hyvää, siitä tulee itsellekin parempi mieli. Yritäppäs ajatella jostain vähän positiivisemmin, heti tuntuu paremmalta.
Venäläiset naiset ovat kauniita, naisellisia ja fiksuja , joten morsmaikun raaka käytös ei ole ollenkaan kunniaksi maansa maineelle ja suorastaan vääristää sitä. Näen tässä kyllä ainekset ulkopoliittiseen selkkaukseen. Jos ei asiat ala lutviutua pojan eduksi, niin lähettäkäämme nootti Gremliin. Se kai on seuraava askel, vai kuinka?
pojan kanssa. Hän kertoi morsiamella olevankin kaksi lasta. Nämä jäivät erossa suomalaiselle ex-miehelle. Puhuin vastoin parempaa tietoani. Haudan sijaintia en voi käyttää kikkana. Olin itsekin äidin hautajaisissa. Yksi ihana työkaverini lupasi ottaa pojan koiran heille. Hän asuu omakotitalossa ja koira on tottunut olemaan paljon ulkona. Sen on jo kahdeksan vuotias ja sen olisi luultavasti vaikea sopetua kerrostalokaksiooni. Ei se ole mitään hienoa rotua vaan rehellinen sekarotuinen maalaiskoira. Saan käydä sitä hoitelemassa ja lenkittelemässä viikonloppuisin. Tämä kaverini lähtee pojan tueksi hakemaan eläimiä. Kisun otan luokseni. Se on jo 16-vuotias ja viihtyy parhaiten sisällä. Joku täällä ei taida pitää minusta. Vannon vähän kasvaneeni ajoista, jolloin marsuni kuoli.
Ei voi muuta kuin ihmetellä hänen kauneuttaan ja nuorekkaana säilymistään. Itse samanikäisenä omaan rosoisen, rupsahtaneen naaman ja sata-vuotiaan sielun.
Palasimme maan pinnalle ja hyvä niin. Ilahduttavaa, että eläinasiat järjestyivät ja pojan ei tarvitse sitä murehtia enää. Mitä tulee ulkonäköösi, niin luulempa, että huono itsetunto vaan tekee sinulle tepposen. Olet varmaan kaunis.
jos on katuojassa rypeny jo penskasta asti. Viinan pöhöttämä pärstäkertoin jolla hurskas tekohymy. Mä tunnen ton tyypin. Käynny tietty jonku kristillisen kansanopiston et on saanu peruskoulun päättötokarin
sinä minua nokittelet? Oletko sama ihminen koko ajan vai onko teitä useampi? Olen yrittänyt esittää asiani kiihkottomasti. Siis asiat asioina. Minulla ei ole tarvetta arvostella ihmisiä, vaikka en kaikkien kaikkia tekoja ymmärräkkään. Lähinnä olen halunnut tuoda esille poikani ja omaa hämmennystäni asioiden saamasta käänteestä. Olen pahoillani, jos niin tekemällä, olen loukannut sinua. Meinasin jo tulla paranoidiseksi, kun viittasit päästötodistukseeni. Ajattelin: "Apua! Hän oikeasti tunnistaa minut!" Todellakin suoritin peruskoulun Kristillisessä Kansanopistossa raitistuttuani, enkä häpeä sitä. Toivon sinulle enkeleitä vartijaksi matkallesi.
riittää taivaisiin asti....
Mutta älä välitä, tämä on ollut älyttömän hauska kauniitjarohkeat ja vielä elävää todellista elämää!
Oikein mukavaa päivienviemää....
Mukavia yhteisiä päiviä sinulle ja sinun pojallesi,
sinä olet olemassa, onneksi pojallesi.
Äiti on aina äiti vaikka voissa paistas....
siinä sitä vastausta tuli. Tärkeintä ei olekaan ulkoinen, vaan sisäinen kauneus, joka siltä "Nadjalta" puuttuu aivan kokonaan, sinulla sitä näyttää riittävän vaikka muille jaettavaksi. Katoavaa on ulkoinen kauneus. Älä siitä ole huolissasi. Meikillä, vaatteilla, kampauksella jne. saa ihmeitä aikaan, kun tosi toimiin ryhdytään.
olla jo ihan pelin politiikkaa, niin kuin isä-Vennamo sanoisi.
tällä lomalla se tyttiksen tapaaminen? Älkää nyt vielä kiusallakaan hakeko niitä eläimiä, kuten käsky on kuulunut.
Pojallasi on nyt oma elämänsä, sen kodin ulkopuolella ja hän oli jo tehnyt suunnitelmansa tälle lomalle. Ei niitä voi muuttaa minkään Nadjan allergian takia. Onhan se varmaan kaunis näky, kun nenä vuotaa ja silmät punottaa, toivottavasti myös kutittaa joka paikkaan, että on raapinut itsensä jo ruvelle. Ei ole kaunista katsottavaa se.
En kyllä usko koko allergiaan, mutta hän on näköjään allerginen myös lapsille, että toivottavasti niitä ei sitten ihan pian ole odotettavissa. Saas nähdä todella, että koska allergisoituu myös tähän mieheen ja hänkin joutuu lähtemään kotoaan. Sieltähän ne sitten sun luota löytää kaikki itsensä kohta.
toi se vasta peliä pelaa. roikku linjoilla vuosikausia. nimim. oli susku. kun äijät kysy minkä ikänen se oli se sano 13, 14, 15, ja niin pois päin. Teki treffejä niitten kanssa sitten kerto linjoilla miten meni. keräs sympatiaa kertomalla ukoille syövänsä penkkivelliä ja muroja ku mutsi ja faija dokaa. tunsin marsun kidutuksesta. oma äiti soitti soskuun ku notku ostarilla skidin kaa ympäripäissään. ei menny palavereihin katteli vaan kauempaa lastaria ryyppyjengin kaa. kauniit ja rohkeet tosiaan. sen skidin faija on joku tunnettu isokenkänen. susku lähetti sille isän päiväkortin himaan muijan nimellä. sen välissä oli käytetty kortsu ja raskaus testi. kaikki nää tilitti linjoilla. myös ku muka raitistu. ennen maailma loppuu ennen ku huora häpee
Poika saa sitten isokenkäiseltä isältään mahtiperinnön sukuoikeutena, joka tänä päivänä voidaan todistaa dna-testillä heilahtaen. Näin ollen taloudellisesti pojalla on hyvin pullat uunissa. Toivotaan, että kertomuksesi "menkö retkuun" pitää paikkansa eikä ole vain toiveajattelua.
Nyt kun selvisi, että tuolla jossain on kaksi pientä lasta erossa Nadja-äidistään, niin tuntuu pahalta. Minua ei huvita enää juonitella sinne suuntaan, mistä sen tietää missä pakkoraossa Nadja on, voi olla vaikka oleskelulupa katkolla ja pelko joutua pois täältä, kokonaan eri maahan missä lapset on. Siksi varmaan moinen hoppu uuden miehen kanssa. Ei kai nyt kukaan oikeesti kuvittele, että kuvankaunis nuori venäläisnainen rakastuisi itseään parikymmentä vuotta vanhempaa hämäläistallukkaan. Mies on pelastus, mutta diiliin ei pitänyt kuulua parikymppinen sijaispoika, joka varmaan tuli Nadjalle yllätyksenä ja pyytämättä sen jälkeen kun hän oli jo panostanut miekkoseen. Jos totta puhuttaan, niin aika onnettomassa tilanteessa vieraassa kulttuurissa oleva kahden lapsen eronnut äiti on Suomessa, kun se on hankala paikka suomalaisellekin. Suojelijan Nadja tarvitsi ja sai lastensa menettämisen pelossa.
Hyvä, että kuvaan saatiin toi isokenkäinen isäkandidaatti suurine rahoineen. Suunnatkaamme mielenkiintomme sinne, uskon että se kannattaa pojan tulevaisuuden eduksi.
Kun Nadja saa asiansa kuntoon akuuttivaiheen jälkeen, hän jättää sijaisisän. Pitää olla realistinen.
jostain syystä riitä sympatioita tuota "Nadjaa" kohtaan.
Minusta hän vaikuttaa erittäin kovalta ja laskelmoivalta. Kyllä täällä ulkkis äiti yksinhuoltajana pärjää siinä missä muutkin, ellei paremmin. Kun vielä lasten isä suomalainen, niin ei olisi ollut mitään pelkoa joutua pois maasta. Varmaan on jo Suomen kansalainenkin.
Ei sellanen ihminen jolla on sydän paikallaan käyttäydy noin poikaa ja eläimiä kohtaan. En halua häntä mustamaalatakaan, koska hän ei pääse puolustautumaan, mutta todellisuudessahan hän onkin lähes fiktiivinen henkilö minulle, et aivan sama. Käsittelen häntä sen mukaan minkä kuvan käytöksellään on itsestä antanut.
missään vaiheessa kaunistellut menneisyyttään?
Minusta hän on ollut harvinaisen rehellinen. Sitä paitsi hän on tuolloin ollut aivan lapsi. Jos hän on käyttäytynyt silloin lapsellisesti, niin eikös se ole normaalia?
Pitääkö ihminen mielestäsi todella tuomita loppuelämäkseen, jos on nuorena töpännyt. Minusta hän on hyvänä esimerkkinä niille vanhemmille, jotka edelleen rypevät pohjamudissa, että jos on halua tarpeeksi, niin voi päästä kuiville ja elämä hymyilee. Onnea vaan sinullekin elämääsi!
Yllättävän lepsu se sijaisisä on, ollakseen yrittäjä. Ihme että pulju on ylipäätään pystyssä.
Olin itsekin valmis vähän epämoraalisuuteen tässä ketjussa kun suolsin sitä tekstiä sijaisisän iskemisestä. Siinä haudallakäynnissä pysähdyin hetkeksi miettimään, että ei saisi kyllä kuolleita käyttää hyväksi, mutta sitten ajattelin, että olkoon, kyseessä on pojan etu ja siitä tässä taistellaan, pois alta männynkävyt. Joten eipä tässä pulmusia olla itse kukaan ja niin huippumoraalisia. Minusta saa oikoa lasten edun nimissä niin me, kuin muutkin.
Olen minäkin ollut mukana 10-vuotiaana, kun isot pojat imppas. Halusin, tottakai, minäkin vaaroista mitään tietämättömänä kokeilla, mutta jengin "pomo" ilmoitti, että toi rääpäle ei imppaa. Minulla kävi onni, että oli sellainen "vastuunkantaja" määräilemässä siinä porukassa. Hän oli kai jotain 13-14 vuotias ja vahvin.
Menkö retkuun me todella toisemme? Olen saattanut "roikkua linjoilla", mutta en tarkalleen ottaen edes tiedä mitä sillä tarkoitat, Minun poikani isä varmaankin on konkreettisesti isokenkäinen, koska poikani kengännumero on 45. Minuun hän ei ole tullut. Oma kengännumeroni on 36. Olen ollut poikani siittämisaikoina, niin päissäni, etten uskaltaisi edes arvuutella, kuka hänen isänsä on. Pojasta päätellen komea mies joka tapauksessa. Miten olisin voinnut lapseni isän vaimolle jotain lähetellä? Susku en ole koskaan ollut. Jos vaihdan nimeni, Suskua minusta EI tule. Taitaa Matin ja Susannan tarina kummitella päässäsi tai sotket minut johonkin toiseen.
Pojan "täti", siis "isän" sisko soitti ja kertoi kuulemansa juorun. Hän oli kuullut, että "Nadjan" ex-mies olisi sortunut ryyppäämään ja heidän lapsensa olisivat joutuneet vastaanottokotiin. Hän oli tietävinään, että "Nadja" hakee heitä itselleen. Jos tämä pitää paikkansa, poikani isästä tulee taas tavallaan isä pienille lapsille. "Täti" tosin sanoi pyrkivänsä estämään moiset hankkeet , koska; "velipekka ei näköjään osaa suojella itseään". Lauantaina pojan "tyttöystävä", poikani ja työtoverini menevät hakemaan eläimiä. En tiedä kumpaa jännitän enemmän tyttöä vai kissaa. Yritän muistaa, mitä neuvoitte.
Eikö ole kummallista, että jos Nadjan mies on ryhtynyt juopoksi, niin Nadjaltakin otettiin lapset pois ja vastaanottokotiin. Ei kai se Nadja ole juoppo kanssa. En usko, koska profiili vaikuttaa erilaiselta (en kyllä ole mikään salapoliisi), mutta jos ajatellaan, kaunis, nuorekas, ja vaikutusvaltainen työmyyrä, varmaan on huushollikin sisustettu uuteen uskoon ja huonekalut löytäneet uudet paikkansa Hämeessä. Jos ajatellaan vaikka nyt tätä etenemistahtia ja mitä pojankin kanssa on tapahtunut, niin erittäin aikaansaapaa meininkiä se on ollut. Hän varmaan hukuttaa ikävänsä ja lasten kaipuun ylenpalttiseen touhuamiseen ja järjestelemiseen. Vieläkään en tajua, miksi pojan piti muuttaa pois, se on todella outoa. Allergiaan en usko myöskään. Tässä koko touhussa on takana jotain, mitä me sinisilmäiset idealistit ei hiffata. Meinaan, ei oo helppoo Nadjallakaan.
jutussa nyt sij.isää viedään kuin pässiä narussa. Nadja kyllä vaikuttaa hyvin määrätietoiselta ja tietää tasan tarkkaan mitä tekee. Kova on laskelmoimaan. Empatiakykyä ei näytä olevan yhtään, miksi meilläkään pitäisi olla häntä kohtaan, kun hän on käytöksellään osottanut oman kovuutensa.
Luulen myös, että kuollut sij.äiti on aivan täysillä meidän puolella ja hihkuu tuolta pilven reunalta, että "hyvä tytöt pitäkää vain "poikani puolia ja samalla myös miehen".
Onhan tämä ollut hauskaa mielikuvitus leikkiä, eikä tässä todellisesti olla ketään satutettu tai loukattu. Saaha sitä ajatuksilla leikitellä ja joskus niistä voi jopa tulla totta.
Itse harrastan paljonkin sellaista ajatuksilla leikittelyä ja suunnittelen suuria. Usein on kuitenkin käynyt niin, että aluksi hyvinkin utopistiselta tuntunut juttu on sinnikkyyteni ansiosta toteutunut. Nykyisin tuttavani eivät enää naureskelekaan mun suunnitelmille, vaan sanovat, että uskovat minua, koska olen jo niin monta juttua vienyt läpi mihin kukaan muu ei ole uskonut. Sanovat, että "uskon kyllä sinua, kyllä olet niin hullu, että varmasti sen vielä teetkin."
Ilman suunnitelmia ja haaveita ei koskaan tapahdu mitään kivaa.
Nadjan tilanteessa minäkin laskelmoisin. Hänet on erotettu pienistä lapsistaan, jotka ovat vastaanottokodissa, ja se on nyt vielä kaameempi tilanne kuin mitä armeijapojalla on. Empatiani armeijapoikaa ja äitiä kohtaan eivät ole kadonneet, mutta Nadjaa kohtaan empatiani ovat kasvaneet. Toivon totisesti, että hän onnistuu laskelmoinnissaan ja saa lapsensa takaisin. Isän ja pojan väleihin ei itse asiassa ulkopuoliset voi lainkaan vaikuttaa, niinkuin ei muihinkaan ihmissuhteisiin. Olis vaan kannattanu sijaisäidinkin tehdä se testamentti ajoissa, jos kerran sellainen on mielessä ollut. Tästä kannattaa ottaa opikseen kaikkien sijaisäitejen, jotka haluavat turvata "lainalastensa" taloudellisen tulevaisuuden kuolemansa jälkeen. Se sentään vähän lohduttaa sijaislasta, jos ukko hylkää tämän. Testamentissa ei jaeta rahaa, vaan rakkautta, siitä jää tunne, että henkilö ajatteli lasta ja halusi muistaa häntä kuolemassaan.
sympatiseerata tuota Nadjaa, jos ei olisi tallonut kaikkien yli oman edun tavoittelussaan. Minulle on tullut kuva, ettei ole kovinkaan empaattinen persoona ja mietityttää vaan, että eikö välitä edes omista lapsista ja mikä on vialla, että lapset on joutunu a) isälle erossa ja b) miksi lastenkotiin eikä tarjottu suoraan äidille, joka lienee toinen huoltaja. Jos isä taas on ollut yksinhuoltaja, niin tuntuu sekin aika omituiselta, nykyisin ei mielellään yksinhuoltajuutta anneta kummallekaan. Täytyy olla painavat syyt, jos niin käy.
Epäilen jostain syystä tämän naisen rehellisyyttä ja inhimillisyyttä joka suhteessa. Jotain hyvin outoa siinä joka tapauksessa on.
Ainut mikä saa miettimään on se pienten lasten kohtalo.
Toivon, että lapsille kävisi kuitenkin hyvin, olkoon äiti minkälainen tahansa. Olisihan siinä tietysti jo kokenut sij.isä lapsille, varmasti hyvä ja turvallinen, mutta vieläkin tökkii tuo tapa millä Nadja itsensä miehen elämään on ängennyt. Ei mielestäni kunnoita ollenkaan miehenkään tunteita. Voiko siitä pidemmän päälle tulla hyvä liitto, epäilen ja sitten taas lapset kärsii. Vaikea on tilanne.
Liian itsekkäältä Nadja joka tapauksessa vaikuttaa, ei ota huomioon kenenkään tunteita. Olkoon hänen taustansa mitä tahansa.
Nadja on lastensa äiti, ja siksi hänen pitää saada lapsensa takaisin tykkäs jotkut hänestä tai ei. Ihmettelen, että äidille ja lapsille ei ole tarjottu asuntoa lastensuojelullisena toimenpiteenä vaan lapset on pantu vastaanottokotiin (eiks se tarkoita huostaanottoa) ja äiti taivasalle. Jos olisi toimittu lastensuojelullisesti oikein ja avohuollon toimenpiteenä järjestetty Nadjalle lapsineen koti, niin ei olis Nadjan tarvinnu ruveta hämäläisukkoa pokaamaan ja sotkea armeijapojankin elämä. Syytän tästä kaikesta lastensuojelua nykytiedon perusteella. Ehkä ulkomaalaisilla ei ole sitten samoja oikeuksia lastensuojelussa kuin meillä muilla avohuollon palveluihin, vaikka pitäisi. Kaikkia lapsia ja täällä olevia ihmisiä pitää YK:n sopimustenkin mukaan auttaa eikä vielä äidiltä lapsiaan, vaikkei hän suomalainen oliskaan.
Siitä että "Nadjan" ja sanotaanko vaikka "Matin" lapset ovat todellakin vastaanottokodissa. Syy on se, ettei "Nadjaa" tavoitettu kun poliisit menivät asuntoon, jossa Matti oli tillintallin. Heille on erossa määrätty yhteishuoltajuus. Lapset ovat asuneet erosta saakka Matin luona. Uskon Nadjan saavan heidät halutessaan. Pojan "täti" tiesi kertoa jo paljon enemmän. Matti on 56-vuotias. Minä ihmettelen, kuinka ihmeessä Nadja ihastuu aina näihin vanhempiin suomalaismiehiin, kun kelpaisi itse vaikka kenelle.
Minä täällä valmistaudun huomiseen. Ostin kissanhiekkaa, toiletin ja erilaisia kissan herkkuja. Sivumennen sanoen; olivatpa kalliita. Tyttöystävää ajatellen Ostin puolivalmiita pakasteita, joista huomenna paistan pasteijoita ja pullaa. Siitä tulee kodikas tuoksukin. Ensi yönä en varmaankaan nuku.
Olen näemmä unohtanut kertoa Nadjan asuneen Hämeessä jo Tammikuusta alkaen
Jos kerran Nadjan lapset vietiin vastaanottokotiin sillä perusteella, että Nadja-äitiä ei löytynyt siihen hätään, niin miksi lapset edelleen ovat vastaanottokodissa, vaikka äiti on löytynyt? Lapset Nadjalle ja HETI. Kauheeta ihmiselämällä leikkimistä noilla viranomaisilla, joilla on niin hitaat kiireet.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi isä ja Nadja ulostivat pojan pois kotoa. Siihen on jokin selitys, paljon mitään ei elämässä tapahdu ihan vaan sattumalta, koska toikin vaati oma-aloitteisuutta useamman kerran ulostajilta. Onnea kissan kanssa.
tätä olen juuri tarkottanut, että se Nadja on jo kyntensä näyttänyt, eikä näytä hänellä olevan mitään kiirettä lastensa saamisessa. Taitaisi sotkea liikaa nykykuvioita, kun ei niihin edes eläimet mahdu, niin mites sitte pienet lapset, jotka vaativat paljon enemmän. Kyllä normaali äiti olisi jo lapsensa hakenut pois. Ei niitä viranomaisten tarvitse tulla kotiin asti tyrkyttämään. Ei taida tarpeeksi kiinnostaa.
Sääliksi käy lapsia , oli miten oli.
Kyllä täällä on ihan samat systeemit ulkkiksille kuin muillekin. Ihan on itsestä kiinni. Luulen, että ulkom. on jopa paremmat systeemit. Sitä paitsi lapset ovat varmasti Suomen kansalaisia, jos heidän isänsä kerran on. Heitä siis myös kohdellaan oman maan kansalaisina.
elämää (ja huom. millaista elämää!)
jo nähnyt pidemmältä ajalta kuin poikasi tyttöystävä.
Ja elämähän on suurta seikkailua;
hyvässä ja välillä h..in pahassakin.
Mutta kokemusta karttuu jne....
Ole vaan reilusti oma itsesi.
Ja nykynuoret tykkää siitä kun ne saa puhua omasta elämästään ja omista jutuistaan
ja jos joku jaksaa kiinnostua heidän elämästään, "suosio" on taattu!
Mukavaa viikonloppua,
No jos se Nadjan ex-aviomies on jonkun pikkukaupungin pamppu, poliisipäällikkö tai joku sellanen, niin eipä siinä kuule Nadjalla ole paljonkaan puolustautumismahdollisuuksia vallan saappaan alla ja kun oikein porukalla jyrätään. Tähän viittaa se, että 56-vuotias juopporetku on saanut pienet lapsen lähivanhempana itselleen ja Nadja on jäänyt kuin nalli kalliolle, kenties huonolla kielitaidolla varustettuna ihan vieraaseen kulttuuriin ja vielä jossain sisäänlämpeävässä käpykylässä vaillä yhtään ystävää. Siitä se sijaisisä sen sitten korjas helmoihinsa. Näin luulen että siinä kävi. Nyt Nadja on ryhdistäytynyt ja aikoo kähmästä sijaisisän talon avioliiton kautta itselleen, jotta on sitten lapsilla koti mihin tulla. Tämä selittäisi paljon. Armeijapoika oli ainoa este suunnitelmalle. Missä oli sossut, kun Nadja heitä tarvitsi, Haloooooo!!!!
en saa tehdyksi mitään. Niinpä soitin "tädille" ihan vaan jouruillakseni. Nadjan lapset on otettu kiireellisesti huostaan viikoksi. Ensi viikolla molemmat vanhemmat ovat menosa palaveriin, johon myös poikani isä menee Nadjan tukihenkilöksi. Matti on maanviljelijä. Isoista kengistä en tiedä. Tädin mukaan on ennen ollut siivo ja raitis mies. Nadjan kihlaus aiheutti kuulemma ryyppyputken. Sopuisasti kuulemma erosivat ja sopivat lasten asumisesta isän luona. Nyt täti lupasi panna pikkuveljänsä ojennukseen, eli purkamaan kihlauksen ja pyytämään pojaltani anteeksi. Oma mielipiteeni on, että iso mies päättäköön itse asioistaan.
mutta olit kovaa tekoa ja jaksot sieltä ylös elämän tielle. respect yourself.
Se tästä nyt vielä puuttuu, että täti rupee sähläämään. Viimeistään silloin on pojan ja isän asiat entistä enemmän sekaisin. Täti out!
to do so.
Matti on tietenkin joku kunnanvaltuutettu, peräkammarin poika, jolla on hehtaarikaupalla humisevaa, ja samallainen sisar kuin toi "täti", joka inhoo Nadjaa ja paapoo pikku-Matti veljeä tyyliin " ei meidän Matti mitään tollasta oo ennen tehny, mutta ku Nadja tuli ja sekoitti Matti-paran pään". On kuulkaa Nadja aika paljon joutunu uhraamaan, että saamapuolelle on molemmat ukot päässeet jo nyt. Ikimaailmassa ei ne lökäpöksyt olis glamouria nähneetkään siellä peltoaukioilla siskojensa hoteissa, ilman Nadjaa.
siellä nyt aivan jännityksissään. Ethän sinä mitään hyväksyntää tarvitse, sinähän olet se anoppi, joka arvioi miniän sopivuuden pojallesi. Tämä nyt tietysti leikkinä.
Mutta oikeesti, ei sun tarvi mitään jännittää, jos pokasi on mukava, niin varmaan on myös tyttis. Pääasiahan kuitenkin on, että poikasi on onnellinen, ei siinä äidiltä paljon kysytä, eikä pidäkään. Emme ole itsekään kyselleet.
Älä jännitä turhaan, ole vain oma itsesi.
Ajattele, että onneksi et saanut Helinältä miniän tapaamiseen yhtä yksityiskohtaisia ohjeita, kuin mitä hän antoi isän vierailun varalle. Menisit vielä sekaisin, kun et muistais misää piti mitäkin tehdä. Pitikö nyt katsoa tyttö silmiin vai katonrajaa ja verhoja, vai pitikö paijata kissaa ja koska tulikaan se kohta kun piti horjahtaa, vai oliko se tässä käsikirjotuksessa ollenkaan. Muistele vaan niitä Helinän ohjeita, niin et pysty enää jännittämään. Kerro sitten miten meni. Tässä ihan jo itsekin jännittää sun puolesta. Kaikki varmaan menee ihan hienosti, kunhan pysyt oikeassa käsiksessä. Good luck!
En kuulu itse kumpaankaan noista ihmisryhmistä, siis nuorena tai vanhana rypeneisiin, PUHUMATTAKAAN tuohon OKSETTAVAAN PASKAAN joka tuon 'on ruma varmasti' kirjoituksen laittoi!!!!!!
Jos ei linnaan joutuisi, niin käskisin pyyhkiä maan päältä tuollaiset ILJETYKSET pois ihmiskuntaa häiriköimästä, sillä ilman teidänlaisianne yököttäviä nuljaskoja, tämä maapallo olisi huomattavasti siedettävämpi paikka olla ja asua.
Tämän bio-äidin, pojan, sijaisisän ja Nadjan ynnä hänen läheistensä elämässä on monta oivaa pitkäveto kohdetta:1) Muuttaako Nadjan lapset Hämeeseen?
2) Jättääkö ekssä heidät rauhaa?
3) Pysyykö täti erossa veljensä perheestä?
4) Tappaako bio-äiti kissan?
5) Lähteekö pojan tytti karkuun
tavattuaan bio-äidin?
6) sietävätkö bio-äiti ja poika toisiaan
yhteisessä arjessa?
Minä lyön vetoni näin: 1) kyllä 2) ei 3) ei
4) kyllä 5)kyllä 6) ei
Muitakin kohteita tästä stoorista löytyy
Sitä vaan, amalia, että kukakohan se houkutteli minut yksityiskohtaisia sijaisisän iskemisohjeita antamaan eläimien yhteydessä? Muisteles vaan amalia. Ja sehän oli ennen ku tiedettiin Nadjan lapsista. Minusta ohjeet ovat ihan käyttökelpoiset muussa yhteydessä, kuitenkin. Takaan, että toimii (vaikka en ole tuossa muodossa kokeillutkaan). Niitä voi soveltaa myös muualla kuin Hämeessä.
Eli soveltuvat kaikille, jotka haluavat iskeä sijaisisän.
Amalia tuossa höpöttelee. Helinä, piristäväähän se oli ja poikkesi positiivisesti. Ei se pahalla tarkoittanut, tuo Amalia, minusta ainakaan.
Teillä oli hyvä yhteistyö.
Postiivisessa mielessä minäkin sanoin amalialle, vaikka pikkasen piinaakin, että amalia on huomannut, että mut saa mihin vaan leikkiin mukaan.
se kokonaan mun vika ole, että olet niin yllytyshullu.
Minä kyllä ymmärsin heti mitä tarkoitit.
oli tarkotettu tietenkin Helinälle, tohon alkuillan juttuun. Ei alkup. viestiin.
tää tyyppi mikä ketjun aloti vie kaikkia ku pässiä narussa
oothan säki näin pitkälle viitsiny vikuroiden, pässi.
kanssa olla pikkusen toista mieltä tosta kuka ketäkin vie. Ei kaikki ymmärrä asioita samalla tavalla. Eivät näe edes huumoria siellä missä sitä on. Luulen, että meillä on hyvin saman tapainen huumori Hellun kaa. Vai mitä??
tappelit yhdes ny toi akka saa teidät frendeiks?
Helinän kanssa tapelleet. Olemme olleet asioista eri mieltä, mutta se ei ole tappelemista. Emme myöskään ole menneet henkilökohtaisuuksiin, tai alentuneet solvaamaan toisiamme pelkkien mielipide-erojen vuoksi. Asiat voivat riidellä, ei ihmiset.
En nyt voisi sanoa, että tässä muutamassa kirjeenvaihdossa vielä frendeiksi ois tultu, jos nyt satutaan olemaan joistakin asioista yhtä mieltä ja omaamaan samanlainen huumorintaju.
Kyllä täytyy tuntea toinen vähän paremmin, ennen kuin ihan ystäväksi voi toista nimittää. Kiva olisi kuitenkin säilyttää ystävällismieliset välit, mikä ei suinkaan tarkoita, että pitäisi jatkossakaan olla kaikista asioista samaa mieltä. Nämä ovat niitä elämän viisauksia, joissa sinulla on vielä paljon opittavaa. Hyväksy ensin itsesi, niin voit alkaa hyväksyä myös muut.
minusta saa aina ystävän jos on aito ja on älyä ja huumorintajua. Ei oo pakko ajatella kuten minä.
Sekin on plussaa, jos sietää mua.
kohotetaan ystävyydenmalja
mielikuvitusta ja huumorintajua riittää. Tosi hauskaa on ollut kanssasi etenkin tämän viime session aikana, kiitos sinulle siitä.
Viedäänkö tämä juttu loppuun asti ideoimalla näille kaikille henkilöille ihana tulevaisuus, sellainen mikä mahdollista vain jossain paratiisissa, missä kaikki ihmiset ja yhteiskunta toimii siten, että kaikki ovat lopulta onnellisia.
Katsotaan sitten mitä seuraavaksi keksittäis. Tämä elämä on turhan totinen. Mielikuvitusta voisi käyttää huomattavasti enemmän itsensä ja muiden viihdyttämiseksi. Se kun ei maksa mitään.
tuntee paljasti luitteko kejusa
tuon maanviljelijä Matin. Miten hänen elämänsä kehittyy.
Matti eli vanhana poikana vanhapiika siskonsa Liisan kanssa kotitilallaan rauhallista tapahtumaköyhää elämää.
Sisko harrasti kirkkokuorolaulua, mutta Mattia ei kiinnostanut juuri muu kuin maanviljely ja traktorit.
Hänen elämänsä mullistuikin täysin, kun maamiesseuran järjestämällä Viipurin matkalla tapasi yllättäin Nadjan.
Matti oli myyty saman tien ja Nadja taas haistoi paremman tulevaisuuden Matin vaimona Suomessa niin selkeästi, ettei paljon tunteita kuunneltu, vaan kun Matti näytti vihreää valoa, homma oli selvä. Todistaakseen "rakkauttaan" Mattiin Nadja suostui synnyttämään hänelle pari lasta ulkonäkönsä rapistumisenkin uhalla.
Ajatteli, että lasten avulla hän turvaisi myös itselle paremman tulevaisuuden.
Esikoinen Natasha heille syntyikin vuosi häiden jälkeen.
Matti kuitenkin oli aina haaveillut omasta pojasta, josta saisi paitsi nimen jatkajan, niin myös tulevan isänän tilalle.
Matin onnellisuudella ei ollut rajoja, kun Nadja pari vuotta myöhemmin synnytti hänelle pojan, joka sai nimekseen Nikolai.
Matti oli kuitenkin jo niin piintynyt omiin tapoihinsa, että hänelle tuotti vaikeuksia sopeutua nuoreen vahvaluonteiseen vaimoon ja pieniin lapsiin, jotka kuitenkin olivat hänen koko elämänsä. Yhteentörmäyksiltä ei voinut välttyä. Nadja taas alkoi kyllästyä liian hiljaiseen maalaiselämään ja häntä rupesi houkuttamaan kaupungin valot siinä määrin, että yhä useammin löysi itsensä viereisen kaupungin kapakoista hauskaa pitämästä. Matti kilttinä ja tunnollisena isänä huolehti sillä aikaa lapsista. Myös Matin sisko osallistui lasten hoitoon, hänellekin veljen lapset olivat erittäin tärkeitä, koska omia ei ollut.
Sitten tiedämme kaikki mitä myöhemmin tapahtui, ero tuli, lapset jäi Matille ja Nadja löysi uuden miehen.
Ero oli Matille niin kova paikka, siksikin, että nyt kävi toteen ne kyläläisten pahat puheet, joiden mukaan liitto ei tulisi pitkään kestämään. Matti oli myös erittäin rakastunut vaimoonsa. Suru oli niin kova, että oli haettava lohtua lähibaarin keskikaljapullosta. Alkon ovikin avautui Matille aivan liian tiuhaan. Ei hänestä ollut enää huolehtimaan pienistä lapsista, kun siskokin joutui sairaalaan lonkkaleikkaukseen, josta toipuminen vei kauan aikaa. Lapset siis jouduttiin sijoittamaan vast.ottokotiin.
Nyt on kuitenkin Matti rypenyt mielestään jo tarpeeksi ja on palauttanut jo viimeisenkin viinapullon kauppaan, eikä uusia ostanut tilalle. Helppoa sinänsä Matille, koska ei aiemmin ollut viinamäen miehiä ollenkaan. Suuremmissa juhlissa saattoi muutaman ottaa, mutta hänelle oli muut asiat tärkeämpiä.
Lasten menettäminen herätti Matin todella miettimään omaa ja lasten tulevaisuutta ja hän päätti ryhdistäytyä kerralla.
Nyt on myös Nadja herännyt lastensa suhteen ja puuhailee lapsia itselleen. Matinkin mielestä lapset kuuluisivat pääasiassa äidin hoivaan, kunhan hän saisi itse riittävän usein lapsia luokseen.
Heillä oli Nadjan kanssa avioehto, siskon vaatimuksesta, koska tila vielä jakamatta sisarusten kesken. Eli Nadja sai lähteä lähes tyhjin käsin. Matti on kuitenkin valmis maksamaan hyvän summan elatusmaksuina, joten ei äidillä ja lapsilla siinä suhteessa ole hädän päivää.
Tässä alkua jatkokertomukseen, jossa päärooleissa oikeat henkilöt, joihin olemme jo tutustuneet vain nimet keksitty. Henkilöt yh.ex-päihdeongelmainen bioäiti, hänen poikansa(nimet?) Nadja, kihlattunsa "Jussi" ja sivurooleissa pojan kissa ja koira, Nadjan exä Matti ja heidän lapsensa Natasha ja Nikolai. Lisäksi sivuosiin tulee myös viranomaisia, ym. Mahd. Jussin sisko jne, mutta ne tulee sitten tarinan myötä selviksi. Takoitus olisi kuitenkin saada kaikkille osapuolille onnellinen tulevaisuus, sen mitä alkutilanteen pohjalta hyvällä tahdolla ja mielikuvituksella on mahdollista. Kuka jatkaa?
mutta evvvk, tunteeko sut vai ei.
Noin pahan suopaa ihmistä ei minäkään haluaisi myötää tuntevani.
Harmi hänelle, että on yleensä koskaan sinuun tutustunut, saatikka, että on luullut , että olisit ollut hänen ystävänsä.
Jos ystävät on tota luokkaa, niin vihamiehiä ei enää tarvita.
Matti viljelee tilaansa ja Nadja on pimeästi töissä Jussin firmassa. Nadjan varsinainen päätyö on nimittäin erään p-hämäläisen automarketin kassana. Nadjan äitikin on samassa marketissa usein viereisellä kassalla. Tänään asioidessani marketissa Nadjan äiti oli itkettyneen oloinen eikä Nadjaa itseään näkynyt missään. Kun kysyin Nadjan äidin kuulumisia, hän sanoi olevansa flunssainen, vaikka hyvin huomasin hänen itkeneen. Tytär tietty on Jussin ja Matin kanssa vastaanottokodilla palaveeraamassa lasten kohtalosta. Tottakai mummo suree.
edellinen on fiktiota. Olemme vaarallisella tiellä mikäli yritämme identifioida tässä ketjussa esiintyviä henkilöitä.
vapaasti valahella ja kaunistella kikki ruma hianoks
on täyttä fiktiota, niin kuin varmasti ymmärsitkin. tuon Hämeen akan tarinasta en tiedä. Toivon, että tästä tulee tarina joka johdattaa meidät ihanne yhteiskuntaan.
Ei missään tapauksessa mikään juorupalsta, missä sitten vielä menisi faktat ja fiktiot sekaisin, niin kuin juoruissa yleensäkin.
Pysytään täysin mielikuvitusmaailmassa, joka on lähtenyt kehittymään todellisista tapahtumista ja todellisista olemassa olevista henkilöistä, mutta siihen se todellisuus sitten jääkin. Nimet on kaikki keksittyjä.
Jos akka Hämeestä kertoi todellisista henkilöistä pidetään hänen kertomuksensa tämän tarinan ulkopuolella.
ja mikä kaikki ruma? Mitä oikein tarkotat, voisitko vähän selventää?
on hanurist
jos kerran olet sitä mieltä, niin ole sitten vaan.
pakko lukea yhtään mun kirjotusta. tiesitkö sen?
Minä laittaisin tähän roistovirkamiehen, joka joutuu vankilaan. Korruptiosta. Olen sataprosenttisen varma, että Nadjalle esitetty avioehtopaperi ei ole venäjäksi ja hänet on huijattu allekirjoittamaan suomenkielinen dokumentti, jota hän ei ole ymmärtänyt, ehkä jopa väärennetty Nadjan nimi, taatusti se käly päällepäsmärinä jutussa. Nadja ei ole tietoinen Suomen laeista, eikä vieläkään tiedä, että häntä odottaa jättiomaisuus. Nyt kyllä roistovirkamiehellä housut tutisee, hän ei ikinä odottanyt, että joku, kuten me, alkaisimme kaivelemaan tätä juttua.
tämä laulu loppuu nyt
paljon onnea elämääsi. Pidä itsestäsi huolta. Palaa sitten kertomaan, kun sulla pyyhkii paremmin, ettet ole noin katkera enää.
Olisi töitä tarjolla. Uskomattomat ovat Herran tiet.
Isä soitti ja kysyi tyttöystävän puhelinnumeroa. Olin ilkeä ja pyysin soittamaan pojalle, mutta en kertonut pojan uutta numeroa. Isä ja Nadja ovat varanneet lomamatkan. Nyt Nadjan lapset tarvitsevat hoitajaa kahdeksi viikoksi. Ainoa sopiva, joka heille tuli mieleen on pojan tyttöystävä. Eiväthän he tunne koko tyttöä. Minut yllätti joku rohkeuden puuska ja käskin heidän perua koko matkan, koska lapsiraukat ovat kokeneet liian monta muutosta liian lyhyen ajan kuluessä. Töihinlähtökiireitä syytellen jätin isän ähkimään, sulkiessani puhelimen.
listalle, jos tyttö ei pääse. Varma tapa sotkea tytön ja pojan välit on ruveta käyttämään tyttöä hyväksi. Miksiköhän sijaisisä kantaa kaunaa poikaa kohtaan ja kieroilee. Neuvoni on: täydellinen etäisyys sijaisisään ja Nadjan sotkuihin. Täydellinen. Olit nuorten luottamuksen arvoinen, kun et ilman lupaa antanut puhelinnumeroita "sortajaisälle".
Lapset nauttisivat suunnattomasti ulkomaanmatkasta, menköön mukaan.
häikäilemätön toi mies. Kyllä taas Nadja näyttää kypsymättömyytensä äidiksi. Ei lapsistaan välittävä äiti halua saman tien eroon heistä, kun vihdoin saa itselleen.
Olisi kaiken lisäksi valmis jättämään lapsensa täysin vieraan ihmisen hoteisiin kahdeksi viikoksi.
Uskomatonta!!!!
Jonkin verran maailmaa nähneenä tiedän, että lapsi on mahdotonta saada bookatuksi enää jälkikäteen jollekin tietylle matkalle. Ei tämä "Nadja" oletettavasti ole kaatanut viinaa ex-siippansa suuhun, joten älkäämme syyllistäkö häntä tilanteestaan. Vaihtoehtona hänellä on jäädä kotiin ja riippuu matkan ajankohdasta jättää matkarahat yritykselle, joka matkan hänelle myi tai saada osa hinnasta takaisin.
Ehkä ei sitten Nadja voinut kuvitella, että tämmönen onni käy juuri nyt että hän saakin lapset, jos vaikka matka on tilattu jo kuukausia sitten. Pääasia kuitenkin on, ettei tyttöystävää ja poikaa velvoiteta lapsia hoitamaan eikä muutenkaa velvoiteta heitä auttamaan ja olemaan käytettävissä. Nuoria, jotka ovat hyväntahtoisia ja avuliaita on niin helppo käyttää hyväksi eivätkä he itse sitä edes huomaa. Aikuisten on ehdottomasti pidettävä huoli, ettei nuorten hyväntahtoisuutta käytetä hyväksi koska, vaikka he nyt täysi-ikäisiä ovatkin just ja just, niin härkejä aikuisia vastaan heillä ei ole elämänkokemusta toimia. Nadjan äiti sieltä kassalta voi hoitaa tai sitten Mannerheimin lastensuojelusta joku. Se, kuka lapsia hoitaa, ei saa muodostua nuorten päänsäryksi ja tytölle on kerrottava, että hänen ei ole tarpeen saada sijaisisän hyväksyntää, koska homma on ohi. Maallahan aina minijöitä kai tolleen pompotetaan kuin piikaa.
pettyny elikä Suski se sä kuiteskii oot ei kannata tänne valittaa. ite oot soppas keittäny lusikoi se kans ite. mun sympatiat loppu sillo haluutko et kerron kaikille millon ku säkin täällä musta kerrot. Eikä noi oikeesti sua diggaa esittää vaa et jatkasit ja jatkasi oman napas kaiveluu EVVK
Pettyneen kohdalla on tehty lastensuojelun virhe. Hänhän oli ihan lapsi saadessaan vauvansa, joten hän olisi tarvinnut tukea ja apua ja suojaa vauvan kanssa eikä niin, että vauva otettiin huostaan jä lapsiäiti jätettiin kadulle. Virhe on tapahtunut lastensuojelun taholta. Alaikäinen ei voi olla vastuussa asioistaan vaikka hän saisikin vauvan ja jos alaikäisen äidin vanhemmat eivät hoida lastaan, niin sitten se on lastensuojeluviranomaisten asia. Pettyneen tapauksessa tuo laiminlyötiin. Vaatisin korvausta, jos olisin pettynyt.
Meillä kävi silloin tällöin lastensuojeluntyöntekijöitä, kun olin pienempi. Minua haastateltiin ja kyseltiin vanhempieni alkoholin käytöstä. He olivat viikonloppujuoppoja mutta sitä en paljastanut. Isoveljeni oli sijoitettu äidinäidilleni jo paljon ennen syntymääni. Luulen juuri mummoni ilmoitelleen meistä viranomaisille. Äitini puhui kännissä tekevänsä itsemurhan, jos tyttökin viedään. En osannut kaivatakkaan muuta, koska se oli minun elämääni, ainoaa elämää, jota tunsin. Ruotsia puhuvaa mummoa ja isoaveljeä, jota pidin enonani suorastaan pelkäsin. Halusin asua kotona mieluummin, kuin lähteä mummon mukaan, vaikka hän sitä pyytelikin. Joskus 12-vuotiaana haavoitin minua kiusannutta poikaa koulussa linkkuveitsellä. Minut erotettiin koulusta määräajaksi ja tapahtuneesta ilmoitettiin lastensuojeluviranomaisille. Nämä köyräsivät minut mummolaan, josta karkasin ja asuin noin kuukauden rappukäytävissä. Vanhempani löysivät minut, sain jäädä kotiin ja jatkaa koulunkäyntiäni. Sen jälkeen olin entistä lojaalimpi vanhemmilleni. Aina kun viranomaiset kysyivät kotioloistani valehtelin kaiken olevan hyvin. Äitini tavallaan otti pojan ensin huostaan, kun tapasi minut kavereineni poika mukana ostarilla päihtyneenä. Mummo oli kuullut asiasta ja haki vauvan itselleen. Eli taas poikani otettiin huostaan. Äiti kosti mummolle ja teki tästä lastensuojeluilmoituksen, jolloin poikani haettiin mummolta lastenkotiin. Siinä vaiheessa olin tavoittamattomissa. Raitistumiseni aikoihin mummoni ja isäni molemmat kuolivat. Äiti teki itsemurhan, josta oli puhunut, niin kauan kuin muistan. Veljeni tapasin kerran. Hänestä on tullut hieno herra, joka ei halunnut minua elämäänsä. Auttamisyrityksiä siis oli, me vain luistimme niiden piiristä.
että järkyttynyt/pettynyt ei korvauksia hae. Ottaahan hän taloudellisen vastuun pojastaan tämän armeijan ajankin.
saanut elämältä monin verroin. Olen nöyrällä ja kiitollisella mielellä. Olisi aika surkuhupaisaa, jos vaatisin yhteiskuntaa korvaamaan minulle rahalla sen, että olen töpännyt ja raskaasti. Nimimerkit Pettynyt ja Järkyttynyt tuntuvat tällä hetkellä huonoilta. Jaikaisinkohan Suskina kun kati the psyk. sitä minulle aina tarjoaa?
ku viils skolelaisii malmil
Onneksi sinä pettynyt sait pojan, niin ei ainakaan tuo teidän suvun katastrofaalinen traditio jatku äidiltä tyttärelle enää.
Se on positiivista, että pettynyt on ottanut vastuulleen poikansa talouden armeijan ajalta, varsinkin kun ilmeisesti jäkihuolto-laki ei koske varusmieheiä. Huomauttaisin kuitenkin, että täysi-ikäiseksi tultuaan se on pojan itsensä päätettävissä mistä hän ottaa rahaa vastaan jatkossa. Nythän poika on pakkoraossa, kun sossut vetäytyivät vastuusta. Ajattelen niinkin, että poika saisi kaksinverroin hyvää, jos saisi jälkihuollon ja sen lisäksi äidinsä antaman tuen. Tuskinpa hän silti rahoissa kylpis. Soisin pojalle mahdollisimman paljon kaikkia mitä hän haluaa ottaa vastaan.
toki ottakoon vastaan kaiken, mitä saa.Sen hänelle suon.
Jos tulee tunne, että ei ole vapaa, riippumaton ja itsenäinen kun ottaa vastaan taloudellista tukea, niin hyvin ymmärrän, jos jättää väliin. Nämä ehdot kannattaa aina selvittää, ennen kuin suostuu tuettavaksi mielestäni. Mielummin vapaus kuin holhous. Siinä kannattaa olla tarkkana. En tiedä mitkä jäkihoidon ehdot velvoittavat nuorta.
Tietääkö joku?
ketjuun Maksalooraa ja kyyneleitä