On jännää seurata näissä foorumeissa, miten mm. sinkut haukkuvat naapureitaan, kun seinän takana riidellään tai pidetään pippaloita, joissa olisi mieluummin kuin yksin, tai kun alkoholisoitunut ihminen pönkittää omaa olematonta egoaan valittamalla tupakoinnin haitoista miettimättä yhtään,kuinka paljon todellisuudessa (yhtään tupakoinnin haittoja vähättelemättä!!!!!) alkoholimi syö naapurien hermoja, ihmissuhteita, terveyttä... kuinka taas se naapurin koira on jätetty yksin kotiin haukkumaan ja ulvomaan... Tässä vain pari esimerkkiä.
Mutta kuinka moni on todellakin kasvattanut, nähnyt vaivaa kaiken päivätyön, mahd. opiskelun, yövalvomisen ym. lisäksi hoitaen ja kasvattaen lapsestaan sellaisen, joka ei iästä riippumatta loputtomasti huuda, karju, kiukuttele vain saadakseen huomiota?
Tämä häiritsee myös naapureita aivan samalla lailla kuin moni muukin asia.
On eri juttu, jos lapsella on ADHD tms. sairaus, joka rajoittaa lapsen kasvatusta / kehitystä, mutta useimmiten mennään siitä, mistä aita on matalin. Vedotaan vapaaseen kasvatukseen, siihen, kun on yh, ei ole aikaa, ei rahaa harrastaa, on kiire...
Itse olen kasvattanut lapseni yksin, käynyt töissä, opiskellut samalla, silti hyväksyn hampaat irvessä sen, että koirat haukkuu kerrostalossa ja pariskunnat riitelee niin, että seinälaastit irtoaa, MUTTA sitä en kestä, kun ihmiset ei todellakaan edes ymmärrä, olisiko omassa perheessä / taloudessa jotain naapurisopuun liittyviä asioita korjattavissa- aina syitä haetaan muista.
Tämä pätee moniin muihinkin foorumeihin.
Ensin pitäisi aina paneutua omiin, korjattavissa oleviin epäkohtiin,sitten vasta hakea elämäiloa naapurin vioista.
Inhottavan yleistä, että ollaan erittäin loistavia tuomitsemaan kaikki lähimmäiset, mutta omaan itseen kohdistuvaa, perusteltua kritiikkiä ei kesketä sanaakaan.
Mutta kuinka moni on todellakin kasvattanut, nähnyt vaivaa kaiken päivätyön, mahd. opiskelun, yövalvomisen ym. lisäksi hoitaen ja kasvattaen lapsestaan sellaisen, joka ei iästä riippumatta loputtomasti huuda, karju, kiukuttele vain saadakseen huomiota?
Tämä häiritsee myös naapureita aivan samalla lailla kuin moni muukin asia.
On eri juttu, jos lapsella on ADHD tms. sairaus, joka rajoittaa lapsen kasvatusta / kehitystä, mutta useimmiten mennään siitä, mistä aita on matalin. Vedotaan vapaaseen kasvatukseen, siihen, kun on yh, ei ole aikaa, ei rahaa harrastaa, on kiire...
Itse olen kasvattanut lapseni yksin, käynyt töissä, opiskellut samalla, silti hyväksyn hampaat irvessä sen, että koirat haukkuu kerrostalossa ja pariskunnat riitelee niin, että seinälaastit irtoaa, MUTTA sitä en kestä, kun ihmiset ei todellakaan edes ymmärrä, olisiko omassa perheessä / taloudessa jotain naapurisopuun liittyviä asioita korjattavissa- aina syitä haetaan muista.
Tämä pätee moniin muihinkin foorumeihin.
Ensin pitäisi aina paneutua omiin, korjattavissa oleviin epäkohtiin,sitten vasta hakea elämäiloa naapurin vioista.
Inhottavan yleistä, että ollaan erittäin loistavia tuomitsemaan kaikki lähimmäiset, mutta omaan itseen kohdistuvaa, perusteltua kritiikkiä ei kesketä sanaakaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että sitä ei todellakaan kannata lähteä apinoimaan vain kokeilu mielessä. Kun ei ole minkään näköistä kokemusta tai tietoa, niin jotkut vanhemmat eivät vaan osaa!
Jos et hyväksy, niin antaa tulla, näytä esimerkkiä! Sinun ja perheesi viat esiin!
Tosiasia ja ongelmien ydin on siinä että täysin väärät ihmiset hankkivat lapsia. Useimmat jäävät yhteiskunnan kasvatettaviksi kehdosta hautaan.
Jaa että näin. Meikä on asunut kerrostalossa ja rivarissa. Joutunut muiden ohessa kärsimään naapureista jotka tuottaa taloyhtiölle ongelmia, vuokran nousua ym. Minulla itselläni kolme muksua ja jokainen tietää talon säännöt sekä muut tärkeet seikat. Olen ollut työssä,kasvattanut, hoitanut ja komentanut lapsiani. Minä olen kestänyt valitukseni jos lapseni on tehneet jotain väärää ja asia on korjattu. On tullut pyydettyä anteeksi naapureilta ihan reilusti jos on kuulunut möykkää meiltä kymmenen jälkeen. Vaikka ole kasvattanut muksuni niin en ole tehnyt niistä täydellisiä ja he ovat vielä lapsia kuitenkin. Ei kaikki ole sellaisia jotka täällä kommentoi että ovat omasta mielestä täydellisiä eikä kestä kritiikkiä, mutta ei he sitä myös mainostele täällä. Meikä on luonteeltaan karjalainen ja tiedän etten ole minä eikä lapsenikaan täydellisiä enkä siihen kyllä pyrikkään siksi että he ovat tiukkapiposia. En ole rasisti, mutta kyllä minuakin hatuttaa miten ulkomaalaisten lapset saa riekkua ja rikkoa toiseten omaisuutta ja ei tarvitse korvata. On tullut myös useasti sanomista heidän kanssa ja laittanut heille järjestyssäännöt kouraan. Ei oo siinä mitään valittamista. Säännöt kaikilla samat minusta. Joten on kuitenkin hyvä että on palsta missä voi puhua suunsa puhtaaksi ja asiat mitkä naapureissa kismittää. Monilla samoja kokemuksia ja huomaa ettei ole ihan yksin näissäkään jutuissa.