Montako

5-7 50 km:n kisaa talven aikana. Siihen eivät
nämä nykyään hiihtäjinä itseään pitävät kykene.
Kun ottaa vielä huomioon sen että silloin ei ollut konella tehtyjä latuja ja välineet oli mitä oli. Ne olivat tosi miehiä.

...veikkaisin, että 1-2 kappaletta - nimittäin Salpausselällä tai Kolleninilla/jossain mm -kisoissa. Naisetkin on nykyään kovemmassa kunnossa kuin sinänsä kunniakkaat Hakuliset jne. Tuskinpa sentään 5-7 kisaa. Toisaalta ei kannattaisi edes verrata, aikansa kutakin...

kovimpia kisakävijöitä ja harjottelijoita oli August Kiuru..miehellä oli iha tolkuttomia reenejä!
kerrankin oli kisat jossain niin aku hiihti pitkin metsiä 30 km sinne paikanpäälle osallistuakseen kilpailuun!ja kisan jälkeen tietysti takaisin..oli vähä helpompaa mennä kun oli jo omat jäljet tehty!
tarinoita on hirmusen paljon ei aika riitä niistä kertomaan!
ja kaikenlisäksi ne on tosia!
kyllä niitä viiskymppisiä oli useita talvessa..ja siihen vielä muut matkat päälle!
uskaltaisin väittää ett entisajan hiihto-ukot oli sitkeempiä jollain tapaa..keskeytys oli sillo synti..maaliin tultiin vaikka konttaamalla!
se sitkeys oli tavallaa normaalia koska koko elämä oli sillo kovaa taistelua ett sai leivän pöytään!
aikoinaan oli eräs hiihtoniilo joka kaivoi kesäharjottelussa pelkkiä ojia käsipelillä pitkin pitäjää..päivästä toiseen..mulla on yks valokuva siitä kaverista..kyllä oli yläroppa sellane sanoisinko sitkeyden huipputuote..jänteitä jänteen perään!
nykyhiihdon henkisen puolen kovuus ja kehon sitkeys ei ole lähellekään sitä mitä se oli ennen..senaikaisia harjotuksia ei nykyhiihtäjä edes viitsi tehdä...aika loppuu kesken koska on "liidettävä" kaikenmaailman edustustehtävissä yms..entinen ja nykyhiihto on täysin vertailukelvottomia keskenään!niinhän ne on muutkin elämän asiat..kun peiliin katsoo..siellä se näkyy!

poika muistaakseni on kirjoittanut isästään kirjan. Syksyllä sen lueskelin ja hämmästyttävän tarkkoja muistoja oli Hakuliselle jäänyt mieleen taipaleeltaan. Joskus alkuaikoina harjoituskilometrejä oli tullut yllättävän vähänkin. Vasta myöhään pitkän uran varrella miehelle selvisi, että hänellä oli laktoosi-intoleranssi, joka oli aiheuttanut ongelmia uralla. Nuorena miehenä V.H. siirtyi VR:n vuorotöistäauton apumieheksi Yhtyneille päivätöihin ja kyseli erityisen raskaita ruumillisia töitä. Kuormat pisteltiin lapiolla ja v.H:ta kutsuttiin "hulluksi apumieheksi" työ-tahtinsa vuoksi. Myöhemmin hiihtoliiton asiantunijatyöryhmissä V.H: katsoi olonsa tarpeettomaksi, kun ei juuri kuultu neuvoja. esim. Falunin kisoihin oli kai ehdottanut lasikuitusuksien vakavasti ottamista. olosuhteet olivat aika toisenlaiset Hakulisen aikana. kun itse osallistui v. 76 ensimmäisen kerran Finlandiaan, niin muistelen, että sekä Tiainen että Hakulinen selvittivät itsensä helposti kympin sakkiin. Minä en. Pirkan hiihdostakin muistelmissa oli kaksi muistikuvaa. Molemilla kerroilla oli latu ollut huono ja ummessa jollain välillä ja suksetkin jäätyivät. Toisella kertaa mies myöhästyi lähdöstäkin. muistaakseni ykkös- ja kolmossijat olivat tuloksina. Pian Hakulinen tähän hiihtoon kyllästyikin. Maastojuoksu, suunnistus ja ampumahiihtohan olivat miehelle menestyslajeja.Tarkkkaa vastausta en osaa antaa. Veikkaisin, että 5 -10. Jokunen vuosi takaperin olin kyllä huolissani siitä piirteestä Suomen hiihdossa, että aina ei 50.lle kympille löytynyt täyttä joukkuetta kisoissa ja aika herkästi keskeytettiin.