Kauko Rakkaus...!!!!

ööh... toi on jo aika mielenkiintoinen asia...
kuinkas se onnistuu...
ekaksi: se tulee kalliiksi(luulisin)
toiseksi: kuinka kauon voitta luottaa toistenne uskollisuuteen...!?
?!

Mulla se ei toiminut... Yhteistä aikaa ei tahtonu löytyä ja aika harvoin me tapasimmekin. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö teillä voisi onnistua.. Kannattaa ainakin yrittää..
Tsemppiä..! :)

Kauko on ihan paska jätkä

Mulla ja mun kullalla on välimatkaa n.90 kilsaa ja me ollaan oltu kohta jo vuosi yhdessä ja HYVIN menee! Eiköhän kaukosuhteen sujuvuus riipu aika paljon siitä kuinka usein näkee ja miten ollaan yhteydessä. Esim. me nähdään joka vko.n loppu ja ollaan lomat jne. muut maholliset päivät yhdessä ja kun ollaan erillään (kouluviikot jne.) niin puhutaan aika paljon kun on se maraton liittymä niin ei laskuakaan tuu kauheesti vaikka PALJON jutellaanki. Mä en löydä oikeestaan yhtäkään huonoo puolta tästä meidän suhteesta. Joskus tietenki kun pitää lähtee toisen luota niin tulee semmonen olo ettei millään haluais ja voi että kun on epäreilua kun ei voida asua lähempänä jne. mutta sekin aina sitte pikku hiljaa helpottaa ja sitte onki taas jo vko.n loppu ja näkee taas...

Ja vielä kun aika varmasti muutan ite kesällä sille paikkakunnalle missä kultani asuu niin sekin antaa voimaa kestää tätä ikävää kun ajattelee kuinka ihanaa sitte on.

Ja ehkä se on vaan hyvä olla aina vähän erossakin, ettei ihan joka päivä olla yhdessä.

Tiiän yhen entisen parin joilla oli myös tää n.90 kilsaa välimatkaa eikä ne sit voinu nähdä oikeestaan koskaan eräästä syystä jota en nyt tässä ala kertomaan ja arvashan sen että se juttu ei kauan kestä. Sillonki kun ne harvoin näki niin ei ne ollu edes päivää yhdessä...

Mutta mä oon onnellinen että oon löytäny kultani juuri sieltä missä se onki! Ja tää meidän välimatka ei tunnu miltään kun se ei oo paljon mitään verrattuna siihen mitä ennen kuljin lähes koko ajan mökille jne. Matka menee yhessä hujauksessa.

Mulla ja mun kullalla on välimatkaa n.90 kilsaa ja me ollaan oltu kohta jo vuosi yhdessä ja HYVIN menee! Eiköhän kaukosuhteen sujuvuus riipu aika paljon siitä kuinka usein näkee ja miten ollaan yhteydessä. Esim. me nähdään joka vko.n loppu ja ollaan lomat jne. muut maholliset päivät yhdessä ja kun ollaan erillään (kouluviikot jne.) niin puhutaan aika paljon kun on se maraton liittymä niin ei laskuakaan tuu kauheesti vaikka PALJON jutellaanki. Mä en löydä oikeestaan yhtäkään huonoo puolta tästä meidän suhteesta. Joskus tietenki kun pitää lähtee toisen luota niin tulee semmonen olo ettei millään haluais ja voi että kun on epäreilua kun ei voida asua lähempänä jne. mutta sekin aina sitte pikku hiljaa helpottaa ja sitte onki taas jo vko.n loppu ja näkee taas...

Ja vielä kun aika varmasti muutan ite kesällä sille paikkakunnalle missä kultani asuu niin sekin antaa voimaa kestää tätä ikävää kun ajattelee kuinka ihanaa sitte on.

Ja ehkä se on vaan hyvä olla aina vähän erossakin, ettei ihan joka päivä olla yhdessä.

Tiiän yhen entisen parin joilla oli myös tää n.90 kilsaa välimatkaa eikä ne sit voinu nähdä oikeestaan koskaan eräästä syystä jota en nyt tässä ala kertomaan ja arvashan sen että se juttu ei kauan kestä. Sillonki kun ne harvoin näki niin ei ne ollu edes päivää yhdessä...

Mutta mä oon onnellinen että oon löytäny kultani juuri sieltä missä se onki! Ja tää meidän välimatka ei tunnu miltään kun se ei oo paljon mitään verrattuna siihen mitä ennen kuljin lähes koko ajan mökille jne. Matka menee yhessä hujauksessa.

se kyllä kestää jos rakkautta on tarpeeksi ja on mahdollisuus nähä..Mä oon ollu puoli vuotta mun jätkän kaa joka asuu melkeen 300 km päässä!!mut hyvin meillä menee..Tutustuminen on vaan vähän vaikeaa ku ei nää usein ja ongelmii on mut rakkaus säilyy ja vahvistuu..ei se matka mikää este oo..Paitsi kyllä se välimatka vituttaa vähän liiankin monesti..tsemii teille!!=)

Mulla on sellanen kokemus että suhde vahvistuu jos kumpikin osapuoli on hommassa satasella mukana. Joudun töitten puolesta olemaan matkoilla aika paljon ja kaukorakkaus kukoistaa. Puhelinta tulee käytettyyn silleen että korvanlehti kulahtaa. Mutta homma ei todellakaan toimi jos ei saa nähdä toista tarpeeksi usein ja sikspä käynkin morottamassa heilaani parinviikon välein. Meillä on tälläkin hetkellä matkaa välillä n. 3000 km ja tää homma jatkuu vielä monta kuukautta. Olen seurustellut kumppanini kanssa nyt vajaat puolivuotta. Tällä tavalla pysyy kutakuinkin jalat maassa maanpinnalla ja voi ajatella asioita. Kyllä se kestää jos on kestääkseen, mutta voihan se tuntuu pahalta tai ehkä vähän arpapeliltä ainakin aluksi.

Pidä kiinni siitä jätkästä. Ei kannata erota, jos oikeesti rakastaa sitä!!! Mä oon ollu jo 7päivän päästä 10kk mun jätkäkamun kans ja meillä on ihan törkeen paljon välimatkaa. (Samoja lukemia, ku sullakin...) Ja mä oon vieläkin ihan tulisen lovena siihen ja meidän juttu kestää. Vaikka aina onkin ihan kamalia puh.laskuja, niin kyllä se vaan on sen arvoista. :) OIKEASTI!
Ois kiva vaihtaa sun kans mielipiteitä muutenkin. Meilailla tms?

Mulla on sellanen kokemus että suhde vahvistuu jos kumpikin osapuoli on hommassa satasella mukana. Joudun töitten puolesta olemaan matkoilla aika paljon ja kaukorakkaus kukoistaa. Puhelinta tulee käytettyyn silleen että korvanlehti kulahtaa. Mutta homma ei todellakaan toimi jos ei saa nähdä toista tarpeeksi usein ja sikspä käynkin morottamassa heilaani parinviikon välein. Meillä on tälläkin hetkellä matkaa välillä n. 3000 km ja tää homma jatkuu vielä monta kuukautta. Olen seurustellut kumppanini kanssa nyt vajaat puolivuotta. Tällä tavalla pysyy kutakuinkin jalat maassa maanpinnalla ja voi ajatella asioita. Kyllä se kestää jos on kestääkseen, mutta voihan se tuntuu pahalta tai ehkä vähän arpapeliltä ainakin aluksi.

Omakohtasta kokemusta mulla ei ole, mutta voihan se onnistua... Jos molemmat on jotain 12 vee niin kannattaa kyllä suosisti unohtaa. Jos ikää on sanotaanko vaikka 17 ja muuttaminen samalle paikkakunnalle näyttää mahdolliselta lähivuosina, antaa palaa vaan. Joillekin kaukosuhde ei sovi ollenkaan, mutta ainakin niille hiljasemmille kotona nysvääjille voi povata tulevaisuutta.

Kyllä se mun mielestä voi onnistua...
Mä oon seurustellut jätkäni kanssa kohta 4kk..
Välimatkaa meillä on reilu 600km koska jätkäni on siellä perhekodissa...
Tosin emme näe toisiamme useesti...
Jätkäni on takiani karannutkin sieltä,jotta näkisimme,mutta tiedän,että jos hän ei olisi karannut näkisimme säännöllisesti ja hän olisi päässyt kesällä kokonaan pois sieltä...
Kun olemme erossa kirjoittelemme ja soittelemme,mutta kirjoittelemme enemmän,koska hän ei saa soitettua sieltä paljoa ja minulla on yleensä puheaika loppu...
Olemme sanoneet rakastavamme toisiammekin jo,ja tiedän kummankin tarkoittavan sitä..
Lohtunani on tieto,että ei hän siellä koko loppuelämäänsä ole...
Ikävä on tälläkin hetkellä...

Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, Toimii, ja vielä kerran toimii!! =D

Ite oon kaukosuhteessa (100km välimatkaa)ja seurustellu jo 1,5-vuotta!

Kyllä se kaukosuhde toimii vaikka ei olis mitään kotona "nysväävää" tyyppiä!

Et silleen... =)

no mulla ja jätkälläni on välimatkaa 400km, ja hyvin menee, tietty ikävä, mutta kuitenkin...

no mulla ja jätkälläni on välimatkaa 400km, ja hyvin menee, tietty ikävä, mutta kuitenkin...

.........................

.........................,,,,,,,,,,,

mä olin joskus yhdessä typin kaa joka joka asu järvenpääs, ja mä ite asuin joensuussa..toimi pari kuukautta ja loppu..ei kannata, varsinkin jos oot viel kovin nuori. vaikka se tuntuu pahalta, but still.. onnee teille paljon!:)