Hiljaisuuden painostava ote kurkullasi,
henkeä haukkoen istut,
yksinäisyyden polttava kipu keuhkoissasi,
lapsuuden kirpaisevat muistot mielessäsi,
viiltävät äänet päässäsi huutamassa,
terävät sakset kädessäsi,
jostain kaukaa kuuluu huutoa,
kuin sireenien vaativaa kiljuntaa,
suljet silmäsi ja yrität unohtaa,
yrität turruttaa kivun sielussasi,
haluat vain satuttaa,
enemmän kuin mitään muuta
henkeä haukkoen istut,
yksinäisyyden polttava kipu keuhkoissasi,
lapsuuden kirpaisevat muistot mielessäsi,
viiltävät äänet päässäsi huutamassa,
terävät sakset kädessäsi,
jostain kaukaa kuuluu huutoa,
kuin sireenien vaativaa kiljuntaa,
suljet silmäsi ja yrität unohtaa,
yrität turruttaa kivun sielussasi,
haluat vain satuttaa,
enemmän kuin mitään muuta
Vastaukset 1
Vanhimmat
Runosi on erinomaisesti kirjoitettu. Pysyt sijamuodossa, aikamuodossa, oikeinkirjoituksessa. Se on huomionarvoista, sillä juuri se kiinnittää lukijan ajatukset runosi rankkaan sanottavaan, eikä sanoma pääse hajoamaan pienten epäjohdonmukaisuuksien alle.
Itse sisältö on täysin uskottava ja niin ahdistava että tekee lukijankin mieli soittaa kriisinumeroon. Yksinäisyys, pahat muistot, ahdistus nousevat hienosti esiin. Runosi ei toistele. Se etenee upeasti. Se satuttaa.
PS. Jos vanhat runot kiinnostavat, voit kokeilla joskus vaikka Uuno Kailasta. Erityisesti suosittelen runoa Syysaamu. Sen loppu on kaunis ja lohdullinen. Kailaan runot ovat usein täynnä ahdistusta, mutta muista: ne ovat ensisijaisesti RUNOJA. Vaikka sen olet tainnut jo oivaltaakin.