Kun katsomme toisiamme, näemme samanlaisuutta mutta olemme erilaisia. Kun katsomme muukalaisia, näemme heissä hyvin paljon erilaista koska he eivät näytä samanlaiselta kuin me. Moni katsoo heitä silmiin koska se on paikka joka meissä herättää huomiota. He katsovat meitä ja hymyilevät, he miettivät kiinnostustamme ja mietteliäisyyttä heitä kohtaan. He alkavat kertomaan, asiat selviänee pian meille miksi oikein katsomme heitä sillä tavalla ja puhumme heistä sillä tavalla. He kertovat meille meistä, meidän sodistamme joilla ei ole ollut merkitystä, vain tuhoa ja surua.
He ajattelevat kysymystä miksi me emme usko heihin vaikka he ovat totta. Miksi emme hyväksy heitä sellaisina kuin he ovat. Heillä on aina ollut se heidän mielessään, miksi emme usko heihin. He katsovat meitä päin, mutta me emme halua huomata. Me haluamme todisteita heistä ennen kuin uskomme heihin. He miettivät kysymystä miksi uskoa vasta sitten kun on nähnyt asian.
He ajattelevat montako kysymystä esitämme heille kun he tapaavat meidät kasvokkain. Otammeko heidät porukkaamme vai hylkäämmekö heidät ja jäämme yksin. Ihmisten on vaikea hyväksyä erilaisuutta koska ihmisen mieli ei ole kehittynyt ainakaan tällä aikakaudella millään tavalla erinomaiseksi tai täydellisyyttä hakevaksi koska ihminen ei ole koskaa yrittänyt täydellisyyteen. Ihminen on aina pyrkinyt samanlaisuuteen. Kun kävelimme ennen vanhaan kaduilla, melkein jokaisella oli samanlaiset vaatteet päällä. Me katselimme toisia, hymyilimme toisille, nykyään ei näe muutakuin kasvot jotka ovat kuin olleet puristuksessa.
Vilkasta kiirettä, kuin pakokauhua, meidän elämämme on tullut enemmän kuin positiivisuus. Rahat liikkuvat käsistä käsiin. He tuolla tähdissä, he ajattelevat meistä miksi oikein olemme muuttuneet positiivisemmasta puolestamme negatiivisemmalle puolelle. Yleensä syy löytyy meistä, emme ole samanlaisia kuin ennen. Me olemme erilaistuneet, mutta emme ole erilaistuneet muukalaisen kaltaisiksi vielä. Meidän tietoutemme ei ole vielä heidän tasollaan.
Kun istahdimme portaille, joskus katselimme taivaalle, kysyimme kaveriltamme mikä tuo on, osoitimme sormella sitä päin, se oli kuin ihme. Katsoimme kumpikin kohdetta, emme tienneet mikä se oli, mutta hymyilimme kun katsoimme sitä päin. Tuli hiljaisuus, ajattelimme mielessämme avaruutta, vielä suurempaa maailmaa, kaunis luonto ja kaunis maailma. Lähdimme kotiin, kävelimme katua pitkin ja ajattelimme mikä se oli. Kun saavuimme meidän kotiin kaverin kanssa, kerroimme äidillemme ja isällemme tapahtumasta.
Äitimme ja isämme hymyilivät vain takaisin, katsoivat meitä hymyillen ja sanoivat että se ei ollut totta. Kaverimme kanssa selitettiin mikä se oli, mutta äiti ja isä kielsi tapahtuman, he antoivat raamatun käteemme ja sanoivat että lukea siitä mikä se on. Se mikä raamatussa luki ei ollut näkemämme. Sanoimme äidille ja isälle minkä näimme, he eivät uskoneet taaskaan vaan katsoivat nyt meitä päin vähän kurjemalla tavalla. Äiti huusi että se oli pahan olento, isä huusi että se on demoni.
Me emme kaverin kanssa ymmärtäneet mitä he tarkoittavat, me sanoimme äidille ja isälle että se ei ollut paha. He eivät uskoneet vaan ajoivat meidät pois kotoa. Kaverini äidille ja isälle kertoi oma äitini ja isäni tapahtumasta, joten kaverinikin ajettiin pois kotoa. He sanoivat että emme olleet tervetulleita enään kotiin. Meidän omat kaverimme hylkäsivät meidät myös koska näimme ja kerroimme jostakin josta ei olisi ehkä saanut kertoa. Kukaan ei halunnut olla kaverimme, tuntui kuin olimme hylättyjä.
Luulimme että maailmamme hyväksyisi erilaisuutta mutta se oli varmaan meidän omia ajatuksiamme. Lähdimme metsäpolkua pitkin kävelemään metsään päin. Sukelsimme metsään syvälle metsän saloja. Oli jo melkein yö kun olimme talsineet pitkin sammaleita läpi päivän. Ajattelimme mennä nukkumaan ja niin teimme. Pehmeän sammmalpeitteen päälle kaverini kanssa mentiin maate ja aloimme nukkua. Oli yö kunnes heräsimme outoon ääneen.
Kuin jotakin olisi laskeutunut lähellemme. Aukaisin silmäni, näin olentoja ympärilläni, kaverini minusta oikealla ja olimme jonkinlaisella sängyllä. Olennot katselivat meitä, he olivat kuin pieniä lapsia. He koskettivat meitä ja tutkivat meitä. Kunnes olimme kaverini kanssa yhtäkkiä jossakin huoneessa jonkin pidemmän olennon kanssa. Kysyimme häneltä miksi olemme täällä. Hän hymyili meille ja kertoi. Teitä ei hyväksytty teidänlaisinanne henkilöinä, vaan teidät hylättiin, joten ajattelimme että jos täällä teillä olisi mukavempi ja lämpimämpi olla.
Me aloimme hihittämään ja hymyileen, sanoimme olennolle että kiitos kun otit meidät tänne mikä tämä onkin. Olento sanoi että tätä kutsutaan alukseksi. Kysyimme mikä se oikein on. Hän kertoi että aluksella pääsee pitkiä matkoja lyhyellä ajalla. Me emme ymmärtäneet joten hän näytti mitä hän oikein tarkoitti. Näimme planeettoja, näimme myös planeettoja jota olimme tähtitieteen tunnilla nähnyt opettajan kertovan. Menimme galaksista galaksiin ja näimme monia erilaisia jänniä paikkoja. Tuntui kuin olisimme olleet kotona.
Kysyimme olennolta että hyväksyisikö vanhenpamme vielä meidät lapsikseen. Olento naurahti ja sanoi, tietenkin he hyväksyvät, teidän pitää vain kertoa totuus heille. Kysyimme mikä se totuus on. Olento kertoi että totuus löytyisi meistä itsestämme. Emme ymmärtäneet joten olento kertoi sieluistamme. Kysyimme miksi raamatussa lukee että sielu menee paratiisiin. Olento kertoi että paratiisi tarkoittaa vapautta eikä paikkaa. Olento kertoi taas helvetin kertovan paikasta missä ei ole kiva olla.
Olento kertoi myös että ihmiset ajattelevat hassusti että he ymmärtävät yleensä asiat väärinpäin. Olento kertoi että olemme luulleet jo monia vuosia raamatussa olevien paratiisin ja helvetin tarkoittavan paikkaa. Olento kertoi myös että he ovat olleet käyneet maa planeetalla jo monia vuosia joten ihmiset kehittivät uskonnon jossa esiintyy jumala. Olento kertoi että he kehittivät heistä jumal olentoja koska me kävimme eri puolilla maa planeettaa. Olento kertoi myös että jokaisella uskontokansalla on oma jumalansa, kuten buddhat ja kristinusko ja muut.
Olento kertoi myös että kaikilla uskonnoilla on omat tarinansa. Me kuuntelimme kaverini kanssa olentoa kuuntelevaisesti. Me kysyimme olennolta miksi teistä ei puhuta koulussa. Olento kertoi että he eivät ole vielä tervetulleita planeetallemme joidenkin uskotojemme ja ajatuspohjien takia. Olento kertoi että kaikki eivät ymmärtäisi heitä ja voisivat kohdella heitä negatiivisestikin ehkäpä.
Kysyimme olennolta tapaammeko joskus uudelleen tämän tapaamiseen jälkeen. Olento kertoi että teihin on asennettu laitteet joilla voitte kutsua meitä silloin kun tarvitsette apuamme tai tahdotte pitää juttu tuokiota. Kysyimme olennolta kuinka pitkäksi aikaa voisimme jäädä tänne. Olento kertoi että voimme jäädä niin pitkäksi aikaa kunnes olemme valmiita lähtemään kotiinpäin. Kotiikävää ei ollut meillä meidän poisajon takia, mutta kuitenkin vähän surua tuli kun ajattelimme että isämme ja äitimme ja kaverimme hylkäsivät meidät.
Olento kertoi lohduttaakseen meitä että teidän kaverinne, isänne ja äitinne eivät ole hylänneet teitä lopullisesti vaikka sanoivatkin niitä tarkoittaen. He eivät vain ymmärtäneet teitä, te voitte muuttaa heidän ymmmärystapaansa, voitte saada heidät näkemään mitä olette. Parempi mieli tuli olennon kerrottua minulle ja kaverilleni. Sanoimme että olemme valmiit lähtemään kotiin päin. Olento sanoi että jätän tiedät kodinne kohdalle, kumpikin omalle. Olento sanoi että sulkea silmät. Suljimme silmät, varovasti hetken kuluttua aukaisimme silmämme ja huomasimme että olimme kodin tienvarressa. Kummankin kotiin meni metsätie joka oli pitkä. Kävelimme kumpikin kotia kohti.
Tartuimme oven kahvasta, koputimme oveen ja aukaisimme oven avaimillamme. Hetken hiljaisuus tuli ruokapöydässä jossa oltiin syömässä ja ihmeteltiin että missä ovat lapset olleet. Äiti ja isä juoksivat halaamaan meitä kumpiakin kummankin kotona nauraen iloisena missä olette olleet, luulimme teidän kuolleen. Tässä tarinamme joka voi valottaa teidänkin mieliänne meidän yhteisessä ajattelukannassamme.
-Tarina perustui laajaan ajattelumalliin, en tiedä onko tämä oikeasti tapahtunut jollekkin mutta kuitenkin kerroin tarinan kahdesta pojasta joiden matka oli pitkä mutta kiintoisa.-
Matkamme jatkuu kuin kahden pojan tavoin jotka tarinassa esiintyi. Kohtaamme outoja juttuja, mutta aina kun kerromme joillekkin jostakin, se voi katsoa oudosti meitä päin ja miettiä keitä olemme kun kerromme tälläisiä. Kaikki meistä ovat erilaisia mutta yleensä jokainen on samanlainen. Kun katsomme ikkunasta pihalle, voimme nähdä luontoa tai ehkäpä vain suuria taloja toisensa jälkeen. Voimme tavata muukalaisiakin jonakin päivänä tässä elämässä.
Kunhan vain ensin opettelemmme hyväksymään heidät. Meidän ajatuksiemme mukaan heitä ei ole, mutta he aina jokapäivä yrittävät todistaa sen että he ovat olemassa. Meiltä vain löytyy paljon niitä jotka eivät usko heihin. He yrittävät kuitenkin aina ja aina uudelleen, eivätkä koskaan luovuta, koska he haluavat näyttää olevan olemassa niille jotka eivät usko heihin. Osa kieltää heidät, osa ottaa vastaan heidät, osa ei tiedä mitä tekevät siinä tilanteessa kun näkevät heidät.
Katsokaa taivaalle, voitte nähdä jonakin päivänä jotakin erilaista. Silloin kun suhtautuu asiaan heikosti, ei tiedä oikein sitten miten päin asian ottaisi. Yleensä ihmiset ottaa hätiköidessään väärinpäin asiat. Kieltävät asian kokonaan vaikka se olisi ollut totta näkijöille.
Luodaan uusia sotilaita, sotilaista tehdään koneita. Koneet tappavat johtajien haluamat kohteet. Uusi sota syntyy. Johtajien koneet menevät suurempien koneiden sisään ja valtaavat alueet. Emme tunnemme ollenkaan rakkautta toisiamme kohtaan, emme edes halua tuntea toista, emme edes halua olla toisen ystävä. Haluamme tiputtaa pelilaudalta ne jotka eivät ole kuin me. Haluamme siirtää kaiken kauemmas meistä joka meitä on erilaisempi. Muukalaiset ovat ajatelleet kysymystä miksi haluamme siirtää heidät oikein pois vaikka he haluaisivat ystävällisesti tervetullettaa meidät joukkoonsa.
Saapuvatko he pian meidän luo sanomaan tervetuloa, vai joudummeko odottamaan vielä kauankin. He ovat aina sanoneet meille, kaikki riippuu meistä, me olemme kuin sotakoineita, me olemme niitä jotka eivät halua rakkautta, kuten näette, kaiken joka on vähänkään liian erilainen hylätään pois ryhmästä. On myös niitä jotka ottavat erilaisuuden vastaan positiivisena, mutta on myös monia ainakin suurin osa niitä jotka eivät hyväksy erilaisuutta millään tavalla.
Muukalaiset minulle ovat kuin veljiä, jotka ovat kuin vanhasta ryppyisestä kuvasta joka löytyi laatikosta ullakolta jolle aina hymyilee kun sen ottaa käteen, puisessa vanhassa kehyksessä joka on muotoiltu kauniisti. Muistella vanhoja aikoja, muistella kuinka mukavaa silloin oli kun ei ollut minkäänlaisia ilkeitä ihmisiä. Maat oli ystäviään keskenään ja oli mukavaa. Pieni kyynel silmäkulmaan tulee kun vanhan kehyksen jossa kuva asetetaan alakerran pöydän keskelle. Katsoa vielä kuvaa ja lopuksi on pakko jättää kuva yksinään pöydälle, kunnes taas seuraavana päivänä näkee taas kuvan.
He ajattelevat kysymystä miksi me emme usko heihin vaikka he ovat totta. Miksi emme hyväksy heitä sellaisina kuin he ovat. Heillä on aina ollut se heidän mielessään, miksi emme usko heihin. He katsovat meitä päin, mutta me emme halua huomata. Me haluamme todisteita heistä ennen kuin uskomme heihin. He miettivät kysymystä miksi uskoa vasta sitten kun on nähnyt asian.
He ajattelevat montako kysymystä esitämme heille kun he tapaavat meidät kasvokkain. Otammeko heidät porukkaamme vai hylkäämmekö heidät ja jäämme yksin. Ihmisten on vaikea hyväksyä erilaisuutta koska ihmisen mieli ei ole kehittynyt ainakaan tällä aikakaudella millään tavalla erinomaiseksi tai täydellisyyttä hakevaksi koska ihminen ei ole koskaa yrittänyt täydellisyyteen. Ihminen on aina pyrkinyt samanlaisuuteen. Kun kävelimme ennen vanhaan kaduilla, melkein jokaisella oli samanlaiset vaatteet päällä. Me katselimme toisia, hymyilimme toisille, nykyään ei näe muutakuin kasvot jotka ovat kuin olleet puristuksessa.
Vilkasta kiirettä, kuin pakokauhua, meidän elämämme on tullut enemmän kuin positiivisuus. Rahat liikkuvat käsistä käsiin. He tuolla tähdissä, he ajattelevat meistä miksi oikein olemme muuttuneet positiivisemmasta puolestamme negatiivisemmalle puolelle. Yleensä syy löytyy meistä, emme ole samanlaisia kuin ennen. Me olemme erilaistuneet, mutta emme ole erilaistuneet muukalaisen kaltaisiksi vielä. Meidän tietoutemme ei ole vielä heidän tasollaan.
Kun istahdimme portaille, joskus katselimme taivaalle, kysyimme kaveriltamme mikä tuo on, osoitimme sormella sitä päin, se oli kuin ihme. Katsoimme kumpikin kohdetta, emme tienneet mikä se oli, mutta hymyilimme kun katsoimme sitä päin. Tuli hiljaisuus, ajattelimme mielessämme avaruutta, vielä suurempaa maailmaa, kaunis luonto ja kaunis maailma. Lähdimme kotiin, kävelimme katua pitkin ja ajattelimme mikä se oli. Kun saavuimme meidän kotiin kaverin kanssa, kerroimme äidillemme ja isällemme tapahtumasta.
Äitimme ja isämme hymyilivät vain takaisin, katsoivat meitä hymyillen ja sanoivat että se ei ollut totta. Kaverimme kanssa selitettiin mikä se oli, mutta äiti ja isä kielsi tapahtuman, he antoivat raamatun käteemme ja sanoivat että lukea siitä mikä se on. Se mikä raamatussa luki ei ollut näkemämme. Sanoimme äidille ja isälle minkä näimme, he eivät uskoneet taaskaan vaan katsoivat nyt meitä päin vähän kurjemalla tavalla. Äiti huusi että se oli pahan olento, isä huusi että se on demoni.
Me emme kaverin kanssa ymmärtäneet mitä he tarkoittavat, me sanoimme äidille ja isälle että se ei ollut paha. He eivät uskoneet vaan ajoivat meidät pois kotoa. Kaverini äidille ja isälle kertoi oma äitini ja isäni tapahtumasta, joten kaverinikin ajettiin pois kotoa. He sanoivat että emme olleet tervetulleita enään kotiin. Meidän omat kaverimme hylkäsivät meidät myös koska näimme ja kerroimme jostakin josta ei olisi ehkä saanut kertoa. Kukaan ei halunnut olla kaverimme, tuntui kuin olimme hylättyjä.
Luulimme että maailmamme hyväksyisi erilaisuutta mutta se oli varmaan meidän omia ajatuksiamme. Lähdimme metsäpolkua pitkin kävelemään metsään päin. Sukelsimme metsään syvälle metsän saloja. Oli jo melkein yö kun olimme talsineet pitkin sammaleita läpi päivän. Ajattelimme mennä nukkumaan ja niin teimme. Pehmeän sammmalpeitteen päälle kaverini kanssa mentiin maate ja aloimme nukkua. Oli yö kunnes heräsimme outoon ääneen.
Kuin jotakin olisi laskeutunut lähellemme. Aukaisin silmäni, näin olentoja ympärilläni, kaverini minusta oikealla ja olimme jonkinlaisella sängyllä. Olennot katselivat meitä, he olivat kuin pieniä lapsia. He koskettivat meitä ja tutkivat meitä. Kunnes olimme kaverini kanssa yhtäkkiä jossakin huoneessa jonkin pidemmän olennon kanssa. Kysyimme häneltä miksi olemme täällä. Hän hymyili meille ja kertoi. Teitä ei hyväksytty teidänlaisinanne henkilöinä, vaan teidät hylättiin, joten ajattelimme että jos täällä teillä olisi mukavempi ja lämpimämpi olla.
Me aloimme hihittämään ja hymyileen, sanoimme olennolle että kiitos kun otit meidät tänne mikä tämä onkin. Olento sanoi että tätä kutsutaan alukseksi. Kysyimme mikä se oikein on. Hän kertoi että aluksella pääsee pitkiä matkoja lyhyellä ajalla. Me emme ymmärtäneet joten hän näytti mitä hän oikein tarkoitti. Näimme planeettoja, näimme myös planeettoja jota olimme tähtitieteen tunnilla nähnyt opettajan kertovan. Menimme galaksista galaksiin ja näimme monia erilaisia jänniä paikkoja. Tuntui kuin olisimme olleet kotona.
Kysyimme olennolta että hyväksyisikö vanhenpamme vielä meidät lapsikseen. Olento naurahti ja sanoi, tietenkin he hyväksyvät, teidän pitää vain kertoa totuus heille. Kysyimme mikä se totuus on. Olento kertoi että totuus löytyisi meistä itsestämme. Emme ymmärtäneet joten olento kertoi sieluistamme. Kysyimme miksi raamatussa lukee että sielu menee paratiisiin. Olento kertoi että paratiisi tarkoittaa vapautta eikä paikkaa. Olento kertoi taas helvetin kertovan paikasta missä ei ole kiva olla.
Olento kertoi myös että ihmiset ajattelevat hassusti että he ymmärtävät yleensä asiat väärinpäin. Olento kertoi että olemme luulleet jo monia vuosia raamatussa olevien paratiisin ja helvetin tarkoittavan paikkaa. Olento kertoi myös että he ovat olleet käyneet maa planeetalla jo monia vuosia joten ihmiset kehittivät uskonnon jossa esiintyy jumala. Olento kertoi että he kehittivät heistä jumal olentoja koska me kävimme eri puolilla maa planeettaa. Olento kertoi myös että jokaisella uskontokansalla on oma jumalansa, kuten buddhat ja kristinusko ja muut.
Olento kertoi myös että kaikilla uskonnoilla on omat tarinansa. Me kuuntelimme kaverini kanssa olentoa kuuntelevaisesti. Me kysyimme olennolta miksi teistä ei puhuta koulussa. Olento kertoi että he eivät ole vielä tervetulleita planeetallemme joidenkin uskotojemme ja ajatuspohjien takia. Olento kertoi että kaikki eivät ymmärtäisi heitä ja voisivat kohdella heitä negatiivisestikin ehkäpä.
Kysyimme olennolta tapaammeko joskus uudelleen tämän tapaamiseen jälkeen. Olento kertoi että teihin on asennettu laitteet joilla voitte kutsua meitä silloin kun tarvitsette apuamme tai tahdotte pitää juttu tuokiota. Kysyimme olennolta kuinka pitkäksi aikaa voisimme jäädä tänne. Olento kertoi että voimme jäädä niin pitkäksi aikaa kunnes olemme valmiita lähtemään kotiinpäin. Kotiikävää ei ollut meillä meidän poisajon takia, mutta kuitenkin vähän surua tuli kun ajattelimme että isämme ja äitimme ja kaverimme hylkäsivät meidät.
Olento kertoi lohduttaakseen meitä että teidän kaverinne, isänne ja äitinne eivät ole hylänneet teitä lopullisesti vaikka sanoivatkin niitä tarkoittaen. He eivät vain ymmärtäneet teitä, te voitte muuttaa heidän ymmmärystapaansa, voitte saada heidät näkemään mitä olette. Parempi mieli tuli olennon kerrottua minulle ja kaverilleni. Sanoimme että olemme valmiit lähtemään kotiin päin. Olento sanoi että jätän tiedät kodinne kohdalle, kumpikin omalle. Olento sanoi että sulkea silmät. Suljimme silmät, varovasti hetken kuluttua aukaisimme silmämme ja huomasimme että olimme kodin tienvarressa. Kummankin kotiin meni metsätie joka oli pitkä. Kävelimme kumpikin kotia kohti.
Tartuimme oven kahvasta, koputimme oveen ja aukaisimme oven avaimillamme. Hetken hiljaisuus tuli ruokapöydässä jossa oltiin syömässä ja ihmeteltiin että missä ovat lapset olleet. Äiti ja isä juoksivat halaamaan meitä kumpiakin kummankin kotona nauraen iloisena missä olette olleet, luulimme teidän kuolleen. Tässä tarinamme joka voi valottaa teidänkin mieliänne meidän yhteisessä ajattelukannassamme.
-Tarina perustui laajaan ajattelumalliin, en tiedä onko tämä oikeasti tapahtunut jollekkin mutta kuitenkin kerroin tarinan kahdesta pojasta joiden matka oli pitkä mutta kiintoisa.-
Matkamme jatkuu kuin kahden pojan tavoin jotka tarinassa esiintyi. Kohtaamme outoja juttuja, mutta aina kun kerromme joillekkin jostakin, se voi katsoa oudosti meitä päin ja miettiä keitä olemme kun kerromme tälläisiä. Kaikki meistä ovat erilaisia mutta yleensä jokainen on samanlainen. Kun katsomme ikkunasta pihalle, voimme nähdä luontoa tai ehkäpä vain suuria taloja toisensa jälkeen. Voimme tavata muukalaisiakin jonakin päivänä tässä elämässä.
Kunhan vain ensin opettelemmme hyväksymään heidät. Meidän ajatuksiemme mukaan heitä ei ole, mutta he aina jokapäivä yrittävät todistaa sen että he ovat olemassa. Meiltä vain löytyy paljon niitä jotka eivät usko heihin. He yrittävät kuitenkin aina ja aina uudelleen, eivätkä koskaan luovuta, koska he haluavat näyttää olevan olemassa niille jotka eivät usko heihin. Osa kieltää heidät, osa ottaa vastaan heidät, osa ei tiedä mitä tekevät siinä tilanteessa kun näkevät heidät.
Katsokaa taivaalle, voitte nähdä jonakin päivänä jotakin erilaista. Silloin kun suhtautuu asiaan heikosti, ei tiedä oikein sitten miten päin asian ottaisi. Yleensä ihmiset ottaa hätiköidessään väärinpäin asiat. Kieltävät asian kokonaan vaikka se olisi ollut totta näkijöille.
Luodaan uusia sotilaita, sotilaista tehdään koneita. Koneet tappavat johtajien haluamat kohteet. Uusi sota syntyy. Johtajien koneet menevät suurempien koneiden sisään ja valtaavat alueet. Emme tunnemme ollenkaan rakkautta toisiamme kohtaan, emme edes halua tuntea toista, emme edes halua olla toisen ystävä. Haluamme tiputtaa pelilaudalta ne jotka eivät ole kuin me. Haluamme siirtää kaiken kauemmas meistä joka meitä on erilaisempi. Muukalaiset ovat ajatelleet kysymystä miksi haluamme siirtää heidät oikein pois vaikka he haluaisivat ystävällisesti tervetullettaa meidät joukkoonsa.
Saapuvatko he pian meidän luo sanomaan tervetuloa, vai joudummeko odottamaan vielä kauankin. He ovat aina sanoneet meille, kaikki riippuu meistä, me olemme kuin sotakoineita, me olemme niitä jotka eivät halua rakkautta, kuten näette, kaiken joka on vähänkään liian erilainen hylätään pois ryhmästä. On myös niitä jotka ottavat erilaisuuden vastaan positiivisena, mutta on myös monia ainakin suurin osa niitä jotka eivät hyväksy erilaisuutta millään tavalla.
Muukalaiset minulle ovat kuin veljiä, jotka ovat kuin vanhasta ryppyisestä kuvasta joka löytyi laatikosta ullakolta jolle aina hymyilee kun sen ottaa käteen, puisessa vanhassa kehyksessä joka on muotoiltu kauniisti. Muistella vanhoja aikoja, muistella kuinka mukavaa silloin oli kun ei ollut minkäänlaisia ilkeitä ihmisiä. Maat oli ystäviään keskenään ja oli mukavaa. Pieni kyynel silmäkulmaan tulee kun vanhan kehyksen jossa kuva asetetaan alakerran pöydän keskelle. Katsoa vielä kuvaa ja lopuksi on pakko jättää kuva yksinään pöydälle, kunnes taas seuraavana päivänä näkee taas kuvan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuunnelkaa klassista musiikkia samaan aikaan kun luette tekstiäni. Se valottaa asiaa vielä enemmän. Itse kuuntelin klassista ja kirjoitin samalla. ;)
Yrittäkää löytää joitakin hyviä klassisia musiikkeja ja kokeilkaa lukea tekstiäni samaan aikaan kun kuuntelette niitä. ;)
Joo... ajattelemme aika samalla tavalla asioista, olen itsekin melko taiteellinen sielu. Salute!
Jos olisimme kaikki samanlaisia,emme oppisi mutään uutta.
Jos erilaisuutta ei olisi,olisimme klooneja,kasvottomia muukalaisia,joita jotkin kyllä ovat,tunneköyhiä mutta ei välttämättä heidän vikansa.
Mutta Sielu kaikissa ja Ykseys kaikissa on sama,kukaan ei ole todella yksin.
-Jokapaikassa näen Jumalan rakkauden ja tervehdin ilolla uutta päivää joka voi taas uutta opettaa pienelle vaeltajalle.
Peace.
Z.¤.¤
Minulla on vain yksi kysmys heille? miksi he eivät näyttäydy joko koko maailmalle tai minulle eiköhän se sillä olisi selvä. Tuollainen piiloleikki ja hämärämiesten touhu tuntuu aika epäuskottavalta touhulta.
Et ole jumala, olet samanlainen kuin muut, olet kinuaja niinkuin nytkin kinuat että niiden pitäs tulla juuri sinun luo. Tässä syy miksi he ei näyttäydy sinulle.
Oikeastaan he näyttäytyvät jo koko maailmalle, mutta kukaan ei ota huomioon heitä joten siinäpä se homma meneekin. Vaikka alus jonkun naaman eteen tulee, silti se tyyppi yrittää kieltää sen tapahtuman minkä näki.
Jos haluat niiltä kysyä kysymyksen ja saada oikean vastauksen. Sinun on nyt otettava heihin yhteyttä jos haluat heiltä oikean vastauksen kysymykseesi. Sinun pitää valitettavasti keksiä keino ottaa heihin yhteyttä.
Tässä on numero joka yhdistyy harmaille. 1044599 88448477. Et kuule vähään aikaan mitään, mutta tunnet takuulla että "langan" toisessa päässä on joku, muttei ihminen.
Soitot omalla vastuulla!
Laittakaa taas jokin tekstiin sopiva klassinen musiikki soimaan ennen kuin aloitatte lukemisen.
Ajatelkaa asioita taiteelliselta kannalta, älkääkä tieteelliseltä kannalta. Ajatelkaa jokin toinen maailma tämän planeetan ulkopuolella. Ajatelkaa puhdas luonto missä eläimet juoksevat metsässä perheidensä kanssa, nauttivat ilmaston raikkaudesta. Ei enää koneita jotka ajavat metsät pois, ei enää kaupunkeja, ei enää kulkuvälineitä. On vain luontoa joka on kaunis. Kaunis puutalo luonnon keskellä, ajatelkaa taiteelliselta kannalta asioita niin on helpompi havainnollistaa itselleen asioita.
Kun katselemme meidän luontoamme, huomaamme asioiden olevan jotenkin vinossa. Rakennamme ja rakennamme lisää teitä metsien poikki, ajatella me ei luontoamme ja siellä asustavia olentoja. Kaadamme puut edestä uusien samanlaisten kaupunkien edestä, ryntäämme metsään kuin huligaanit, ryöstämme eläinperheiltä kodit ajattelematta mitä metsä sisältää.
Jätämme heidät yksin pienelle metsän palaselle, jolle teiltä tulee vaikeasti hengitettävää pakokaasua. Näemme kuinka ojanvarsille roskia kerääntyy ja ne lisääntyy ja lisääntyy. Lopulta viimeisenä päivänä täytymme roskista, ihmiset eivät ajattele luontoa enään koska kaikki ovat kaupunkilaistuneet. Hyvin harva enään käyttää maallisjärkeään asioissa kuin asioissa.
He huomaavat meidän olevan liiankin huolimattomia, he huomaavat ettemme huolehdi luonnostamme enää vaan huolehdimme vain että oma nahkamme selviää. Emme enää halua kuulla mitään luonnosta, haluamme vain kuulla omat juttumme. Haluamme vain lisää omia juttujamme, emme enää luontoa haluakkaan nähdä. Ajamme itsemme tuhoon mihin olemme olleet jo menossa. Ikuisen pimeyden kaupunki on rakentumassa. Kun ei enää virtaa mistä saada, valot sammuvat. Elämä ei kasva missää jättimäisten betonilaattojen ja alsfalttien alla. Aurinkokaan ei pääse meidän pitkien rakennusten läpi alas asti vaan ne hipovat vain pitkien torniemme korkealla olevia varsia.
Ei enää välitetä kuka elää missäkin, heitetään vain elämä pois, kauas menemään, mitään ei jätetä, kaikki jotka ovat vääriä asioita vastaan, ne hiljennetään. Ne jotka tottelevat, ovat kuin kuninkaita tai lähettiläitä jotka saarnaavat lisää sanaa joka pusertaa jo meidän silmistämme, korvistamme, suustamme ulos punaisena verenä. Emme enää jaksa kauan valehtelua, meidän on lopetettava itsemme tai lopetettava valehtelu. Jos jatkamme valehtelua, tuhoudumme meidän valehtelumme mukana ja saamme syyttää siitä vain itseämme.
Me emme ole täydellisiä, mutta arvokkaita olentoja kuitenkin. Meillekkin on paikka täällä, mutta meidän on vain osattava rakastaa itseämme jonkin verran että voimme olla täällä. Jos emme rakasta itseämme, emme myöskään pysty puhumaan totta. Me valehtelemmä tähdistä saapuvista olennoista, me valehtelemme kaikesta mitä täällä tapahtuu. Huomaatte että täydellisyys ei meinaa valtaa, täydellisyyteen päin vain pääsee jos osataan puhua enemmän totta. Kukaan ei ole täydellinen, mutta täällä on monia olentoja jotka ovat melkein täydellisiä.
Meidän rotumme on kärsinyt sortoa, tuhoa, surua, sotia, kaikkea mitä emme voisikaan kuvitella. Kuunnelkaa sydäntänne kuinka sielunne koskettaa sitä, kuunnelkaa itseänne, kuunnelkaa kuinka puhutte. Katsokaa ulos taivaalle, näette siellä taivaan, ajatelkaa että olette siellä. Ajatelkaa että olette jossakin siellä katsomassa maapalloa, ajatelkaa että ette ole yksin siellä, ajatelkaa että muita on teidän kanssanne siellä, ajatelkaa että ne jotka ovat kanssasi eivät ole ihmisiä.
Emme ole enään pikkulapsia joille asiat kerrotaan ja asiat todistetaan. Meidän on alettava ottaa selvää itse asioista, me emme voi odottaa keneltäkään todistusta asiasta, emme voi enää päättää mikä on totta vai ei, me olemme kasvaneet, päätämme elämästämme mutta emme maailmasta missä elämme. Olemme pieni osa tästä maailmasta, mutta asumme tällä planeetalla mutta emme osaa hallita mieltämme itse. Moni meistä on kuin pikkulapsi, monelle meistä pitää kertoa asiat kuin pikkulapselle.
Ei, emme ole enää lapsia, olemme kasvaneet suuriksi ja tiedämme miten asiat ovat. Emme osaa siltikään vielä tietää miten asiat ovat. Meiltä puuttuu itsehallitseminen, emme osaa hallita itseämme, muut hallitsevat meitä. Jotkut ovat kasvaneet iästä korkeammalle että osaavat hallita itseään. Mutta vaikka olisitkon 40-80 ikäinen, luulet että olet päässyt kahleista irti. Kysy itseltäsi mikä on totta ja mikä ei. Mitä sinulle ei ole kerrottu ja miksi. Miksi emme osaa ymmärtää suoraa sanaa vaikka meille sanottaisiinkin.
Miksi osa hylkää korkeaarvoisten tiedemiesten sanat, miksi osa hylkää jopa hallitusten ja viranomaisten antamat lausunnot tapahtumista jotka tapahtuivat taivaalla. Miksi ihmismieli tekee sen, miksi ihmismieli ei usko oman rodun korkeaarvoista kansalaista. Kaikkiemme tavoite on ymmärtää totuus ja valhe. He jotka elävät valheessa ovat kuin pikkulapsia jotka eivät osaa ottaa asioista oikeanlaisesti selvää, vaan he odottavat että seuraava lausunto tapahtumista tulee joltakin korkeaarvoiselta tyypiltä. Murhaavat varmaankin perheensäkin jos korkeaarvoiselta tyypiltä tulee ilmoitus että murhata oma perhe.
Miksi he tuolla tähdissä eivät osaa auttaa meitä sellaisesti kuin haluamme. Me emme ole vielä siinä pisteessä että meitä voisi auttaa, he odottavat että autamme itse itseämme pääsemään ensin synkästä kuopasta jonne valo ei kajahdu kuunaan päivänä. Meistä moni elää kuin maan alla, eivät kuule muuta kuin röminää mitkä maanpäällä olevat laitteet tekevät. Missä olemme, miksi emme luota totuuteen minkä voimme itse löytää. Miksi jotkut meistä eivät voi ottaa asioista selvää, miksi me elämme kuin maan alla, miksi me lausumme sanoja kuin ne olisivat aina olleet totta, miksi me emme ymmärrä että maailmassa on monia asioita jotka ovat totta vaikka niitä ei uskoisikaan.
Meidän on jätettävä pikkulapsuutemme te kaikki aikuiset ja lapset. Katsokaa taivaalle, luottakaa tietoon mitä näette taivaalla, siellä on tulevaisuutenne nuorukaiset, siellä on myös minun tulevaisuuteni, pystyn vain nyt kurkottamaan käteni taivaalle, mutta en pysty koskettamaan sitä. Vaikka minulla olisi mahdollisuus koskettaa sitä, ei suuret hallitsijamme anna sitä mahdollisuutta minulle, olen kuin roska joka on heitetty ojaan. Moni meistä on suurille hallitsijoillemme roskia jotka ovat heitetty ojan pohjalle, kunnes jotkut käyvät korjaamassa roskat parempaan talteen pois ojista.
Matkaamme roskaauton kyydissä kaatopaikalle, kunnes olemme suuren maailman keskellä mitä oudoimpien roskien keskellä. Katsomme ympärillemme, näemme mitä oudoimpia roskia, tutustumme heihin, kaikki heistä ovat erilaisia, jotkut jopa ovat meidän näköisiämme. Hetken päästä meidät kerätään ja meistä tehdään uusia materiaaleja. Tulemme taikaisin uudempana ja parempana, viisaampana ja miellyttävämpänä. Meitä ei enään heitetä ojan pohjalle, olemme nyt suuren korkean pöydän päällä seisomassa, auringon paiste osuu meihin ja näytämme hyvältä siinä.
Vuodet kuluvat, me vanhennumme mutta meitä ei heitetä pois. Seisomme edellee sotienkin, katastrofien ja muiden aikana edelleen samassa paikassa katsoen ulospäin ikkunasta auringonpaisteeseen. Voimme vain rykäistä, sitäkö ette uskoneet meitä, tässä tulos minkä kerroin vuosia sitten teille, mutta ette uskoneet joten omapa oli syynne.
Kiitos taas kun lukaisitte uusimman kertoelman maailmasta, heistä ja meistä.
We are same but different.
Luonto on ollut minulle, pientilan kasvatille aina lähellä. Nyt vanhempana suojelen aktiivisesti luontoa omalta pieneltä osaltani välttämällä turhaa kulutusta, kompostoimalla ja lajittelemalla jätteeni. Työmatkat pyrin kulkemaan pyörällä, sauvakävellen tai talvella hiihtäen. Autoa käytän vain, kun se on välttämätöntä.
Keskustelen usein luontoarvoista ja niiden suojelemisen arvokkuudesta niin työpaikalla kuin vapaa-aikananikin ja toivon olevani edes pieneltä osaltani muokkaamassa yleistä mielipidettä pois kerskakulutuksesta.
Sensijaan en odota pelastusta avaruudesta, enkä suinkaan näe tilannetta niin synkkänä kuin sinä. P Linkola kirjoitti, että Suomen ympäristö kykenee kantamaan ekologisesti n. kolmensadantuhannen luonnonvaraistaloudessa elävän ihmisen väestön. Pitäisikö loput yli 4,7 lopettaa?
Suomea kun katselee ylhäältä, huomaa maamme lähes asumattomaksi. Metsää ja järveä löytyy. Edellisen asuinpaikkani Hervannan ympäristöstä löytyi täysin (ainakin pariin sukupolveen) koskematonta luontoa jo muutaman kilometrin päästä keskustasta. Nykyinen asuinpaikkani on vielä lähempänä luontoa. Ei Suomen ympäristön tila suinkaan ole niin surullinen kuin väitit. Suunta on ollut pitkään huono, mutta sekin on taas jo kääntymässä parempaan. Naava on palannut puihin jo vuosia sitten oltuaan pitkään kokonaan pois. Monet ennen saastuneet vesistöt ovat jo selvästi puhdistuneet. Liikenteen saasteen ja happosateet ovat pudonneet -70 luvun lopulta, vaikka esim autokanta on paljonkin lisääntynyt. Kiitos puhtaamman tekniikan ja ympäristöystävällisemmän lainsäädännön. Kiitos niiden ihmisten, jotka ovat vaatineet teollisuudelta puhtaampia tuotantomenetelmiä ja itse siinä ohessa pyrkivät elämään mahdollisimman vähän ympäristöä kuluttaen. Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta se on jo selvästi kääntymässä ja meidän tavallisten ihmisten toimesta.
Mitä itse olet tehnyt ja valmis tekemään luonnon hyväksi? Mistä kaikista nykymukavuuksista olet valmis luopumaan saadaksesi asua omakotitalossa metsän keskellä? Sellainen asuintapa muuten kuluttaa hulppeasti.
Onko sinulla vain sanoja ja UFO:jen odotusta vai myös tekoja?
Klassinen musiikki taas soimaan ja sitten lukemaan. ;D
Tekoni on kuin kirjoitusta vanhaan kiveen joka on löydetty tuhansia vuosia siitä eteenpäin. Minun tekoni näkyvät tulevaisuudessa selvemmin kuin nyt, en ole sellainen kuin ajattelet, pyrin nousemaan aina ylöspäin ja ylöspäin ja tutkimaan asioita. Tekojani ovat herättää ihmisissä rakkautta, ymmärrystä erilaisuutta kohtaan esimerkiksi. Kun nämä 2 asiaa selvitän ihmisille, he myös sitä entistä enemmän rakastavat luontoakin. He eivät enää tuhoa sitä vaan myös antavat luonnollekkin tilaa.
Sanatkin ovat tekoja jos ne kerrotaan oikein. Sanat millä ihmisten mieli ollaan saatu muuttumaan varjoihin on se nekin olivat tekoja mutta ei oikeita. Se mitä teet ovat pieniä tekoja, mutta minä pyrin tekemään suuria tekoja tulevaisuudessa pelastaakseni niin monta heikompaimpiani kuin pystyn. Tämän hetkisessä asemassa en voi vaikuttaa kuin paikallisesti. Täälläkin puhua teidän kanssanne, kertoa teille asioita jotka voivat valoittaa mieltänne, ehkäpä herättää monissa henkilöissä huomiota.
Planeetallamme on vain yksi homma mikä ensin pitää olla ennenkuin pystytään vaikuttamaan suuresti. Se on raha jolla pystytään vaikuttamaan suuresti planeettamme ympäri. Autan muukalaisia parhaimpani mukaan laittamaan meidät ihmiset järkeen. Koska jos hallitsijamme haluavat pelata peliä, silloin minäkin aion ryhtyä pelaamaan tätä peliä mutta aion pysyä niiden puolella jotka vakavasti tarvitsevat apua koska jos olen heidän puolellaan jotka sortavat muita alaspäin, en olisi enää oikean pelin tavan mukaan pelissä. Olisin huijari pelissä silloin.
Tieteenkuvalehdessä juuri puhuttiin että kaupunkeja ollaan suurentamassa. Tässä yksi aihe mikä vie luonnon metsät luonnon eläinperheiltä pois. Me ajamme heidän metsänsä kumoon ja kukaan ei tee mitään. Mutta ennenkuin pystyn vaikuttamaan planeettammelaajuisesti ihmisiin, tarvitsen myös liittolaisia. Te olette liittolaiseni ihmiset, juuri te jotka ovat sorrettuja alaspäin, te jotka ovat heitetty ojan pohjalle. Minä kerään teidät sieltä ojan pohjalta pois ja teen uudempia ja parempia materiaaleja, kuten kerroin roskis jutusta.
Jos olisit aukaissut näiden vuosien aikana silmäsi niin näkisit mitä tällä planeetalla on tapahtumassa. Tiedät varmaankin ilmastonmuutoksen, rajun sellaisen. Tiedät varmaankin myös että suuret hallitsijamme eivät myönnä muukalaisten olemassaoloa. Vanhassa sanonnassa on se että pienikin voi ponnistaa korkealle. Minä olen se pieni, joka ponnistaa jonain päivänä korkeammalle. En halua suurentaa egoani, haluan vain auttaa heitä oikealla tavalla jotka tarvitsevat apua, haluan niin monelle kuin pystyn niin antamaan paremman elämän.
Me saamme itse päättää elämästämme ja miten elämme sen. Kuten huomaat, en minäkään kaikkia voi auttaa vaikka haluaisin, koska en ole täydellinen. En puhunut vain suomesta, puhuin myös muista maista. Katsoppas monia maita, näet varmaankin hyvin paljon teitäkin kulkevan monissa maissa metsien läpi. Näet myös massiivisia kaupunkeja jotka kasvavat kokoajan. Voin sanoa että emme selviä tältä planeetalta hengissä ellei tapahdu ihmettä. Minun aikanani ainakin näen miltä tuntuu olla rajun ilmastonmuutoksen kourissa ellei sitten ihmettä tapahdu.
Niitä mitä kutsut ufoiksi ovat minulle muukalaisten aluksia. Olen nähnyt niitä.
Minun on vaikea selittää sinulle asioita koska sinä et tiedä tai ole kuullutkaan asioista jotka olen kokenut tai nähnyt. Joten se jääkin siihen sitten niiden kertomiset. Teot ei ole vain kättentöitä, teot voi myös olla suuria sanoja, kirjoituksia, kertomuksia, ihan mitä vain voi olla teot. Teot eivät ole riippuvaisia mihinkään koska teoilla voi olla rajaton määrä mahdollisuuksia tehdä suurta sekä pientä.
Minun ajatukseni ei ole niin synkkiä kuin ajattelet, ne eivät ole myöskään valoisia, vaan ne ovat kumpiakin. Muukalaiset ovat aina olleet auttamassa meitä parhaimpansa mukaan, mutta he odottavat meiltäkin ihan omatoimista toimintaa. Kuten sanoin, emme ole enään pikkulapsia jotka odottavat että joku tekee jonkin asian meidän puolestamme. Luonnolla tarkoitin tuota koko planeettamme luontoa.
Tällä planeetalla ei huvita asua missään metsän keskellä, eikä kylläkään missään huvita asua tällä planeetalla. En edes viihdy tällä planeetalla, haluasin lähteä avaruuteen mutta ei ole alusta millä lähteä. Olen jumissa tällä planeetalla. Silloin kun huomasin asiat olevan vähän huonosti tällä planeetalla, he vain huomaavat salaisuuksissa pidettävät asiat jotka eivät ole sokeita tiellä kulkiessa. Jos kulkee laput silmillä tiellä niin ihan helposti voi ollakkin seuraavaksi ihan hukassa.
Niinkuin sinä ajattelit että ufo on muukalainen. Voin paljastaa totuuden. Ufo - Unidentified flying object. Ifo - Identified flying object. Kun kerroin että olen nähnyt muukalaisten aluksia niin tuo on Ifo. Et ole ottanut tarpeeksi hyvin asioista selvää, kuten huomaan. Ajattelet edelleenkin että kaikki on ok täällä. Mutta jos avaisit vähäänkään silmiäsi, näkisit totuuden. Totuus ei näy jos ei ota selvää, joten sinun pitää sukeltaa syvimpiin saloihin.
Jos olet heikko tiellä, sinut sorretaan pian alas, mutta jos pysyt vahvana, sinua on vaikeampi silloin pukata pois tieltä. Jos haluaa auttaa tosissaan oikein, pitää pysyä vahvana, mutta jos on heikko, ei pysty oikein silloin auttamaan. Helppoa se asua tällä planeetalla jos on syntynyt asumaan tälläisille planeetoille. Mutta jos on erilainen, vaikeampi silloin on astua tälläiselle planeetalle. Kuten puhuin ylempänä erilaisuudesta. Muukalaiset meille ovat hyvin erilaisia, joten jotkut meistä voi hakea kaapistaan haulikon ja tysäyttää kohti muukalaisia ihan vain sen takia että muukalaiset ovat niin erilaisia.
Elokuvilla on syötetty kaikkea roskaa monen mieleen että he uskoisivat että muukalaiset ovat pahoja. Uskonnot levittävät myös pelkoa että muukalaiset olisivat jotakin pahan tuojia ja semmoisia. Syy miksi he sanovat näin on se että he eivät vielä tunne tai ymmärrä muukalaisia kovin hyvin.
Uskotkos sinä muukalaisiin muuten???
Minkälainen sinun tarinasi on???
Yksi syy myös miksi en myöskään viihdy sen takia tällä planeetalla hyvin. Syynä on salailu, tosiasioita ei kerrota vaikka hallitsijamme tietäisivätkin ne. Minulla on suuri maailmankuva, mutta en pysty jakamaan muutakuin anonyymisti sitä täällä. Joskus joillekkin voin kertoa osan maailmankuvastani jollekkin tuntemalleni tyypille, mutta yleensä koko maailmankuvan vain pystyn kertomaan tänne anonyymisti.
Kuten sanoin, kun muut eivät tee asioita puolestasi, on sinun tehtävä se asia itse jonka tahdot. Kunnes pääsen tästä asemastani vähän toiselle asemalle niin voin ruveta auttamaan kunnolla niin monia kuin pystyn. Muista kuitenkin se että en voi auttaa kuitenkaan kaikkia, mutta on sekin suuri teko että auttaa joitakin. Yritän saada sen pysäytettyä että erilaisuutta ei enää pidettäisi pahana niinkuin moni ihminen katsoo niitä jotka ovat hyvin erilaisia niin ihmiset katsoo niitä kuin ne pitäisivät niitä pahana.
Nämä ovat vaikeita asioita selitettäviksi ja kerrottaviksi niille jotka eivät ole oikein tutustunut täysin aiheen pohjaan. Sinulla taitaa mennä jonkin aikaa tässä kun selvität mitä oikein tarkoitan. ;) Puhun vähän kuin koodikieltä mutta yritä ratkaista koodi niin näet sitten mistä puhun. :)
We are same, but different.
"Tieteenkuvalehdessä juuri puhuttiin että kaupunkeja ollaan suurentamassa. Tässä yksi aihe mikä vie luonnon metsät luonnon eläinperheiltä pois."
Eikö asia ole juuri päin vastoin? Minkä tiiviimmin ihmiset asuvat kaupungaisaan, sitä enemmin jää eläimille vapaata luontoa.
Mitäs sitten tapahtuisi, jos kaupungit purettaisin ja se väestömäärä jouduttaisiin asuttamaan maalle?
Sehän se vasta olisi luonnolle katastrofi.
Kaupunkiasumnen on egologinen ratkaisu.
""Tieteenkuvalehdessä juuri puhuttiin että kaupunkeja ollaan suurentamassa."
"Mitäs sitten tapahtuisi, jos kaupungit purettaisin ja se väestömäärä jouduttaisiin asuttamaan maalle?"
Puhuinko että kaupungit pitäisi purkaa. En. Puhuin että kaupunkeja suurennetaan niin eläinperheiltä viedään metsät pois. Tässä tarkennusta asiaan, jospa saisit nyt väläyksen mitä tarkoitan. ;)
Nyt ei tarvitse tässä viestissä kuunnella klassista. :D
on saatava mahtumaan.
Kaupunkien suurentaminen on ainoa järkevä vaihtoehto. Muutenhan haja-asutusalueella asuessaan ihmiset kuluttaisivat eläinten elinaluetta moninkertaisesti enemmin.
Eikö asia ole varsin yksinkertainen.
Muutenkin kaupunkiasutus on ekologisempaa kokonaisuuta ajatellen. Kun ihmiset asuvat lähellä toisiaan ja työpaikkojaan, kuljetustarve pienenee huomattavasti ja saastuttaminen vähenee. Maapohjaa kuluu päälukuun nähden paljon vähemmin kerrostaloasumisessa, kuin omakotitaloissa.
Sinunhan pitäisi olla onnellinen kaupunkien kasvamisesta. Minkä ahtaammin ihmiset elävät, sen enemmin luonnolle jää vapaata tilaa.
Eihän sitä nyt pitäisi olla niin vaikeaa ymmärtää.
Mitä suuremmaksi kaupungit suurenee, sitä enemmän lähistöltä eläimiä ammutaan vain sen takia koska turvallisuusmääräykset vaativat ne asiat tehdä niin.
Eläinten asunpaikka pienenee ja pienenee, koska ne pakenevat metsämiestä pakoon.
Ajattele itse itsesi eläimen paikalla. Seuraavana päivänä sinun metsäalueellesi rakennetaan kaupunki ja siellä asunpaikalla asuu perheesi, sukulaisesi ja muut ystäväsi. Teillä oli onnellinen paikka kunnes ihmiset saapuivat paikalla. He betonia metsään pukkasivat, kaatoivat he puut nuo pitkät. Ajatteleppa miltä tuntuu kun koti riistetään sinulta vaikka sinä et ole tehnyt mitään. Luulit että oli onnellista asua tässä, mutta tyhmät ihmiset ajattelevat vain itseään ja rakentavat kaupungin sinne missä eläinperheitä asuu.
Minne menet sitten asumaan kun ei ole paikkaa minne mennä.
Tässä ajatus mikä voi valottaa aihetta. En ole eläinaktivisti, mutta ajattelen eläimiä koska mekin olemme eläimiä, mutta me jotka olemme myös eläimiä, on meidänkin kunnioitettava toisten eläinten arvoa. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin näyttävät. Ottakaa vain selvää asioista niin sillä asiatkin selvinee paremmin. ;)
olen samaa mieltä asuttamisen keskittämisestä, mutta kaupunkien miljöösuunnittelu voisi olla ihmisystävällisempää. En pysty kuvittelemaan itseäni asumassa kaukana luonnosta, betoniviidakossa. Ei kiitos. Henkisesti se minut tappaisi.
Tässä hieman Classista;)...
Herää,sinäkin olet,olemassa,kuin olemmekin olleet.
http://www.youtube.com/watch?v=yP3L05VVSyI
Jokaisella on mielipiteensä,ketään ei voida pakottaa,on valinnanvapaus,ja jokainen on arvokas omalla tavallaan.
http://www.youtube.com/watch?v=cD8H5qwFMds
Onko minulla Äitiä/Isää?,enkö ole Kaikkeuden lapsi?.Olen,Kaikkialla ja en missään.
http://www.youtube.com/watch?v=t7-pL1o_TAk
Seek thy inner Child and those shall find thy Kindom of ye Heaven,becose is ye God in All,inside and outside,heaven and earth,Microcosmic&Macrocosmic,a Philosofers-stone,Creation in Thy Soul.~
Peace.
Z.