Saari

Mystico kirjoitti:

Suuren saaren suurin arvoitus
jää monelta saavuttamatta
ja vailla mahdollisuuksia
vaeltaa ihminen viidakossa
sapelina vain verta pulppuava sydän
joka on kuin kaivo
josta loppuu vesi jonain päivänä
ja jää vain kasa
loppuun käytettyjä hiiliatomeja
joista äiti Maa saa uuden eliön kasvattaa

Seassa mörköjen ja hirviöiden
julmien petojen verenhimoisten ja
loisten pienten näkymättömien

Keskellä palavan metsän,
jonka liekkimerta karkuun juoksee
toivoton kappale luojan pelko rinnassaan
ja kirouksen luulo kuolemassaan

Puukappaleen kannella meren raivossa
vailla ankkuria
vailla kättä auttavaa
heitteillä hädässä keskellä luonnonvoimain

Kuin yksin lukitussa huoneessa ilman lamppua
huutaa apua tuo ihminen
pienen pieni kappale aukottomassa labyrintissa
peläten kuolemaa kuin kiirastulta
jossa oma tietämättömyys
ja epätiedon pahat teot tuomitaan

Maapallo kuin suuri saari avaruudessa
jossa ihminen seuraa tuntematonta johtajaansa
apunaan vain muut eksyneet jotka omaa
sielunsa karttaa yrittävät
päivästä toiseen tulkita
pimeässä maailmassa
joka yötä kumartaa ja päivää pakoilee.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä