Linkkivinkki
vinkkilinkki
623231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Tuo linkin tyyppi mekkoilee yhä edelleen.
Aslan on tuhoisa lahko.
mihin kolmoi-s
Täysin vastuuntunnotonta touhua. Tuossa leikitellään potilaan hengellä sanan kaikissa merkityksissä. Ottaako joku lahko vastuun, jos tällainen harhaanjohdettu "terapoitava" tappaa itsensä? Tuskin.
Kun lääketiede on pitkän tien kuljettuaan läytänyt tähän vaivaan hoidot, jotka tepsii, on karmeaa että nämä uskonpuoskarit saa vapaasti touhuta.
täällä, kiitos!
Todistustaakka on ihan täysin eheyttäjillä ja tähän mennessä ei kauheasti vakuuta. Olen lukenut Leachin ajoittaisista tyttöilyistä jostain lehdestä, toki kun bisnes on niin rasittavaa hän haluaa rentoutua hieman. Mutta tietenkin voit väittää että ne jotka ovat nähneet hänet tyttöilemässä ovat keksineet koko jutun. Tällainen on hänelle läheisen ihmisen kuvaus hänestä:
"When I was looking for someone with experience in undoing my
male to female transition I was referred to Jerry Leach of Reality
Resources, a Christian religious based organization (of Jerry's
own creation) that attempts to heal transsexuals and make them
into good heterosexual church-going Christians. I didn't desire
to get involved with him other than finding out if he knew some
doctors to help undo things, but things kinda took on a life of
their own. I became close friends with Jerry Leach while living
in Kentucky for three years (2001-2004). At that time I was
providing assistance to my Grandmother of blessed memory.
I'll say one thing for Jerry. He may be a transsexual who is
deluding himself with his religious beliefs and some dangerous
pop psychology, but the man has a good heart. He is obviously
a transgendered individual, but is dealing with so much religious
fear and self hatred he is simply smothering his true self to
death. When my Grandmother passed away in March of 2004
he came and held me up at the funeral. If it would not have
been for him that day I would have totally collapsed. Jerry is
just another transsexual who has been shamed into
detransitioning through religion and mentally brainwashed by
the whole ex-gay/ex-trans movement. In the years I got to know
Jerry I can say there is no man present, but only a lovely,
however misguided, woman living beneath the surface of a
male facade. Jerry talks about transsexualism being and
escapist type of elaborate disguise. I think Jerry needs to really
check himself because Jennifer still vibrantly lives beneath the
darkened Jerry-esque exterior illusion he promotes to the world.
When you deal with gender dysphoria you have two crosses to
bear, so to speak. Eventually one gets heavier than the other
to bear. The ex-trannie business he has built up for himself
puts the bread and butter on the table and allows him to enjoy
many vacations each year so I don't see him giving that up to
live a full and happy life anytime soon. So, to make a long story
short, it was my initial contact with Jerry Leach that exposed
me to the horrors of and my former involvement with the ex-gay
ministries industry."
virallinen hoitojärjestelmä on olemassa. Ettei Jerry Leachin kaltaiset muka-TS:t pääsisi vahingossakaan silvotuttamaan itseään ja katumaan jälkeenpäin.
Miksi se on niin hirveän kamalan mahdotonta tajuta, että sukupuolenkorjausleikkaus on toimiva ja hyväksi havaittu hoito transsukupuolisuuteen - mutta kenelle tahansa muulle sen läpikäyminen merkitsee katastrofia?
Miksi on myös hirveän kamalan mahdotonta tajuta, että hoitojärjestelmä on olemassa nimenomaan sen takia, että vain aidot TS:t hoidettaisiin hormonien ja kirurgian keinoin ja muut ohjattaisiin sitten muunlaiseen terapiaan?
Siinä vanhassa lausahduksessa on niin paljon totuutta:
"Harkitse tarkoin, mitä teet. Jos et ole TS ennen leikkausta, olet taatusti sellainen sen jälkeen".
"Sukupuoli on ominaisuus, joka ulottuu syvälle ihmisen koko olemukseen. Jokainen solu kromosomeineen kertoo ihmisen luomisesta joko mieheksi tai naiseksi. Nimenvaihdos tai sukuelinten silpominen ei ihmisen kehoon kirjoitettua sukupuolta muuta."
Niin ja BSTc:n neuronitiheys kertoo sukupuolesta vielä enemmän kuin geenit tai kromosomit.
Näin niinkuin sukupuolisesti epämääräisenä syntyneenä voisin sanoa yhtä jos toista asiasta, mutta jätänpä sanomatta.
"Jokainen solu kromosomeineen kertoo ihmisen luomisesta joko mieheksi tai naiseksi."
Olen täsmälleen samaa mieltä. Sukupuoli on jokaiselle "ohjelmoitu" soluihin jos syntyessä. Valitettavasti vain muutamilla tapahtuu odotusaikana virhe ja fyysinen ulkonäkö muotoutuu väärän sukupuolen mukaiseksi. Sukupuoli on jokaisella siellä korvien välissä eikä sitä pystytä muuttamaan miksikään. Fyysinen ulkonäkö voidaan kylläkin korjata vastaamaan todellista sukupuolta.
Mistä ihminen voi ylipäätänsä edes tietää millaiselta tuntuisi olla eri sukupuolta kuin miksi itse on syntynyt, koska hänellä ei ole kokemusta muuta kuin siitä yddestä sukupuolesta joksi on syntynyt?
Eli millä esimerkiksi pojaksi syntynyt voi todistaa, että se hänen korvienväli-tuntemuksensa tarkoittaa että "olenkin tyttö"?
>
Eli vastoin niitä soluissa olevia määritelmiäkö?
Homma minun osaltani alkoi noin neljän-viiden vanhana kun tajusin, että olen erilainen kuin toiset. En koskaan vain tajunnut, että millä tavoin.
Minulle poikana eläminen oli lähinnä larppiin rinnastettava tapahtuma. Eli että se yksinkertaisesti ei tuntunut luonnolliselta, vaan kaikki piti oppia ja omaksua ja erikseen opetella - kaikki, mikä tuntui muille pojille olevan luontevaa. Samoin puhetavat, kiroileminen, seksuaaliviittaukset jne tuntuivat alieneilta.
Susilauma luonnollisesti tunnistaa nopeasti, kuka on erilainen ja sen kimppuun hyökätään. Eli sain myös nopeasti huomata olevani erilainen ja vietin lapsuuteni nyrkit pystyssä. Tappelut olivat lähes viikottaisia, ja lopulta sain olla rauhassa pahoinpideltyäni pääpaskiaisen. Mutta se myös merkitsi, että minulla oli vaarallisen hullun maine.
Ensimmäisen kerran minulle ehdotettiin sukupuolenvaihdosta, kun olin 12. Olin kuulemma liian kaunis ja tyttömäinen pojaksi. Silloin se tuntui katkerimmalta mahdolliselta loukkaukselta. Sen jälkeen aloin tekemään itsestäni miestä vaikka sitten väkisin. Siihen kuului macholiu, urheilu, kamppailulajit, extreme-harrastus ja rankka opiskelu. Tottakai menin armeijaan ja olen Kirkkikseni juossut.
Murrosikää minulla ei koskaan oikeastaan ollut kunnolla, ei edes fyysisesti. Ihmettelin vain, miksi pojat kiinnostavat enemmän kuin tytöt, ja pukille päästyäni ihmettelin, että tätäkö se seksi nyt sitten on, onpa ylimainostettu juttu. Tosin ensimmäisen kerran olin toisen pojan kanssa sillai 16-vuotiaana, ja se tuntui jotenkin luontevammalta. Mietin, että en kai vain ole homo - en ollut, olin bi.
Ensimmäisen kerran mieleeni tuli, että voisin olla TS kai joskus 14-vuotiaana. Sen jälkeen aloin ottamaan asioista selvää ja kotikaupunkini kirjaston lääkärikirjat ja Akateemisen kirjakaupan yläkerta tulivat tutuiksi. Mutta hautasin sen mahdollisuuden hyvin nopeasti, minähän olin mies sitten vaikka hampaat irvessä.
En vain kertakaikkiaan tuntunut sopivani muiden kundien joukkoon. Olin erilainen - en vain tiennyt että miten. Legal alien.
Armeijan jälkeen menin opiskelemaan. Nyt sitten dysforia alkoi iskeä päälle toden teolla - mania, raivo, masennus ja itsemurha-ajatukset seurasivat toisiaan. Yritin kahdesti koko homman ratkaisemista kertalaakilla. Epäonnistuin molemmilla kerroilla. Lopulta 24-vuotiaana tajusin hakeutua hoitoon. Ja pahin pelkoni sitten lopulta toteutui, koska erotusdiagnoosin mukaan en ollut skitso, en ollut harhainen, elin tässä maailmassa, en ollut homo, en ollut tiitti, en ollut erikoisuudentavoittelija eikä kyseessä ollut mikään muukaan syy, miksi minut olisi voitu panna maitojunaan.
Millä pojaksi syntynyt voi todistaa, että itse asiassa olenkin tyttö? Arkielämäkokeella. Tähän prosessiin liittyy kiinteästi arkielämäkoe. Siinä vaiheessa kun aloittaa mömmöt tai parin vuoden sisään siitä, täytyy tehdä sosiaalinen muutos. Eli alkaa todella elämään 24/7 tyttönä. Se merkitsee täydellistä sosiaalistumista naisena: naisen nimi, naisten pukeutuminen, puhetapa, mahdollinen työpaikan hankinta naisena, mahdollinen seurustelu naisena - you name it. Jos ihminen todella on TS, tuo arkielämäkoe ei ole mikään koe vaan se on elämää sellaisena kuin sen olisi aina pitänyt olla. Jos ihminen taas ei ole TS, hän karsiutuu hyvin nopeasti - se on epäaitoa pakkopullaa, josta ei tule mitään.
Vasta sen jälkeen, kun ihminen on kyennyt suoriutumaan arkielämäkokeesta (vähintään 1 vee, itse varmuuden vuoksi elin arkielämäkoetta 3 v karsiakseni kaikki epäilyt tilastani) voidaan leikkausta harkita.
Sitten kun vaihdan hiippakuntaa, aion testamentata aivoni tieteen käyttöön. Olisi mielenkiintoista tietää, millainen BSTc sieltä löytyy...
Kyllä minäkin todella tunsin jo varhain nuoruudessa olevani tyttö. Todistaminen onkin sitten asia erikseen. Minäkin yritin ihan todella elää poikana/miehenä koska alussa en edes tiennyt koko sairauteni nimeäkään. Elin kuitenkin melkoisen "kiltisti" eikä itsetuhoisuuttakaan ilmennyt. Yritin luovia sukupuolten välissä, mutta eihän siitä mitään tullut. Loppujen lopuksi oli tunnustettava että olen nainen ja lähdin tutkimuksiin.
Tosielämänkoe on todellakin se joka karsii jyvät akanoista. Aloitin elämisen naisena jo ennen hoitoja varmistaakseni että pääni kestää sen sitten kun on pakko elää naisena pysyvästi. Nopeasti totesin että tämä naiseus on oma elämänmuotoni eikä päätöstä ole tarvinnut hetkeäkään epäröidä.
Minä en usko, että tuntemuksissanne olisi kyse siitä, että olette nainen. Vaan että te kuvittelette ja luulette sen tuntemuksen tarkoittavan sitä.
Ei sukupuoli ole käsittääkseni asia joka "tunnetaan". Se vaan on. Joko uros taikka naaras.
Olen huomannut, että sukupuoliristiriitaa on jokseenkin mahdotonta kuvitella ilman omaa kokemusta. Saman kokemuksen omaavien välillä taas voidaan helposti kuvailla yhteisiä asioita ja vertailla kokemuksen mahdollisia pieniä eroja ja vivahteita.
Minulla kokemus paheni ajan kanssa seuraavasti: alakouluikäisenä ajattelin, että minun pitäisi olla tyttö. Joidenkin vuosien kuluttua tuntemus oli jo "hei, mutta minähän OLEN tyttö".
Pahimmillaan, juuri ennen tutkimuksiin lähtöä, minun oli vaikea katsoa valokuviani tai peilikuvaani. Tunne oli "tuo en ole minä".
Ei transsukupuolisuus ole kuvittelua! Omaa loppulausettasi toistaen, se vaan on. Transsukupuolinen todellakin ON vastakkaista sukupuolta. Ihminen joka on "samaa paria" fyysisen sukupuolensa kanssa ei pysty ymmärtämään tätä. Moni terveysalan ammattilainen on myöntänyt minulle ettei ymmärrä sukupuoliristiriitaani, mutta ei ole sitä epäillyt vaan hyväksynyt.
olen ollut reservissä jo monta vuotta.
Kysymys ei ole pelkästä kuvittelusta. Synnyin jonkin verran sukupuolisesti epämääräisenä, ja koska muistutin enemmän poikaa kuin tyttöä, minut paikattiin pojaksi. Pieleen meni.
Tuo kaikki, mitä minulle oli pikkuvauvana ja hiukan isompana tehty, selvisi minulle vasta tutkimusten ja hoitojen yhteydessä. Kaupan päälle olen kromosomimutantti (46-XY/47-XXY mosaiikki).
Sukupuoli todellakin on - joko uros tai naaras - mutta mikä sen määrittelee, onkin kyse sisänsä. Onko se kromosmomit? Ei. Mailmassa on paljon 46-XX -miehiä ja 46-XY -naisia ja paljon erilaisia 45--, 46-, 47- jne mutantteja. Olen itsekin yksi heistä. Onko kyseessä pippeli vai pimppa? Ei. Sitä varten aikoinaan kehitettiin sukupuolitestit, että mutantit saataisiin pois naisten urheilusarjoista ja vain puhdasgeeniset naiset saisivat kilpailla. Onko kyseessä genetiikka? Ehkä.
Varmuudella voidaan sanoa, että sukupuoli-identiteetti on todellakin aivoihin syväkoodattu, ja se ilmenee tuntemuksena. Se on diagnosoitavissa aivojen sukupuolidimorfisista osista, tärkeimpänä BSTc, joka on todistettu että se on transsukupuolisilla vastakkaisen sukupuolen kaltainen. Ongelma on, että nykykeinoin se voidaan diagnosoia vain kuolleelta ihmiseltä.
Kyse on tuntemuksesta mutta ei kuvittelusta. Sen tutukimusprosessin tarkoituksena on nimenomaan karsia kuvittelijat pois. Transtutkimusprosessi on henkisesti hyvin raskas ja rasittava juttu, ja niin sen pitääkin olla - sen tarkoitus on nimenomaan karsia epäaidot tapaukset pois, sillä heille hoitoprosessi olisi katastrofi.
>>>Sukupuoli todellakin on - joko uros tai naaras - mutta mikä sen määrittelee, onkin kyse sisänsä.
..Poikkeuksena ns. intersukupuolinen.
"Intersukupuolisuus on sukupuolisuuden kehityspoikkeama, jossa yksilön sukupuolta ei voida yksiselitteisesti määrittää sukupuoliominaisuuksien avulla. Intersukupuolisella voi olla kummankin sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukupuoliset tunnusmerkit voivat olla epäselvät. Intersukupuolisuuden aiheuttajana on yleensä geenimutaatio tai sukupuolikromosomien poikkeava määrä, mutta myös kehitysiässä tapahtuneet hormonitasojen poikkeamat voivat johtaa intersukupuolisuustiloihin. Intersukupuolisesta ihmisestä on vanhastaan käytetty myös nimitystä hermafrodiitti."
Jos määritellään sukupuoli äitiyden tai isyyden avulla, ollaan kyllä aika harhateillä. Kuinka moni lasta saamaton nainen haluaa kuulla, ettei ole nainen?
Meneppä sanomaan tuo sun huima teoriasi jollekin lapsottomuudesta kärsivälle pariskunnalle.
Niin, on myös naisia joilta kohtu on poistettu, ja nämähän eivät edes teoriassa voi raskaaksi tulla.
Ei todella voi tietää miltä olisi olla eri sukupuolta kuin on. Minut määriteltiin minulta mitään kysymättä pojaksi, mutten koskaan saanut kokea millaista olisi ollut pojan elämä, koska olin transsukupuolinen. Ja sellaisena on automaattisesti aika yksin. Poikien seuaan ei halua ja tyttöjen seuraan ei voi mennä.
Joskus kuultu lausahdus, että korjauksen läpikäynyt henkilö tuntisi molempien sukupuolten elämät, ei pidä paikkaansa. Kumpaakaan ei tunne lähellekään täydellisesti.
Mitäpä jos sinuun kasvaisi vaatteiden alle pahkuroita ja patteja, joista ei ole sinulle terveydellistä vaaraa tai ehkäpä töpöhäntä, kuten eräässä komediassa?
Todennäköisesti tuntisit etteivät ne kuulu sinun ruumiiseesi ja pyrkisit niistä eroon. Vähintään tuntisit häpeää niistä.
Miehellä tai pojalla ei ole mitään ongelmaa kaivaa mulkku esille ja pissiä julkisella paikalla tai ainakin vessan pisuaariin. Ei sellainen ole häpeilyä.
Transtytölle sellainen kokemus on vähintäänkin eksoottinen.
Et tainnut huomata sanaa joka oli suluissa.
No, sanotaan sitten niin että samalla tavalla kuin eläinkunnassa on koiraita ja naaraita, samalla tavalla ihmisissäkin.
Varmasti jokainen ymmärsi mitä tarkoitin.
Ahaa... "naaras-nimimerkki" olettaa, että "ei-heterot" eivät voi muodostaa perhettä johon myös lapsi olisi tervetullut. Mitenköhän sinä mahtaisit minut ja tyttöystäväni jaotella? Oletko sitä mieltä, että lesbopareilla toisen pitää olla urosmainen naaras?
Yleensä tuo sukupuoli määritellään noin, mutta se ei aina toimi. Esimerkiksi mitä me olemme äitini kanssa, emme voi saada lapsia emmekä siittää niitä, olemmeko siis mahoja lehmiä. Verikokeiden perusteella olen juuri tullut raskaaksi, sekään ei voi osoittaa mitään. Kyllä sukupuolen määrittely on paljon monimutkaisempi homma.
Minä en syntyessäni ollut kumpikaan, vaan jotain siltä väliltä.
Unohdat kokonaan intersukupuoliset tuosta dikotomiastasi.
Hmm... siis kun on olemassa esimerkikksi kalalajeja, jotka voivat "vaihtaa" sukupuolta, niin määritellään siis ihmisten sukupuolikin aina kulloisenkin tilanteen mukaan, eikä anneta yksilön historian siihen vaikuttaa.
Joo, tää toimii...
Myös minulta kysytään usein miltä tuntui elää miehenä ja oletetaan että tunnen molempien sukupuolten elämäntavan. Mutta olen sanonut etten tiedä miltä tuntuu elää miehenä, koska en ole ollut mies, esitin vain sellaista roolia.
Tavikselle on todellakin hyvin vaikeaa ymmärtää transsukupuolista. Tuo esityksesi ettei pojaksi syntynyt voisi olla lesbo, mihin se perustuu. Jos ihminen on syntymästään saakka tyttö/nainen ja on aina rakastanut naisia, miksei hän voisi olla sukupuolenkorjauksen jälkeen siis todellakin lesbo. Enemmänkin ajattelisin että ajatuksesi menee minunlaisesta kokonaan solmuun. Olen ollut jopa avioliitossa naisen kanssa ja silti olen nyt hetero nainen. Miten pystyt tämän ymmärtämään, mutta tilanne on todellakin tosi.
Jos sinulle on vaikeaa ymmärtää elämäämme, taitaisi olla paras poistua täältä palstalta ja unohtaa että meitä edes onkaan. Pääset paljon vähemmällä kuin kinaamalla täällä.
Itse olen transtaustainen nainen ja elän parisuhteessa ihan tavallisen naisen kanssa. Hän on siis lesbo, eikä voisi kuvitellakaan suhdetta mieheen. Mikä kumma minä sitten olen? Mainittakoon vielä, että minullakaan ei ole koskaan ollut suhdetta mieheen.
Kurjaa on miehen elämä jos minä sitä olisin elänyt. Mutta kun ne peijakkaat oikeasti nauttivat miehenä olemisesta! :)
. . .
Heh...nämä oli todella hyviä heittoja.
Eli kaasua kaikille epänormaaleille...
Eikö vain?
Olisi tämä maailma tosiaan parempi paikka, kun ei olisi kaiken maailman erilaisuutta, vai mitä?
Ensinnäkään tuossa mistä kirjoitit ei ole maalaisjärjellä ajatellen mitään epäselvää. Ajatusmaailma: synnyt naiseksi pidät automaattisesti miehistä, on tietty se yleisin.
vaikka sukupuolia onkin kaksi, sen määrittäminen voi usein olla paljon hankalampaa kuin äkkipäätä kuvittelisi.
"Sukupuoli katsotaan sukupuolielimistä, kuten niitten nimikin sanoo."
Olisi helppoa jos todellakin pystyttäisiin näkemään sukuPUOLIelimet, eli aivojen rakenne. Silloin nähtäissin jokaisen lapsen todellinen sukupuoli. Nyt joudutaan vain katsomaan sukuelimiä ja veikkaamaan niiden ulkonäön perusteella sukupuoli. Lähes aina se osuu oikeaan, mutta 0,1 promillella vauvoista veikkaus meneekin pieleen.
Ihmisellä on jalkovälissä lisääntymiselimet, ei sukupuolielimiä. Lisääntymiselimet ovat kyllä sukupuolittuneet, mutta eivät välttämättä samalla tavoin kuin aivot. Ja koska ihmisen sukupuolen kokemus ei synny lisääntymiselimissä vaan aivoissa, lisääntymiselinten sukupuolittuminen on ihmisen subjektiiviselle kokemukselle yhdentekevä juttu.
Sukupuoliyhdyntäkin tapahtuu sukupuolielinten välityksellä, joten ei kyse ole pelkästään lisääntymiselimistä.
Ja miksi ihmeessä mennään edes tekemään sukupuolenvaihdosleikkauksia, jos kyse on "vain" lisääntymiselimistä. Ja miksi tehdään sellaisia leikkauksia, jotka vievät lisääntymiskyvyn? Jos sukupuolielin ei ole sukupuolielin, niin miten se sitten voi olla "väärä"? Jos joku mies leikkauttaa itsensä naisen näköiseksi, voiko hän sen jälkeen synnyttää tai siittää?
Edelleenkin ihmettelen myös sitä, mistä pojaksi syntynyt edes VOI tietää miltä tyttönäolo tuntuu, koska hän ei ole ollut sellainen päivääkään? Eli mistä hän ottaa sen kuvitelman, että minun olotilani tarkoittaa sitä etten olekaan se mikä olen?
Heips,
Ensinnäkin syy, miksi itse hakeuduin tähän prosessiin, oli kertakaikkinen kyvyttömyys ja sietämättömyys elää miehenä, jollaiseksi minut oli syntyessäni paikattu. Olin sukupuoli-identiteettiristiriitajutun takia yrittänyt kahdesti itsemurhaa. Ikää oli mittarissa 24 kun hakeuduin hoitoon - en olisi selvinnyt hengissä kolmekymppiseksi.
Toiseksi, oma ruumiini myrkytti minua. Vaikkei minulla ikinä ollut kuin yksi elävä kives ja sekään ei tuottanut siimahäntiä, se kuitenkin tuotti testosteronia, joka myrkytti minut. Se sai aikaan karmean pahan olon ja stressireaktion, joka ilmeni pahana allergiana. Kun pääsin hormonihoitoon ja sain antiandrogeenia ja estrogeenia, olo parani välittömästi - masennus ja ahdistus loppuivat ja mieliala selkeni. Itsemurha-ajatukset hävisivät. Samoin allergiani hävisivät. Mistä tiedän, että kyseessä oli testosteroni? Siitä, koska ennen leikkausta jouduin lopettamaan mömmöt (veritulppariski). Muutaman viikon jälkieen ahdistus palasi ja jouduin turvautumaan psyykelääkkeisiin pysyäkseni tolkuissa. Leikkauksen jälkeen ahdistus hävisi alle vuorokaudessa.
Kolmanneksi, jutun juju on se, että jokaisen TS:n todellakin täytyy elää tyttönä (tai poikana toiseen suuntaan) arkielämäkoetta eli sosiaalisesti naisen roolissa 24/7 jatkuvasti vähintään vuoden ajan - naisen nimellä, hetulla ja ulkoisesti sekä sisäisesti naiselta näyttäen. Tämän arkielämäkokeen (Real Life Test) tehtävänä on nimenomaan antaa tuntuma siitä, miltä tyttönäolo tuntuu ja pystyykö ko. ihminen siihen. Yhdessä mömmöjen kanssa se todella karsii jyvät akanoista. Vähimmäisaika on 12 kk, mutta itse pitkitin sitä tarkoituksella 3 vuoteen - varmistuakseni tarkasti ja karsiakseni kaikki epäilyt. Vasta sen jälkeen voidaan leikkauslupa myöntää. Mutta pelkoni olivat turhia, minulle tuo arkielämäkoe oli Real Life, ei mikään Test.
Miksi sitten hankkiuduin operaatioon, jos pelkkä kastraatio olisi voinut riittää? Ruumiinkuvani vuoksi. Koin itseni naiseksi ja oman itseni vuoksi halusin myös näyttää naiselta ja kokea millainen on naisen ruumis for good, enkä ole sitä päätöstä katunut. En saa kuukautisia, minulla ei ole kohtua enkä ikinä voi tulla äidiksi, mutta mielestäni se on pieni hinta mielenterveyteni säilyttämisestä. Tykkäisitkö itse siitä, jos sinulla olisi kymmensenttinen klitta ja häbärisi olisivat paisuneet luumun kokoisiksi?
"Sukupuoliyhdyntäkin tapahtuu sukupuolielinten välityksellä, joten ei kyse ole pelkästään lisääntymiselimistä."
Sorry, että kopioin, mutta helpompi näin. Nämä ovat hieman sellisia juttuja, että niistä ei juurikaan puhuta.
Transnaisilla yhdyntä onnistuu kyllä ja pimppakin kaikkineen vermeineen toimii hyvin. Transmiehillä juttu ei toimi, koska toimivaa penistä on vaikea rakentaa.
"Ja miksi ihmeessä mennään edes tekemään sukupuolenvaihdosleikkauksia, jos kyse on "vain" lisääntymiselimistä. Ja miksi tehdään sellaisia leikkauksia, jotka vievät lisääntymiskyvyn? Jos sukupuolielin ei ole sukupuolielin, niin miten se sitten voi olla "väärä"? Jos joku mies leikkauttaa itsensä naisen näköiseksi, voiko hän sen jälkeen synnyttää tai siittää?"
Kysymys on ruumiin korjaamisesta oman minän mukaiseksi. Ei sen kummemmasta oe kysymys. Jos haluaa, niin transnaisilla lisääntyminen onnistuu keinohedelmöityksen avulla omilla siittiöillä. Tosin kumppanin tulee olla nainen. Transmiehillä lisääntymiskyky menee iäksi.
"Edelleenkin ihmettelen myös sitä, mistä pojaksi syntynyt edes VOI tietää miltä tyttönäolo tuntuu, koska hän ei ole ollut sellainen päivääkään? Eli mistä hän ottaa sen kuvitelman, että minun olotilani tarkoittaa sitä etten olekaan se mikä olen?"
Tätä ihmettelee varmaan moni muukin. Tuskin ysikään vastasytynyt, oli kysymys sitten tytöstä tai pojasta, osaa sanoa, että onko tyttö vai poika. Eiköhän kysymys liene oppimisesta, kasvusta, kasvuympäristöstä (kulttuurista) ja kasvatuksesta. Aikuiseksi on pitkä matka ja kasvua sekä kehittymistä tapahtuu lähes hamaan hautaa saakka.Sinä aikana nyt voi tapahtua mitä vain.
Olen syntynyt väärään ruumiseen, olen tuntenut itseni työksi/pojaksi syntymästä lähtien, haluan olla nainen/mies ovat perin juurin vanhoja lähinnä retorisia kliseitä, joilla ei ole mitään tieteellistä perustaa. Samoin ajatus naiseksi/mieheksi pukeutumisesta on hieman ontuva ajatus. Tuskin mieksi tai naiseksi tullaan pukeutumalla.
Hieman nyt tällaista arkijorinaa....
Tärkein sukupuolielin on aivot. Luulisi sinun naisena sen tajuavan. Tätähän kaikki naistenkin lehdet toitottavat. Mutta kun asiaa pitäisi oikeasti ajatella, tulee seinä vastaan. Siis sukupuoli on vaan haaroissa sitten. Uskotaan jo!
Turha näitä asioista on jauhaa ihmisten kanssa joilla ei ole edes kapasiteeettia ajatella pidemmälle.
Jo pelkästään se, että aina näihin keskusteluihin vedetään vain ts-naiset on minusta outoa, vaikka miehiä on yhtä paljon. Miehistä puhuminen nyt ei ole vaan niin raflaavaa ja seksikästä sekä sen ymmärtää ilmeisesti maalaisjärjelläkin, että joku on FtoM.
"se, että aina näihin keskusteluihin vedetään vain ts-naiset on minusta outoa"
Olisko takana vähän samaa, kuin aina puhutaan vain miespuoleisista transvestiiteistä ja jopa täälläkin väitetään, ettei naispuoleisia transvestiittejä ole olemassakaan. Olisko sitten niin, että se mitä naiset* tekee on normaalia ja luonnollista ja jos miehet* tekee samaa, niin se on ihmettelyn ja kauhistelun aihe?
*aiempaan keskusteluun liittyen pitää tarkentaa, että tuo nainen/mies-nimitys tulee siitä, minkä näköiset 'suvunjatkamiselimet' siellä jalkovälissä on syntyessä suurinpiirtein olleet. ;-)
"Tärkein sukupuolielin on aivot."
Kun odotin viimeistä lastamme, kysyin ultraäänitutkimusta tekevältä mieslääkäriltä, kumpaa sukupuolta lapsemme näyttää olevan. Hän käski katsoa kuvaruutuun ja sanoi: "Katsopa itse, sehän näkyy ihan selvästi".
Minä en osannut hahmottaa kuvasta mitään, mikä olisi kertonut sukupuolen, vaikka lapsemme (poika) lääkärin kertoman mukaan just sillä hetkellä pissasi.
Kun sanoin lääkärille, etten minä näe sitä, hän vastasi: "Joo, kyllä se on totta, että naisen aivot ovat erilaiset kuin miehen..." Minä olin vastaamaisillani, että "ai, sinä katsoitkin sen hänen aivoistaan" kunnes tajusin että hän tarkoitti minua: minä en osannut hahmottaa kuvaa oikealla tavalla, koska olen nainen!
Ehkä tästedes sukupuoli pitäisi siis katsoa aivokuvasta! Ja ehkä kaikkien niitten, jotka sitten isompana kokevat olevansa eri sukupuolta kuin mitä syntymätodistuksessa lukee, pitäisi siis mennä kuvauttamaan aivonsa - ja jos sitten käy niin, että ihmisellä jolla on pippeli on naisen aivot, niin hänet täytyy rekisteröidä naiseksi.
Kyllähän minä en näiltä istumilta usko, että fyysisesti terveellä pojaksi syntyneellä voisi olla naisen aivot! Tai päinvastoin. Jostain muusta tuossa ilmiössä on nähdäkseni kyse.
Käsittääkseni sinun erilaisuudessasi on kyse ns. intersukupuolisuudesta?
Usko jo että sukupuolielin on aivot! Sieltä haarojen välistä löytyy vain sukuelimet (lue huolellisesti sanamuodot).
Aivoja tutkimalla todellakin pystyy määrittelemään kumpaa TODELLISTA sukupuolta ihminen on (näkyy BSTc:ssä). Mutta kun varmuudella tuo ero nähdään vain kuolleen aivoja tukimalla, niin asia on "hieman" hankala (olen testamentannut elinluovutustestamentissani aivoistani BSTc:n tukittavaksi). Asiaa on kyllä tutkittu Australiassa ja tuon BSTc:n erot on saatu jossain määrin näkyviin kuvantamismenetelmin. Ehkäpä joidenkin vuosien kehityksen jälkeen riittää aivojen kuvaaminen erityismenetelmällä kun jollakin on sukupuoliristiriita. Nyt joudutaan vielä tekemään pitkät ja tarkat psyykkiset testit jotta tuo sairaus saadaan esiin.
Ethän sinäkään tiennyt lapsena millainen tytön pitää olla, varmaankin tunsit sen sisimmässäsi jos tunnet nyt olevasi varmasti nainen. Aivan samoin minä tunsin jo lapsena että olen tyttö, ei siihen mitää koulutusta tarvittu. Sinulla oli helppoa, koska elinympäristösi myös kasvatti sinut työksi. Minulla oli vaikeampaa koska minua kasvatettiin pojaksi vaikka aivan varmasti TIESIN olevani tyttö.
Myös minä olen "äiti" (siksi lainausmerkeissä että olen aina juridisesti isä) vaikka en enää pystykään lisääntymään. Kiitos siitä kansanedustajille joille olisi kauhistus että voisin vielä virallisesti naisena siittää lisää lapsia. Elän aivan samoin kuin kuin muutkin YH-äidit ja olen kiitollinen lapsistani. Tunnen olevani äiti vaikka en olekaan pystynyt synnyttämään omia lapsiani.
Todellakin ainakin kertomansa mukaan Sari_ on eräs intersukupuolisten monista versioista. Mutta hänen mielipiteensä pitää yhtä aika monessa kohdassa "tavallisten" transsukupuolisten kanssa. Tässä tapauksessa tulee todellakin vahvasti esiin ettei ihmistä voida pakottaa väärään sukupuoleen. Samoja esimerkkejä on maailmalta useitakin. Joku on leikattu virheellisesti väärään sukupuoleen ja kun lapsi on sitten varttuessaan löytänyt oikean sukupuolensa, asiasta on tullut iso ongelma. Kuinka moni varhaiskeski-ikäinen tai vanhempi internainen suomessa tänäkin päivänä ihmettelee miksi hän on nainen vaikka tuntee olevansa mies. Alkuaikoina kaikki intersukupuoliset vauvat leikattiin tytöiksi, koska muuta ei osattu.
Älkää ruokkiko!
Minulla oli samoja oireita kuin Sarilla, vaikken tiettävästi ollut inter. Eli paha testosteroniallergia, joka ilmeni astmana, samoin masennus. Astma alkoi ensimmäisessä murrosiässä ja päättyi toisessa.
Minulla oli myös tiettyjä kehollisia piirteitä, kuten leveä lantio ja kuulemma naisen liikkumis- ja ilmaisutyyli. Nämä kaikki oli muiden huomioita.
Jos joku (ihmis)emo synnyttää poikasia ja imettää niitä, niin TUNTUI hänestä miltä tahansa, niin kyllä hän on nimenomaan "imisä" eikä uros.
Ja jos joku on siittänyt poikasia eli saattanut jonkun naaraan raskaaksi, niin hän on puolestaan uros - vaikka hänestä tuntuisi miten "akkamaiselta" tahansa.
Jostain muusta noissa tuntemuksissanne on kyse kuin siitä että uros olisikin naaras tai naaras uros.
Tuntuu hassulta, että nykyisin huudetaan luonnonmukaisuuden perään (halutaan synnyttää "luomuna" - ilman kivunlievityksiä ja kotona - ja olla mahdollisimman yhdenmukainen muun luomakunnan kanssa), joka onkin ihan oikein, mutta sitten tämmöisissä perusasioissa ruvetaan hölmöilemähän.
1. Moos. 1: 27-28: Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.."
"Aivoja tutkimalla todellakin pystyy määrittelemään kumpaa TODELLISTA sukupuolta ihminen on (näkyy BSTc:ssä). Mutta kun varmuudella tuo ero nähdään vain kuolleen aivoja tukimalla..."
En yhtään ihmettelisi, vaikka hormonihoidot ja tietynlaiset elämäntavat jättäisivät jälkensä myös ihmisen aivoihin. Mutta jos aivot olisi kuvattu jo lapsena (tai lapsena kuolleelta), niissä tuskin näkyisi mitään eroa.
Eikös sukupuoli näy dna-testeissäkin? Ja paljossa muussa... Todisteita löytyy tarvittaessa vino pino.
Ja kyllä sukupuolielimistä käytetään nimitystä sukupuolielin, harvemmin nimitystä sukuelin. Aivot ovat sitten aivot.
Kummalliseksi on maailma mennyt.
"En yhtään ihmettelisi, vaikka hormonihoidot ja tietynlaiset elämäntavat jättäisivät jälkensä myös ihmisen aivoihin. Mutta jos aivot olisi kuvattu jo lapsena (tai lapsena kuolleelta), niissä tuskin näkyisi mitään eroa."
Hormonihoito muuttaa varsinaisia aivoja kyseisen hormonin mukaisen sukupuolen mukaisiksi. Mutta BSTc on syntymästä kuolemaan samanlainen ja ohjaa ihmisen sukupuolisuutta, eli tytön ja pojan ero kyllä näkyy jo pienenäkin.
"Ja kyllä sukupuolielimistä käytetään nimitystä sukupuolielin, harvemmin nimitystä sukuelin."
Sepä se! Tavikset puhuvat mitä sattuvat, mutta kyllä sieltä haaroista AINA löytyy sukuelimet.
"Kummalliseksi on maailma mennyt."
Ei tämä maailma ole miksikään muuttunut. Transsukupuolisia on ollut maailmassa jo tuhansia vuosia. Hoitomahdollisuudet on vain parantuneet. Olet tuosta toisesta viestistä päätellen joku uskovainen, joten ei siis ihme ettei totuus uppoa päähäsi, etkä voi ymmärtää lääketiedettä.
Olin syntyessäni riittävästi fyysisesti poika, jotta minut voitiin paikata pojaksi (yleensä interit paikataan tytöiksi), mutten "tarpeeksi" epämuodostunut ollakseni sellainen, mitä yleensä intersukupuolisena tarkoitetaan. Minulla mm. oli epämuodostunut veitikka, laskeutumattomat kivekset ja ongelmia virtsaputken kanssa. Koska minut ensin paikattiin pojaksi - mutta se osoittautui vääräksi päätökseksi - pidän itseäni enemmän trans- kuin intersukupuolisena.
Mutta mielestäni oma tilanteeni osoittaa, että transsukupuolisuus on yksi intersukupuolisuuden muoto - se tosin ilmenee vain poikkeavana BSTc:nä aivoissa. Transsukupuolisten joukossa on kuitenkin keskimääräistä enemmän myös kromosomipoikkeamia, kuten juuri Klinefelterin syndroomaa tai mosaikismia.
"Olet tuosta toisesta viestistä päätellen joku uskovainen, joten ei siis ihme ettei totuus uppoa päähäsi, etkä voi ymmärtää lääketiedettä."
Ymmärtääköhän Luoja?
Näin todellakin on. Tuo eroavuus aivoissa - ja se, että transsukupuolisilla aivojen sukupuolidimorfinen keskus BSTc on vastakkaisen sukupuolen kaltainen - löydettiin ensimmäisen kerran 1995 ja varmistettiin 2000.
http://jcem.endojournals.org/cgi/content/full/85/5/2034
Tuo, mitä ehdotat, olisi tietysti ideaalitilanne. Ongelma vain on se, että BSTc voidaan nykykeinoin diagnosoida vain kuolleelta ihmiseltä. Siksi joudutaan turvautumaan pitkälliseen ja vaivalloiseen psykiatriseen erotusdiagnoosiin.
...syntyyhän niitä kaksipäisiä vasikoitakin.
Ne vain ovat anomalioita, eivät sääntö.
Jos halutaan olla oikein luonnonmukaisia, interit jätetään hoitamatta ja samoin lopetetaan kaikki muukin kirurgia ja sisätautien hoito - rokotuksista puhumattakaan.
Nykyaikaisen lääketieteen ansiosta minun kaltaiseni anomaliat kykenevät selviämään ja elämään täysipainoista elämää sensijaan, että parikymppisenä olisin pimahtanut ja kolmikymppisenä vetänyt itseni jojoon tai tönkkösuolannut itseni tajusteilla.
Muistellaanpa vanhaa kunnon Humen giljotiinia:
Siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä, miten niiden tulisi olla.
Englanniksi se on kompakti: "Ought cannot be derived from is".
Kerropa, mistä muustakaan voisi olla kysymys? Tämä on lopultakin se perimmäinen juttu tässä asiassa.
Kysykääppä joltain aivotutkijalata, suomestakin löytyy, naisen ja miehen aivojen eroista. Kyllä nämä jutu liikkuvat täällä uskon tasolla.
Toinen mielnkiintoinen ajatus, että seksualisuus on korvien välissä. Olisi se kyllä tosi kätevää, jos orgasmin saisi korvaa kaivamalla, oli sitten mies tai nainen, niin aina toimisi :)
No tuossa kyllä perrääkin, kysykääppä joltain neuropsykologian asiantuntijalata.On tapauksia, joissa kaulasta alaspäin halvaantunut on saanut ajamyötä orgasmin niskaa hieromalla.
Että sellaista...
Joillekin tieteelliset faktat ovat todellakin uskonasioita.
1. Miesten ja naisten aivoissa todellakin on fysiologisia eroja, ja sieltä löytyy sukupuolidimorfisia alueita. Tämän on Tuntemattoman Lahtisen sanoin kapitalistisinkin tiedemies jo todennut. BSTc on yksi niistä
2. Näin todellakin on. Itse kykenen saamaan myös pepun kautta.