Kun arvostus on rahasta kiinni, onko sillä väliä vaikka kaikki menisi kunhan tiedän että sielu on oma, eikä sitä voi koskaan viedä?
auta ajattelemaan
tyhmänä
9535
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kaikkea ei voi saada, mutta kaiken voi menettää."
Luin tuon joskus tuolta runopalstalta, ja katsoisin että aikas naseva (en ole koskaan aiemmin kuullut).
Kun isäni sairastui rahasta, niin meni ystävyyssuhteet, perhe ym. Ja niitä hän ei enää voi rahoillaan ostaa takaisin.
'
Aku Ankassa on yksi hyvä rahahemmo, sellaisia on oikeassakin elämässä.
...enkä lisää muuta kuin kuittaamalla ajatuksesi. Kyllä sen noin pitäisi mennä, jos on sitä ikiomaa itseään tallella. Mutta käytännössä olen huomannut, että joillakin sielu on sama kuin raha/omaisuus/ tavara ja sen mukaan arvotetaan muutkin.
Mutta mitä enemmän rahaa sen enemmän siitä voi myös nauttia sekä jakaa nautintoa muiden kanssa.
Joo, tästä vois tulla pitkää speksaamista eli päätän mielipiteeni tähän.
Kun tutkii kirjallisuutta, sitä vanhaa uskonnollista,
se sielu tulee esille vähän väliä kertomuksissa ihmeellisissä.
Tänäpäivänä se sielu on katomassa ja vain eräs ryhmä yrittää pitää sitä sanaa esillä.
On tapauksia joissa omaisuudensa menettäneet ovat tehneet itse murhia, murhannet, tappaneet, petoksia..jne...eli raha saa paljon ihmisessä aikaan...mutta on myös sellaisia jotka lahjoittavat hyviin tarkoituksiin omaisuuttaan..
Se raha on joillekkin A ja O. Se tuo tullessaan eräänläista "valtaa"
Olen joskus miettinyt, kuinka paljon pitää olla rahaa että voi sanoa, olen rikas.
Jotkus sanovat, elämäni on ollut rikas, ei voi muuta kuin kuvitella vain, mitä kaikkea he ovat nähneet ja kokeneet :)
Jotkut veisivät sen sielunkin toiselta, jos pystysivät, saalis sekin :)
jokainen eletty päivä on elämän rikkautta.
maallinen mammona ei takaa onnea sinulle.
Ehkä se auttaa pärjäämään päivästä A päivään B.
Sielu se lähtee johonkin joskus,kuitenkaan sitä päivää emme osaa ennalta aavistaa.
Meidän tulee elää tätä elämää,niin hyvin kun meistä jokainen osaa.
Muistoja,ne ovat meille rikkaus,myös ne huonotkin muistot.
Ne opettaa ,vahvistaa,omalta osaltaan myös tukee meitä selviämään tästä elämästä.
Joskus tuntuu elämän olevan elettyä,sitä se ei koskaan ole.
*Sulle TSAP*
Teaching skills assessment program :)))
Se oli huuli vain, sellainen :)
Tzapp :)
ei muuten tule...
Vanhat uskonnot ja itämaiset uskonnot ovat kiehtovia...
puhuvat asioista, jotka on unohtanut ihminen länsimaalainen...joka ostoshelvetissään ostoskärryään täyttää...viikonloppuna pelätessään nälkää näkevänsä...
Ihminen on luultavsti kadottanut suuren osan henkisistä kyvyistään, luottaessaan tekniikkaan...
ei se kuule enää maahisia...ei tunne yliluonnollista yhteyttä...keskittyy aivoineen siihen mikä näkyy...
Mutta onhan elämässä enemmänkin...sitä ei voi korvata Porche pihassa...ei optio pankissa... ;)))
Sielunnappaajia...on niitä...halukkaita...
tyhjin käsin jäävät ;)))
en laittaisi näitä kahta.
Ymmärsin ne yhdenveroiseksi,koska arvostusta lienee haettu tai saatu rahalla ja otettu vastaan ilman kriittisyyttä.
Sielunko kohtaa vasta sitten,kun kaikki on menetetty tai menettämässä?
Rakkautta ei voi ostaa eikä tilata!