Koska se jysähti päällesi kuin 1000 volttia?
Olin itse 14-vuotias oppikoululainen. Lauantai-iltana saman koulun tyttö tuli luokseni lavatansseissa järven rannalla. Hänen nimensä oli Sirkku, hän teki aloitteen ja minä olin kännissä!
Ensirakkaus kesti yli vuoden ja päättyi, kun tyttö jätti minut toisen nuoren miehen takia. Hän meni myöhemmin naimisiin tämän miehen kanssa ja he ovat edelleenkin tänä päivänä yhdessä...
Tähän aloitukseen minut kirvoitti Mamba-orkesterin Valokuvia kappaleen sanat:
...mietitkö sinä koskaan minua...?
Olin itse 14-vuotias oppikoululainen. Lauantai-iltana saman koulun tyttö tuli luokseni lavatansseissa järven rannalla. Hänen nimensä oli Sirkku, hän teki aloitteen ja minä olin kännissä!
Ensirakkaus kesti yli vuoden ja päättyi, kun tyttö jätti minut toisen nuoren miehen takia. Hän meni myöhemmin naimisiin tämän miehen kanssa ja he ovat edelleenkin tänä päivänä yhdessä...
Tähän aloitukseen minut kirvoitti Mamba-orkesterin Valokuvia kappaleen sanat:
...mietitkö sinä koskaan minua...?
Vastaukset 197
Vanhimmat
...en osaa valita kuka olisi ollut se merkittävin, koska ollessani alle 7v. päätin Jussin kanssa mennä naimisiin ja hänestä tulisi merikapteeni, minusta perämies. Jussin mielestä olin tylsä, koska leikkiessämme laivaa kaivoin kirjan luettavakseni koska perämiehelle ei ollut hommia yhtään. Noh, sitten tuli Kimmo n. 12-13v. ja fillaroin joka ilta Kimmon portille palvomaan häntä. Uskoin meidän joku päivä hankkivan yhteisen maatalon, jossa olisi pitkä iloisen värinen räsymatto.Kirjoitin myös taululle kikakkonen Kimmo ja hän oli aina hirveän vihainen, josta taisin häntä motata kuonoon. Kolmanneksi tapasin Kössin, kunnon pikkukaupungin kasvatin joka oli tosi vanha 18v. ja ajoi Saab96:lla.Rakkaus kesti yhden kesän ja nuolimme toisiamme Saabissa innolla.Pitkän etäisyyden vuoksi rakkaus hyytyi luonnollisista syistä.Mutta tässä ne tärkeimmät ensi rakkaudet :)
...monta rakkautta ja hyvin nuorena olet aloittanut. Kuten mainitsit itsestäsi "helposti innostuvana", ehkä tytöillä rakkaus alkaa paljon nuorempana. Ainakaan itse en edes vilkuillut tyttöihin alle 12-vuotiaana, mutta sen jälkeen tapahtumat vyöryivät ja ensirakkaus oli totisinta totta ja yksi sykähdyttävimmistä tapahtumista elämässäni. Todella herkkää, kaunista ja haavoittuvaista. Saab-96 oli tuohon aikaan tosi kova menopeli, myös poikien mielestä...
....että tytöillä ihastumiset ja rakastumiset ovat isossakin roolissa, joten jos yhden kanssa ei sujunut se korvautui nuoruuden innossa aika pian uudella. Mehän puhuimme pojista ihan hirveästi ja muistan miten paras tyttökaverini kysyi onko hän riittävän kaunis ihastukselleen Timolle, johon mielestäni vastasin hyvin tyylikkäästi vertaamalla tyttökaverini kasvoja hevoseen. Hevoset ovat mielestäni kauniita eläimiä ja uskoin keksineeni parasta mitä hevoshullu kaverini voisi toivoa, mutta hän suuttui ja haki itkien isosiskonsa paikalle. En vieläkään käsitä miksi he haukkuivat minua ilkeäksi, koska minä vilpittömästi tarkoitin vain hyvää. Joten siihen päättyi sitten meidän poikajutut ja kaveruuskin, mutta äkkiäkös sitä murkkuikäisenä löysi uuden ystävän kuhisemaan taas pojista. Opin myös tarvittaessa valehtelemaan tyttökavereille, että he ovat tosi kauniita ja ihan varmasti se poika tykkää hänestä.
...pakko kertoa tarinaasi liityen, että minun siskoni esitti minulle saman kysymyksen onko hän riittävän kaunis minun kaverin pikkuveljelle. Vastasin hänen olevan aivan liian laiha ja kasvoiltaan hevosennaama. Sain siitä turpaani, sisko heitti hiusharjalla minun naamani, osui huuliini ja veri lensi, suihkusi...
pelkäsin:)
Vaikea vastata.Kikakakkonen sen kiteytti.
Mikä on se eka rakkaus?
Joku ikähaarukka olisi selventävämpää;D
samassa talossa asuva ruskeasilmäinen poika alkoi kutkuttaa ja sain vastakaikua,mutta oltiin niin nuoria,että kehuttiin toisiamme muiden välityksellä ja lähetettiin paperilappuviestejä:)
Silmillä vaan ihailtiin...
...miehillä ja naisilla voi niin eriävät mielipiteet ensirakkauden suhteen olla? Ikähaarukkaan voisi laittaa, että alle 7 vuotiaat eivät käy. En oikein usko alle sitä tapahtunutta kiintymystä voivan rakkaudeksi kutsua, paremminkin ihastukseksi...?
...ensirakkauteni lähetteli minulle muovikassillisen näitä paperilappuviestejä. Kotitalon vintillä ne on vieläkin tallessa. Olimme eri luokilla koulussa ja usein lähtiessäni välitunnille farkkutakkini taskussa oli uusi viesti ensirakkaudeltani, samoin sain niitä muiden välityksellä...
Nuoria oltiin...ja viattomia!
Minun ensirakkauteni oli Timo, jonka viereen opettaja laittoi minut, ekaluokkalaisen, ensimmäisenä koulupäivänä istumaan. Tykkäämisestä ei koskaan puhuttu, mutta me istuttiin vierekkäin monta monta vuotta, kunnes sitten meidän kouluun tuli Kimmo, jolla oli ruskea nahkatakki ja moottoripyörä. Ja minä olin 14 ja rakastuin heti ensi silmäyksellä ja niinpä rakastui Kimmokin...Suurta rakkautta kesti reilun vuoden verran, kunnes Kimmo taas vaihtoi paikkakuntaa ja minä taisin tavata jonkun uuden suuren rakkauden :-))
...jouduin ekaluokkalaisena tytön viereen istumaan. Erona vaan, etten edes muista minkänäköinen tai mikä tytön nimi oli. Ei tullut edes vilkuiltua vieressä istujaan, yhteisellä penkillä kyllä istuttiin...
Sinä koit siis myös 14-vuotiaana jotain, jota jo kutsut suureksi rakkaudeksi. Herkkä ikä ja voimakkaat tunteet. Moottoripyörä varmasti auttoi ihastumista, itselläni oli tuohon aikaan ainoastaan mopo. Tunturi Sport, oranssin värinen tankki...
...kaikki ihastumiset ovat suuria rakkauksia, sen verran vielä muistan nuoren tytön elämääni. Joo, moottoripyörä tai oikeastaan se oli kevari (ja punainen), oli ehdottoman tärkee: kaikki koulun tytöt ois tietysti halunnut sen kyytiin, mutta mä olin se valittu ;-))
Oikea suuri rakkauteni astui kuvaan vasta paljon myöhemmin niin, etten ensin edes tajunnut, että se on hän. Onneksi hän ymmärsi siinä tilanteessa minua enemmän ;-))
...14-vuotiaan tuntemukset ovat erittäin syviä ja voimakkaita, silloin ainakin minä käytin ensimmäistä kertaa sanaa "rakkaus". Suurta ja tunteellista.
Hankin itse myös myöhemmin 750 kuutioisen moottoripyörän. Huomasin sen merkityksen tyttöjen keskuudessa, mutta itselleni oli kyllä siinä vaihessa ehdottamasti tärkeintä mieskaveripiirin muokkautuminen samantyyppisten kanssa...
Kun olin 18-vuotias, minulle tärkeä ja läheinen poika kuoli ajettuaan moottoripyörällä tieltä ulos. Hänen hautajaisensa olivat ensimmäiset minulle rakkaan ihmisen hautajaiset ja edelleenkin hautajaisissa itken hänen kuolemaansa. Sen kesän jälkeen en ole moottoripyörän selkään kiivennyt.
Huomasin keskustelua lukiessani, että muutama muukin on kokenut samaa.
...minulla on ensirakkaudesta, kun naapurinpoika lukitsi itsensä talon ulkovajaan hänen ensirakkauden jätettyä hänet. Hänellä oli isänsä haulikko mukana....(en kerro loppuun). Äitini itki tapahtunutta monta päivää. Päätin silloin, että minä en hänelle tuota tuskaa, kävi tässä kurjassa maailmassa miten tahansa, kannan itse surut mukanani, mutta muiden ei niistä tarvitse kärsiä.
Onnettomuudet näyttävät nuorille ensimmäisen merkit siitä, että mitä tahansa voi sattua ja kaikki voi päättyä ilman jäähyväisiä...
Tuon läheisen ystäväni kuolema vaivasi minua pitkään, sillä myös hänen tyttöystävänsä oli hänet juuri jättänyt ja hän otti sen hyvin raskaasti. Mutta mahdotonta sanoa, oliko se tahallista vai vahinko, kun kukaan ei tapahtumaa nähnyt. Opettelin ajattelemaan, että se oli vahinko, ajovirhe, koska niin asia oli helpompi hyväksyä.
Pelkään jo etukäteen, kun poikani saa ajokortin parin kuukauden sisällä. Mutta tiedän kyllä, että irti on päästettävä, vaikka kuinka haluaisi suojella ja pitää kiinni...
...jos ihminen haluaa luopua kaikesta, se on todella helppoa. Mielestäni ei kuitenkaan kanna antaa periksi, kannattaa katsoa kaikki kortit mitä elämällä on tarjota...?
Annoin oman poikani ajaa autolla ensimmäistä kertaa 9 vuotiaana. Minulla oli sijaisautona pieni sitikka A3 tai jotain ja olimme syrjäisessä turvallisessa paikassa. Pojan jalat ylettivät juuri ja juuri polkimille. Hän sai auton liikkeelle, ja voi sitä riemua. Ajoin itse ekaa kertaa 12-vuotiaana. Kyllä pojat pärjää, älä pelkää...
elämäni rakkaus, saattoi mut 3 kilsa kotiin ajamalla mopollaan 500 metriä mun perässä, jokaikinen kerta kun kävin kavereita moikkaamassa cityssä. IhQ! Kohtalon oikuista emme silti koskaan saaneet toisiamme *niistää*
...tunnen myötätuntoa häntä kohtaan. Muistan kuinka vaikeaa oli lähestyä tyttöä, juttelemaan meneminen tuntui aivan ylivoimaiselta. Hänen olisi pitänyt uskaltaa, koska selvästi hän olisi saanut vastakaikua sinulta...?
se teini-ikä :) Olisihan minunkin pitänyt uskaltaa, vaan ei..
Ekaa suudelmaakin jännitti niin paljon, että hyvä jos osui.. Ja kauhea polemiikki ennen sitä kavereiden kanssa, pitäiskö olla huulet kiinni vai auki :))
Mistä suudelmasta tomppa tykkää? Pikkupusuja, intohimoinen suudelma vai kunnon lipaisuja ;) heh, joskus oli mulla tuollainen aloituskin täällä.. Ihmetteletkö vielä miksen enää pahemmin tee aloituksia ;)))
...pojat aivan yhtä ujoja. Toisen tytön kanssa sujui jo vähän paremmin, oli vähä niinku kokemusta...
Aika henk.kohtaisen pusukysymyksen asettelit. Mielestäni pikkupusut on kivoja. Totta kai intohimoinen suudelma kuuluu määrättyyn tilanteeseen.
Aloituksissasi ei ole yhtään mitään vikaa. Olin silloin haavoitetussa tilanteessa, kun lausumani tokaisin. Lisäksi lokerointi ja yleistykset ottaa pannuun, haluaisin olla the real me...
Viimeisin aloituksesi oli tosi hyvä, kaikki vastaneet ovat kuluttaneet useita minuutteja pähkäillessään vastauksia.
tönäistä henk.kohtaisilla että pysyt hereillä :)) Tai nöyränä poikana ;) okeiokei, se oli jo liikaa pyydetty.. :))
Kiitos :)
...olet oikein pirteä ihminen. Käyttäisin jopa sanaa "raikas" ja se on minun arvoasteikossani melko paljon...
nimim. Ei nöyrä!
nyt tuffe on ihan nöyränä :))) Isompi kiitos vielä kuin eilen :))
...toivottavasti säilytämme tämän välirauhan tilan vielä pitkään...?
ihan niin kauan kunnes heittäydyt taas hankalaksi ;)))
Minussa mitään vikaa ole.. x)
Arka mies ei saa kaunista vaimoa.
En täysin tiedä näiden teidän käyttämien x-merkkien tarkoitusta, enkä haluakkaan tietää, mutta suomalaisen sananlaskun merkityksen ymmärtää kaikki lukijat...
En mä sitten kerrokaan :)))
Rohkea olet kyllä :)
...itserakkaana ihmisenä olen myös tehnyt aloituksen aiheesta: Olen kaunis, olen rohkea...
Sinä olet kiva!
Aika ei ole kullannut muistoja. Se oli... kalpeahko... jos verrataan vaikka aikuisiän tuliseen romanssiin, muutaman vuoden takaa.
Kyllä muistan pillittäneeni, kun homma meni poikki 4 viikon kuluttua alkamisestaan, mutta ei se sillä tavalla ole jäänyt mieleen.
Kuka lieneekään sattuvasti sanottu: Jotkut ihmiset jättävät ikuiset jalanjälkensä sydämeemme. Jotkut eivät yhtään mitään.
On se sellaista.. rakkaus. Voiko ihminen, ylipäätään, suorittaa RAKKAUS-nimisessä oppiaineessa loppututkintoa ja kiitettävin arvosanoin?
...oppiaineessa voi ainakin saada välttävän arvosanan, kiitettävästä en tiedä...
Minulle ensirakkaus tapahtuma jäi lähtemättä mieleen. Johtuu ehkä siitä, että tein jo silloin ensimmäiset virheeni, vuosien kuluessa olen yrittänyt parantaa tapojani...
Kohdallani aika on myös kullannut muistoja. Ajattelen tuota tyttöä silloin tällöin ja pelkästään hyvällä. Minä olin se roisto.
Silloin nuorena, kun saa haavan sydämeen, ei varmaan vanhemiten jätetyksi tuleminen enää tunnu niin pahalta. Sen on ikäänkuin kokenut jo aiemminkin. Elämäämme sivunneista ihmisistä tulee suurimmat muistot sydämeemme.
Laskettiin päivän kakkaroista tykkääkä vai ei.
Oltiin kumpikin ekalla.
Ois mukava joskus tietää mitä hänelle kuuluu.
Ei rakkaus vaan ihastus.
Rakkaus saa vielä odottaa.
...teit lisäyksen. Meinasin jo kommentoida ensimmäiseen viestiisi, että tuskimpa ekaluokkalaiset kauhean tulisesti rakastuu...?
En tuntenut häntä kuin parin kuukauden ajan, kun hän menehtyi motskari onnettomuudessa. Yhteiset aikamme olenkin vaalinut muistoissani :)
kuoli jengitappelussa:/
...traaginen loppu koskettaa kaikkein eniten. Itsestä riippumatta kaikki loppuu. Aiheuttaa lukemattomia kysymyksi. Miksi? Mitä jos...?
itselleni olikin, miksi minulle... miksi hän joutui lähtemään...:(
Entä jos joudun kaikista rakkaistani luopumaan traagisesti... ei uskaltanut rakastua uudelleen
...hyvin. Kai sekin on jonkinlaista itsesuojelua. Ei enää minulle tälläistä, minä en kestä enää, olen saanut kylliksi surua yhdelle ihmiselle. MINÄ EN USKALLA ENÄÄ YRITTÄÄ UUDELLEEN!
Toisaalta pettymyksen karvaan kalkin nielemisen jälkeen tapahtuu monasti aivan vastaava reaktio. Ei uskalla rakastua heti uudelleen.
ei voi koskaan olla varma mistään. Nurkan takana vaanivat kaikki mahdolliset...
...vaanii myös se oikea, puhdas, aito ja vilpitön rakkaus. Ensirakkauden ja kaikkien välirakkauksien jälkeen tulee se tosirakkaus!
mahtavaa löytää se rakkaus... Ja tietää, että on löytänyt se oikean...:)
...ja voimakasta tunnetta. Iloa ja nautintoa, joskus pettymystä ja surua...
olet aivan oikeassa... Hankalia ja välillä vaikeita asioita hallittavana!
...yhtenä parhaimmista oivalluksista, että jos meinaan saada itse rakkautta, minun täytyy olla myös valmiina antamaan siitä hyvästä jotain.
Ei voi vaan odottaa, koska se rakkaus kävelee pysyvästi minun elämääni, se ei mene niin...
rakkaus ei ole itsestään selvyys. Huomannut olen...;( On elämän tilanne muuttunut ylösalaisin ... ei tiedä mitä ajattelee ja tuntee...
...ne hiton tunteet muuttuvat iän myötä. Ja jos kahden ihmisen tunteet muuttuu, niin vaikutus voi pahimmassa tapauksessa olla kaksinkertainen huonompaan suuntaan...
...muuta sanoa, kuinka oikeassa oletkaan... ja jos siinä on mukana hiukan muutakin "särmää"... vaikeaa on... :(((
...tunne ei eroa paljoakaan ensirakkaudessa tapahtuvasta huumasta. Toki ensimmäinen kerta on varmasti puörryttävin ja sen vuoksi muistettavin, mutta myöhemmät rakastumiset ovat aina aiheuttaneet saman kaaoksen ja sekasorron tunne-elämässä. Mukavan sellaisen...
voisi jutella vaikka ikuisuuden :))) Sen verran laaja-alainen sanan "rakkaus" on. Vaan ei ihan yksityiskohtaisesti viitsi alkaa tässä näin nikkäästi kertoilee... :)))
Sanompahan vaan, että vaikeaa aikaa elämme :((
...silloin, kun on joku josta pitää kii...
Oma elämäni hymyilee, elän tavattoman hyvää aikaa...
... sinulla on "pullat uunissa".
Hyvin on tosiaan pullat uunissa, jos suurimmat murheet ovat luokkaa....Hankkisinko tallentavan DVD:n vai olisiko tallentava digiboxi parempi? Ei minulla ole suuria murheita.
Toivon sinun elämääsi kevään myötä tulevan uusia aurinkoisia asioita...
Taas tuo polku perskutarallaa :)))
...ehdottomasti molemmat ostat, tai ainaskin toinen niistä pitää olla ehdottomasti tallennettava, molempia joudut tarvitsemaan... tai digiboxia ainaskin tarttet... :))))))
Sitä toivon itsekin...että kevät toisi asioihin sen mitä tarvitsen...
...kaikki tarvittava elektronikka, mutta joudun nyt hieman pohtimaan, mitä antaisin pojan huoneeseen ja mitä jättäisin itselle olohuoneeseen. Todella vähäpätöistä ja harmitonta, oikeastaan ihan mukavaa touhua kimpassa jäbän kanssa.
Kevät on mukavaa aikaa, siitä tämän aloituksen kirjoitus osaltaan johtui. Kirjoittamani asiat tapahtuivat keväällä. Uskon hyvin monen rakkauden alkaneet juuri keväällä, suomalaiset ovat aika otollisia siihen pitkän talven jälkeen...
...sinulla olikin :)) Päätätte keskenänne kumpi haluaa kumman.. tai arvotte :)))
Mieheni löysin talvella, että kevät ei edes ollut rinnassa... jossakin kaukana edessäpäin..:))) Taidan olla sellainen talvi immeinen :) Vaan kyllä kaikki kaudet kelpaavat... jokapaikan... :)))
...jälkikasvun kanssa asiat sovitaan. Rakentavasti keskustellen, kuin miehet.
Onhan näistä vuodenajoista vaihtelua, mutta taitaa enemmistö suomalaisista olla kesä ja kevät ihmisiä? Ainakin minä olen. Kevät saa aikaan suuren riemun sydämessä, minä herään talven horroksesta...
... tässä kohta horrokseen itse kukin lähtee... hommat loppuun ja kuosimaan...omaan pehmoiseen koloon :)))
...sinulle oikein hyviä yöunia. Itselläni jatkuu täällä työpaikalla työt varmaan puolille öin. Teen tässä kirjoittelun ohessa ihan rehellistä työtäkin...
Jatketaanko seuraavaksi keskustelua tuolta alhaalta?
SatuSetä olet!
...tapaa näin perusnegatiivista ihmistä. Kirjoittamani asiat ovat kaikki totta, en näe mitään syytä alkaa satuilemaan täällä!
Sinun muutamassa kirjoittamassasi sanassa on jotain tuttua, aivan kuin tuntisin sinut entuudestaan...?
Vanhempiin on uskominen oli se mun saman ikäinen serkkuni... just opittu kävelemään ja aina kun nähtiin otettiin kuulemma toisiamme käsistä kiinni ja käveltiin vaan.... mitään en tunnusta...=))))
...olet ollut tosi nuori poika aloittaesasi rakkauden polkujen astelemisen?
Vitsa väännettävä... sanotaan...=))))
Seuraavaan rakkauteen menikin sitten vuosia... kestikö toipuminen tuosta ekasta niin kauan... sitäkään en tiedä...=))))
...ei mennyt ensirakkauden tuottamasta tuskasta toipumiseen kovin pitkää aikaa. Ikuisen haavaan sain sydämeeni...
Tosin aika parantaa siinäkin asiasssa. En tunne enää mitään katkeruutta tyttöä kohtaan. Paljon ainutlaatuisia kultaisia muuistoja mielessäni...
Se menee...
Ihan sama miten ensi rakkaus päättyy, on ne muistot kultaisia ja hymyssä suin haikeana sitä muistelee...
...esittää rohkean väitteen, että kaikki tällä palstalla keskustelevat ovat kokeneet sen ensirakkauden päättymisen. Kukaan meistä ei vietä koko elämäänsä ensirakkauden kanssa. Vaikea kuvitella...
Väitteesi varmaan pitää paikkansa...
Mutta on se vaan hienoa jos jollakin ensirakkaus päättyy vasta samaan lepopaikkaan... vai päätyyköhän sinnekään...
...vaikka rakkaus ei nyt ihan teini-iässä olisikaan alkanut, mutta jos se kestää vuosikymmeniä ja päättyy yhteiseen lepopaikkaan...
Aika monasti pariskunnasta menee toinen ja vähän sen jälkeen toinen. Oman isäni kohdalla ei näin käynyt, hän otti uuden, samaa ikäluokkaa tosin...
Olla onnellinen isäsi puolesta...=))))
Mun Faija kuoli reilu 11 vuotta sitten ja Äitini 82-vuotiaana porskuttaa vaan eteenpäin. Asuu yksi omakotitalossa... sitkee on täti...=))))
...sitkeä täti. Hattua nostan ja kumarran. Kun ei ole omaa äitiä enää, olen nyt ottanut huolekseni vaimoni äidin. Pidän hänestä erittäin hyvää huolta, autan parhaan kykyni mukaan. Aivan pyyteettömästi...
Isäni ja minun tieni ovat jo alkaneet erkaantua, loittonemme ehkä hieman toisistamme. Molemmat elävät omaa elämäänsä. Olen onnellinen hänen puolestaan...
Se myös menee... ensin meistä pidetään vauvoista- junioreihin hyvää huolta ja me aikuisina ikääntyvistä läheisistä... mikäs sen kauniinpaa...
Se on sitä lähimmäisen rakkautta parhaasta päästä...=))))
...maailman menon palautuvan vielä siihen, että isovanhemmat asuisivat samassa taloudessa lasten ja lastenlasten kanssa. Ei taida olla pelkoa...?
On mahdollista muualla kuin maaseudulla...
Mutta sielläkin paikat kuolee pois, kun lapset muuttaa kaupunkeihin...
...tämän kehityksen tulos. Työikäiset ihmiset kaupunkeihin, vanhuksen vanhaikoteihin ja lapset päiväkoteihin. Ei sille mitään mahda! Voisin kyllä kuvitella itseni hibailemassa vanhana äijänä nuorempien kanssa samassa pihapiirissä...
Olishan se mukavaa samassa pihapiirissä asustaa lasten ja lastenlapsien kanssa...Enkä nyt tarkoita kerrostalo lähiötä...=))))
...onhan tuossa meidänkin pihalla muitten kakaroita, mutta ei niistä sitten paljon iloa vanhalle kääkälle enää ole....sitten, kun me ollaan vanhoja. Onneksi siihen on vielä aikaa...
Kun elämä mene eteenpäin... on se päivä pelottavan lähellä...=))))
Huomenta pirteeseen aamuun...
...oletko jo havainnut jotain oireita vanhenemisesta?
Hyvää huomenta -21°C pirteään pakkasaamuun...
..oliko pakko kysyy toi.. ;)
Nojooh..mä olin 12 v. ja varhaiskypsä teini. Poika oli muutamia vuosia vanhempi ja tapahtumaan liittyi tietysti ensikänni, autiotalo ja poliisi sekä kotiaresti ja 150 km:n pituinen hirrrrvee ikävä.
Mitähän sillekin pojalle eli miehelle kuuluu nykyjään..jos luit tämän ja tunnistit itsesi, niin otahan yhteyttä..
still yours: Sola
...kysymykseni taustoista voisin kertoa sen, että tälläiset kevättä kohti menevät aurinkoiset päivät, voivat aiheuttaa jonkinasteista hormonaalista ylivirittyneisyyttä? Ajelen eilen töistä kotiin ja kuulin kappaleen radiosta ja silloin tuo tyttö tuli mieleeni...
Mamban kappaleen sanat muuten menevät:
...mahdatko sinä koskaan ajatella minua...kirj.huom.
Vastaus sinulle sola: Kyllä se poika ajattelee joskus sinua, ei niitä päiviä unohda...!
..heh..kaikkea sitä muistaakin yhä..sen ensisuudelmankin, joka kutitti huulta, kuin perhosen siipi..ja maistui minttusuklaalta.. :)
...nautiskelin usein minttusuklaata tuossa iässä, voi olla että juuri tuona kohtalokkaana iltana olin myös juovuttanut itseni sillä tai omenaviinillä tai ruskalla...
Ensisuudelma hänen kanssaan pelotti, mutta meni aivan hyvin. Olin päässyt hieman harjoittelemaan sitä ennen ensirakkautta...
..mitä kaikkee sitä sillon pystykään juomaan..nyt ei kyllä menis pakottaenkaan minttusuklaati kurkusta alas..
...myöskään vinetto, sorbus, marinella, herba...
Yök, alkoi oikein oksettaa!
Silloin oli onneksi kyse aika pienisti kerta-annoksista. Meillä oli puteli usein jaettuna kolmeen mieheen...
Kuten monet ovat jo todenneet, on vaikea määritellä, tuota ensimmäistä.
Ekaluokkalaisena istuin mukavan pojan vieressä ja niinpä sitten päätin kanssaan mennä naimisiin. Tuota tietoa en jakanut kuin parhaalle tyttökaverilleni. Liekö siksi suhde jäi sitten syventymättä :)
Teininä, n. 15 v. rakastuin mummolan seudulla asuvaan poikaan ja tuota kaukorakkautta ylläpidettiin kirjeitse yhden talven ajan. Silloin 200 km oli liian mittava matka :)
Jo 8-vuotiaana tunsin koulussa yhteen saman luokan tyttöön suunnatonta vetovoimaa ja ihailua. Tytön (Katrin) hymy oli tosi valloittava.
Tyttö kuitenkin suuttui minuun myöhemmin,kun saman luokan poikien kanssa ehdotuksestani järjestettiin välkkäreillä tytöille housutarkastus (tytöthän käyttivät aina hameita).
Tytöt pakotettiin luokan ja eteisen välikköön ja pojat vahtivat edustalla, ettei kukaan päässyt karkuun. Pentti ja minä suoritimme tarkastuksen.
Vaikka silloin tytöt, kahta lukuunottamatta, itkivät, kyllä he sitten aikuisempana tansseissa naureskelivat sille.
Se ensirakkaus tapahtui 14 v naapurin tyttöön, joka oli muutaman vuoden vanhempi ja kokeneempi. Kiitos hänelle intohimon opetuksesta :)
...tälläinen kaukorakkaus ei oikein aikaisemmin onnistunut. Kotona oli yksi puhelin ja sillä ei turhan takia soiteltu. Samoin kirjettä joutuin odottamaan monta päivää...
Uskon nykyään olevan suuremmat mahdollisuudet kaukorakkauden ylläpitämiseksi. Tietotekniikka edesauttaa...
....oli erittäin noloa, kun tämä rakkauteni kohde soitti mulle ja äiti ei heti alkuun saanut kerrottua, että puhelimessa ei ollutkaan tytär....
Siinä taisi olla yksi käännekohta tuossa rakkaustarinassa....tunsin itseni niin noloksi, kun poika puhui äidin kanssa luullen häntä minuksi :)))
Mutta kyllä niitä kirjeitä oli ihana saada....ja miten niitä sitten pitikään suojella ja varjella...ne pikkuveljet!
Nykyisin aivan omanlainen yksityisyys on mahdollista kännyköiden ja sähköpostin myötä.... mutta meileihin ei voi tipauttaa hajuvettä :)))
ollutkaan sun ensirakkaus..:(
...sinä sanoit sen viimeisessä lauseessasi. Kirjeiden mukana tullut hajuveden tuoksu. Et varmaan voi kuvitellakaan, kuinka nuori rakastunut poika innoissaan vetää tuoksua nenäänsä...
Se oli yksi rakastumiseen liittyvistä tuoksuista. Samoin tytöltä saadut silkkihuivit, kaulahuivit ja muut vaatekappaleet...
Kävelin itse toiselle puolelle kaupunkia soittamaan tytölle, ettei kukaan vaan näe minun soittelevan. Olisi heti herännyt epäilys...?
...istuu syvällä....
Onks aina oltava eka....eikös viimeinenkin olis joskus hyvä sija :)))
....herkkää ja haurasta oli tuo rakastuminen tuolloin... Ja ne puhelut... jännitti niin ettei paljoa puhuttua saanut...
Sormuksia tietenkin vaihdettiin ja sitten se oli joko ketjussa kaulalla tai kellonremmissä... Aarteista suurimpia :)
Aika mielenkiintoista on ollut seurata omien jälkeläisten taivalta tuolla tunteiden tiellä.... Välillä tulee todella nostalginen olo :)
Vaan miten lohduttaa....kun rakkaus ei sittenkään kestänyt.... Ei voi vain sanoa, että usko mua... olosi paranee ja voit löytää vielä uuden rakkauden...kyllä äiti tietää :))) Tuo tila "rakkauden jälkeen" on niiiiin musertava...
ohjailit mua oikein..:)) en näet osannut oikein asiaa aatella..:)))
vikana on hyvä olla...ketjukolarissakin..
hairuttaus.....
...oli sellainen hopeinen, kapea sormus, missä killui pieni sydän. Pidin sitä omassa pikkusormessani, sydän tarttui aina kiinni lapasiin...Ostin hänelle myöhemmin lahjaksi samanlaisen kultaisen sormuksen, jonka sain sitten takaisib, kun tuli "bänksit"!
Minun oma poikani ei vielä ole siinä iässä (10v) tai tavaallaan onhnan hän jo monien tyttöjen ihastumis iässä...
...ala-asteen viimeisellä... kun oman poikani kirjoituspöydälle ilmestyi luokkatoverin kuva... Siinä tuo neiti hymyili aikansa ja sitten kuva poistui....
Tuolloin ei asiasta puhuttu, mutta yläasteella jo keskusteltiin seurusteluista vakavaan sävyyn...
Nyt tällä nuorukaisella ikää jo päälle kahden kympin ja taitaa olla "se oikea" löytynyt...
Tytär kavereidensa kanssa paljonkin jutteli mulle pojista....kuka on ihana ja kuka "on kenenkin kanssa". Välillä tuntui kuin nuo ala-asteneidit olis oikein todella keskenään pohtineet, että kuka on kenenkin pari ja sitten ehkä armollisesti ilmoittivat asian myös pojille :)
Nyt nämäkin neidit kohta parikymppisiä :)))
...oikein, että pääsen poikani kanssa isällisiin keskusteluihin naisista! Uskon minulla olevan hänelle pari pientä hyvää neuvoa...?
Havaitsin nuoruudessani useammankin kerran tyttöjen suorittavan jonkinlaista plokkausta. Ei se silloin haitannut ja ilmeisesti nuoret naiset lopettavat jossain vaiheessa sen miehien jakamisen keskenään ja keskittyvät yksittäiseen riistanmetsästykseen...
....meillä enemmän äiti keskustellut molempien kanssa.... mutta vähän kyllä nyt hymyilyttää...
Tuo nuori keskustelemassa vakavin ilmein kanssani kuinka toista tulee aina kunnioittaa eikä kavereiden kanssa "leveillä" tytöillä jne...
Hän oli kanssani niin samaa mieltä!!!
Ja sitten....kuulin, kuinka sälli olikin ollut jonkin vuoden varsinainen kulkuri.... liekö vaatteita vaihtanut yhtä usein kuin tyttöä...
Toivon, että ei ketään haavoittanut...tai ehkä uskonkin niin....
Ihan vähän olisin kyllä utelias... Mitä isä pojalleen neuvoksi antaa?
...umpisolmulle voin paljastaa opastukseni koskevan lähinnä tunteiden hallintaa. Miehet voivat selvittää riita- ja erimielisyystilanteitaan vaikka nyrkein! Naisen ärsyttäessä lähde kävelemään...huutaminen ei auta mitään, koskaan älä nyrkkejäsi kohota, pilaat jo huutamalla asiat, joiden anteeksi pyytäminen on tavattoman vaikeaa!
Uskon naisten luonnostaan käsittelevän enemmän tunteita, kunnioitusta ja arvostusta. Meillä miehillä se on vaikeampaa...
...asioista puhut...
Asiat pitäisi saada ratkottua juttelemalla... tosin itse en aina ole niin kykenevä jättämään tuota huuto-osuutta pois...ja koska en halua olla kovin kehno, en pidä sitä niin kamalana.
Eli ensin voi vaikka vähän huutaakin, päästää pahimmat höyryt, mutta sitten pitäisi myös malttaa keskustella rauhassa....
Yleensäkin tunteet pitää näyttää, niin positiiviset kuin negatiiviset.... jos aina vaan kääntyy pois ja menee yksikseen rauhoittumaan...niin sillä tavalla olen ainakin itse itselleni kerännyt sellaisen padon, että kun/jos se joskus ratkeaa, niin tulvan alle jää sitten kaikki....
Olenkohan jotenkin matkan varrella miehistynyt, mutta musta on tullut tuollainen puhumaton, joka lähtee kävelemään...
Anteeksi pyytäminen....se on taitolaji! Joskus tuntuu, että sana anteeksi heitetään ilmaan ihan tuosta vaan ja sillä olis sitten muka joku kaiken parantava vaikutus.... Välillä pitäis aina miettiä miksi oikein pyytää anteeksi.... Siksikö, että tilanne laukeaa, vai siksi että on toista loukannut ja on siitä pahoillaan....
...kun minä alan joskus (todella harvoin) huutamaan, meidän koko perhe hiljenee, aivan kuin kaikki jäykistyisivät paikoilleen. Pyrin tietoisesti välttämään näitä tilanteita...
Anteeksi pyytämisestä olen täysin samaa mieltä. Tuntuu todella ylikäytetyltä ja jotkut ovat jopa muuttumassa sellasiksi "anteeksi että olen syntynyt" ihmisiksi. Pitää olla syytä pyytää anteeksi ja sitten, kun näin ikävästi on päässyt käymään, pyyntö tehdään vilpittömästi asiaa todella tarkoittaen...
...miten itsen on paras toimia....eli hyvä on, jos et jäykistä perhettä liian usein :)
Minä toimin hieman toisin...kun on ärsytyskynnys ylitetty, niin nostan völymia ja siitä ei porukat pahemmin hätkähdä, tai sitten kyynelehdin, joka taas itseäni ärsyttää lisää... Mutta kun suurempi purkaus on tapahtunut, voin sitten rauhallisemmin asioista jutella... Tosin nyt olen muuttanut toimintatapaani ja en oikeastaan omia mielipiteitäni ilmaise....mitä nyt täällä joskus... Onhan se elo näin rauhallisempaa, mutta aikalailla puuduttavaa.
Anteeksi -sanan väärinkäyttöön syyllistyn aina silloin tällöin itsekin....ja tuolloin juuri niin, että tiedän tuon sanomalla saavani ainakin jonkinlaisen sovun aikaan, vaikka en sitä oikeasti edes tarkoita. Siksiköhän epäilen aina välillä muidenkin anteeksipyyntöjen aitoutta :)))
Lasten kanssa olen tästäkin kyllä jutellut ja joskus pyytänyt perustelemaan tuota anteeksipyyntöään.... Ei se aina ole helppoa...
En ole heiltä anteeksi pyytänyt, että tällainen äiti on osalleen sattunut, sanonut kylläkin, että olisi heillä voinut olla parempikin säkä :))))
...keski-ikäisen ihmisen tyyliin sopii jotenkin rauhallisuus ja harkitsevaisuus. Ei viitsi ihan kaikeasta meuhkata, monasti harkinta osoittautuu parhaaksi tavaksi selvittää asioita.
Ei lasten pidä ajatella, että jonkun toiset vanhemmat hoitavat asiat paremmin. Ei vanhempiaan voi valita, eikä siitä tarvitse olla pahoillaan ettei kaikkeen pysty!
Olen minä joskus pyytänyt anteeksi pojaltani ärtyneisyyttäni. Tavallaan se on hänelle viesti, että jotkut muut tapahtumat voivat joskus vaikuttaa minun käytökseeni. Asia ei tällöin ole hänen vikansa, eikä syynsä...
...aina muistaa sanoa, että "olen pahalla tuulella, mutta se johdu sinusta". Tuon kun itsekin muistais ja muidenkin kuin lasten kanssa touhutessa.
En tarkoittanut, että "ryven syyllisyydentunteissa", vaan ihan aidosti olen sitä mieltä, että mun mukulat olis "ansainneet" vähän tasaisemman äidin :))) Ja olen siis tuon heille sanonut niin hymyilevänä kuin multa onnistuu :)))
...ja yllätyksellinen ihminen tuo myös lasten elämään värikkyyttä.
Kuuntelin äsken juuri Apulannan kappaletta: Viisaus ei asu meissä. Poika ihmetteli, että tyykkäänkö minä ihan tosissaan tuollaisesta ja tarvitseeko sitä noin hiton kovaa soittaa...?
Tasaisesta elämästä tulee helposti tylsää. Rauhallinen ja harkitseva sitten taas pystyy helposti räväyttämään uusilla ja erikoisilla asioilla, koska ne tavallaan tulevat niin paljon paremmin esiin normaali rutiinista.
....kyllä nuo adjektiivit mielelläni liittäisin itseeni, mutta rehellisesti en voi! Just noita ominaisuuksia multa puuttuu ja kärsivällisyyttä...
Luin alempaa Rauhan löytymisestä.... Jos edes pikkasen voisitte Mohnan kanssa antaa vihjeitä, että mistä vois etsiä.... tarvetta todella olis!
Tylsää elo on nyt, mutta onneksi sentään joskus spontaanistikin voi toimia ja silloin kyllä unohdan ikäryhmäni ja toimin kuin hyvältä tuntuu...
Tyttäreni kertoi pari viikkoa sitten kuinka hänen kaverinsa pitää mua "tosi hyvänä tyyppinä", kun olen kuulemma erilainen ja omaan sopivan karun huumorin.... Ihmettelin ensin, että onkos tuo nyt sitten karkeaa pilaa, mutta vakuuttelujen jälkeen uskoin... Se tuntui mahtavalta! Mutta toisaalta ei tuo tytön kaveri ole koskaan joutunut kokemaan mua kuin pienissä annoksissa :)
...on sitä, etten etsi, kuvittele tai toivo elämääni asioita, jotka eivät koskaan tule toteutumaan. Tiedän mitä olen ja mihin pystyn. Ei kannata tavoitella haavemaailmaa...
Heh...pienissä annoksissa. Pisti oikein hymyilyttämään, että millainenkohan umpisolmu kotona sitten olet...?
Mikä kännissä tulee, sen selvinpäin menettää :))
Se olisi todella aika harvinasta rakkautta jos se kestäisi ja kestäisi...siis ensirakkaus.
Rakkaus on ihmeellinen asia, eniten niille jotka sanovat, minun kohdalleni se ei ainakaan tule....ja sit se jysähtää päällensä :)
...näin pääsi käymään. Kokemuksena sen verran ainutlaatuinen, että ikuisesesti kannan muistoa siitä. Aluksi karvasta, myöhemmin ainoastaan ensirakkaudeksi luokiteltavaa, erittäin hienoa tapahtumasarjaa...
Ne muistot, ne muistot kauniit,... kun oikein muistelen :)
...toisen ihmisen koko loppuelämäkseen, vaikka ei koskaan enää tapaisi häntä, silti minulla ja hänellä on yhteinen menneisyys. Tiemme ovat kohdanneet ja olemme kulkeneet hetken aikaa samaa polkua. Jäljelle jää vain kauniit muistot...
aikaisempaani.
Se minun ensirakkauteni on lähempänä kuin luuliskaan, siksi on minulle parasta vain muistella :))
...ensirakkauttani yli 25 vuoteen. Tiedän missä hän asuu, sen verran olen ottanut selvää. Niin utelias en ole, että ajaisin 300 kilometriä häntä katsomaan sivusta. Luulen, etten oikein tietäisi mitä hänelle sanoisin...
Vois olla jutut hieman hukassa :))
Ensi rakkauden näen yleensä kesäisin, mut sen juttuja luen useammin,talvellakin.....ja piste :D
...yrittää änkyttää jotain vaikka:
"Sinun äänesi ei ole yhtään muuttunut 30 vuoteen"
Sanoo, vais ei ja korville tulee :)))
No, ei varmaankaan.
Selviää kokeilulla..otatko riskin?
...niin paljon otti miehisen itsetunnon päälle, etten varmaan edes koskaan halua lähestyä häntä. En enää vihaa häntä, se on jo mielestäni paljon...
lifestylilla on *tyyliä* =)
Mut täällä 40 on elämän-tyyliä, ilman pistettä :)
Juu, luen kyllä :)
...kerran kauan sitten orkesteri,
jossa soitti rumpuja tumma ruskea-
silmäinen poika (mies).
Kierrettiin keikoilla yhdessä ja
istuin hyvin usein "kulissien" takana.
Poika lauloi vain minuun katsoen että:
"...Bellaa, bellaa, bellaaaaaa... jne"
Huoks se oli silloin se ja nyt puhaltaa uudet tuulet :)
...pitääkin puhaltaa, ei saa liikaa hautautua menneisiin. Ihanan nostalgisia muistoja olen silti saanut tästä keskustelusta...
Olen kuin nuori orhi!
...laukkaa ratsu reima, oi reima
ja on mieli verraton..."
*hekottaa*
Kohta valuu sinapit suupielestä,
-menossa makkaranpaistoon rannalle,
tikkumakkaraa, nam ja slurps :)
Kesäaika alkakoon :))
...tämä aloitus olla ikäänkuin kesäkauden avaus...?
...taidan peruuttaa tuon sanomani
kesäkaudesta, oli siellä grillillä
vaan vielä niin hiton kylymää, hrrrr...:)
Aurinko kyllä paistoi kirkkaana,
kuin kesällä konsaan, mutta ei se vielä
tarpeeksi lämmittänyt :(
Makkarat oli kyllä maistuvia ja kato
vieläkin sinappia suupielessä.. ☺
...ei todellakaan ole kesä vielä, voi perkule kun oli tänä aamuna kylmä...
Sinappisuulle oikein mukavaa alkanutta päivää...
14-vuotias, se kesti 20-vuotta. Onnellistakin oli alkutaipaleella. Koulun diskossa pussailtiin verhon takana.
Kolme ihana lasta on ensirakkauteni ansiosta syntynyt.
Erottu on aikoja sitten.
...varma tätä aloitusta kirjoittaessani, että löytyy myös ensirakkaudesta pitkään yhdessäeloa jatkanut. Onneksi olkoon! Vai voiko tästä nyt onnitella? Joka tapauksessa tärkeää huomata sen ensirakkauden voima, tavattoman tärkeää varsinkin, kun omat lapset kasvaa ja varttuu. Tarkoitan oikeaa suhtautumista heidän ihastuksiin ja rakastumisiin...
ja ajtukset olivat ihan samantyylisiä. Muistaakohan hän minua.
Jätkä oli vain tosi kelju, seurusteli kahden kanssa yhtä aikaa ja valitsi sen toisen ja lienee nyt sen kanssa naimisissakin.
Naama kyllä vähän venähti tyypillä, kun viime kesänä törmättiin sattumalta, oon nimittäin vielä aika sirpakassa kunnossa, vaikka lapsia on tullut tehtyä, eikä mun kanssa tule aika pitkäksi, kun käyn milloin milläkin tuulella .... sanoo mieheni. Ei muuten alkanut vanha suola janottamaan, ajattelin ekaksi, että onneksi en tuota ottanut.
...40 ihmisten ajatukset samansuuntaisia. Joskus vaan joku kappale käynnistää prosessin ja sitten alkaa muistin syövereistä tulemaan ajatuksia.
Aivan samoin ajattelin myös minä, ikävästi teki tyttö, tosin varmaan hänellä oli perusteet omaan valintaansa silloin...
Ei janota vanha suola...
En vanhenemisesta... viikot vaan menee tosi nopeesti...=))))
Eräs vanha ja viisas Täti-ihminen sanoi... että olen löytänyt elämääni rauhan, kun se kuljettaa minua nopeasti eteenpäin.
...ja aika kuluu. Tärkeää varmasti on miten sen ajan viettää...
Täti-ihminen on aivan oikeassa. Elämän rauhan, jota varmaan voi kutsua myös sisäiseksi rauhaksi, löytäminen kuljettaa eteenpäin. Silloin ei surkutella asioita, ei menneitä, eikä tulevia.
Ja sitä kelloa ei voi pysäyttää eikä hidastaa...
En ole koskaan surkutellut menneitä tai tulevia... elämä tuo ja elämä vie, näin se vaan on...
Menneistä oppia tulevaisuuteen...=))))
...menneistä pitää ottaa opiksi!
Olen usein miettinyt, että sitten kun...se viime hetki lyö, olisin onnellinen, jos silloin pystyisin sanomaan:
Tein kaikkeni mihin pystyin.
Mun Faija sanoi Äidilleni ennen kuolamaansa... on se hyvä että lapsista ei tullut mitään hunsvotteja...=))))
Tuohon samaan olen tyytyväinen, kun aika lyö...
Silloin olen tehnyt kaikkeni...
...tekeminen on sallittua, mutta jos ei millään pysty ottamaan opikseen on hunsvotti!
Isäsi oli sinuun tyytyväinen, uskon minun äitini ajatelleen samoin. Ainoasta pojasta ei tullut mitään edesvastuutonta hulttiota.
Noin tarkoitin... virheistä on opittava, eikä hakattava päätä puuhun koko aikaa...=))))
Varmaan on Äitisi tyytyväinen...=))))
Faijan mielestä hunsvotti on sellainen, joka ei käy duunissa eikä etsi duunia ja elää vanhempiensa siivillä.
...tunnet meidän ikäluokassa useamminkin tälläisen hunsvotin? Ainakin minä tiedän, säälittäviä yksilöitä...
Tunnen.. ja osa on aivan liian lähellä...
...duunia painetaan pitkää päivää, jopa viikonloppuja...vai mitä? Itse teen lisäksi silloin tällöin jopa yövuoroja!
Duunia tehdää ja lujasti... myös viikonloppuisin toisinaan...=))))
Ei öisin... onneksi, kerran kokeilin ja seuraava viikonloppu oli yhtä nukkumista...=))))
...ei tosiaankaan sovi kaikille. Minua ei haittaa, saan heti seuraavana päivänä levättyä väsymyksen pois. Ei ne yövuorot mitään toiveita tai herkkua ole, mutta muuten mukavan duunin takia löytyy joustoa myös minun puoleltani. Ja saahan siitä lisäksi pienen ylimääräisen rahallisen korvauksen, samoin kuin viikonlopputyöstä...
Sama täällä... kun joustat niin sulle joustetaan...=))))
Saahan siitä lisiä, mutta mun kohdalla... voin paremmin ilman yötyötä...=))))
...kun joustat itse, niin myös sinun kohdallasi joustetaan...
Se on niitä elämänkokemuksen myötä tulleita oppeja. Ei kannata huutaa ja valittaa joka asiasta. Joissain asioissa parempi taipua ja joustaa, saat siitä edun itsellesi!. Yötyö on täysin vapaaehtoista, eikä missään tapauksessa pidä tehdä edes jouston nimissä. Se ei vaan sovi kaikille!
ja laitoin tämän AVAUKSEKSI....mutta onneksi suht pikaisesti hoksasin poistaa.... Eli jatkoahan tämä tuonne aiempaan on....
Kotioloissa...
....on naru ehkä vähän kireällä :)))
On joskus kyllä on muksut toppuutelleet, että "äiti, ei kukaan jaksa koko ajan pelleillä sun kanssas".... Mutta nyt nuo ei enää kotona asu, joten eipä äitikään pelleile....
Mutta jos en sais enää haaveillakaan...
koko mun nykyinen olemassaoloni perustuu aikalailla haaveille, jotka tiedän mahdottomiksi...niistä en voi luopua tai muuten en näe enää missään mitään muuta kuin paksua harmaata massaa....
Eli olen siis kulkeva lopun ikääni rauhattomana :))) vaan mitäs tuosta, loppuu se ikä joskus vaikka olis rauhakin :))))
Tunnustan, väsyttää ja jutut sen mukaisia....
...tuosta pienestä tekniikka probleemasta. Älä myöskään välitä, vaikka kulkisit rauhattomana koko loppuelämäsi. Ei itse siihen rauhattomuuteen kuole, kyllästyminen voi tulla jossain vaiheessa, en tiedä...
Mielenkiintoni on jo herännyt, olet varmaan värikäs tyyppi ja luultavasti hauska. Pelleilyt piristää mukavasti päivää. Oletko koskaan kokeillut ruokapöydässä, kun kaikki istuvat vakavailmeisinä, tunkea suusi täyteen ruokaa ja alkaa valuttamaan sitä pitkin toista suupieltä tai muuten vaan pursottaa sitä huulien välistä...? Sen jälkeen toteamus, ruualla ei leikitä!
...jäisi tuo leikki keltä vaan mun ruokapöydässäni!
Ruoka-aineksilla saa leikkiä, mutta ei tuhrata...
Perunamuussista saa tehdä saaria ja lihapullat on aluksia jotka merellä sillä seilaa... tai sitten vaihtoehtoisesti tehdä niistä ketsupin avustuksella jotain naisen etumusta muistuttavaa... ihan kuin vahingossa :)
...tapauksessa ei tuhrata. Se on vain sellainen nopea välätys, mitä siellä leipälävessä on tapahtumassa ja matkalla kohti mahalaukkua.
Tein itse lasten syntymäpäiväjuhlille pizzaa, jonka muotoilin valtamerialukseksi. Kaikki halusivat ottaa sen savupiippu palasen...!
...on käytävissä ruudutusta keltaisella ja osin ruskealla.... äsken koetin kuinka pääsis käytävän päästä päähän pelkillä ruskeilla...
*
* *
* *
* *
* *
* *
* on siis malli ja sitten on taas jonkin verran keltaista.... No eipä onnistunut...spagaati melkein oli seurauksena ja muutaman kollegan nauru :) Asiakkaita ei onneksi paikalle sattunut....
Vaan harjoitus jatkuu...joku päivä vielä tuon onnistun! Täytyy vain ottaa hieman matalammat kengät... näissä kapeata korkoa vähän liikaa :)))
...ihminen tunnut olevan. Ruutuhyppelyä korkokengissä työpaikalla! Kohdallasi väite 40 plussalaisten tosikkomaisesta käytöksestä ei ainakaan pidä paikkaansa?
Muista varoa asiakkaiden lisäksi pomoja. Siitä porukasta löytyy monasti tiukkapipoisia käytöskyylääjiä!
...tosi kiva pomo....
Ei laita oikeastaan missään hanttiin...
Tosin olen kehitellyt metodia pitkään ja hartaasti.. En enää paljoakaan kysy, voinko....vaan kerron, miten aion toimia... Hän sitten on tähän asti tyytynyt myöntelemään :)))
Tuohon hyppelyyn olettaisin, että olis voinu jopa ottaa osaa.... tai ainakin olis pitäny... miten paljon sitä taukoliikunnasta puhutaan...pakkohan sitä olis pomojenkin kannustaa :)))
Pomon huone on muuten samaisella käytävällä, mutta hän ei ollut kylläkään huoneessaan....
...olevan ihan mukava heppu pomona, löytyy siitäkin porukasta ihan reiluja. Ei tämänikäisten enää paljoa tarvi pomolta kysellä, melkein hommat hoidetaan omineen...
Taukoliikunta on hyvä ja kannatettava ajatus. Olin työni puolesta kerran tilaisuudessa, missä esiteltiin erilaisia taukoliikuntatapoja. Ainoa mikä jäi tilaisuudesta mieleeni oli 60 vuotiaan naishenkilön rehevä takamus edessäni, suoritimme tälläisen kepin kanssa erilaisia taivutuksia...huh..huh!
...onkin nainen, joten ehkäpä siksi sujuu yhteiselo mukavasti...tai siitäkin huolimatta :)
Jännästi muistoja syntyy.... naisen takamus on siis sun mielleyhtymä taukoliikunnasta... Ei kovinkaan huono :)
Mulle paljon tylsempää, vähän pakkopullaa... kun ei sitä kuitenkaan viitsi suuremmin rehkiä työmaalla....jumppa on sitten jumppa ihan kunnolla ja sen jälkeen mennään suihkuun :)
Taukoliikunnasta menköön nuo reissut tupakalle ja takaisin, vaikka tämä kokopäiväinen kirjoittaminen kyllä on vähän turhan staattista puuhaa...
...minä tiesin jotenkin sisimmässäni, että se heppu on nainen. No, ei siitä sen enempää, minusta tuntuu, että olen keskustellut täällä riittävästi sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Tämä ei ollut millään pahalla...
Kirjoituspöytätyön varjopuolia on, että menee paikat vähän jumiin. Ehkä pieni liikunta päivän mittaan voisi auttaa...ehkä? Keväisin lähden usein ruokatunnilla ihan vaan kävelemään ulos, nyt ei tulisi mieleenikään.
vaan... :)))
Oikein hyvää yötä sinullekkin, vaikka töissä olet. Jaksamista... tiedän mitä se on :))) Yö työ...
...on tässä paljon hyviä puoliakin, ennenkaikkea tykkään itse tehdä tätä työtä!
Hyvää yötä, nuku hyvin. Toivottavasti taas huomenna kirjoitellaan...
voin työni oheella kirjoitella... mutta sitten tuleekin katko maanataille... hiihtoloma nääs...
Ja matkustamme keski-suomeen
...kuin sormet laulamann näppäimillä.
Hyvää huomenta HiljaR...
... Oikein hyvää aamupäivän huomenta... Nukkumasta herätty vai?
Sormet ovat kiltisti olleet työn touhussa:))))
...äsken heräsin, luultavasti menen vielä uudelleen pötkölleen, mutta aamukahvit juon ja vähän kirjoittelen.
Hiton kylmä vieläkin, pakkasta 18 astetta...
...suosittelen vaakatasoa, että jaksaa päivän mennä... kokenut puhuu, vaikka yötöissä en ole ollut, vaan muksujen takia joutunut yöt valvomaan...
Aamukahveella olin äsken ittekkin täällä töissä... aamupuuron vetäsin napaani :)))
...aamupuuro juttu on niin hauska, että en voi olla tarttumatta. Silloin kun lapsi oli pieni, tein hänelle monta vuotta aamu- ja iltapuuroja, ja söin siinä samalla itsekin puuroa.
Ei syö poika enää puuroa vartuttuaan nuoreksi mieheksi, eikä myöskään syö enää isäkään puuroa?
tyttäremme söi myös puuroa pienenä, mutta nyt neiti-iässä on, niin äitee on alkanut sitä syödä. Poika ei kirveelläkään syö puuroa... joten kaksin verroin sitten :)))
Suosittelen alkamaan eloveenan syöntiä... mahakin voi paremmin :)))) Ja pitää nälän...
...pitää taatusti paikkansa. Ajallisesti siihen puuron tekemiseen mikrossa, ei mene kuin pari minuuttia, siitä se ei ole kiinni...
Muutoksen tekeminen on vaan vaikeaa, vaikka olisi kyse itselle hyvää tekevästä asiasta...?
...itsestään lähdettävä... kukaan muu ei sitä sinun puolestasi voi tehdä... ehdotella ainoastaan .)
...kun on jokin tavoite! Esimerkiksi painonpudotusprojektissa tein todella paljon asioita sen eteen. Nyt ei ole enää tarvetta ja kaikki hyvät tavat jää helpolla unholaan...
... pahat tavat ole voittaneet hyviä?
Vaan vain jääneet unholaan... kulman taakse piiloon:)))
...melko hyviä tapoja noudatan ja olen hyvässä kuosissa, ei hätää. Sitä vaan valitsee itselleen sopivimman (helpoimman) tavan niin helposti...
... lenkki :))) Sitä se "laiskuus" teettää... tai mukavuuden haluisuus voi vaikkuttaa :)))
...on siinä varmaan myös mukana sitäkin.
Ihminen valitsee useimmiten helpoimman tien?
... ja oikeissa paikoissa... Vaan nyt on hyvä mieli, masu täynnä ja silmissä raukea olo :)
Mutta pöytdän alle en viitsi mennä...:)))
Kuinkas kestät yötyön? Oletko valvomisen jälkeen kireä, äreä, "hoona öönä" vai kuin ei olisi ollutkaan töissä yöllä?
...yllättänyt alaiseni nukkumasta pöydän alta. Hän pelästyi niin paljon, että pamautti päänsä pötälevyyn noustessaan ylös...Älä Hilja hiivi sinne pöydän alle, vaikka mieli tekisi...
Yövuoron jälkeen olen melko rauhallinen, minulla on ikäänkuin suuri krapula, ei oikein jaksa tehdä mitään, ei muista mitään...Toivun siitä yhden, kunnon, hyvän ja normaalin yöunen jälkeen.
pöydän alle:)) mutta autossa kyllä pistän silmäni kiinni... onneksi olen apukuskin paikalla. Tai toivotaan niin :)))
Vaikka en olekkaan valvonut, mutta joku aina on ollut öitä herättelemässä :( viiden vuoden aikana olen ehkä nukkunut kolme vuotta ja kaksi siitä valvonut... että sillee...
Jotenkin tuttua tuo krapula..:) Meillä ollaan samalla aaltopituudella... mistään maailman menosta ei tiedetä (iso isäntä yö vuoron jälkeen) mitään ja monta kertaa saa asian kertoa, ennenkuin jakeluun menee...
...liian paljon, aivot menee jotenkin "hitaalle". Eivät suostu vastaanottamaan tietoa, eivätkä luovuttamaan...Pelkkä puhuminenkin tuntuu pahalta, sen vuoksi on parempi olla hissukseen. Ei tarkoita, että mököttäisi jostain, on vaan väsynyt...
.. mutta kuules tomppa, nyt meitsi manne joutuu keskittyy hiukan tänne töihin, jos aion selvitä täältä pois.
Hyvät viikonloput sinulle ja palaamme ensi viikolla ehkä virkeänä tai sitten ei.... Heippa sinulle!
...tässä välissä omalle työpaikalleni...
Heippa ja hyvää viikonloppua sinulle!
Toivottelee HiljaR. Heips!
...ja kirjoittelemisiin!
Mä jaksoin läpi pimeyden
ja kestin kylmyyden
nyt lepään alla auringon
ja niin hyvä olla on.
...täälläkö sinä olet? Kadotin sinut hetkeksi näkyvistäni vieraassa maassa. Hyvä että löysin, meillä on vielä paljon tehtävää...
Ai, sää tykkäät mun uikkareista. Ei sinunkaan bikineissä moittimista ole, tuo sopivasti esiin hyvinmuodostuneen vartalosi.
Mennäänkö syömään jotain eksoottista...?
jäin juttelemaan erään pariskunnan kanssa...sorry jos olit huolissasi,mutta kun sä nukahdit hetkeksi niin ajattelin lähteä kävelylle.
mennään vaan syömään mulla alkaakin jo olla nälkä.
pidätkö minun uudesta mekostani?..onkohan tämä liian lyhyt ja paljastava?
...hyvät sääret ja reidet, että niitä kyllä kelpaa näytellä, oikein kauniit. Asusi on melko paljastava, mutta mielestäni täällä etelässä kuuluu pitää lyhyitä mekkoja. Eritysesti miehistä se on mukavaa katseltavaa...
Olen nyt oikein ylipirteä levättyäni hetken. Minun oli viime yönä vaikea saada unta, katselin vaan sinua. Ei sinä mitään kuorsaa...
Tuossa vieressä on korkeatasoinen pizzeria, menemmekö...?
imarrella tomppa:))
Mennään vaan mulla on niin nälkä että pyörryttää.
...tumma tarjoilijapoika meidän Frutti di Maren kanssa. Hirvittivän iso pizza, tässä menee koko ilta syödessä...
Maistetaanpas, leikkaan tästä sinulle palasen!
*työntää pizzaa F-i-a:n suuhun*
ei niin isoa palaa...en pysty puhumaan ja tukehdun...
Eihän meillä mihinkään kiirettä,syödään ihan rauhassa ja nautitaan:))
...ei ollut tarkoitus tukehduttaa sinua. Heh, siitä tulikin mielenkiintoinen romaanin nimi mieleen: "Murha Mauritiuksella"...vitsi,vitsi!
Tykkään syöttää naisille pizzaa, se on jotenkin erittäin kiihottavaa, kun nainen odottaa suu raollaan, että annan hänelle.
*tässä hieman pienempi palanen*
kiitti palasta.
mä tykkään kun mulle syötetään viinirypäleitä:))
...arvon rouvalle viinirypäleitä. Muistaakseni se on englanniksi...grape. Jos ei ravintolasta löydy, niin otetaan sitten shampanjaa. Tai otetaan joka tapauksessa kuohujuomaa...
päivä:(( Huomenta! Mitä tehdään tänään ennenkuin kone lähtee?
...kiireitä, pitäisi varmaan käydä shoppailemassa ennenkuin lähdetään.
*saapuu palmujen takaa vetäen housujen vetoketjua kiinni häpeän punotus kasvoillaan*
sinä siellä palmujen takana touhusit?..olet niin syyllisen näköistä että. Etköhän sä nyt matkatuliaista sieltä saanut niin ettei tartte ostaa:((
...yksi tumma nuori nappisilmänainen halusi välttämättä nähdä, miltä tälläisen viikingin se näyttää! Mää sitten vähän vilautin, ei siinä muusta ollut kyse...
Katso kuinka ihanan näköisiä Hawaiji-paitoja tuolla kaupassa, ostetaanko meille molemmille samanlaiset?
nähdä...ja mitähän tuo valkoinen läikkä sun housujen etupuolella on?...jätskiäkö?
Okey..ostetaan noi paidat.
Sitten on jo kiirus lentokentälle.
*jupisee vielä äkäisenä ja nielee itkua*
...nähdä ja vähän koskettaa. Se valkoinen töhnä on lokin kakkaa, siellä palmun latvassa istuskeli pari...
Paidat on paketissa ja matkalaukut kannossa. Bussikuljetus lentokentälle odottaa...
*pieni hymy suupielessä ja jotenkin onnellisen näköinen nuori mies tomppa*
hyvin ymmärrän että on hymy suupielessä...ja niin kevyt olo sulla kun on pussit tyhjät:((
Nyt mä haluan kotiin ja äkkiä...nukun koko matkan koneessa.
Kevyesti niin nyt
mä astelen
lämmin tunne on
täyttänyt sydämen
tästä kaikesta kiittää
mä saan yksin sua
tämä tunne
kantaa mua
Äkkiä lentokoneeseen ja kotimatkalle. Matkailu on raskasta, mutta niin antoisaa...
aloit vielä...meinaatko että mä lepyn tuosta?
Ihanaa päästä kotiin:))...kiitos matkaseurasta.
Matka oli tosiaan ihana ja antoisa:))
Otappa pallukka:))
Olet oikein mukavaa kirjoitusseuraa. Ikävä kyllä joudun nyt pakosta olemaan jonkin aikaa pois kanavilta, mutta aivan varmasti sitten tulevaisuudessa taas tavataan.
Vi sees, hejdå!