Moi! Olisiko kellään harjoittelukokemusta lapsiperheyksiköstä? Tai onko lastensuojelutyö sinulle muuten tuttua? Olen itse ensi kesänä harjoittelijana sosiaalitoimistossa ja toivoisin mietteitä jo harjoituksen suorittaneilta. Millaiselta lastensuojelu- ja perhetyö vaikutti? Voisitko kuvitella työskenteleväsi tulevaisuudessakin lapsiperheyksikössä? Olisiko sinulla joitain vinkkejä minulle harjoittelun suhteen?
Kiitos kovasti jos viitsitte vastata!
Kiitos kovasti jos viitsitte vastata!
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja vihamielinen,Onhan heiltä viety rakkain.Kiitosta siitä työstä et saa,mutta tappouhkauksia kyllä
Sitähän se viimesijainen lastensuojelu ikävä kyllä yleensä on:huostaanottoa. Harvoin varmaan kaikista osapuolista paras mahdollinen ratkaisu, mutta työntekijöiden on ajateltava lapsen etua. Aina voidaan tietysti kinastella siitä, miten sostyöntekijä voi ulkopuolisena tietää "mitään mistään" ja mennä ottamaan rakkaan lapsen pois. Tässä maailmassa on kuitenkin niin paljon vanhempia, jotka ehkä monesti rakastavat mutta eivät silti kykene tarjoamaan lapselle sellaista hyvän kasvun ja kehityksen perustaa, jota jokainen tarvitsee. Minusta on upea asia, että yhteiskunnassamme on taho joka yrittää ajaa lapsen etua! Aina lapsi ei siihen itse pysty. Sitä kuulee ihan liian monia surullisia tarinoita lapsensa tappaneista, hyväksikäyttävistä vanhemmista ja rakkaudettomuuden kokemuksista. Omat vanhemmat eivät aina osaa rakastaa.
Ei varmasti saakaan kiitosta lastensuojelun sosiaalityöntekijät! Yleensä heidän kanssaan ollaan tekemisissä vaan ikävissä asioissa ja työntekijät nähdään omaan elämään puuttujina ja uhkaavina tekijöinä. Miksi ihmisten on joskus niin hiton vaikea tajuta, että eivät "sossut" ihan vaan huvikseen huostaanottele toisten lapsia!! Taustalla on AINA suuri huoli lapsen hyvinvoinnista, ja huostaanottopäätöksiä ei tehdä tuosta vaan, ne ovat kovan harkinnan tuloksia. Huostaanotto tehdään, jos katsotaan että se on lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille VÄLTTÄMÄTÖNTÄ.
Musta tuntuu, että monien äitien ja isien tulisi katsoa ensin peiliin ja sitten lastensa silmiin ja sanoa rehellisesti, näkyykö rakkaus lapsiin jokapäiväisessä elämässä, sanoissa, ilmeissä ja eleissä. Jokainen tietää, että omien vanhempien hyväksyntä ja rakkaus on se voima, jonka avulla meistä jokainen ponnistaa sitten jossain vaiheessa omaan elämään ja omiksi itseksemme.
Minä haluaisin kiittää sydämestäni lastensuojelun parissa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä. Työnne on erittäin arvokasta. Ehkä moni "tavallinen kansalainen" tajuaisi työn arvon vasta sitten, jos lastensuojelua ei yht´äkkiä olisikaan. Lapset ovat mittaamattoman arvokkaita ja jokainen elämä on suojelemisen arvoinen!
Ikävä kyllä näitä väärin perustein tehtyjä huostaanotoja tapahtuu Suomessakin ihan liian paljon! Niin mikä on se lapsen etu? Onko se se, että saa elää omien vanhempien kanssa, vaikka he eivät niin rakkautta aina osoittaisikaan ja virheitä sattuisi, mutta lapsi itse rakastaa kotiaan ja vanhempiaan VAI että soisaalityöntekijät riistävät lapselta omat vanhempanasa, vaikkeivat he niin hyviä vanhempia olisikaan, ja lapsi kärsii ja saa tästä erosta elinikäisiä traumoja. Joutuu sijaisperheeseen, jossa ei koe itseään mahdollisesti rakastetuksi senkään vertaa, ikävöi sisariaan, jotka saatetaan sijoittaa éri perheeseen.. Ikävöi kotiaan..
Muistaa, että perhetyö on ensisijaisesti paljon muutakin kuin huostaanotot! Ennenkaikkea perheiden tukea esim. perheissä, jossa vammainen lapsi, kuolemantapaus, muu kriisi.
Ennaltaehkäisevää perhetyötähän pitäis juuri lisätä jotta vanhemmat pärjäis, eikä ehkä tarvitsis huostaanottoja ja sijoituksia tehdä. Mielenterveyshoidot ajan tasalle ja resursseja niihin.
Vielä piti kysymäni, että ootko ihan oikeasti tota mieltä et väärin perustein otetaan huostaan Suomessa? Yleensähän sosiaali-ihmiset sanoo että päinvastoin, liian myöhään otetaan lapsi pois perheestä.