Vihjasin vähän aikaa sitten harrastuksenopettajalleni, miten kovasti hänestä pidän. No, eihän siinä periaatteessa ole mitään kummallista, mutta kun tämä mies sattuu olemaan kolmekymppinen ja itse olen kohta vasta 20. Tiedän, minulla on outo maku. En vain voi mitään sille, että ihailen tätä ihmistä aivan tajuttomasti.
Nolottaa ja kaduttaa. Toivon vain, että nämä tunteet laimenisivat, sillä silloin pystyisin keskittymään paljon paremmin itse harrastukseen ja oppimiseen. Ihastumalla vain satutan itseäni.
Minulla ei todellakaan ole mitään mahiksia tämän miehen suhteen elämäntilanteeni ja ikäni takia. Täytyisi vain tyytyä huokailemaan hänen peräänsä. Nyt alkaa jo onneksi edes vähän helpottaa. Viime viikolla tuntui todella ahdistavalta, kuin sydän olisi ollut jatkuvasti puristuksissa.
Onko mitään keinoa tappaa tietoisesti ihastumisen tunteet?
Nolottaa ja kaduttaa. Toivon vain, että nämä tunteet laimenisivat, sillä silloin pystyisin keskittymään paljon paremmin itse harrastukseen ja oppimiseen. Ihastumalla vain satutan itseäni.
Minulla ei todellakaan ole mitään mahiksia tämän miehen suhteen elämäntilanteeni ja ikäni takia. Täytyisi vain tyytyä huokailemaan hänen peräänsä. Nyt alkaa jo onneksi edes vähän helpottaa. Viime viikolla tuntui todella ahdistavalta, kuin sydän olisi ollut jatkuvasti puristuksissa.
Onko mitään keinoa tappaa tietoisesti ihastumisen tunteet?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mietit kaiken negatiivisen siitä ihastuksesta,noilla eväillä voi oppia sammuttamaan ihastuksen tunteen :)
Sit pidät etäisyyttä,esim. oot pois muutaman kerran ym.
Etäisyyttä voisin tietty pitää. Vaikka se raapiikin sydämen verille. Sitten kun saisin vielä hymyn naamalleni siitäkin huolimatta, että ihastumiseni on aina vain yksipuolista. Itkettää melkein koko ajan.
Mä oon samallai ihastunu mun yhtee kaveriin. OOn suunnilleen varma et se tietää mun tunteista vaik oon nyttemmin onnistunu toivoakseni peittään ne paremmin. Pistää ihan hitosti ahistaan kun saa aina vaan uudestaan huomata että oon sille vaan kaveri. Joskus mä luulin että se mahdollisesti tuntis mua kohtaan jotai muutakin, mut ollaan nyttemmin jotenki etäännytty siitä. Nykysin oon vaan välittämättä siitä tunteesta. Se tunne elää edelleen mun sydämen pohjalla ja elää varmaan aika kauan ku kuitenki joka päivä oon tekemisissä sen kanssa ja se käy usein kylässä.