Eli ongelmani on "masennus". Minun monilla ystävilläni on vaikeaa ja he kertovat siitä minulle. Olen ihminen, jolle kaikki purkavat ongelmiaan ja olen ongelmaisten ihmisten tukipuu. Minun pitää olla vahva, koska minulla ei ole ongelmia ja ystävilläni on. Mutta joskus tuntuu siltä, että se taakka sortuu. Tuntuu pahalta aina vaan kuulla ongelmista ja tuntuu siltä että en saa olla itse onnellinen enkä heikkona joskus kun ystävilläni on vaikeaa. Ja tuntuu myös siltä, että pitää tehdä jotain ystävieni auttamiseksi. Jotain muutakin kuin vain kuunnella. Esimerkiksi ystävääni kiusataan koulussa, niin tuntuu että pitää tehdä jotain. Olen eri koulussa kuin hän, enkä oikein voi tehdä mitään. Tunnen itseni turhaksi. Eli voinko tehdä mitään muuta kuin kuunnella? Entä saanko itse olla onnellinen jos toinen masentaa? Tunnen itseni itsekkääksi, jos minä olen onnellinen ja muut eivät. Toivoisin lohtua :(
Ystävien ongelmat omassa elämässä(kin)?
LiianTunteellinen(ko)?
2516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni on samanlaisia kokemuksia tuosta kuuntelemisesta. Voin sanoa kokemuksesta, että edes kuuntelet tuo helpotusta ystävällesi jolla on vaikeaa. Sen sijaan sinun ei tarvitse olla maassa, vaan voit ihan hyvin olla iloinen, nimittäin hyvä mieli on tarttuvaa. Samaten tuo, että kuuntelet ystäviesi ongelmia osoittaa sen, miten "hyvä ihminen" olet, siltikin ei murjottaminen ole kenenkään yksinoikeus ja sinä voit ihan hyvin kertoa siitä, että sinullakin on raskaita aikoja, myös muille.
Ole silti onnellinen tuosta, että ystäväsi osoittavat sinulle luottamustaan ja kertovat ongelmistaan sinulle. Sen sijaan, jos sanoisit että "ei kiinnosta" tai etteivät ystäväsi kertoisi sinulle ongelmistaan olisi erittäin raskasta teille molemmille. Silti sinun ei tarvitse tuntea itseäsi turhaksi vaikket voisi tehdäkkään mitään ystäväsi ongelmien poistamiseksi, nimittäin se että kuuntelet helpottaa toisen mieltä ja osa siitä pahasta olosta häipyy jo pelkästään kertomiseen. Samaten voit olla onnellinen ilman että tuntisit syyllisyyttä siitä.
Minä ja ystäväni ollaan aika samanlaisia, me emme kamalasti avaudu toisillemme. mutta on asioita jotka harmittaa ja tuntuu että ei jaksa elää niin puhutaan, ystäväni purkaa minulle välillä mikä on hyvä juttu! minä tääs puhun vähemmän pahasta olostani kellekkään!
ei ole itsekkyyttä jos on onnellinen. kuule, aina ei asiat vaan mene hyvin. saat kuunnella sen minkä jaksat kantaa. mutta et ole mikään terapeutti, olet ystävä!
sinun ei tarvitse kaikkea jaksaa kantaa.tehän voitte mennä yhdessä kaverisi kanssa terveydenhoitajalle puhumaan. se helpottaisi sinua ja ystävääsi! :)
tsemppiä.