Tunnustan itseni superäidiksi ! Jos superäiti on sitten sitä, mitä tältä palstalta saa lukea. En polta, en juo, syön terveellisesti, imetän lastani, joka on kohta vuoden, mutta lopetan imettämisen hänen täyttäessään sen vuoden. Teen itse kaikki ruuat. Lapsi on puhdas ja leikin sekä seurustelen hänen kanssaan tuntikausia päivittäin. Laitan nukkumaan ajoissa ja vauvaamme ei ole koskaan huudatettu. Kotimme on siisti ja miehelle on päivittäin ruoka töistä tullessaan. Hoidan myös perheeseemme kuuluvat eläimet liikuttamisineen ja rehujen hankkimisineen. En ole koskaan hermostunut vauvallemme ( jos on ollut hermostuminen lähellä, vauva isälle ) ja avioelämämme on kunnossa !! eli voin hyvillä mielin sanoa tätä vauvan hoitoa " kutsumukseksi" Okei, olen välillä ollut hieman väsynyt, mutta nähtyäni taas lapseni hymyn, sitä jaksaa taas. Ja se että teen myös nuo kotihommat, on omaa mielenterveyteni kunnossapitämistä ja vauva on kaikissa hommissa aina mukana, jossei satu olemaan päiväunilla. Että kyllä sitä sit superäidiksi voin itseni tituleerata ! ja jos jollain on tähän tekstiin jotain negatiivista huomauttamista, pidän sitä vaan kateellisten höpinänä.
superäiti
ylpeä
161498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Noilla kriteereillä sitten minäkin kuulun kanssasi samaan kastiin. Menojalka ei vipattanut enää pariin vuoteen ennen raskaaksi tulemista, samoiten tupakki ei ole maistunut ja minusta on mukavaa laittaa kotia kauniiksi ja syödä oikea ateria joka päivä.
Silti en kutsuisi itseäni superäidiksi, vaan ihan tavalliseksi äidiksi, jolle oman lapsen hyvinvointi on pääasia. Me pyritään aina järjestämään elämämme sen mukaan, miten on parasta lapselle.
Jos joku tulee taas väittämään, ettei "kaltaisillani" ole omaa elämää lainkaan, on pahemman kerran erehtynyt. En myöskään elä lapseni kautta, vaan lapseni kanssa. Lapsi kuuluu nyt tärkeänä osana jokapäiväistä elämääni ja elän sen mukaan onnellista perhe-elämää.
Ps. Kukaan ei nyt saa kuitenkaan kuvitella, etten sallisi äidille ihan omaakin aikaa ja hauskanpitoa, mutta kohtuus kaikessa :)
Hei kanssasisar, hienoa että meitä on useampi. Käytin tuota superäiti nimikettä, koska sen on saanut haukkumanimeksi normaalit huolehtivat äidit normaalista lapsen hoidosta ja arkiaskareiden tekemisestä. Mutta itse en koe sitä haukkumanimeksi, juuri edellämainituista syistä.
Siellä on ainakin itsetunnot kohdillaan!
Meillä on neiti, huomenna 7kk. Ja ihan superäidiksi en voi itseäni enkä ketään tituleerata. Toisille superäiti on se polttava äiti, joka antaa lapselle rakkautta, lämpöä ja hoivaa mielestään parhaalla mahdollisella tavalla. Toisille superäiti on sellainen tehopakkaus, joka unohtaa itsensä kokonaan ja keskittyy vain toisiin ihmisiin ja asioihin, kuten omasta elämästäsi kerroit. (ja lopulta palaa loppuun?)
Itse kutsuisin itseäni lapselleni parhaimmaksi äidiksi ja sellaiseksi, joka antaa lapselleen sitä minkä näkee parhaaksi.
Lapsemme on ihana aarre, jota suukotan ihan kuolaiseksi joka päivä. Olen täysimettänyt vajaa 5kk ja jatkan edelleen. Teen itse ruuat suureksi osaksi ja ruokavalio on monipuolinen niin itsellänikin kuin neidillämme. Yritän syödä terveellisesti ja tarjota terveellistä ruokaa lapsellemme. Käyn jumpassa ja ulkoillaan joka päivä (paitsi kovilla pakkasilla ja kaatosateilla). Neidillä on hyvinkin säännöllinen päivärytmi, nukkumisineen, ruokailuineen, ulkoiluineen ym. Leikitään, lauletaan, kokataan, höpistään, suukotellaan, halitaan, köllitään ym, yhdessä. Hoidan kotityöt ja kotieläimen sekä kokkailen ja leivonkin silloin tällöin.
Mielestäni tämänmoinen elämä on lähinnä normaalia kotiäitiyttä, eikä superäitiyttä. Nykypäivänä vaan vanhemmuus on sen verran hukassa, että kun hoitelee ne perustouhut, jotka kuuluukin vanhemmalle ja tarkemmin "kotivanhemmalle", niin luullaan, että ollaan jotakin ihmetyksiä. Ja puhun nyt näistä asioista vähän koulutuksen ja työkokemuksenkin kautta.
Neidin isikin on ihana pakkaus niin äidin kuin tytönkin mielestä. Isi antaa kaikkea samaa kuin äitikin,(paitsi tisua) mutta on sata kertaa hauskempi leikkiensä kanssa. Olen hyvin onnellinen avioliitossani, olemme molemmat, josta jaksamme toisillemme aina välillä muistuttaa. Neiti on saanut syntyä haluttuna onnelliseen perheeseen.
Nautin tästä päivästä, koska huomisesta en tiedä. Arvostan tätä mitä minulla on, koska en tiedä, milloin ja mitä minulta voidaan pois ottaa.
Tavallisia tallaajia tässä ollaan ja varmasti parhaamme yritetään omalla tavalla kukin. Sitten kun kyse on selkeästi lapsen hoidon laiminlyönnistä, asioihin puuttuu ne, joiden kuuluukin, eikä suomi24-keskustelusivujen mammat.
Ja ei en ole kateellinen sinulle, vaikka hieman ihmettelenkin tapaasi tituleerata itseäsi. Tällä hetkellä minun ei tarvitse olla kateellinen kellekään, olen hyvin onnellinen näin. Tietenkin ei haittasi vaikka voittaisi lotossa pienemmänkin potin ja saisi hieman lisärahaa vaikkapa omaan kotiin... Ja ei haittaisi vaikka tämän perheen palkkapussit olisivat edes muutaman satasen suuremmat. Mutta "oikeata elämää" ajatellen näin on hyvä. Onni on kiinni kaikesta muusta kuin rahasta, vaikkakin se elämää helpottaa kummasti.
Mukavia keväitä kaikille!
oli kanssasi samoilla linjoilla ja sarkastisesti tituleerasikin itseään superäidiksi. Hänkin kertoi olevansa tavallinen lapsestaan huolehtiva äiti, joka monen täällä kirjoittavan mukaan tarkoittaa superäitiä.
Aijaa, mä tulkitsin sen kylläkin hieman enemmän jotenkin "olen ihanista ihanin" -äitityyppi tekstiksi ja en pidä sellaisesta. Mutta eipä mun tarvitsekaan.
Mielestäni me ollaan kaikki vaan ihan äitejä, lapsillemme parhaita sellaisia.
Kyllä musta ap. tekstissä oli jotain muutakin kuin sarkasmia, mutta ap:han sen parhaiten tietää. Me tässä vaan tulkitaan...
Semmosta. Nyt lähren nukkuu, että jaksaa taas nautiskella huomisesta päivästä perheen kera =)
Paitsi että olen vielä parempi kun sä, kun aion imettää yli 1vee mikäli lapsi vaan siihen kiinnostustaan osoittaa :D
Tuo oli hyvä :D
Ihan samanlainen kotihegetär täälläkin, tosin en pidä itseäni minään super-emona..
Minusta tämä/tuo kaikki on normaalia äidin elämään kuuluvaa arjen pyöritystä. En tajua naisia, jotka tekevät perheen itselleen ja antavat perusasioista huolehtimisen "unohtua".
Sairauden takia voi tinkiä asioista, mutta muuten sitä on vaikea tajuta.
Pisti vaan silmään tuo "vauvaamme ei ole koskaan huudatettu". Onko koliikki tai allergiavauvan äiti sitten jotenkin huonompi? Sillä kuka nyt tahallaan vauvaa huudattaisi?
ns. huudatusunikouluun. Eli vauva jätetään tietyksi aikaa yksin sänkyynsä, vaikka huutaisi. Eli haetaan rytmiä ikäänkuin huudattamalla.
Lempeä unikoulu on hieman pehmeämpi versio. Siinä vauvaa ei ymmärtääkseni jätetä yksin "huutamaan".
Hienosti on lukijat sarkasmini ymmärtäneet eli superäitiys on normaalia äitiyttä, missä otetaan huomioon vauvan, omat ja perheen tarpeet ja viihtyminen perheessä. Myös yhteydet ulkomaailmaan toimii, eli perhe käy vauvan kanssa kylässä ja perheessä käy vieraita, käydään kaupoissa, kahviloissa, sukujuhlissa ym. yhdessä. Ja sitä omaa aikaa itselle ja puolison kanssa on joka ainoa ilta vauvan nukahdettua. Silloin esim. lämmitetään sauna, takkaan tuli, toisen kainaloon ja toisinaan hyvä leffa telsusta sekä välillä ystävät iltaa istumassa keittiössä kynttilän valossa kuitenkin vauvalle nukkumarauha antaen, tai ihan vaan tietokoneen ääreen surffailemaan... Jos vauvan kehitysvaiheeseen kuuluu esim. levottomat illat ja yöt, perheen toiminnot sovitetaan silloin sen hetken tilanteen mukaisesti, keinoja on monen moisia, kuten perheitäkin. Se mitä on todellinen superäitiys, viisaammat voivat kertoa ko. henkilön "peruskuvan".
Olen kade äidille jolle vauvan- tai lapsenhoito on kutsumus, joka jaksaa eikä hermostu. Olen vilpittömän, raivostuttavan kade. :D
***
Niin meitähän on moneen junaan, onneksi. Tuo rauhallisuus on tieten luonteenlaatu ja jokaisellahan on oma tempperamenttinsa, joissa on aina hyvät ja huonot puolet. Sinullakin on varmaan joku luonteenpiirre, kosta minä olisin äärettömän kade.... :)
Jo on hauskaa.. Ensimmäinen kirjoittaa sarkastisen jutun "superäidistä" niin jo on taas monilla kaikenlaista sanottavaa ja huomautettavaa.. Ei voi kun nauraa..
"juttu" on tosi, ihmiset vain ymmärtävät erilailla ton superäiti-termin. Toisille tietyt asiat ovat perusselvyyksiä, toisille superäitiyttä. Niin se vaan menee.
Joo todellakin itselläni on kaksi lasta.. Toinen vajaa kaksvuotias ja toinen kaks kuukautta ja näin meillä mennään..
Siivoan, koska on mukavampi olla lasten kanssa siistissä ympäristössä ja itseäni haittaa jos on kauhea kaaos ympärillä. En kuitenkaan ota tästä mitään stressiä koska ei minulta sitä kukaan muu vaadi.
Imetän, niin pitkään kun tuntuu hyvältä ja siksi koska se on helpompaa.. Laiskako? En siksi että sitä muitten mielestä pitäisi jatkaa heti vuoteen asti..
Harrastan, baareilut eivät ole listalla ensimmäisenä vaika kyllä sitä sitten jossain välissä pitää käydä sielläkin. Yhden harrastuksen aloitin ihan vaan että saisin hetken aikaa itselleni..
Lopetin tupakan polton kun tulin ekan kerran raskaaksi.. Oman terveyteni voin pilata koska se on omani. Mutta mitäpä en tekisi oman lapseni terveyden eteen..
Ruokaa on kiva valmistaa.. Ja on mukava kun on hyvää omatekoista, terveellistä ruokaa..
Rutiinit, pidän tiukasti rutiineista kiinni kun ollaan kotona.. Jää näin aikaa omille touhuille ja lapset tietävät mitä seuraavaksi tapahtuu.. Esim.Isompi menee nätisti päiväunille ja nukahtaa itsekseen..Syödään aina suurinpiirtein samoihin aikoihin jne..
Aviomieheni on maailman paras isi lapsillemme ja auttaa töiden jälkeen kotitöissä (jos niitä on ;)
Yritänkin tehdä päiväsaikaan kaikki kotityöt niin on kiva olla sitten perheellä yhdessä iltaisin..
OLEN ONNELLINEN JUURI NÄIN, MEILLÄ TEHDÄÄN ASIAT JUURI NIIN KUIN PARHAAKSI NÄEMME!