Hiv-vanhempien lapset

HIV ei ole geneettisesti periytyvä sairaus. HIV-positiivisen äidin sikiö on kohdussa suhteellisen turvassa tartunnalta, mutta synnytyksessä virus tarttuu melko suurella todennäköisyydellä (limakalvokontakti). Virus välittyy myös imetyksen kautta. Jotta sikiö/lapsi ei saisi virusta on parasta synnyttää keisarinleikkauksella, mutta koska HIV-äidit ovat pääasiassa kehitysmaissa, ei tälläistä mahdollisuutta ole. Niimpä lapsi saa usein tartunnan jo synnytyksessä tai viimeistään imetyksessä (kehitysmaissa ei ole usein varaa ruokkia lasta muuten, eli kuoleman uhka molemmin puolin).

Täytyy kuitenkin vielä sen verran sanoa, että nykyään aikaisin todetut HIV-positiiviset (kuten HIV-lapsi) elävät hyvinkin pitkään (jopa ihan normaalin pituisen eliniän) hyvällä lääkityksellä. Ehkä HIV-lapsen adoptointi ei olisi ihan mahdotonta?

Kannattaa kysyä tarkkoja tietoja vaikka AIDS-tukikeskuksesta tms.

HIV-postiivisen äidin (tai isän) lapsi voi olla täysin terve. Jos äiti todetaan raskauden aikana hiv-positiiviseksi, voidaan lääkityksellä (ja keisarinleikkauksella) pienentää lapsen riskiä saada hi-viirus.

Lapsi saa äidiltään raskauden aikana vasta-aineita erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Mikäli raskaana oleva nainen on hiv-positiivinen, siirtyvät myös hi-viruksen vasta-aineet raskauden aikana hänen lapselleen.
Nämä äidin vasta-aineet häviävät lapsen verenkierrosta vähitellen ja lapsen tartunta saadaan siksi selville luotettavasti vasta vuoden kuluttua syntymästä.

Toisin sanoa jos lapsi testataan heti syntymän jälkeen eikä hi-virusta ole, on lapsi terve.

Jos taas lapsella hi-virusta löytyy, voi positiivinen tulos johtua äidiltä saaduista vasta-aineista jotka poistuvat lapsen elimistöstö noin vuoden aikana. Jos näin käy, voidaan lapsi todeta terveeksi.

Jos taas lapsi edelleen noin vuoden ikäisenä on hiv-positiivinen, on lapsi saanut tartunnan.

Eli kyllä, hiv-positiivisten vanhempien lapsi voi olla täysin terve.

HIV-posittivisten vanhempien lapsi voi olla täysin terve. HIV-positiiviselta äidiltä lapsi voi saada tartunnan jo sikiökaudella tai synnytyksen yhteydessä. Länsimaissa tartunta synnytyksen yhteydessä on harvinainen, mutta kehitysmaissa ei ole samanlaisia mahdollisuuksia estää tartuntaa (mm. HIV-lääkehoito, suunniteltu keisarileikkaus yms). HIV-positiivisen äidin lapsella saattaa aina 1,5 vuoden ikään saakka olla äidiltä saatuja virusvasta-aineita, joten aivan pienen lapsen HIV-tartuntaa ei voida osoittaa "tavallisella" HIV-testillä (vasta-ainetestillä), vaan lapselle tehdään itse viruksen tunnistava verikoe. Se, että lapsen toisella tai molemmilla banhemmilla on HIV/AIDS ei mitenkään altista lasta muille sairauksille tai infektioille. Jos lapsi ei saa HIV-tartuntaa, ei hänelle kehity myöskään immuunipuutostilaa.

Joissakin kv-adoptioon lapsia luovuttavissa maissa nämä HIV-positiivisen äidin HIV-negatiiviset lapset luokitellaan erityistarpeisiksi. Minun mielestäni heidän "erityistarpeensa" on lähinnä sosiaalinen stigma, yhteiskunnan hyljeksintä maissa joissa mm. sukupuoliteitse tarttuvaa sairautta pidetään häpeällisenä, "syntinä". Itse toivottaisin tällaisen lapsen tervetulleeksi perheeseeni, ja tämä on yksi niistä "erityistarpeista" joita aiomme hakupapereissamme ilmoittaa kohdemaahan, kun eritysitarpeista lasta haemme. Kunhan nyt ensin lautakunnan lupa saataisiin, -huoks- niitä pitkiä jonoja...

Periaatteessa lapsi ei saa tartuntaa sikiökaudella, koska äidin ja lapsen verenkierrot eivät ole yhtä. Jos saa, se johtuu jostain häiriöstä. Synnytyksessä pieni riski on, mutta suurin riski on imetyksessä, jossa lapsi lähes varmasti tartunnan saa ennemmin tai myöhemmin. Joissakin maissa HIV-positiivinen äiti synnyttää normaalisti, mutta ei imetä yhtään. Synnytyksessä riski on laskelmien mukaan pienempi tartuntaan kuin keisarileikkauksen riskit. Suomessa kaiketi normaalitiesynnytystä pidetään riskinpänä.

Mä taas oon kuullut et hiv äiti voi imettää. Se viirus menee suoliston kautta ulos. Vauva ei saa viirusta