Juuri kun aloin jo uskoa, että selviän ja kykenen unohtamaan sinut, tulet uneen kiusaamaan :( Alan vähitellen uskoa, että en ikinä pysty unohtamaan sinua. Koko ajan olen yrittänyt ajatella, että aika parantaa ja jäät haaleaksi muistoksi. Unessa muistin, mikä sinussa veti minua niin kovasti puoleesi. Miten kukaan voi olla herkkä ja vahva, ujo ja rohkea, yhtäaikaa? Montako vuotta minun pitää vielä elää, että pääsen oikeasti eteenpäin? Tämä päivä ollut niin hidas ja surullinen :(
Eihän tästä
tule yhtään mitään...
81608
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juu tiedän tunteen. Välillä aina pääsen sinusta "hetkeksi yli", kun emme näe vähään aikaan.. mutta silloin taas kun emme näe niin minulla on sinua aivan tajuton ikävä!!
erikseen, silti aina yhdessä. En enää edes yritä unohtaa, sinusta kun ei koskaan voi tulla mitään haaleaa muistoa vain. Usko minua, edes vuodet eivät siihen auta.
todellakaan.
En halua elää ilman sinua.
Ja kuitenkin minun on pakko.
Jos olisi ollut aikaa ja mahdollisuus, tämä päivä olisi ollut myös minulla todella hidas.
Mutta en ole ehtinyt enkä voinut edes omia ajatuksiani kuunnella, tunteitani tuntea. Nukahdan kohta pystyyn. Silti mieleni valtaa surumielisyys ja alakuloisuus. Itken.
Sinä olet jotain liian hyvää ja akunista menetettäväksi. En usko, että koskaan unohdan sinua. En usko, että haalenet. Sinä ole niin merkityksellinen. Välitän kerrankin oikeasti ja tarpeeksi, mutta eihän se nyt vain riitä.
Niinhän se on: hän tulee uniin ja hän on mielessä valveilla. Hän ja hän ja hän. Hän käyttäytyy kummallisesti. Hän huomaa minun seuralaiseni, ei minua. Hän tervehtii seuralaistani mitä lämpimimmin oikein käteen tarttumalla, minua tyytyy moikkaisemaan noin puolihuolimattomasti. Jossakin toisessa tilanteessa hän sanoo puolihuolimattomasti jotakin, josta tajuan, että minun takiani hän ei haluaisi olla lainkaan paikalla. On kuitenkin pakko olla sekä hänen että minun.
Niin että ne entiset rakastumiset eivät tahdo olla entisiä eikä heidän kanssaan toimiminen ole helppoa. Minä en yhtään tajua, miten kaikki menikin noin vaikeaksi. En ole osannut hoitaa suhdettani häneen yhtään.
unohtaa?
T: muisto
Niin... Ehkä oli väärin sanoa, että pitää unohtaa? Unohtaa en voi vaikka kuinka itseäni käskisin. Jokaisesta kohtaamastani ihmisestä kun kuitenkin jää jonkinlainen jälki. Toisten jättämä jälki on vaan isompi (ja kipeämpi), kuin toisten. Näiden tunteideni haluaisin silti jo vähän haalistuvan. Uskokaa tai älkää, välitän edelleen ihan yhtä paljon, kuin silloin joskus. Olen itsekin hämmästynyt siitä, että mikään ei ole tuntunut muuttuvan vaikka olen tavannut HÄNET viimeksi yli kaksi vuotta sitten.
Välitän hänestä niin paljon, että pysyn poissa hänen elämästään. En tiennyt, että niin paljon voi välittää... Haluan hänelle vain parasta ja mielestäni minä en siihen kuvioon mahdu :( Parempi siis pitää välimatkaa ja toivoa, että sydän joskus toipuisi.
I have everything but the girl I want... :(
Sama tilanne, mutta en vaan uskalla edes katsoa häntä ollenkaan, ellei hän pysähdy ja sano jotain, johon on pakko vastata. Toisaalta tunnen häntä kohtaan jopa jonkinlaista vihaa enkä siksi halua edes katsoa, vaikka pinnan alla olenkin edelleen rakastunut. Siis nainen rakastunut toiseen naiseen. Unohtaa en voi enkä edes yritä.
Ei, eihän sitä muistoa ole tarvis unohtaa, vaikka usein tuntuukin siltä, että olisi hienoa, jos kaikki pyyhkiytyisi pois muistista! Hän on merkinnyt minulle sellaista, mitä ei kukaan koskaan aiemmin ole merkinnyt. Tämä on ollut ihanin, kaunein kokemus (ihmissuhteissa) elämässäni, mutta toinen puoli asiassa on se, että se on ollut myös vaikein, pelottavin, hämmentävin,syvälleluotaavin, - ja ties mitä.Olen kokenut tunteiden tasolla jotakin sellaista, mitä ei pyyhitä pois noin vain - tunteetkaan eivät pyyhkiydy noin vain pois.
Odotan vain, että hän olisi pelkkä "muisto", ilman että tunteet kohoavat pintaan tai muistiin...