Maamme kärsii natsismin traumasta
Sodan jälkeen iski masennus ja vakava psyykkinen trauma. Malmössä asuva suomalaiskirjailija Pentti Niskanen on osuvasti kirjoittanut: "Hitlerin häviö maailmansodassa – ja sen mukana myös Suomen suurten suunnitelmien nolo loppu – jätti varsinkin suomalaisen lukeneiston sieluun niin syviä haavoja, että niitä olisi voitu hoitaa vain psykiatrian avulla."
Hävitystä sodasta psyykkinen ongelma
Tunnettu historioitsija, entinen ulkoministeri Keijo Korhonen ei erehtynyt kun sanoi Suomen ja Venäjän sodanjälkeisten suhteiden tulleen suomalaisille mielenterveyskysymykseksi.
Nuori tutkija Ville Kivimäki kirjoittaa, että jo sodan aikana määrättiin kymmeniätuhansia suomalaissotilaita psykiatriseen hoitoon erityisesti mikäli nämä olivat ymmärtäneet sodan luonteen liian hyvin tai tunsivat epänormaalia sympatiaa vihollista kohtaan. Hoitomuotona olivat usein sähköshokit.
Sodan jälkeen psykiatri Lauri Saarnio kirjoitti, että jo ennen sotaa suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsi sotapsykoosi. Toinen suomalainen psykiatri Sven Donner puolestaan kirjoitti, että erityisesti sodan tarkoituksettomuus aiheutti sotilaille psyykkisiä oireita.
Kaunokirjallisuudesta terapiaa
Kaunokirjallisuudesta tuli terapiaa suomalaisten sotapsykoosiin. 1954 Suomessa julkaistiin kaksi sota-aiheista romaania; Jussi Talven Ystäviä ja vihollisia ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Talvi kertoi suomalaisten ja saksalaisten yhteistyöstä, mutta Linnan romaanista oli poistettu läheinen liittolaisuus Saksan kanssa. Linnan sotilaat olivat sympaattisia mutta masentuneita ja syyttelivät upseereitaan.
Henki Tuntemattomassa sotilaassa on muuten aivan sama kuin Saksan sodanjälkeisessä kirjallisuudessa, esimerkiksi Theodor Plievierin kirjassa Moskova.
Tuntemattomassa sotilaassa hyökkäyssodan aggressiivinen luonne oli retusoitu pois jakamalla sota kolmeen osaan; hyökkäys-, asemasota-, ja perääntymisvaihe. Romaanin mukaan Suomen rooli hyökkääjänä oli vähäinen.
Talven kirja unohdettiin, mutta Linnan kirjasta tuli kaikkien aikojen suosituin suomalainen romaani.
Siihen perustuvaa kahta elokuvaa esitetään säännönmukaisesti televisiossa. Strateginen liittoutuminen Saksan kanssa on helppo kieltää, kun siitä ei Tuntemattomassa sotilaassa ole merkkiäkään. Kuten historian professori Pertti Haapala sanoo: "Väinö Linna vei suomalaisilta historiantutkijoilta vallan kertoa menneisyydestä."
Kirjailija Paavo Rintala heräsi tutkimaan Suomen ja Saksan liittoutumisen moraalista ongelmaa romaanissaan Pojat; kuvia vv. 1941-44 Oulun poikien suhteesta ajan suureen ihanteeseen, sotaan ja sen edustajiin, saksalaisen vuoristoarmeijan alppijääkäreihin (1958). Se on kirja joka kertoo suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden henkisesti raskaasta suhteesta Lapissa. Rintalan dokumenttiromaani Leningradin kohtalosinfonia; saksalaisten ja suomalaisten vuosina 1941-43 piirittämän kaupungin ja sen asukkaiden tarina (1968) kertoi nimensä mukaisesti totuuden Leningradin kansanmurhasta.
Suomalainen kaunokirjallisuus ratkaisi vastuun sodasta omalla brutaalilla tavallaan.
Tiina Kinnusen tutkimuksen mukaan hävityn sodan pettymyksiä ja turhautumista lievitettiin esittämällä rintamalla palvellut suomalainen nainen saksalaisten ja upseerien huorana. Suomalaisen naisen negatiivinen kuva kävi ilmi Rintalan ja Linnan kirjoista. Rintalan romaani Sissiluutnantti (1963) sisälsi niin alentavan naiskuvan, että se johti suomalaiskenraalien joukkoprotestiin.....
Maamme kärsii natsismin traumasta
11
1040
Vastaukset
- Pedo James
"saksalaisten ja suomalaisten vuosina 1941-43 piirittämän kaupungin ja sen asukkaiden tarina (1968) kertoi nimensä mukaisesti totuuden Leningradin kansanmurhasta. "
Mitäköhän osaa suomalaiset piirittävät? mikä yksikkö siellä oli piirittämässä?
Paskaa kirjoittava kommari taas itkee. Stalinin tapattamat 40 miljoonaa varmasti taputtavat käsiään.- Moonman.
Helsingin pommituksilla oli yhteys Leningradin piiritykseen
Meillä Suomessa on muistettu viime päivinä ahkerasti Helsingin pommituksia, joista helmikuun alussa myös tuli kuluneeksi 60 vuotta. Suomalaisten tulkintojen mukaan Helsingin ilmatorjunta sai ”torjuntavoiton” ja kaupunki säästyi melko pienin vaurioin. Valitettavasti henkensä pommituksissa menetti 146 siviiliä. ”Torjuntavoittoa” on selitelty mm. sillä, että Neuvostoliiton ”tuhansien pommikoneiden”, tosiasiassa n. 200 lentokoneen, laivueet harhautettiin pommittamaan palavia puupinoja Vuosaaressa tai sitten neuvostokoneet, eivät uskaltaneet lentää Helsingin ilmatorjunnan tiheään tuleen.
Kuka uskoo näihin sankaritaruihin? Ei neuvostoarmeijalla ollut tapana harrastaa siviileihin kohdistuvia julmuuksia, pikemminkin se pyrki välttämään niitä viimeiseen asti. Saksalaisista ei voinut sanoa samaa. He vainosivat itärintamalla siviiliväestöä keskitysleirein, massiivisin joukkomurhin ja raakuuksin. Amerikkalaiset puolestaan tappoivat pelkästään Dresdenin ja Berliinin ilmapommituksissa satoja tuhansia saksalaisia siviilejä, enemmän kuin konsanaan atomipommeillaan Hiroshimassa ja Nagasagissa.
Miksi Neuvostoliitto sitten pommitti Helsinkiä?
Pommitukset tapahtuivat heti Leningradin saarron lauettua. Pommituksilla haluttiin antaa viesti Suomen johdolle, että Saksa on hävinnyt sodan ja Suomen olisi viisainta mitä pikimmin irrottautua sodasta. Suomen hallitukselle viestitettiin Ruotsin kautta tammikuun lopulla, että sen olisi syytä ottaa välittömästi yhteys Neuvostoliittoon. Rauhasta tulisi sitä epäedullisempi, mitä pitemmälle sota jatkui.
J.K. Paasikivi kävikin Saltsjöbadenissa tapaamassa Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilästä Aleksandra Kollontaita 16.-22. helmikuuta. Neuvostoliitto esitti vaatimuksenaan, että Suomen olisi heti katkaistava suhteensa Saksaan, internoitava Saksan Suomessa olevat sotajoukot ja palautettava voimaan Moskovan v. 1940 rauhansopimus.
Näitä ehtoja ei Suomen hallitus kuitenkaan hyväksynyt. Siksi Suomi kantoi moninkertaisesti raskaamman hinnan kesäkuussa, kun Neuvostoliitto ennen Valko-Venäjän operaatioitaan päätti ratkaista Suomen kysymyksen Karjalan kannaksella tavalla, joka turvaisi pysyvästi Leningradin turvallisuuden.
Suomi olisi välttynyt kesällä 1944 monilta uhreilta Kannaksen, Talin - Ihantalan ym. taisteluissa, jos Suomen johto olisi osannut lukea oikein ajan merkit helmikuussa ja olisi irrottautunut ajoissa Saksan sotakumppanuudesta.
Helsinkiin neuvostoarmeija ei koskaan marssinut, mutta jostakin kumman syystä se pääsi Berliiniin. Vain hourupäiset sotakiihkoilijat ja Karjalan takaisinvaltaajat voivat kuvitella, että se johtui Suomen armeijan paremmuudesta ja vahvemmuudesta NL:n armeijaan nähden. - intiaani
Moonman. kirjoitti:
Helsingin pommituksilla oli yhteys Leningradin piiritykseen
Meillä Suomessa on muistettu viime päivinä ahkerasti Helsingin pommituksia, joista helmikuun alussa myös tuli kuluneeksi 60 vuotta. Suomalaisten tulkintojen mukaan Helsingin ilmatorjunta sai ”torjuntavoiton” ja kaupunki säästyi melko pienin vaurioin. Valitettavasti henkensä pommituksissa menetti 146 siviiliä. ”Torjuntavoittoa” on selitelty mm. sillä, että Neuvostoliiton ”tuhansien pommikoneiden”, tosiasiassa n. 200 lentokoneen, laivueet harhautettiin pommittamaan palavia puupinoja Vuosaaressa tai sitten neuvostokoneet, eivät uskaltaneet lentää Helsingin ilmatorjunnan tiheään tuleen.
Kuka uskoo näihin sankaritaruihin? Ei neuvostoarmeijalla ollut tapana harrastaa siviileihin kohdistuvia julmuuksia, pikemminkin se pyrki välttämään niitä viimeiseen asti. Saksalaisista ei voinut sanoa samaa. He vainosivat itärintamalla siviiliväestöä keskitysleirein, massiivisin joukkomurhin ja raakuuksin. Amerikkalaiset puolestaan tappoivat pelkästään Dresdenin ja Berliinin ilmapommituksissa satoja tuhansia saksalaisia siviilejä, enemmän kuin konsanaan atomipommeillaan Hiroshimassa ja Nagasagissa.
Miksi Neuvostoliitto sitten pommitti Helsinkiä?
Pommitukset tapahtuivat heti Leningradin saarron lauettua. Pommituksilla haluttiin antaa viesti Suomen johdolle, että Saksa on hävinnyt sodan ja Suomen olisi viisainta mitä pikimmin irrottautua sodasta. Suomen hallitukselle viestitettiin Ruotsin kautta tammikuun lopulla, että sen olisi syytä ottaa välittömästi yhteys Neuvostoliittoon. Rauhasta tulisi sitä epäedullisempi, mitä pitemmälle sota jatkui.
J.K. Paasikivi kävikin Saltsjöbadenissa tapaamassa Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilästä Aleksandra Kollontaita 16.-22. helmikuuta. Neuvostoliitto esitti vaatimuksenaan, että Suomen olisi heti katkaistava suhteensa Saksaan, internoitava Saksan Suomessa olevat sotajoukot ja palautettava voimaan Moskovan v. 1940 rauhansopimus.
Näitä ehtoja ei Suomen hallitus kuitenkaan hyväksynyt. Siksi Suomi kantoi moninkertaisesti raskaamman hinnan kesäkuussa, kun Neuvostoliitto ennen Valko-Venäjän operaatioitaan päätti ratkaista Suomen kysymyksen Karjalan kannaksella tavalla, joka turvaisi pysyvästi Leningradin turvallisuuden.
Suomi olisi välttynyt kesällä 1944 monilta uhreilta Kannaksen, Talin - Ihantalan ym. taisteluissa, jos Suomen johto olisi osannut lukea oikein ajan merkit helmikuussa ja olisi irrottautunut ajoissa Saksan sotakumppanuudesta.
Helsinkiin neuvostoarmeija ei koskaan marssinut, mutta jostakin kumman syystä se pääsi Berliiniin. Vain hourupäiset sotakiihkoilijat ja Karjalan takaisinvaltaajat voivat kuvitella, että se johtui Suomen armeijan paremmuudesta ja vahvemmuudesta NL:n armeijaan nähden.-
-Kovasti saattaa käsitys suomlaisesta sotilaasta ja sodanjohdosta muuttua lähivuosikymmeninä...
-TV:ohjelma saksalaisten lentokonelaivueiden osuudesta sodan kulkuun, Suomen itärajoilla on jo nähty.
-Esim. TV ohjelma sodassa narkomaaneiksi lääkittyjen ja sodanjälkeen ilman huumelääkintää heitteillejätettyjen miesten kohtaloista on näkemättä...
-Karjalan keskitysleirit ja paikallisväestön kohtelu.Paikallisväestön tai eurooppalaisten kertomana...
-Lottien sodanjälkeinen huorittelu...
-"Änroth" sankari - antisankari näkemykset.
-Omaksi ja Suomen onneksi, Mannerheim ei lähettänyt suomalaisia Leningradia piirittämään,kuten olisi voinut odottaa...
-Mannerheim oli sen sortin selkärankainen,ettei venäläinen tai eurooppalainen media,halunne häntä häpäistä...
...Sodan kokeneet ihmiset oli ja on hulluja,aikaan ja kansallisuuteen katsomatta.Se on selvä.
-Ihmisten oli vain opittava elämään Hulluutensa kanssa silloin,kuten nykyisinkin.
-Psykiatrit on kai koulutettu "oikeita mielisairaita" varten... Moonman. kirjoitti:
Helsingin pommituksilla oli yhteys Leningradin piiritykseen
Meillä Suomessa on muistettu viime päivinä ahkerasti Helsingin pommituksia, joista helmikuun alussa myös tuli kuluneeksi 60 vuotta. Suomalaisten tulkintojen mukaan Helsingin ilmatorjunta sai ”torjuntavoiton” ja kaupunki säästyi melko pienin vaurioin. Valitettavasti henkensä pommituksissa menetti 146 siviiliä. ”Torjuntavoittoa” on selitelty mm. sillä, että Neuvostoliiton ”tuhansien pommikoneiden”, tosiasiassa n. 200 lentokoneen, laivueet harhautettiin pommittamaan palavia puupinoja Vuosaaressa tai sitten neuvostokoneet, eivät uskaltaneet lentää Helsingin ilmatorjunnan tiheään tuleen.
Kuka uskoo näihin sankaritaruihin? Ei neuvostoarmeijalla ollut tapana harrastaa siviileihin kohdistuvia julmuuksia, pikemminkin se pyrki välttämään niitä viimeiseen asti. Saksalaisista ei voinut sanoa samaa. He vainosivat itärintamalla siviiliväestöä keskitysleirein, massiivisin joukkomurhin ja raakuuksin. Amerikkalaiset puolestaan tappoivat pelkästään Dresdenin ja Berliinin ilmapommituksissa satoja tuhansia saksalaisia siviilejä, enemmän kuin konsanaan atomipommeillaan Hiroshimassa ja Nagasagissa.
Miksi Neuvostoliitto sitten pommitti Helsinkiä?
Pommitukset tapahtuivat heti Leningradin saarron lauettua. Pommituksilla haluttiin antaa viesti Suomen johdolle, että Saksa on hävinnyt sodan ja Suomen olisi viisainta mitä pikimmin irrottautua sodasta. Suomen hallitukselle viestitettiin Ruotsin kautta tammikuun lopulla, että sen olisi syytä ottaa välittömästi yhteys Neuvostoliittoon. Rauhasta tulisi sitä epäedullisempi, mitä pitemmälle sota jatkui.
J.K. Paasikivi kävikin Saltsjöbadenissa tapaamassa Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilästä Aleksandra Kollontaita 16.-22. helmikuuta. Neuvostoliitto esitti vaatimuksenaan, että Suomen olisi heti katkaistava suhteensa Saksaan, internoitava Saksan Suomessa olevat sotajoukot ja palautettava voimaan Moskovan v. 1940 rauhansopimus.
Näitä ehtoja ei Suomen hallitus kuitenkaan hyväksynyt. Siksi Suomi kantoi moninkertaisesti raskaamman hinnan kesäkuussa, kun Neuvostoliitto ennen Valko-Venäjän operaatioitaan päätti ratkaista Suomen kysymyksen Karjalan kannaksella tavalla, joka turvaisi pysyvästi Leningradin turvallisuuden.
Suomi olisi välttynyt kesällä 1944 monilta uhreilta Kannaksen, Talin - Ihantalan ym. taisteluissa, jos Suomen johto olisi osannut lukea oikein ajan merkit helmikuussa ja olisi irrottautunut ajoissa Saksan sotakumppanuudesta.
Helsinkiin neuvostoarmeija ei koskaan marssinut, mutta jostakin kumman syystä se pääsi Berliiniin. Vain hourupäiset sotakiihkoilijat ja Karjalan takaisinvaltaajat voivat kuvitella, että se johtui Suomen armeijan paremmuudesta ja vahvemmuudesta NL:n armeijaan nähden.Tai paremminkin neuvostoaikainen tulee mieleen, kun Kuu-ukkoa lukee. Siitäpä juolahti kuitenkin mieleeni: en viitsi enää uudelleen siteerata Suuren Isänmaallisensodan Historiaa koskien puna-Armeijan hyökkäystä Kannaksella -44. Siinä kuitenkin sanotaan suomalaisten pysäyttäneen hyökkäyksen.
Mistähän ovat kotoisin nuo Helsinkiin kevättalvella tehtyjen ilmahyökkäysten koneluvut. En ole missään vakavasti otettavassa lähteessä nähnyt väitettä tuhansista koneista, mutta kaikilla kolmella hyökkäyskerralla KONEKOHTAISIA suorituksia oli huomattavasti useampi kuin nuo parisataa lentoa. Vaihtelivat joka kerralla, mutta kuitenkin, monet hyökkäyksiin osallistuneet koneet hakivat vielä uuden kuorman -- pudotettavaksi Suomenlahteen sillä siunaaman hetkellä, kun ensimmäinen sulku räjähti koneen edessä, vaikka puolenkilometrin päässä.
Vielä; Puna-Armeijahan (Huom. Neuvostoarmeija vasta vsta -46) oli tosiaan tunnettu humaanisuudestaan, esimerkiksi partisaanit, kun he vaivojaan säästämättä, säälistä, päästivät suomalaisia siivileitä (naisia ja lapsia) kärsimästä pula-ajan aliravitsemuksesta. Ampumalla heidät läjään kotipihoilleen, ellei vieläkin humaanimmin, naulaamalla pistimellä pirtin seinään tai polttamalla mökkiin.Moonman. kirjoitti:
Helsingin pommituksilla oli yhteys Leningradin piiritykseen
Meillä Suomessa on muistettu viime päivinä ahkerasti Helsingin pommituksia, joista helmikuun alussa myös tuli kuluneeksi 60 vuotta. Suomalaisten tulkintojen mukaan Helsingin ilmatorjunta sai ”torjuntavoiton” ja kaupunki säästyi melko pienin vaurioin. Valitettavasti henkensä pommituksissa menetti 146 siviiliä. ”Torjuntavoittoa” on selitelty mm. sillä, että Neuvostoliiton ”tuhansien pommikoneiden”, tosiasiassa n. 200 lentokoneen, laivueet harhautettiin pommittamaan palavia puupinoja Vuosaaressa tai sitten neuvostokoneet, eivät uskaltaneet lentää Helsingin ilmatorjunnan tiheään tuleen.
Kuka uskoo näihin sankaritaruihin? Ei neuvostoarmeijalla ollut tapana harrastaa siviileihin kohdistuvia julmuuksia, pikemminkin se pyrki välttämään niitä viimeiseen asti. Saksalaisista ei voinut sanoa samaa. He vainosivat itärintamalla siviiliväestöä keskitysleirein, massiivisin joukkomurhin ja raakuuksin. Amerikkalaiset puolestaan tappoivat pelkästään Dresdenin ja Berliinin ilmapommituksissa satoja tuhansia saksalaisia siviilejä, enemmän kuin konsanaan atomipommeillaan Hiroshimassa ja Nagasagissa.
Miksi Neuvostoliitto sitten pommitti Helsinkiä?
Pommitukset tapahtuivat heti Leningradin saarron lauettua. Pommituksilla haluttiin antaa viesti Suomen johdolle, että Saksa on hävinnyt sodan ja Suomen olisi viisainta mitä pikimmin irrottautua sodasta. Suomen hallitukselle viestitettiin Ruotsin kautta tammikuun lopulla, että sen olisi syytä ottaa välittömästi yhteys Neuvostoliittoon. Rauhasta tulisi sitä epäedullisempi, mitä pitemmälle sota jatkui.
J.K. Paasikivi kävikin Saltsjöbadenissa tapaamassa Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilästä Aleksandra Kollontaita 16.-22. helmikuuta. Neuvostoliitto esitti vaatimuksenaan, että Suomen olisi heti katkaistava suhteensa Saksaan, internoitava Saksan Suomessa olevat sotajoukot ja palautettava voimaan Moskovan v. 1940 rauhansopimus.
Näitä ehtoja ei Suomen hallitus kuitenkaan hyväksynyt. Siksi Suomi kantoi moninkertaisesti raskaamman hinnan kesäkuussa, kun Neuvostoliitto ennen Valko-Venäjän operaatioitaan päätti ratkaista Suomen kysymyksen Karjalan kannaksella tavalla, joka turvaisi pysyvästi Leningradin turvallisuuden.
Suomi olisi välttynyt kesällä 1944 monilta uhreilta Kannaksen, Talin - Ihantalan ym. taisteluissa, jos Suomen johto olisi osannut lukea oikein ajan merkit helmikuussa ja olisi irrottautunut ajoissa Saksan sotakumppanuudesta.
Helsinkiin neuvostoarmeija ei koskaan marssinut, mutta jostakin kumman syystä se pääsi Berliiniin. Vain hourupäiset sotakiihkoilijat ja Karjalan takaisinvaltaajat voivat kuvitella, että se johtui Suomen armeijan paremmuudesta ja vahvemmuudesta NL:n armeijaan nähden.suomalaiset eivät osallistuneet Leningradin piiritykseen.käsittääkseni keväällä 1944 vaadittiin antautumista ehdoitta,mihin suomalaiset eivät tietenkään suostuneet.mitä raakuuksiin tulee siviiiliväestöä kohtaan niin siinä venäläiset olivat ylivoimaisia miehittäessään saksan,naisten raiskaukset siviilien tappamiset kiduttamalla ja niin edelleen.Sotilaiden osalta julmuudet alkoivat kun saksalaiset etenivät 1941 neuvostoliittoon.Silloin he tapasivat tapettuja saksalais vankeja joilta oli leikattu sukupuolielimet irti ja korvat myös.Tälläiset tiedot kun leviää rintamalla ei paljoa odottaa.
Venäläiset olivat sotilaina erittäin haluttomia sotimaan,sen takia saksalaiset pääsivät niin pitkälle neuvostomaahan.Venäläiset sotilaat saatiin pysymään juoksuhaudoissa vasta kun nkvd oli rakentanut toisen rintamalinjan ensimmäisen taakse.Sitten kun joukot alkoivat perääntyä varsinaiselta rintamalinjalta niin takana olevalla linjalla sotilaat (nkvd) ampui perääntyjät hengiltä.Silloin loppui perääntyminen koska se merkitsi varmaa kuolemaa.Joten venäläisten sotilaiden ylistys on tyhmää kun kehua kommunismia aate joka on syöpä maailmassa.Saamme olla onnellisia että taitelimme venäjää vastaan sillä sota kommunismin leviämistä vastaan on aina oikeutettu.- pellepropakandaa!
Moonman. kirjoitti:
Helsingin pommituksilla oli yhteys Leningradin piiritykseen
Meillä Suomessa on muistettu viime päivinä ahkerasti Helsingin pommituksia, joista helmikuun alussa myös tuli kuluneeksi 60 vuotta. Suomalaisten tulkintojen mukaan Helsingin ilmatorjunta sai ”torjuntavoiton” ja kaupunki säästyi melko pienin vaurioin. Valitettavasti henkensä pommituksissa menetti 146 siviiliä. ”Torjuntavoittoa” on selitelty mm. sillä, että Neuvostoliiton ”tuhansien pommikoneiden”, tosiasiassa n. 200 lentokoneen, laivueet harhautettiin pommittamaan palavia puupinoja Vuosaaressa tai sitten neuvostokoneet, eivät uskaltaneet lentää Helsingin ilmatorjunnan tiheään tuleen.
Kuka uskoo näihin sankaritaruihin? Ei neuvostoarmeijalla ollut tapana harrastaa siviileihin kohdistuvia julmuuksia, pikemminkin se pyrki välttämään niitä viimeiseen asti. Saksalaisista ei voinut sanoa samaa. He vainosivat itärintamalla siviiliväestöä keskitysleirein, massiivisin joukkomurhin ja raakuuksin. Amerikkalaiset puolestaan tappoivat pelkästään Dresdenin ja Berliinin ilmapommituksissa satoja tuhansia saksalaisia siviilejä, enemmän kuin konsanaan atomipommeillaan Hiroshimassa ja Nagasagissa.
Miksi Neuvostoliitto sitten pommitti Helsinkiä?
Pommitukset tapahtuivat heti Leningradin saarron lauettua. Pommituksilla haluttiin antaa viesti Suomen johdolle, että Saksa on hävinnyt sodan ja Suomen olisi viisainta mitä pikimmin irrottautua sodasta. Suomen hallitukselle viestitettiin Ruotsin kautta tammikuun lopulla, että sen olisi syytä ottaa välittömästi yhteys Neuvostoliittoon. Rauhasta tulisi sitä epäedullisempi, mitä pitemmälle sota jatkui.
J.K. Paasikivi kävikin Saltsjöbadenissa tapaamassa Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilästä Aleksandra Kollontaita 16.-22. helmikuuta. Neuvostoliitto esitti vaatimuksenaan, että Suomen olisi heti katkaistava suhteensa Saksaan, internoitava Saksan Suomessa olevat sotajoukot ja palautettava voimaan Moskovan v. 1940 rauhansopimus.
Näitä ehtoja ei Suomen hallitus kuitenkaan hyväksynyt. Siksi Suomi kantoi moninkertaisesti raskaamman hinnan kesäkuussa, kun Neuvostoliitto ennen Valko-Venäjän operaatioitaan päätti ratkaista Suomen kysymyksen Karjalan kannaksella tavalla, joka turvaisi pysyvästi Leningradin turvallisuuden.
Suomi olisi välttynyt kesällä 1944 monilta uhreilta Kannaksen, Talin - Ihantalan ym. taisteluissa, jos Suomen johto olisi osannut lukea oikein ajan merkit helmikuussa ja olisi irrottautunut ajoissa Saksan sotakumppanuudesta.
Helsinkiin neuvostoarmeija ei koskaan marssinut, mutta jostakin kumman syystä se pääsi Berliiniin. Vain hourupäiset sotakiihkoilijat ja Karjalan takaisinvaltaajat voivat kuvitella, että se johtui Suomen armeijan paremmuudesta ja vahvemmuudesta NL:n armeijaan nähden."Ei neuvostoarmeijalla ollut tapana harrastaa siviileihin kohdistuvia julmuuksia"
Vai niin :) - ole partisaaneja.
A.Punaniska kirjoitti:
Tai paremminkin neuvostoaikainen tulee mieleen, kun Kuu-ukkoa lukee. Siitäpä juolahti kuitenkin mieleeni: en viitsi enää uudelleen siteerata Suuren Isänmaallisensodan Historiaa koskien puna-Armeijan hyökkäystä Kannaksella -44. Siinä kuitenkin sanotaan suomalaisten pysäyttäneen hyökkäyksen.
Mistähän ovat kotoisin nuo Helsinkiin kevättalvella tehtyjen ilmahyökkäysten koneluvut. En ole missään vakavasti otettavassa lähteessä nähnyt väitettä tuhansista koneista, mutta kaikilla kolmella hyökkäyskerralla KONEKOHTAISIA suorituksia oli huomattavasti useampi kuin nuo parisataa lentoa. Vaihtelivat joka kerralla, mutta kuitenkin, monet hyökkäyksiin osallistuneet koneet hakivat vielä uuden kuorman -- pudotettavaksi Suomenlahteen sillä siunaaman hetkellä, kun ensimmäinen sulku räjähti koneen edessä, vaikka puolenkilometrin päässä.
Vielä; Puna-Armeijahan (Huom. Neuvostoarmeija vasta vsta -46) oli tosiaan tunnettu humaanisuudestaan, esimerkiksi partisaanit, kun he vaivojaan säästämättä, säälistä, päästivät suomalaisia siivileitä (naisia ja lapsia) kärsimästä pula-ajan aliravitsemuksesta. Ampumalla heidät läjään kotipihoilleen, ellei vieläkin humaanimmin, naulaamalla pistimellä pirtin seinään tai polttamalla mökkiin.Partisaanit taistelevat omalla alueellaan.
Puna-armeija ei todellakaan ollut tunnettu
humaanista tavastaan kohdella vihollisia
(eivät kohdelleet muuten omiakaan kovin
helläkätisesti).
Mutta sotajoukot harvemmin ovat varsinkaan jos
ovat matkalla valloittamaan. Jos alistettavat eivät pelkää, niin silloin ne eivät alistu.
Tällä en väitä, että amerikkalaiset, japanilaiset tai saksalaiset olisivat olleet jotenkin "humaanimpia". - Lev Trotskij
Moonman. kirjoitti:
Helsingin pommituksilla oli yhteys Leningradin piiritykseen
Meillä Suomessa on muistettu viime päivinä ahkerasti Helsingin pommituksia, joista helmikuun alussa myös tuli kuluneeksi 60 vuotta. Suomalaisten tulkintojen mukaan Helsingin ilmatorjunta sai ”torjuntavoiton” ja kaupunki säästyi melko pienin vaurioin. Valitettavasti henkensä pommituksissa menetti 146 siviiliä. ”Torjuntavoittoa” on selitelty mm. sillä, että Neuvostoliiton ”tuhansien pommikoneiden”, tosiasiassa n. 200 lentokoneen, laivueet harhautettiin pommittamaan palavia puupinoja Vuosaaressa tai sitten neuvostokoneet, eivät uskaltaneet lentää Helsingin ilmatorjunnan tiheään tuleen.
Kuka uskoo näihin sankaritaruihin? Ei neuvostoarmeijalla ollut tapana harrastaa siviileihin kohdistuvia julmuuksia, pikemminkin se pyrki välttämään niitä viimeiseen asti. Saksalaisista ei voinut sanoa samaa. He vainosivat itärintamalla siviiliväestöä keskitysleirein, massiivisin joukkomurhin ja raakuuksin. Amerikkalaiset puolestaan tappoivat pelkästään Dresdenin ja Berliinin ilmapommituksissa satoja tuhansia saksalaisia siviilejä, enemmän kuin konsanaan atomipommeillaan Hiroshimassa ja Nagasagissa.
Miksi Neuvostoliitto sitten pommitti Helsinkiä?
Pommitukset tapahtuivat heti Leningradin saarron lauettua. Pommituksilla haluttiin antaa viesti Suomen johdolle, että Saksa on hävinnyt sodan ja Suomen olisi viisainta mitä pikimmin irrottautua sodasta. Suomen hallitukselle viestitettiin Ruotsin kautta tammikuun lopulla, että sen olisi syytä ottaa välittömästi yhteys Neuvostoliittoon. Rauhasta tulisi sitä epäedullisempi, mitä pitemmälle sota jatkui.
J.K. Paasikivi kävikin Saltsjöbadenissa tapaamassa Neuvostoliiton Tukholman suurlähettilästä Aleksandra Kollontaita 16.-22. helmikuuta. Neuvostoliitto esitti vaatimuksenaan, että Suomen olisi heti katkaistava suhteensa Saksaan, internoitava Saksan Suomessa olevat sotajoukot ja palautettava voimaan Moskovan v. 1940 rauhansopimus.
Näitä ehtoja ei Suomen hallitus kuitenkaan hyväksynyt. Siksi Suomi kantoi moninkertaisesti raskaamman hinnan kesäkuussa, kun Neuvostoliitto ennen Valko-Venäjän operaatioitaan päätti ratkaista Suomen kysymyksen Karjalan kannaksella tavalla, joka turvaisi pysyvästi Leningradin turvallisuuden.
Suomi olisi välttynyt kesällä 1944 monilta uhreilta Kannaksen, Talin - Ihantalan ym. taisteluissa, jos Suomen johto olisi osannut lukea oikein ajan merkit helmikuussa ja olisi irrottautunut ajoissa Saksan sotakumppanuudesta.
Helsinkiin neuvostoarmeija ei koskaan marssinut, mutta jostakin kumman syystä se pääsi Berliiniin. Vain hourupäiset sotakiihkoilijat ja Karjalan takaisinvaltaajat voivat kuvitella, että se johtui Suomen armeijan paremmuudesta ja vahvemmuudesta NL:n armeijaan nähden.ei ollut tapana harjoittaa siviileihin kohdistuneita julmuuksia? Jostain kumman
syystä Zukovin joukot valtasivat Berliinin?
Hmmm...mistäköhän syystä?
Johtuisikohan se siitä syystä, että NL oli suurvalta? Suurvallat tekevät mitä lystäävät
ja pienet vikisevät. Vrt Natsi-Saksa tai USA tai
Kiina. - piirittäjänä
arvo-poika kirjoitti:
suomalaiset eivät osallistuneet Leningradin piiritykseen.käsittääkseni keväällä 1944 vaadittiin antautumista ehdoitta,mihin suomalaiset eivät tietenkään suostuneet.mitä raakuuksiin tulee siviiiliväestöä kohtaan niin siinä venäläiset olivat ylivoimaisia miehittäessään saksan,naisten raiskaukset siviilien tappamiset kiduttamalla ja niin edelleen.Sotilaiden osalta julmuudet alkoivat kun saksalaiset etenivät 1941 neuvostoliittoon.Silloin he tapasivat tapettuja saksalais vankeja joilta oli leikattu sukupuolielimet irti ja korvat myös.Tälläiset tiedot kun leviää rintamalla ei paljoa odottaa.
Venäläiset olivat sotilaina erittäin haluttomia sotimaan,sen takia saksalaiset pääsivät niin pitkälle neuvostomaahan.Venäläiset sotilaat saatiin pysymään juoksuhaudoissa vasta kun nkvd oli rakentanut toisen rintamalinjan ensimmäisen taakse.Sitten kun joukot alkoivat perääntyä varsinaiselta rintamalinjalta niin takana olevalla linjalla sotilaat (nkvd) ampui perääntyjät hengiltä.Silloin loppui perääntyminen koska se merkitsi varmaa kuolemaa.Joten venäläisten sotilaiden ylistys on tyhmää kun kehua kommunismia aate joka on syöpä maailmassa.Saamme olla onnellisia että taitelimme venäjää vastaan sillä sota kommunismin leviämistä vastaan on aina oikeutettu.Leningradin piirityksessä Suomi vastasi länsilaidan vartioinnista ,sillä jos Suomalaiset olisivat jääneet 1941 talvisodan rauhan rajoille ei piiritysketju olisi ollut täydellinen. Tietenkin Suomi piti matalaa profiilia olemassaolostaan eikä ampunut tykistöllä kaupunkia.
Saksalaiset olivat ylivoimaisia siviileihin kohdistetussa julmuudessa koska se oli virallinen valtio-oppi rotu lakeineen ja elintila hapatuksineen. Venäläisten julmuus oli yksilölähtöistä mitä eivät esimiehet aina tarpeeksi hillinneet.
Kaikissa armeijoissa täytyy totella määräyksiä joten jos on käsketty hyökätä ei saa perääntyä. NL:ton armeijaan muodostettin tulppaosastoja mitkä varmistivat ettei hyökkäyksiä turhaan lopetettu kesken. Tulppaosastot valvoivat aina rangaistuskomppanioiden hyökkäykset ja joskus myös tavallisen jalkaväen hyökkäyksiä. Venäläinen sotilas motivoitui pelkästään siitä että Saksan voittaessa hänen kohtalonsa oli paljon karmeampi kuin Stalinin voitossa. - realisti#1
piirittäjänä kirjoitti:
Leningradin piirityksessä Suomi vastasi länsilaidan vartioinnista ,sillä jos Suomalaiset olisivat jääneet 1941 talvisodan rauhan rajoille ei piiritysketju olisi ollut täydellinen. Tietenkin Suomi piti matalaa profiilia olemassaolostaan eikä ampunut tykistöllä kaupunkia.
Saksalaiset olivat ylivoimaisia siviileihin kohdistetussa julmuudessa koska se oli virallinen valtio-oppi rotu lakeineen ja elintila hapatuksineen. Venäläisten julmuus oli yksilölähtöistä mitä eivät esimiehet aina tarpeeksi hillinneet.
Kaikissa armeijoissa täytyy totella määräyksiä joten jos on käsketty hyökätä ei saa perääntyä. NL:ton armeijaan muodostettin tulppaosastoja mitkä varmistivat ettei hyökkäyksiä turhaan lopetettu kesken. Tulppaosastot valvoivat aina rangaistuskomppanioiden hyökkäykset ja joskus myös tavallisen jalkaväen hyökkäyksiä. Venäläinen sotilas motivoitui pelkästään siitä että Saksan voittaessa hänen kohtalonsa oli paljon karmeampi kuin Stalinin voitossa."Venäläisten julmuus oli yksilölähtöistä mitä eivät esimiehet aina tarpeeksi hillinneet."
Ei pidä aivan paikkaansa. Esim. Ilja Ehrenburgin kirjoittama valtion propaganda varsin selkeästi kehoitti tappamaan saksalaisia.
"KILL! KILL! In the German race there is nothing but evil. Stamp out the fascist beast once and for all in its lair! Use force and break the racial pride of these German women. Take them as your lawful booty. Kill! As you storm onward, kill! You gallant soldiers of the Red army."
http://en.wikipedia.org/wiki/Ilya_Ehrenburg
"Leningradin piirityksessä Suomi vastasi länsilaidan vartioinnista ,sillä jos Suomalaiset olisivat jääneet 1941 talvisodan rauhan rajoille ei piiritysketju olisi ollut täydellinen."
Eli eteneminen vanhoille rajoille oli Leningradin piirittämistä? Eikö tilanne ollut kuitenkin niin, että vaikka suomalaiset olisivat edenneet Laatokan pohjoispuolella vain vanhalle rajalle, olisi maayhteys Leningradiin ollut joka tapauksessa suljettu? Eli eteneminen Syvärille ei aiheuttanut Leningradin piiritystä, vaan saksalaisten eteneminen Laatokan etelärannalle. Jos taas suomalaisia syytetään siitä, että he yrittivät vallata vanhat alueensa takaisin, niin ollaan ehkä sellaisella aatteellisella pohjalla, jota minä en voi jakaa. piirittäjänä kirjoitti:
Leningradin piirityksessä Suomi vastasi länsilaidan vartioinnista ,sillä jos Suomalaiset olisivat jääneet 1941 talvisodan rauhan rajoille ei piiritysketju olisi ollut täydellinen. Tietenkin Suomi piti matalaa profiilia olemassaolostaan eikä ampunut tykistöllä kaupunkia.
Saksalaiset olivat ylivoimaisia siviileihin kohdistetussa julmuudessa koska se oli virallinen valtio-oppi rotu lakeineen ja elintila hapatuksineen. Venäläisten julmuus oli yksilölähtöistä mitä eivät esimiehet aina tarpeeksi hillinneet.
Kaikissa armeijoissa täytyy totella määräyksiä joten jos on käsketty hyökätä ei saa perääntyä. NL:ton armeijaan muodostettin tulppaosastoja mitkä varmistivat ettei hyökkäyksiä turhaan lopetettu kesken. Tulppaosastot valvoivat aina rangaistuskomppanioiden hyökkäykset ja joskus myös tavallisen jalkaväen hyökkäyksiä. Venäläinen sotilas motivoitui pelkästään siitä että Saksan voittaessa hänen kohtalonsa oli paljon karmeampi kuin Stalinin voitossa.Venäläiset upseerit eivät yrittäneet edes hillitä siviileihin kohdistuneita hirmutekoja:Stalin sanoi sodan jälken että meidän sotilaat vai vähän "huvittelivat".(kun häntä syytettiin sotilaittensa pahoista teoista).
Vaikka virallinen valtio-oppi olikin saksassa se mikä oli ,ei se tarkoita että sotilaat olisivat syyllistyneey enemmän julmuuksiin,esim.Mansteinin
joukoissa ei levitetty ns.komissari käskyä.
Sodasta on kulunut nyt 62 vuotta,olisi jo korkea aika tunnustaa tosiasiat:ei venäläiset olleet millään tavalla inhimillisempiä kuin saksalaiset,pikemmin päin vastoin.
Täytyy muistaa kommunismin uhrit:niitä on monin verroin enemmän kuin kansallissosialismin aiheutttamia.Tulppaosastoista sen verran vielä etttä ne todellakin olivat sen takia että pystyttiin estämään puna-armeijan perääntyminen kautta linjojen.Silloin ei vielä puna-armeija hyökännyt minnekkään.Venäläisten perääntyminen johtui siittä että heillä ei ollut mitään motivaattiota koko sotaan.Ei sodan alussa eikä lopussa.Se johtuu venäläisten suhtautumisesta asioihin :ei ole minun ongelma.Pätee vielä tänä päivänäkin.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 823283
- 922965
- 532232
Mietin että
Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin201665- 191594
Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon
Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..101538Tajusin vaan...
Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein221428Olisitpa rakkaimpani
Kaipaan sinua. Ikävä sinun läsnäoloa ja kaikkea sinussa. Päivistä, jolloin nähdään tulee onnellisia päiviä. Sinun seuras61368Aaamu on täällä taas!
Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa131361Noin ulkonäkö-jutut ei multa
Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin351335